Journalistin ohjeet kautta aikain

Hyväksytty Suomen Sanomalehtimiesten Liitto r.y:n hallituksessa 1957.

OIKEAT UUTISET

luovat ja ylläpitävät lukijan luottamuksen sanomalehteä kohtaan.

VÄÄRÄ UUTINEN

samoin virheellinen, epätäydellinen, ajattelemattomasti kokoonpantu, kansan oikeustajua vastaamaton uutinen hävittää lukijan luottamuksen sanomalehteä kohtaan ja voi lisäksi aiheuttaa aiheetonta kärsimystä yksityiselle.

ET VOI VEDOTA

kiireeseesi tai aiheen vaikeuteen kerrottuasi tai kuvattuasi aihetta, joka koskee ihmisen henkeä, vapautta tai omaisuutta – ihmisen suurimpia suojelukohteita.

Ihminen, josta puhut

Pyri suojelemaan yksityiselämää, älä puutu siihen.  Arvostellessasi alle 18-vuotiaan tekoja, katso hänen menneisyyttään, kotiaan ja ympäristöään; hän on ehkä yhteiskunnan onnettomuuslapsi.  Vältä puuttumasta rikoksesta epäillyn, pidätetyn, vangitun tai syytteessä olevan menneisyyteen, ellei sillä ole merkitystä asialle.  Älä kerro ilmeisesti mielisairaan tekoja, ellei kertominen yleisen edun vuoksi yksittäistapauksessa ole tarpeen vaatimaa.  Älä kerro itsemurhasta, ellei se ole tapahtunut huomiotaherättävissä olosuhteissa tai suuremman rikoksen yhteydessä.

Asia, josta puhut

Älä kerro tapahtuneesta siveettömyydestä, ellei tapaus ole ympäristölleen jatkuvaksi vaaraksi; suojele uhreja.  Ole varovainen vastaanottaessasi yksityisen antamaa uutista tai yksityisen tekemää ilmiantoa poliisille tai muille viranomaisille; varo vastaanottamasta häpäisy- tai kiristämistarkoituksessa tarjottua uutista.  Älä milloinkaan unohda tarkistaa saamiasi tietoja.  Menossa olevaa vääryyttä, puutteellisuutta tai epäkohtaa käsittele vasta sitten, kun Sinulla on hallussasi täydet todisteet asiasta ja olet antanut eri osapuolten, vastapuolen ja muitten osallisten sanoa sanottavansa.  Vältä otsikossa ja tekstissä mainintaa rodusta, kansallisuudesta, ammattikunnasta, poliittisesta tai uskonnollisesta kannasta, ellei se asiayhteyden vuoksi ole aiheellista.  Kertoessasi onnettomuudesta tai tapaturmasta, vältä yksityiskohtaista kuvausta onnettomuuden uhrista.

Arvostelu ja dramatisointi

Rakenna arvostelu erilleen uutisesta; harkitse oletko oikea henkilö arvostelemaan.  Dramatisoidessasi tee samoin.

Nimisuoja

Harkitse tarkoin mitkä aiheet, epäkohdat, väärinkäytökset tai rikokset vaativat yksityisen henkilön nimen mainitsemisen, ja samoin missä tapauksessa tai asian vaiheessa nimen poisjättäminen on paikallaan.  Älä mainitse armonanomuksen tehneen henkilön nimeä, ellei asialla ole periaatteellista merkitystä.

Vältä rikosuutisissa käyttämästä nimeä alle 18-vuotiaasta, samoin henkilöstä, jolla on mahdollisuus saada ehdollinen tuomio, samoin henkilöstä, jonka suhteen – vaikka hän on epäilty, pidätetty, vangittu tai syytteessä – on epävarmuutta siitä onko hän syyllinen vai syytön; älä tällaisessa tapauksessa myöskään anna ymmärtää, kenestä henkilöstä on kysymys.  Vältä käyttämästä nimeä henkilöstä, joka on saanut sakkotuomion tai vähemmän kuin kuusi (6) kuukautta vapausrangaistusta, ellei rikoksen laatu tai yleinen mielipide anna siihen aihetta.

Rikos ja oikeudenkäynti

Vältä ottamasta kantaa syyllisyyskysymykseen; se tehtävä kuuluu tuomioistuimille.  Kertomuksesi ja selostuksesi olkoot objektiivisia ja asiallisia.  Ota huomioon kriminaalipoliittiset tarkoitusperät; jätä kertomatta rikoksen yksityiskohdat, surmanaseet, vainajan ruumista koskevat tietosi.  Jos rikostapahtumasta on kerrottu lehdessäsi, muista kertoa myös asiasta annettu oikeuden päätös.

Pyri saamaan tekstiisi yhtä paljon tilaa vastaajan vastineelle kuin kantajan (syyttäjän) kanteelle; noudata periaatetta: yhden puheiden mukaan älköön ketään tuomittako.

Muista, että näin voi käydä: henkilö, joka on pidätetty, vangittu tai jota syytetään rikoksesta, ei olekaan syyntakeinen, teko ei olekaan hänelle syyksiluettava, syyte voi olla vanhentunut, voi ilmetä seikkoja, jotka poistavat tai vähentävät rangaistavuutta (tekijä on alle 18-vuotias, mielisairas tai täyttä ymmärrystä vailla, teko on ollut valmistelua tai jäänyt yritykseen, tekijän osuus voi olla avunantoa).  Muista myös aina, että tuomioistuimen päätös voi olla sekä syypääksi julistava että vapauttava ja että tuomio voidaan antaa ehdollisena.  Muista vielä, että ylempi oikeusaste voi tulla toiseen tulokseen kuin alempi.

Kuvat ja kuvateksti

Mistä edellä on ollut puhetta, soveltuu vastaavasti kuviin ja kuvateksteihin.  Vältä saattamasta julkisuuteen kuvia, jotka voisivat vaikuttaa vahingoittavasti ihmisen tunne-elämään, synnyttää pelkoa, surua yms.  Älä julkaise kuvaa nuoresta rikoksentekijästä; vältä kuvaamasta vangittua henkilöä, ellei yleinen mielipide sitä puoltaisi.

Neuvottele

visaisista kysymyksistä toimittajatoveriesi kanssa.


