vastuullistajournalismia_vaaka_SWE

Sök beslut

ONM publicerar sina beslut på svenska när anmälan har gjort på svenska och är siktat mot svenskspråkig medium.

(5.9.2023) OBS! Vi ber om ursäkt för att sökningen på svenska hittar inte alla beslut som den borde. Felet utreds. Sökningen på finska finns här.

Sök beslut

  • Fri sökning

  • Journalistregel

  • Beslut

  • Medium

Årtal

Vapauttava

2347/YLE/96

Yle, TV 1
Television kuluttajaohjelmassa käsiteltiin palkkiota, jonka lakimies oli perinyt erään taloyhtiön home- ja kosteusvauriokiistan hoitamisesta. Ohjelmassa arvosteltiin lakimiehen laskutusta voimakkaasti, osin kiistanalaiseksi jäänein perustein. Lakimiehelle tarjottiin toistuvasti tilaisuutta omien näkemystensä esittämiseen, mutta hän kieltäytyi haastattelusta korostaen, että taloyhtiö oli hyväksynyt laskun ja että jatkokeskusteluun ei tämän vuoksi ollut syytä. Neuvosto totesi, että ohjelmassa olisi pitänyt selvästi kertoa, että taloyhtiö oli maksanut laskun eikä ollut riitauttanut asiaa. Kun kantelijalle oli kuitenkin toistuvasti tarjottu mahdollisuutta näkemystenstä esittämiseen, ei kantelu johtanut enempiin toimiin.

Vapauttava

2388/AL/96

Nykyposti
Aikakauslehti kertoi kaupunginosasta, josta väkivaltaisena pidetty moottoripyöräkerho oli hankkinut itselleen tilat. Artikkelin mukaan kaupunginosassa vallitsi nyt pelko. Artikkelin ensimmäinen aukeama oli kuvitettu suurella yleiskuvalla aluetta halkovasta tiestä. Kuvasta erottui sähköpylvääseen kiinnitetty tontinmyynti-ilmoitus yhteystietoineen. Neuvoston mielestä nämä yhteystiedot eivät olleet sellaisia yksityiselämään kuuluvia asioita, että kuvan julkaiseminen olisi edellyttänyt asianosaisten suostumusta. Lehden ei katsottu rikkoneen hyvää journalistista tapaa.

Vapauttava

2377/SL/96

Vantaan Sanomat
Sanomalehti kertoi, että syyttäjä oli pyytänyt jatkotutkimuksia kavallusepäilyistä, jotka liittyivät paikallisesti merkittävän yhdistyksen konkurssiin. Artikkelissa lueteltiin se henkilöpiiri, johon jatkotutkimus aiottiin ulottaa. Kaksi henkilöistä esiintyi artikkelin yhteydessä olevassa valokuvassa. Heillä molemmilla oli ollut keskeinen asema kyseisessä yhdistyksessä ja he olivat muutenkin johtavassa asemassa paikkakunnalla.Yhdistyksen varainkäytöstä ja kavallusepäilyistä oli kerrottu jo aiemmin julkisuudessa. Jatkotutkimuksista uutisoiminen olisi joka tapauksessa merkinnyt sitä, että tutkimuspyynnön kattama henkilöpiiri olisi ollut laajalti tunnistettavissa. Lehti oli ilmoituksensa mukaan yrittänyt tavoittaa valokuvassa olleita henkilöitä heidän kommenttiensa saamiseksi. Lehden ei katsottu rikkoneen hyvää journalistista tapaa.

Langettava

2372/SL/96

Iltalehti
Iltapäivälehti kertoi pankkiryöstöön syyllistyneelle henkilölle langetetusta, kahden vuoden ja kolmen kuukauden vankeusrangaistuksesta. Uutisen mukaan ryöstö tehtiin leikkipistoolilla ja ryöstösaalis oli 50 000 markkaa. Neuvosto totesi, että tuomitun rangaistuksen pituus ei riitä nimen julkaisemisen perusteeksi, vaan huomiota on kiinnitettävä niin teon laatuun, tekijän asemaan kuin julkaisemisajankohtaankin. Nyt oli kyseessä vakava teko ja nimi julkaistiin vasta oikeuden annettua asiasta päätöksensä. Toisaalta tekijä oli ensikertalainen, eivätkä hänen asemansa tai työtehtävänsä puoltaneet nimen kertomista. Neuvoston mielestä huomattava yleinen etu ei edellyttänyt tuomitun nimen julkaisemista. Lehdelle annettiin näin ollen huomautus hyvän journalistisen tavan rikkomisesta. Päätöksestä äänestettiin luvuin 8-1.

