2354/SL//96

KANTELUHelsingin Sanomien kuukausiliitteessä maaliskuu/96 julkaistiin artikkeli ”Rouvat, rotunaiset”. Se oli kuvaus nuorista naisista, jotka artikkelin mukaan edustivat muotimaailman termein concervative chic -linjaa, naisia, ”joiden elämäntyö ei ole koti eivätkä lapset, vaan he itse”.Kantelija oli yksi jutussa esitellyistä naisista. Hän oli pyydettynä lähtenyt mukaan naistensaunaan, ymmärtäen, että tilaisuudesta oli tarkoitus tehdä juttu, jossa käsiteltäisiin naisten verkostoja, itsestä huolehtimista ja vapaa-ajan käyttöä. Saunassa hän oli innostunut kertomaan omista kokemuksistaan ja mukana ollut naistoimittaja oli pyytänyt saada haastatella häntä ja hänen ystävätärtään vielä lisää. Tässä jatkohaastattelussa olivat mukana kantelija, hänen ystävänsä ja toimittaja, ja siinä käsiteltiin naisten vapaa-ajan käyttöä ja muitakin asioita. Toimittaja vaikutti vilpittömästi ihmettelevän, kuinka haastateltavat ylipäänsä jaksoivat kaiken arkirutiinin kanssa ja onnistui luomaan ilmapiirin, jossa oli helppo puhua niin kipeistä kuin kevyemmistäkin asioista. Hän pyysi vielä päästä mukaan shoppailemaan, ja tässä yhteydessä otettiin kuviakin. Tämän jälkeen tästä toimittajasta ei kuulunut mitään, mutta lehdestä soitti vielä miestoimittaja, joka kyseli lähinnä ostoksista.Naistoimittajan kanssa oli sovittu, että haastatellut saavat jutun luettavaksi ennen sen julkaisemista. Toimittaja lähettikin faksin, Kantelija ihmetteli jutun lyhyyttä, ja häntä ystävineen häiritsi se, että keskustelusta oli karsittu sen alkuperäinen sävy, huumori ja ironia. Samoin heitä kiusasi avioeroista kirjoittaminen, epätarkkuus taloudesta kirjoitettaessa ja väitetyt haaveet taloudenhoitajista. Kun artikkeli julkaistiin, ilmeni, että kyseinen faksi oli vain yksi seitsemäsosa artikkelista. Korjausvaatimuksia ei ollut toteutettu. Kantelija toteaa paheksuvansa toimittajan piittaamattomuutta tehdystä sopimuksesta sekä sitä, että esitettyjä korjauksia ei juttuun tehty.Kantelija toteaa, että artikkeli leimasi hänet ja hänen ystävättärensä ökyrikkaiksi uusitsekkäiksi konservatiivibimboiksi. Hänet oli harhautettu suostumaan haastatteluun. Artikkelissa hänet oli tarkoitushakuisesti laitettu edustamaan toimittajan vastenmieliseksi kokemaa concervative chic -ilmiötä. Tällainen yksisilmäinen muotoonpakotus, joutuminen mallikappaleeksi ilmiölle, jota ei edusta, aiheutti epäoikeudenmukaista ja kohtuutonta kärsimystä kantelijalle.Lisäkirjelmässään kantelija ja jutussa haastateltu Sari Thusberg-Sipinen kertovat lehden miestoimittajan ottaneen heihin nyt yhteyttä. Tässä keskustelussa toimittaja oli väittänyt, että vain Sari Thusberg-Sipinen olisi vaatinut jutun ennakolta nähdäkseen. Kantelija ja Sari Thusberg-Sipinen korostavat kuitenkin, että kantelija oli haastattelutilanteessa edellyttänyt, että myös hän saa tekstit nähdäkseen ennen artikkelin julkaisemista. Asiasta sovittaessa he olivat olleet kolmistaan naistoimittajan kanssa. Kantelija ja Thusberg-Sipinen saivat kuitenkin vain osan jutusta nähdäkseen, eikä heidän puhelimitse ilmoittamiaan muutoksia tehty kaikilta osiltaan.LEHDEN VASTAUSHelsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen kertoo, että artikkelin tarkoituksena oli esitellä nuorten kaupunkilaisnaisten uudenlaista elämäntapaa. Nämä naiset hoitavat kotinsa ja työnsä tavalliseen tapaan, mutta uutta on se, että he paneutuvat samalla tarmolla itsensä vaalimiseen. Tämän lähtökohdan toimittajat kertoivat kaikille haastateltavilleen, joita oli yhteensä