Sanomalehtimies-Journalisten, nro 1/helmikuu 1958.

Lehtimiehellä on yhteiskunnassa vastuullinen asema.  Lehtimiehen vastuu perustuu lakiin ja hyvään lehtimiestapaan, jota nämä lehtimiehen ohjeet ilmentävät.

Voimassaoleva laki

Lehtimiehen oikeudellisen vastuun määrittää Painovapauslaki (4/11 1919) ja hänen oikeutensa tämän vastuun perusteella olla ilmaisematta uutislähdettään Oikeudenkäymiskaaren 17 luku (25/3 1966).

Lehtimies voi kirjoittaessaan syyllistyä rangaistavaan oikeudenloukkaukseen.  Rangaistuksen lisäksi voi syntyä myös vahingonkorvausvelvollisuus sekä oikaisuvelvollisuus.
Lehtimies voi tahattomastikin aiheuttaa kunnianloukkauksen sekä rikkoa tekijänoikeutta.
Kunnianloukkausrikoksia ovat herjaus (Rikoslaki 27:1), solvaus (RL 27:3) sekä kuolleen miehen muiston häpäiseminen (RL 27:4).

Jos tekijänoikeuden suojaksi annettuja säännöksiä loukataan lehdessä tahallisesti tai törkeän varomattomasti, voidaan lehtimiestä rangaista.  Jos teosta tai valokuvaa on käytetty vastoin lakia, syntyy myös hyvitysvelvollisuus, sekä tämän lisäksi velvollisuus korvaukseen muustakin menetyksestä, kärsimyksestä ja haitasta (L. tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin, As.kok. 404/61 ja L. oikeudesta valokuvaan, As.kok. 405/61).

Laki säätää rangaistuksen rikoksista vierasta valtiota vastaan (RL 14:4a), kiihottamisesta kansanryhmän syrjintään (RL 16:a), epäsiveellisten julkaisujen levittämisestä (L. epäsiveellisten julkaisujen levittämisen ehkäisemisestä), vilpillisestä kilpailusta (L. vilpillisen kilpailun ehkäisemiseksi), sekä sotilaallisten ja muiden muitten salassapitomääräysten rikkomisesta (Painovapauslaki, L. yleisten asiakirjojen julkisuudesta sekä siihen liittyvä asetus).

Lehtimiehiä koskevat tärkeimmät lainkohdat ovat näitten ohjeiden liitteenä.  Tutki niitä, muista niiden velvoitus.

Oikeudenmukaisuus

Totuuden ja oikeudenmukaisuuden kunnioittaminen on lehtimiehen tärkein velvollisuus.

– Muista aina tarkistaa tietosi.
– Työsi perustana on lukijoittesi luottamus.
– Tämä luottamus on saavutettavissa ja pysytettävissä vain pyrkimällä jatkuvasti oikeaan ja virheettömään tiedottamiseen.
– Oikea uutinen on tosi, asiallinen, tasapuolinen, tarkistettu ja rehellinen.
– Pysy tosiasioissa, epämieluisissakin.
– Erota oma mielipiteesi tapahtumien kerronnasta.

Yksityinen etu

Yksilön mainetta ja loukkaamattomuutta on kunnioitettava.
Kunnioita yksityisen etua ellei pakottava yleinen etu vaadi siihen puuttumista.
Kun asia koskee yksityistä henkilöä, harkitse tarkoin, onko asian yleiseen tietoon saattaminen aiheellista.

Älä tuo esiin vanhoja, asiaan vaikuttamattomia vähäisiä rikkomuksia.  Älä korosta ihmisen rotua, kansallisuutta, ammattinimitystä, poliittista tai uskonnollista vakaumusta, ellei tällä ole vaikutusta pääasiaan.

Avioeroja tai perhesuhteitten kielteisiä puolia ei yleensä ole syytä tuoda julkisuuteen.  Muista vahingoittamisen mahdollisuus.

Harkitse tarkkaan, onko kielteisillä tavoilla tai käyttäytymisellä mitään merkitystä pääasiaan.

Harkitse, milloin kerrot vammaisesta sanoin ja kuvin.

Älä kerro rikoksesta harkitsematta, onko tiedon julkistaminen perusteltua.  Älä toista epämääräisiä väitteitä henkilöstä, joka on nimetty rikoksen yhteydessä.

Harkitse tarkoin ennenkuin julkaiset viranomaisille tai järjestöille jätettyjä kanteluja tai syytöksiä ja varaa mikäli mahdollista kantelun tai syytöksen kohteelle heti tilaisuus selitykseen.

Muista, että poliisi- tai syyttäjäviranomaiselle jätetty rikosilmoitus ei ole todiste syyllisyydestä.
Muista, että tutkijaviranomaisten aineisto ei ole julkinen ennen kuin asia on tullut esille oikeudessa tai jätetty sikseen.  Et voi välttää vastuuta vyöryttämällä julkaisemisen syytä tiedon antaneen viranomaisen niskoille.

Muista, että syyte ei ole tuomio. Jos olet julkaissut syytöksen, kantelun tai syytteen, on sinun julkaistava myös seuraamus.

Vältä rikoksen, erityisesti väkivalta- ja siveellisyysrikoksen yksityiskohtien, tekotavan, uhrin tilan ja rikospaikan seikkaperäistä selostamista.

Älä julkaise tietoja siveellisyysrikoksesta ellei ympäristöön kohdistuva jatkuva vaara ole todennäköinen tai elleivät erityiset olosuhteet vaadi julkaisemista.

Suojele rikoksen uhria.  Suojaa omaisia.  Vältä ylikuvailua, väritystä ja kiihkoa.

Älä julkaise vain toisen osapuolen lausumia, väitteitä tai todistusaineistoa.  Muista kuulla toistakin osapuolta.

Älä ennakoi tuomioistuimen ratkaisua.  Muista, ettei alioikeuden tuomio – jos asiasta on valitettu – ole lopullinen.  Muista myös kertoa asian lopullisesta ratkaisemisesta.  Vain lainvoimainen tuomio ratkaisee syyllisyyden rikosasiassa.