Vapauttava

2369/PR/96

Radio City
Kantelija oli osallistunut homoseksualismista käytyyn julkiseen keskusteluun mielipidekirjoituksillaan, joissa homoseksualismiin suhtauduttiin poikkeuksellisen kielteisesti. Paikallisradion ohjelmassa esitettiin tämän jälkeen kantelijan ruotsinkielinen puhelinhaastattelu, jossa toimittaja käänsi kantelijan vastaukset suomeksi. Käännöksissä parodioitiin kantelijan näkemyksiä sekä sanavalinnoin että äänenkäytöllä. Se, että toimittaja ei pyrkinytkään sanatarkkaan kääntämiseen, kävi kuulijalle heti ilmeiseksi. Samaten kommentit, joita toimittaja heitti kantelijan seksuaalielämästä, olivat selkeää irvailua. Kantelija oli itse esittänyt julkisessa keskustelussa poikkeuksellisen jyrkkiä mielipiteitä toisten ihmisten seksuaalisista taipumuksista. Hänen täytyi tämän vuoksi olla varautunut näiden kannanottojen kärkeväänkin arviointiin. Paikallisradion ei katsottu rikkoneen hyvää journalistista tapaa.

Vapauttava

2354/SL//96

Helsingin Sanomat
Sanomalehden lukemistoliitteessä kerrottiin ryhmästä nuoria naisia, jotka työn ja kodinhoidon lisäksi panostivat omaan hyvinvointiinsa. Artikkelin saattoi kokea monin eri tavoin, aina lukijan omista lähtökohdista riippuen. Samalla neuvosto piti ymmärrettävänä sitä, että kantelija katsoi artikkelin sisältäneen itseensä ja elämäntapoihinsa kohdistunutta ironiaa ja ivaa. Kantelija kuitenkin oli suostunut haastatteluun. Tyylilajin ja näkökulman valinta on puolestaan aina tiedotusvälineen päätettävissä. Lehden ei katsottu rikkoneen hyvää journalistista tapaa.

Vapauttava

2371/SL/96

Etelä-Suomen Sanomat
Sanomalehdessä kerrottiin naishenkilön tappoa koskevia tutkimuksia sivuten eräästä miehestä, jota oli kuulusteltu asiassa. Uutisesta ilmeni henkilön kotipaikka, ikä ja se, että hän oli kuulunut surmansa saaneen henkilön tuttavapiiriin. Nämä tunnistetiedot olivat niin vähäiset, että kukaan sellainen, joka ei ollut tapahtumista perillä jo muutenkin, ei voinut niiden perusteella tunnistaa uutisoinnin kohdetta. Lehden ei katsottu rikkoneen hyvää journalistista tapaa.

Vapauttava

2365/PL/96

Koti-Karjala
Paikallislehden julkaisemassa yleisönosastokirjoituksessa puututtiin kantelijan ja kunnan väliseen talokauppaan. Taustana oli, että vanhan, kunnostusta vailla olevan kunnalliskodin myynti kantelijalle oli herättänyt keskustelua paikkakunnalla. Lehti oli aiemmassa numerossaan haastatellut kantelijaa asiasta. Yleisönosastokirjoituksessa viitattiin tähän haastatteluun ja arvosteltiin kantelijaa ilmauksista, jotka olivat itse asiassa peräisin toimittajalta. Vastinemahdollisuutta pidettiin kuitenkin riittävänä eikä lehden katsottu rikkoneen hyvää journalistista tapaa.