kaksikymmentä. Toimittajat kertoivat myös, että ilmiötä valotettaisiin eri näkökulmista, mutta myös analysoitaisiin terävästi. Päätoimittaja toteaa, että lähteminen mukaan lehtikirjoituksen tekemiseen merkitsee aina oman persoonan vapaaehtoista avaamista kriittisellekin tarkastelulle.Kantelija tiesi ensitapaamisesta lähtien olevansa tekemisissä toimittajien kanssa. Kantelijalle myös kerrottiin, että kirjoitus keskittyisi nimenomaan naisellisuuden verkostoissa rakennettavaan elämäntapaan. Jutun tarkistamisesta sovittiin haastattelutilanteessa kantelijan ja hänen ystävänsä kanssa. Vain kantelijan ystävä pyysi, että saisi tarkistaa ne kohdat, jotka olivat hänen kertomiaan. Kumpikaan haastateltava ei pyytänyt saada nähdä koko juttua etukäteen. Kirjoituksen ollessa viimeistelyvaiheessa toimittajat soittivat kantelijan ystävälle, ja kertoivat juttukokonaisuudesta. Tällä oli aikaa tarkistaa kolme-neljä ensimmäistä kohtaa. Loppu, eli 16 kappaletta tekstistä, jossa hänet tai kantelija mainittiin, lähetettiin faksilla. Faksin alussa oli selvästi kerrottu, että siihen oli poimittu heidän kertomiaan asioita. Kantelijaan ja hänen ystäväänsä oltiin yhteydessä puhelimitse useaan otteeseen ja tehtiin heidän toivomiaan korjauksia. Kun ilmeni, että kantelija oli pahoittanut mielensä kirjoituksesta, hänelle tarjottiin mahdollisuutta kirjoittaa näkemyksensä Kuukausiliitteeseen. Se ei kelvannut hänelle ja vasta tässä vaiheessa kantelija esitti toivomuksen siitä, että hän olisi halunnut nähdä koko jutun etukäteen. Päätoimittaja huomauttaa vielä, että kantelija on ohittanut artikkelista kaikki sellaiset kohdat, joissa kerrotaan siinä kuvattujen naisten olevan vahvoja ja itsenäisiä. Päätoimittaja pitää kantelua kaikilta osin aiheettomana. RATKAISULuottamuksellinen suhde haastateltavan ja toimittajan välillä on tiedonvälityksen kannalta tärkeä. Tämä sisältää sen, että haastattelutarkoituksesta kerrotaan selvästi ja haastateltava saa ennalta tietää, millaisessa yhteydessä hänen haastatteluaan käytetään. Samalla on muistettava, että päätösvalta siitä, mitä julkaistaan, kuuluu toimitukselle. Esimerkiksi sillä, että haastateltava saa tarkistaa lausumansa etukäteen, pyritään asiatietojen varmistamiseen. Sillä ei siirretä toimituksellista päätösvaltaa haastateltavalle. Osapuolten kertomukset siitä, kuinka haastattelusta ja sen tarkistamisesta sovittiin, poikkeavat toisistaan jonkin verran. Neuvosto toteaa kuitenkin, että haastateltavat tiesivät haastattelutilanteesta. Heillä oli myös mahdollisuus ennen artikkelin julkaisemista tutustua niihin kohtiin, jotka käsittelivät suoranaisesti heitä ja esittää näiltä osin korjauksia. Kantelija ei ole yksilöinyt artikkelissa mahdollisesti olevia asiavirheitä. Neuvoston käsityksen mukaan näiltä osin kyse onkin enemmän painotuksista ja näkökulmasta kuin varsinaisista virheistä. Vaikkakin ns. tavalliselle kansalaiselle on usein perusteltua myöntää tavanomaista laajempi tarkastusoikeus, ei haastateltava voi kuitenkaan määrätä artikkelin sävyä tai painotuksia. Artikkeli ”Rouvat, rotunaiset” voidaan kokea monin eri tavoin, aina lukijan omista lähtökohdista riippuen. Samalla neuvosto piti ymmärrettävänä sitä, että kantelija katsoi artikkelin sisältäneen itseensä ja elämäntapoihinsa kohdistunutta ironiaa ja ivaa. Kantelija kuitenkin oli suostunut haastatteluun. Tyylilajin ja näkökulman valinta on puolestaan aina tiedotusvälineen päätettävissä. Näillä perusteilla neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.