Yleinen etu

Harkitse tarkoin, onko kysymyksessä mallia antava rikos, uusiin rikoksiin johdattava yllyke, ja jos näin on, vältä julkaisemista.  Muista, että sanomalehtikirjoitus tai –kuva saattaa lisätä varsinkin nuoren rikoksentekijän itsearvostusta.

Älä kerro itsemurhista tai itsemurhayrityksistä, elleivät ne liity suuriin rikoksiin tai herätä erityistä huomiota.

Harkitse tarkoin, vaatiiko yleinen etu yksittäistapauksessa selostamaan ilmeisesti mielisairaan tekoja.

Älä omin neuvoin tutki rikosasiaa.  Velvollisuutesi on ilmoittaa viranomaiselle tietosi rikoksesta, ellei uutislähdettä ole suojattava

Auta tutkimuksia, älä vaikeuta.

Noudata ehdotonta tarkkuutta haastatellessasi rikoksen tai onnettomuuden silminnäkijää.  Älä nimeä lehtihaastattelussa henkilöä, joka voi joutua asiassa todistajaksi oikeuteen. Älä saata oikeudenkäynnin aikana todistajaa turhan huomion kohteeksi. Muista vastuullisen vaikenemisen merkitys.

Nimensuoja

Harkitse tarkoin, voidaanko uutinen julkaista mainitsematta rikoksesta epäillyn, pidätetyn, vangitun tai tuomitun nimeä varsinkin jos tuomio voi olla tai on ehdollinen.  Jos vähänkin epäilet, ettei henkilö ole tehnyt rikosta, älä mainitse nimeä ennen tuomioistuimen ratkaisua.

Älä mainitse nimeä, jos jotakuta vain epäillään rikoksen tekijäksi.

Harkitse tarkoin, onko uutinen julkaisemisen arvoinen vain nimen takia.  Jos uutisen kiinnostavuus perustuu vain nimen mainitsemiseen, vältä uutisen julkaisemista, elleivät erityisen tärkeät syyt sellaista vaadi.

Ole johdonmukainen mainitessasi nimiä varsinkin liikennerikkomuksissa.Muista, että nimen mainitsemalla voit helposti mustata yksilön maineen.

Ellet ole maininnut nimeä, älä liioin vihjaile, ketä tarkoitat.

Älä mainitse nimeä silloin
– kun jotakuta epäillään rikoksesta
– kun joku on pidätetty, ellei kyseessä ole törkeä rikos, jonka tekijä on tunnustanut.
– kun joku on vangittu tai pyydetty vangittavaksi, ellei tutkintaviranomaisten selvityksissä saada varmaa tukea käsitykselle, että seurauksena on monivuotinen vapausrangaistus.
– kun jotakuta syytetään rikoksesta, ellei asianomainen ole tunnustanut tai todistusaineisto ole täydellinen ja rikos lisäksi sellainen, ettei ehdollista tuomiota voi antaa.
– kun joku on tuomittu rikoksesta vähempään kuin vuoden vapausrangaistukseen, ellei tuomio ole kuritushuonetta tai liity suureen rikokseen tai muihin suuriin yhteyksiin, taikka ellei tuomittu ole rikoksenuusija.
– kun kysymyksessä on riita, ellei yleinen etu tee nimen mainitsemista aiheelliseksi.

Älä mainitse nimeä silloin kun pidätettyä, vangittua, syytettyä tai tuomittua käsitellään nuorena rikoksentekijänä tai silloin kun hänet on todettu mielenvikaiseksi.

Älä julkaise ehdollisen tuomion saaneen nimeä.

Pyri välttämään ensikertaisen rikoksentekijän nimen julkaisemista.

Älä ilman pätevää syytä mainitse rangaistun ehdonalaista vapautumista tai armahtamista.

Älä aiheuta nimen mainitsemisella lisärangaistusta.

Suhteet ulkovaltoihin ja valtion turvallisuus

Ole asiallinen kirjoittaessasi ulkovalloista.  Älä tavoittele tehoa vaan totuutta.

Vältä omien mielipiteittesi heijastumista uutisissa ja otsikoissa.

Tarkista mikäli mahdollista tiedonlähteet.  Muista vastuusi maamme suhteista ulkovaltoihin.  Jos halventamalla vierasta valtiota saat aikaan vaaran, että maamme suhteet tähän valtioon vahingoittuvat, olet syypää rikokseen.  Vieraan valtion omasta käsityksestä riippuu, onko kirjoituksesi loukkaava.  Muista sen vuoksi olla erittäin varovainen.

Ole myös varovainen selostaessasi vakoilujuttuja tai valtakunnan turvallisuuteen kohdistuvia asioita. 

Muista rajoitukset, jotka koskevat valtion turvallisuuden vuoksi salassa pidettäviä asiakirjoja, piirroksia ja kuvia.

Älä vaaranna kirjoittelullasi puolueettomuutemme vartijoita, puolustusvoimia.

Kuvat

Mitä näissä lehtimiehen ohjeissa on todettu sanoista, koskee myös kuvia.  Kuvien on esitettävä sitä, mitä niiden sanotaan esittävän.  Kauhukuvia ja nuorten rikoksentekijäin kuvia ei pidä julkaista. 

Ellei kirjoituksessa ole ilmaistu jonkun henkilöllisyyttä, älä ilmaise sitä kuvin.

Muista, että kuvan teho on suurempi kuin tekstin.  Harkitse siis tarkoin, onko aihetta julkaista rikosjuttuun osallisen kuvaa.

Älä ilman tarkkaa harkintaa julkaise kuvaa henkilöstä vanginpuvussa oikeudenkäynnin aikana tai tutkinnan yhteydessä, koska vanginpuku on yleisön silmissä syyllisyyden merkki.

Ammatillinen vastuu

Älä käytä väärin asemaasi julkisen sanan edustajana.  Älä käytä väärin lehtesi nimeä äläkä toimittajuuttasi.  Muista, että käytöksesi ja virheesi heijastuvat koko ammattikuntaan.

Älä pidä asioita ja ihmisiä pilkkanasi, äläkä asetu muiden yläpuolelle.  Älä liioin käytä kynää vihasi välikappaleena.  Ymmärrä lähimmäisiäsi ja muista kirjoituksen vaikutus lukijaan.