Vapauttava

2364/SL/96

Kainuun Sanomat
Sanomalehti kertoi rikossyytteistä, jotka liittyivät kantelijoiden toimintaan kehitysvammayhdistyksen johtokunnassa. Kyseinen yhdistys vastasi kunnan kehitysvammaisten hoidosta. Syytteet kytkeytyivät aiempaan oikeudenkäyntiin, jonka vaiheita lehti oli seurannut, ja jonka myötä osapuolten näkemykset ja toiminta olivat tulleet lukijoiden tietoaan. Lisäksi lehti oli jo edellisenä päivänä selostanut tätä rikosasiaa samassa asiassa syytteen saaneen kunnanjohtajan osalta. Tätä taustaa vasten olisi asiasta kertominen joka tapauksessa merkinnyt syytettyjen henkilöllisyyden paljastumista. Nimien kertomatta jättäminen olisi lisäksi voinut johtaa syyttömien leimautumiseen, koska kaikki kyseisen yhdistyksen johtokunnassa toimineet eivät saaneet syytettä. Lehden ei katsottu rikkoneen hyvää journalistista tapaa.

Vapauttava

2360/SL/96

Turun Sanomat
Sanomalehti kertoi vakuutustoimintaan liittyneistä epäselvyyksistä. Vakuutusyhtiön konkurssipesästä oli löytynyt yli sata vakuutusta, joiden allekirjoitusta epäiltiin väärennöksiksi. Uutisessa ei mainittu teosta epäillyn kantelijan tai hänen yhtiönsä nimeä eikä muitakaan tunnistetietoja yhtiöstä. Artikkelissa haastateltiin nimeltä mainitsematonta yhtiön edustajaa, joka kiisti sen, että asiassa olisi mitään epäselvää tai rikollista. Oikeudenkäynnin alkamisesta kertonut artikkeli oli puolestaan sävyltään asiallinen ja siitä ilmeni selkeästi, mistä syytteessä oli kysymys. Lisäksi lehti julkaisi kantelijan kirjoituksen, jossa hän selvitti asiaa omasta näkökulmastaan. Kolmas artikkeli kertoi oikeuden vapauttavasta päätöksestä. Uutisen selostusosa oli jossain määrin epätarkka. Toisaalta se, että kantelijaan kohdistuneet syytteet hylättiin, oli nostettu otsikkoon. Neuvoston mielestä uutisen epätarkkuus olisi ollut korjattavissa vastineen tai oikaisupyynnön kautta, ottaen vielä huomioon sen, että asiaa oli aiemmin selostettu lehdessä. Lehden ei katsottu rikkoneen hyvää journalistista tapaa.

Vapauttava

2357/YLE/96

Yle, TV 1
Television kuluttaja-ohjelmassa arvosteltiin naistenlehden toimituspoliittisia linjauksia harvinaisen kärkevään sävyyn. Lehden sisältöä pidettiin selkeänä tekstimainontana. Kritiikin voimakkuuden vuoksi päätoimittajalle olisi pitänyt varata samassa yhteydessä mahdollisuus vastata arvosteluun. Osapuolilla oli täysin eriävä näkemys siitä, oliko päätoimittajalle tarjottu asianmukaisesti haastattelumahdollisuutta. Kun tällä kysymyksellä olisi ollut keskeinen merkitys ohjelmaosuuden julkaisueettiselle arvioinnille, ei neuvosto lähtenyt arvioimaan asiaa pidemmälle.

Vapauttava

2349/PL/96

Luoteis-Uusimaa
Paikallislehti selosti kantelijan kunnalle tekemää, taloyhtiötä koskevaa korjausavustushakemusta. Kantelijan hakemuksessa oli otettu esille myös laajoja, periaatteellisia kysymyksiä. Kyse oli koko taloyhtiötä kohdanneista ongelmista, joilla oli yleistä mielenkiintoa. Lehdellä ei neuvoston mielestä ollut syytä epäillä, että kantelija olisi halunnut kieltää tietojen julkaisemisen. Artikkeli oli sävyltään asiallinen. Siitä olisi tosin voinut selkeämmin ilmetä, että artikkeli perustui asiakirjoihin eikä kantelijan haastatteluun. Lehti julkaisi kuitenkin viivyttelemättä kantelijan kirjoituksen, missä hän saattoi oikaista mahdollisesti syntyneet väärinkäsitykset. Lehden ei katsottu rikkoneen hyvää journalistista tapaa.