Ylimielinen ja tärkeilevä käyttäytyminen ei sovi lehtimiehelle.  Et voi välttyä vastuusta väittämällä, että muutkin tekevät samoin.  Kukin vastaa omastaan mutta kärsii myös muiden virheistä.

Muista sanojen vastuu.  Älä sekoita mielipiteitäsi ja uutisia, älä tosiseikkoja ja kommentteja.  Muista, että otsikolla on oltava kirjoituksessasi kate.

Älä levitä ennakkoluuloja.  Joutuessasi ottamaan kantaa, tee se tieteellisen totuuden puolesta selvästi epätieteellisiä ja todistamattomia käsityskantoja vastaan.

Puolusta uutisen rehellisen hankkimisen ja julkaisemisen vapautta sekä arvostelun oikeutta.

Älä paljasta uutislähdettä kun tieto on luottamuksellinen.  Älä muutoinkaan paljasta uutislähdettä, ellei sitä vaadi suuri yleinen etu tai vaara, että syytön joutuisi kärsimään.  Muista, että sinulla on laillinen oikeus, mutta ei laillista velvollisuutta uutislähteesi salassapitämiseen.

Käytä vain luotettavia lähteitä.  Älä usko kaikkea, mitä sinulle kerrotaan.  Älä anna lukijoillesi väärää kuvaa lähteittesi arvosta.

Muista, että lehtimiehen kirjoitus on henkisen työn tuote.  Älä siis varasta sitä.  Jos lainaat toisen kirjoittamaa, muista lain määräykset ja mainitse aina lähde.

Älä tee yleistäviä johtopäätöksiä puolitotuuksista äläkä yksittäistapauksista.

Älä kirjoita omantuntosi vastaisesti, vaan vakaumuksesi mukaan.  Kunnioita myös toisen vakaumusta.

Mitä näet on uutinen, mitä tiedät on tausta, minkä tunnet on mielipide.

Lehtimiehen työn keskeisiä periaatteita ovat tietojen rehellisen hankkiminen ja julkaisemisen vapaus sekä arvostelun oikeus.  Lehtimiehen työ perustuu lukijoiden luottamukseen.

Näissä ohjeissa on pyritty kirjaamaan ne keskeisimmät periaatteet, joiden noudattamista hyvä lehtimiestapa edellyttää.

Hyvää lehtimiestapaa ei ole mahdollista säädellä yksityiskohtaisella aukottomalla normistolla.  Näilläkään ohjeilla ei ole pyritty kattamaan kaikkia käytännössä esiintyviä tilanteita.  Harkintavalta ja harkintavelvollisuus on viime kädessä lehtimiehellä itsellään.

Hyvän lehtimiestavan tulkitsijana toimii Julkisen Sanan Neuvosto.

Julkisen Sanan Neuvostosta tehdyn sopimuksen perusteella on neuvoston langettava päätös julkaistava siinä tiedotusvälineessä, jota päätös koskee.  Hyvä lehtimiestapa edellyttää päätöksen julkaisemista myös silloin, kun kysymyksessä on tiedotusväline, joka ei ole osallisena sopimuksessa.

Näissä ohjeissa ei käsitellä tekstiä ja kuvaa erikseen.  Ohjeet koskevat samalla tavoin kaikkea toimituksellista aineistoa.

I Oikeat tiedot

1. Lehtimiehen tulee työssään pyrkiä totuuteen sekä virheettömään ja monipuoliseen tiedonvälitykseen.

2. Asiatiedot on tarkistettava niin hyvin kuin olosuhteet sen sallivat.  Tarkistamisvelvollisuus on olemassa myös silloin, kun tiedot on jo aikaisemmin julkaistu.

3. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti.

4. Yhtä tärkeää kuin julkaistujen tietojen oikeellisuus on se, ettei mitään olennaista jätetä kertomatta.

5. Lukijalle on annettava mahdollisuus erottaa toisistaan tosiasiat ja mielipiteet.

6. Otsikolla, kärjellä, kirjoituksen esittelyn sekä otsikkojulisteen sisällöllä on oltava tekstissä kate.

Huomautuksia

Oikeiden ja todenmukaisten tietojen välittäminen on lehtimiehen ohjeiden tärkein velvoitus.  Tällöin tarkoitetaan nimenomaan yleiseltä kannalta merkityksellisiä tietoja, jonka avulla lukija saa mahdollisimman oikean kuvan häntä ympäröivästä todellisuudesta.

II Oikaisu ja vastine

7. Virheellinen tieto on oikaistava heti ja oma-aloitteisesti.

8. Virhe on oikaistava, kun se, jota asia koskee, sitä vaatii.

9. Sille, joka perustellusti tahtoo vastata lehdessä esitettyyn, häntä koskevaan väitteeseen, tulee antaa siihen tilaisuus.

10. Oikaisu ja vastine on julkaistava viivytyksettä ja sellaisella tavalla, että alkuperäisen tiedon saaneet voivat sen helposti havaita.

11. Jos nimeltä mainittuun henkilöön kohdistetaan voimakasta arvostelua, on hyvän lehtimiestavan mukaista kuulla häntä ennen julkaisemista.

Huomautuksia

Oikaisusta ja vastineesta säädetään painovapauslain 25§:ssä.  Hyvän lehtimiestavan perusteella oikaisu ja vastine on julkaistava usein silloinkin, kun laki ei sitä nimenomaan vaadi.  Myös oikeushenkilölle saattaa olla perusteltua myöntää tilaisuus vastineeseen.

Ellei vastine ole sellaisenaan julkaisukelpoinen, on suositeltavaa neuvotella sen korjaamisesta kirjoittajan kanssa.

III Yksityinen etu

12. Yksilön mainetta on suojattava.  Yksityiselämään kuuluvia asioita ei yleensä pidä julkaista.  Asianomaisen henkilön yhteiskunnallisesta asemasta ja asian yleisestä merkityksestä riippuu, milloin asian on katsottava kuuluvan yksityiselämän piiriin.

13. Rikoksista tai viranomaisille tehdyistä kanteluista kerrottaessa on nimen julkaisemisessa noudatettava suurta varovaisuutta.  Rikosuutisissa ei epäillyn, syytetyn, vangitun tai tuomitun nimeä ole syytä mainita, ellei huomattava yleinen etu sitä vaadi.  Nimen julkaiseminen merkitsee usein lisärangaistusta ja saattaa tuottaa aiheetonta kärsimystä.

14. Vanhoja asiaan liittymättömiä rikkomuksia ei ole syytä tuoda julkisuuteen.

15. Milloin nimen mainitseminen ei ole perusteltua, ei tule julkaista muitakaan tietoja, joiden avulla asianomainen voidaan tunnistaa.

16. Henkilön rotua, kansallisuutta, ammattia, poliittista tai uskonnollista vakaumusta ei pidä korostaa, ellei sillä ole suoranaista vaikutusta pääasiaan.

Huomautuksia

Kunnian ja yksityiselämän loukkaamisesta säädetään Rikoslain 27 luvussa.
Nimen julkaiseminen rikosuutisissa on perusteltua vain, milloin kiistaton yleinen etu sitä vaatii.  Tunnustus ei yksinään ole riittävä peruste nimen julkaisemiseen.
Milloin kysymyksessä on nuori rikoksentekijä, ensikertalainen tai milloin tuomittu rangaistus on alle 1 vuosi vankeutta, nimeä ei yleensä tule julkaista.

IV Syytökset ja kantelut

17. Uutisen julkaisemista rikosilmoituksesta, kantelusta tai syytöksestä on tarkoin harkittava.  Syytöksen tai kantelun perusteet on tarkoin selvitettävä ja annettava kohteelle mahdollisuuksien mukaan heti tilaisuus selitykseen.

18. Tuomioistuimen tai viranomaisen ratkaisuja ei pidä ennakoida eikä ottaa kantaa syyllisyyskysymykseen.

19. Jos kantelusta, syytöksestä tai rikosilmoituksesta on julkaistu uutinen, on hyvän lehtimiestavan mukaista seurata asiaa lopulliseen ratkaisuun saakka.

Huomautuksia

On muistettava, että kantelu tai syytös ei ole osoitus syyllisyydestä.  Pelkästään toisen osapuolen lausumia tai väitteitä ei tule julkaista.  Vastuuta ei voi välttää vetoamalla siihen, että tieto on viranomaisen tai osapuolen antama.

V Ammatillinen asema

20. Journalistin on voitava toimia painostuksesta vapaana, vakaumuksensa ja ammattietiikan pohjalta.  Hänellä on oikeus ja velvollisuus kieltäytyä tämän kanssa ristiriidassa olevien tehtävien vastaanottamisesta.

21. Luottamuksellisen tiedon antajaa on suojattava.

22. Tietojen tai haastattelun antajan on saatava tietää, miten ja missä yhteydessä hänen lausumaansa tullaan käyttämään.

23. Toisen työtä lainattaessa on mainittava lähde.

Huomautuksia

SSL:n ja GTT:n solmiman työehtosopimuksen mukaan toimittajaa ei voida velvoittaa toimimaan vastoin vakaumustaan ja hyvää lehtimiestapaa.  Uutislähteen salassapito-oikeudesta säädetään Oikeudenkäymiskaaren 17. luvussa.

Toisen henkisen työn käyttämisestä säädetään tekijänoikeuslaissa ja laissa oikeudesta valokuvaan.
Lehtimiehen ei tule käyttää asemaansa väärin.  Hänen ei tule ottaa vastaan tehtäviä, jotka voivat vaarantaa tai saattaa kyseenalaiseksi ammattietiikan.

Johdanto

Hyvään journalistisen tavan perustana on kansalaisen oikeus saada oikeita ja yleisesti merkittäviä tietoja, joiden avulla he voivat muodostaa mahdollisimman totuudenmukaisen kuvan ympäristöstään.

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi toimittajalla on oltava vapaus hankkia ja julkaista tietoa sekä oikeus arvosteluun.  Hän on vastuussa työstään viime kädessä yleisölle.

Ammattietiikkaan kuuluu kunnioittaa yleisesti hyväksyttyjä inhimillisiä perusarvoja, kuten ihmisoikeuksia, demokratiaa, rauhaa ja kansainvälistä yhteisymmärrystä.

Hyvä journalistinen tapa ei rajoita toimittajan eikä yleisön mielipiteen ilmaisemisen vapautta.  Siihen sisältyy pyrkimys edistää keskustelua ja tiedonkulkua, mutta myös vastuu tiedonvälityksessä noudatettavista periaatteista ja menettelytavoista.

Oikeat tiedot

1. Toimittajan on työssään pyrittävä totuudenmukaiseen ja monipuoliseen tiedonvälitykseen.  Mitään olennaista asiaan kuuluvaa ei saa jättää kertomatta.

2. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti.  Asiatiedot on tarkistettava niin hyvin kuin mahdollista, myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.  Kiistanalaista asiaa käsiteltäessä on erityinen syy tarkistaa esitettyjen väitteiden todenperäisyys,

3. Yleisölle on annettava mahdollisuus erottaa tosiasiat ja niiden taustoittaminen mielipide- ja sepitteellisestä aineistosta.  Tämä periaate ei rajoita journalistisen tyylilajin tai muodon valintaa.

4. Otsikolla, ingressillä, otsikkojulisteella sekä esittelyllä on oltava sisällössä kate.

5. Totuudenmukaisuusvelvoite koskee myös kuvaa ja ääntä.  Niitä ei saa käyttää harhaanjohtavasti, eikä niiden sisältöä saa vääristää leikkaamalla, yhdistämällä tai muulla tavalla.

Tietojen hankkiminen

6. Tiedot on hankittava avoimesti ja rehellisin keinoin.  Poikkeuksellisia tiedon- ja kuvanhankintamenetelmiä voi käyttää vain, ellei yleisesti merkittäviä tietoja normaalikeinoin voi saada.

7. Tietojen tai haastattelun antajalla on oikeus tietää, miten ja missä yhteydessä hänen lausumaansa käytetään.

8. Luottamuksellisten tietojen antajaa on suojattava.  Tiedotusvälineessä esiintyvän henkilöllisyyttä tai hänen käyttämäänsä nimimerkkiä ei saa luvatta paljastaa.

9. Haastateltavan pyyntöön tarkistaa lausumansa ennen julkaisemista on syytä suostua, jos se asiatietojen varmistamiseksi on perusteltua.  Tarkistamisella ei kuitenkaan saa luovuttaa journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolelle.