Vapauttava

2362/SL/96

Kymen Sanomat
Sanomalehdessä kerrottiin suunnitelmista sijoittaa koiranäyttelytila satamaan. Uutinen oli kuvitettu sähköisesti tehdyllä kuvamontaasilla, jossa oli näkymä satama-alueelta. Kuvaan oli lisätty neljä koiraa, jotka näyttivät loikkivan osittain ilmassa, yksi niistä kuin varastohallin katolla. Koirien ja satamarakenteiden mittasuhteet erosivat toisistaan selvästi. Neuvoston mielestä kuvan rakennettu luonne ilmeni välittömästi, eikä siitä näin ollen tarvinnut erikseen mainita. Lehden ei katsottu rikkoneen hyvää journalistista tapaa.

Vapauttava

2361/SL/96

Savon Sanomat
Sanomalehden juttu uudenlaisesta hirvipelättimestä oli kuvitettu sähköisesti tehdyllä kuvamontaasilla. Kuvassa oli metsä- ja peltomaisemaa. Vasemmalla etualalla seisoi hirvi, kuvan keskeltä oikeaan etukulmaan ulottui lankaan ripustettujen oluttölkkien rivi. Hirven ja oluttölkkien koot eivät olleet luonnollisessa suhteessa toisiinsa. Neuvoston mielestä kuvan rakennettu luonne ilmeni välittömästi, eikä siitä näin ollen tarvinnut erikseen mainita. Lehden ei katsottu rikkoneen hyvää journalistista tapaa.

Vapauttava

2334/SL/96

Helsingin Sanomat
Sanomalehti kertoi myymäkaupasta ja kyseenalaisti sen useilla eri perusteilla. Väitteet koskivat ostajan taloudellista asemaa, poliisin väitettyä kiinnostusta, myymäläkaupan valmistelua ja toteutusta sekä asianosaisten välisiä tuttavuus- ja ystävyyssuhteita. Lehti oikaisi useita näistä väitteistä lähes kuukausi artikkelin julkaisemisen jälkeen. Lisäksi lehti julkaisi ostajan vastineen, tosin niin, että aikaväli artikkelin ja vastineen julkaisemisen välillä oli huomattavan pitkä.Lehti perusteli osaa väitteistään viittaamalla ns. atarirekisterin tietoihin, mutta vetosi samalla lähdesuojaan. Neuvosto totesi, että atarirekisterin nimeäminen tietolähteeksi on ongelmallista, koska edes rekisteröidyksi väitetyllä ei ole oikeutta tarkistaa rekisterin tietoja. Väitteen kärki oli kuitenkin kohdistettu myyjään, ei ostajaan. Myymäläkaupan julkisella käsittelyllä oli huomattavaa yhteiskunnallista merkitystä. Ostajan yrittäjätaustalta löytyi useita yrityksiä, jotka olivat ajautuneet taloudellisiin vaikeuksiin. Siten lehdellä oli perusteita kyseenalaistaa hänen roolinsa asiassa. Lehti julkaisi oikaisun ja vastineen. Näiden seikkojen vuoksi neuvosto ei ryhtynyt enempiin toimiin tässä asiassa.

Langettava

2331/YLE/96

Yle, TV1
Televisio-ohjelmassa selostettiin oikeudenkäyntiä, jossa pankki haki takaajilta saamistaan. Sekä käräräjäoikeus että hovioikeus olivat vahvistaneet takaajat maksuvelvollisiksi. Hovioikeuden päätöksen jälkeen ilmeni, että oikeudelle oli esitetty velkakirja, joka poikkesi takaajien aikanaan saamasta velkakirjan kopiosta. Pankin mukaan velkakirjaa oli täydennetty vastaamaan alkuperäisen velallisen ja pankin välillä tehtyä sopimusta.Ohjelmassa katsottiin, että velkakirjojen täydentäminen oli lähellä petosta ja väärennöstä, ja että se oli ilmeisesti johtanut siihen, että takaajat olivat hävinneet puolen miljoonan riitansa oikeudessa. Kyse oli kuitenkin riidanalaisesta asiasta, joka oli tältä osin menossa ensimmäistä kertaa oikeuden harkittavaksi. Ohjelmassa esitetyn kannanoton tueksi viitattiin vain arvioon, jonka takaajien uusi asiamies, pankin vastapuoli, oli esittänyt. Neuvosto ei pitänyt väitteen tueksi esitettyjä perusteluja riittävinä, ottaen huomioon niiden vakavuuden. Televisioyhtiölle annettiin huomautus hyvän journalistisen tavan rikkomisesta.