Oikaisu ja vastine

10. Virheellinen tieto on heti oikaistava joko oma-aloitteisesti tai asianomaisen vaatiessa.

11. Jos joku perustellusti tahtoo vastata häntä koskevaan, julkaistuun väitteeseen, hänelle on annettava siihen tilaisuus (vastineoikeus).  Tavanomainen poliittinen arviointi, kulttuurikritiikki tai mielipiteenilmaisu ei kuitenkaan ilman muuta oikeuta vastineeseen.

12. Oikaisu tai vastine on julkaistava viivytyksettä ja siten, että alkuperäisen tiedon saaneet voivat sen helposti havaita.

13. Ellei vastine sellaisenaan ole julkaisukelpoinen, mutta vastineoikeus kuitenkin on syntynyt, on vastineen korjaamisesta neuvoteltava sen kirjoittajan kanssa.

14. Jos nimettyä henkilöä arvostellaan erittäin voimakkaasti tai hänestä esitetään väitteitä, jotka voivat haitata tai vahingoittaa häntä, on yleensä hyvän journalistisen tavan mukaista julkaista hänen näkökantansa samassa yhteydessä.

Yksilön suoja

15. Yksilön ihmisarvoa ja mainetta on suojattava.  Asiaan suoranaisesti liittymättömiä kielteisiä, saati vanhoja seikkoja ei pidä julkaista, elleivät ne ole asian taustoittamiseksi välttämättömiä.
Henkilön rotua, kansallisuutta, syntyperää, uskonnollista tai poliittista vakaumusta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.

16. Henkilökuvien julkaisemisessa on noudatettava huolellisuutta.  Kuvaa ei pidä käyttää harhaanjohtavasti eikä asianomaista loukkaavasti.  Erityistä varovaisuutta on noudatettava julkaistaessa kuvia onnettomuuksien tai rikosten uhreista.

17. Yksityiselämään kuuluvia, asianomaiselle haitallisia seikkoja ei yleensä pidä julkaista ilman hänen suostumustaan, ellei huomattava yleinen etu sitä vaadi.

18. Tiedon julkaisemista rikosilmoituksesta, pidättämisestä, vangitsemisesta, syytteestä tai kantelusta on tarkoin harkittava.  Niiden perusteet on mahdollisuuksien mukaan selvitettävä samassa yhteydessä.

19. Nimen tai henkilön tunnistamiseen johtavien muiden tietojen julkaiseminen rikoksia käsiteltäessä on perusteltua vain, kun huomattava yleinen etu sitä vaatii.  Henkilöllisyyttä ei yleensä tule paljastaa ennen tuomioistuinkäsittelyä, elleivät teon laadusta tai tekijän asemasta johtuvat painavat syyt sitä puolla.

20. Syyllisyyteen ei pidä ottaa ennalta kantaa eikä ennakoida tuomioistuimen tai viranomaisen ratkaisuja.  Jos rikosilmoituksesta, pidättämisestä, vangitsemisesta, syytteestä tai kantelusta on julkaistu uutinen, on hyvän journalistisen tavan mukaista seurata asian käsittelyä sen lopulliseen ratkaisuun saakka.

21. Julkisuuteen ei ole syytä tuoda vanhoja rikoksia, jotka eivät olennaisesti liity käsiteltävään asiaan.  Yksityiselämän suojaa koskevat periaatteet on otettava huomioon silloinkin, kun yhteiskunnalliset, historialliset tai muut vastaavat perusteet vanhojen rikosten käsittelylle ovat olemassa.

22. Yksilön suojaa koskevat periaatteet pätevät myös, kun käytetään julkisiin asiakirjoihin tai lähteisiin sisältyviä tietoja.  Tiedon julkisuus ei aina merkitse sitä, että sen saa vapaasti julkaista.

Ammatillinen asema

23. Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein.  Tätä päätösvaltaa ei saa missään muodossa luovuttaa toimituksen ulkopuolelle.

24. Toimittajan oikeutena ja velvollisuutena on torjua painostus tai houkuttelu, jonka tarkoituksena on tiedonvälityksen ohjaaminen, estäminen ja rajoittaminen.

25. Toimittaja ei saa ottaa vastaan etuja, jotka voivat vaarantaa hänen riippumattomuutensa tai mahdollisuutensa toimia ammattieettisten periaatteiden mukaan.

26. Toimittajan ei pidä toimia vastoin vakaumustaan tai hyvää journalistista tapaa.  Hän voi kieltäytyä tehtävistä, jotka ovat ristiriidassa tämän periaatteen kanssa.

27. Toisen työtä käytettäessä on noudatettava hyvää tapaa.  Teosta lainattaessa on lähde mainittava.  Hyvän tavan mukaista on mainita lähde silloinkin, kun käytetään pääasiassa toisen hankkimia ja julkaisemia asiatietoja.

28. Tekstimainonta on torjuttava.  Raja toimituksellisen ja muun, esimerkiksi kaupallisia tarkoituksia palvelevan aineiston välillä on pidettävä selvänä.

 

Huomautuksia

Hyvää journalistista tapaa tulkitsee Julkisen sanan neuvosto (JSN).  JSN:sta tehdyn sopimuksen perusteella on neuvoston langettava päätös julkaistava siinä tiedotusvälineessä, jota päätös koskee.  Hyvä journalistinen tapa edellyttää päätöksen julkaisemista myös silloin, kun kysymyksessä on tiedotusväline, joka ei ole sopimuksessa osallisena.

Hyvään journalistiseen tapaan kuuluu myös se, että toimittaja tuntee tärkeimmät työhönsä liittyvät virallismääräykset, kuten lait, asetukset, kansainväliset sopimukset ja päätöslauselmat.  Yleisradiossa ja MTV:ssa tehtävää työtä sääntelee Ohjelmatoiminnan säännöstö, lehdistössä lehtien määritelty linja.  Ammattietiikan kannalta tärkeitä määräyksiä ovat myös alan työehtosopimukset.

Journalistin ohjeiden tarkoituksena on ohjata toimittajia niin sanotun hyvän journalistisen tavan ja journalistisen etiikan noudattamisessa. 

Tässä julkaistut Journalistin ohjeet on hyväksytty silloisen Suomen Sanomalehtimiesten Liiton liittovaltuustossa vuonna 1992. Ensimmäisen kerran liitto laati jäsenilleen eettiset säännöt jo vuonna 1958.

Johdanto

Hyvän journalistisen tavan perustana on kansalaisten oikeus saada oikeita ja olennaisia tietoja, joiden avulla he voivat muodostaa totuudenmukaisen kuvan maailmasta ja yhteiskunnasta. 

Journalistin ammattietiikkaan kuuluu kunnioittaa inhimillisiä perusarvoja, kuten ihmisoikeuksia, demokratiaa, rauhaa ja kansainvälistä yhteisymmärrystä. 

Journalistin on tunnettava vastuunsa luonnosta ja nähtävä käsittelemiinsä asioihin liittyvät ympäristövaikutukset. 

Hyvä journalistinen tapa ei rajoita mielipiteen ilmaisemisen vapautta. Siihen sisältyy pyrkimys edistää keskustelua ja tiedonkulkua, mutta myös vastuu tiedonvälityksessä noudatettavista periaatteista ja menettelytavoista. 

Journalistin ohjeet koskevat kaikkea journalistista työtä välineestä riippumatta. Ne eivät kuitenkaan kata kaikkia tilanteita. Julkisen sanan neuvoston päätökset ja periaatelausumat tulkitsevat ja täydentävät näitä ohjeita. 

Hyvään tapaan kuuluu myös, että journalisti tuntee tärkeimmät työhönsä liittyvät lait, asetukset, kansainväliset sopimukset ja päätöslauselmat.

Ammatillinen asema

1. Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään muodossa luovuttaa toimituksen ulkopuolelle. 

2. Journalisti on ensisijaisesti vastuussa lukijoille, kuuntelijoille ja katsojille. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtainen hyötymisen mahdollisuus. 

2. Journalistin oikeus ja velvollisuus on torjua painostus tai houkuttelut, jolla pyritään tiedonvälityksen ohjaamiseen, estämiseen tai rajoittamiseen. 

4. Journalisti ei saa käyttää omaa tai välineensä asemaa väärin eikä hyväksyä etuja, jotka voivat vaarantaa hänen riippumattomuutensa tai mahdollisuutensa toimia ammattieettisten periaatteiden mukaan. 

5. Journalistin ei pidä toimia vastoin vakaumustaan tai hyvää journalistista tapaa. Hän voi kieltäytyä tehtävistä, jotka ovat ristiriidassa tämän periaatteen kanssa. 

6. Toisen työtä käytettäessä on noudatettava hyvää tapaa. Vaikka kyse ei olisikaan tekijänoikeuden suojaamasta aineistosta, on hyvän tavan mukaista mainita lähde, kun käytetään pääasiassa toisen hankkimia tai julkaisemia tietoja.

7. Piilomainonta kaikissa muodoissaan on torjuttava. Aineistoon, johon voi liittyä kaupallisia intressejä, on suhtauduttava kriittisesti. Sellaista voidaan julkaista vain, jos siihen on painavia journalistisia perusteita. Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selkeänä.

Oikeat tiedot

8. Journalistin on työssään pyrittävä totuudenmukaiseen, olennaiseen ja
monipuoliseen tiedonvälitykseen. 

9. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on
käsiteltäessä kiistanalaista asiaa: tietolähteellä voi olla henkilökohtaisia
intressejä tai vahingoittamistarkoitus. 

10. Asiatiedot on tarkistettava niin hyvin kuin mahdollista, myös silloin kun ne on jo aiemmin julkistettu. 

11. Yleisön on voitava erottaa tosiasiat ja niiden taustoittaminen mielipide- ja sepitteellisestä aineistosta. Tämä periaate ei rajoita journalistisen tyylilajin ja muodon valintaa. 

12. Otsikoilla, ingresseillä, kansi- ja kuvateksteillä, myyntijulisteilla ja muilla esittelyillä on oltava sisällössä kate. 

13. Myös kuvaa ja ääntä on käytettävä totuudenmukaisesti. Vastaanottajan on saatava tietää, onko kysymys dokumentista vai fiktiivisestä aineistosta.

Tietojen hankkiminen

14. Tiedot on hankittava avoimesti ja rehellisin keinoin. Poikkeuksellisia
menetelmiä voi käyttää vain, jos yleisesti merkittäviä tietoja ei normaalikeinoin voi saada. 

15. Haastateltavan tulee ennakolta saada tietää, missä välineessä ja millaisessa yhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hyvän tavan mukaista on myös kertoa, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi. 

16. Haastateltavan pyyntöön tarkistaa lausumansa ennen julkaisemista on syytä suostua asiatietojen varmistamiseksi. Tarkistamisella ei kuitenkaan saa luovuttaa journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolelle. 

17. Tietolähdettä on suojattava. Luottamuksellisen tiedon antajaa ei saa ilman tämän suostumusta paljastaa. Sama koskee omassa tiedotusvälineessä nimimerkillä tai salanimellä esiintyvää henkilöä.

Oikaisu ja vastine

18. Virheellinen tieto on viipymättä oikaistava joko oma-aloitteisesti tai
asianomaisen sitä vaatiessa. 

19. Arvostelun kohteeksi joutuneelle on myönnettävä vastineoikeus lehdessä, jos hän sitä perustellusti pyytää. Pelkkä mielipide-ero ei ilman muuta oikeuta vastineeseen. 

20. Jos vastinepyyntö on perusteltu, vastine on julkaistava vastineen laatijan haluamassa muodossa viipymättä ja siten, että alkuperäisen tiedon saaneet voivat sen helposti havaita. 

21. Ellei vastine ole sellaisenaan julkaisukelpoinen, on sen korjaamisesta neuvoteltava kirjoittajan kanssa. Ellei häntä kohtuullisessa ajassa tavoiteta, on suositeltavaa julkaista vastine korjattuna. Se olennaista sisältöä ei kuitenkaan saa muuttaa. 

22. Jos nimettyä henkilöä arvostellaan tiedotusvälineessä erittäin voimakkaasti, on hyvän journalistisen tavan mukaista tuoda hänen näkökantansa esiin mahdollisuuksien mukaan samassa yhteydessä.

Yksilön suoja

23. Kaikkien ihmisarvoa ja kunniaa on suojattava. Ihonväriä, kansallisuutta, syntyperää, vakaumusta, sukupuolta tai muuta henkilön ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti. 

24. Yksityiselämään kuuluvia, asianomaiselle tai hänen lähiomaisilleen haitallisia seikkoja ei pidä julkaista, ellei niillä ole yleistä merkitystä. 

25. Henkilökuvien julkaisemisessa on noudatettava huolellisuutta. Kuvaa ei pidä käyttää harhaanjohtavasti eikä loukkaavassa yhteydessä. Erityistä varovaisuutta on noudatettava julkaistaessa kuvia onnettomuuksien tai rikosten uhreista. 

26. Nimen tai muiden tunnistamistekijöiden julkaiseminen rikoksia käsiteltäessä on perusteltua vain kun sillä on huomattavaa yleistä merkitystä. Henkilöllisyyttä ei yleensä tule paljastaa ennen tuomioistuinkäsittelyä, elleivät teon laadusta ja tekijän asemasta johtuvat painavat syyt sitä puolla. 

27. Syyllisyyteen ei pidä ottaa ennalta kantaa eikä ennakoida tuomioistuimen tai viranomaisen ratkaisuja. 

28. Jos rikosilmoituksesta, pidättämisestä, vangitsemisesta, syytteestä tai kantelusta on julkaista uutinen, on hyvän journalistisen tavan mukaista seurata asian käsittelyä sen lopulliseen ratkaisuun saakka. 

29. Yksilön suojaa koskevat periaatteet pätevät myös, kun käytetään julkisiin asiakirjoihin tai muihin julkisiin lähteisiin sisältyviä tietoja. Tiedon julkisuus ei aina merkitse sitä, että sen voi vapaasti julkaista.

SJL:n liittovaltuusto on hyväksynyt SJL:n puolesta 1.1.2005 voimaan tulevat Journalistin ohjeet. Julkisen Sanan Neuvoston kannatusyhdistys julkistaa ohjeet ennen niiden käyttöönottoa.

Johdanto

Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan perusta. Hyvä journalistinen tapa perustuu jokaisen oikeuteen vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä.
 
Näiden ohjeiden tavoitteena on tukea sananvapauden vastuullista käyttämistä joukkoviestimissä ja edistää ammattieettistä keskustelua.
 
Ohjeet koskevat kaikkea journalistista työtä. Ne on laadittu vain alan itsesääntelyä varten.  Ohjeita ei ole tarkoitettu käytettäviksi rikos- tai vahingonkorvausvastuun perusteena.

Ammatillinen asema

1. Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.
 
2. Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.
 
3. Journalistilla on oikeus ja velvollisuus torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata, estää tai rajoittaa tiedonvälitystä.
 
4. Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus eikä vaatia tai vastaanottaa etuja, jotka voivat vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan.
 
5. Journalistilla on mahdollisuus kieltäytyä tehtävistä, jotka ovat ristiriidassa lain, henkilökohtaisen vakaumuksen tai ammattietiikan kanssa.
 
6. Käsitellessään omalle tiedotusvälineelle, konsernille tai sen omistajille merkittäviä asioita journalistin on hyvä tehdä asiayhteys lukijalle, kuulijalle ja katsojalle selväksi. 
 
7. Myös toisen työtä käytettäessä on noudatettava hyvää tapaa. Lähde on mainittava, kun käytetään toisen julkaisemia tietoja.

Tietojen hankkiminen ja julkaiseminen

8. Journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
 
9. Työtä tehdessään journalistin on suositeltavaa ilmoittaa ammattinsa. Tiedot on pyrittävä hankkimaan avoimesti. Jos yhteiskunnallisesti merkittäviä seikkoja ei voida muutoin selvittää, journalisti voi tehdä haastatteluja ja hankkia tietoja myös tavallisuudesta poikkeavilla keinoilla.
 
10. Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.
 
11. Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti. 
 
12. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
 
13. Uutisen voi julkaista rajallistenkin tietojen perusteella.  Raportointia asioista ja tapahtumista on syytä täydentää, kun uutta tietoa on saatavissa. Uutistapahtumia on pyrittävä seuraamaan loppuun saakka.
 
14. Journalistilla on oikeus pitää tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa. Toimituksen on kunnioitettava tätä periaatetta.

15. Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate.

Haastateltavan ja haastattelijan oikeudet

16. Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään.  Hänelle on myös kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useammissa välineissä.  Haastateltavan tulee aina saada tietää, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi.

17. Haastateltavan pyyntöön tarkastaa lausumansa ennen julkaisemista on yleensä syytä suostua, jos se toimitusteknisesti on mahdollista.  Oikeus koskee vain haastateltavan omia lausumia, eikä sillä saa luovuttaa journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolelle.
 
18. Haastateltavan kieltoon julkaista lausumansa tulee suostua vain,  jos olosuhteet ovat haastattelun antamisen jälkeen muuttuneet niin olennaisesti, että julkaiseminen olisi selvästi kohtuutonta.
 
19. Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava.

Virheen korjaaminen ja oma kannanotto

20. Olennainen virhe on viipymättä korjattava.
 
21. Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä. 
 
22. Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä,  hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa.
23. Kannanotto on puheenvuoro, joka on syytä julkaista mahdollisimman nopeasti ilman sen yhteyteen liitettyjä asiattomia lisäyksiä.

24. Tavanomainen kulttuurikritiikki, poliittinen, taloudellinen tai yhteiskunnallinen arviointi sekä vastaavan muun mielipiteen esittäminen ei kuitenkaan synnytä oikeutta kannanottoon.
  
25. Ellei kannanotto ole julkaisukelpoinen, sen korjaamisesta on syytä neuvotella laatijan kanssa. Vaikka yksimielisyyteen ei päästäisi, olennainen sisältö on suositeltavaa julkaista asiallisessa muodossa.

Yksityinen ja julkinen

26. Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai  halventavasti. 
 
27. Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä.
 
28. Sairaus- ja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta.
 
29. Julkisella paikalla tapahtuvaa toimintaa on yleensä lupa selostaa ja kuvata ilman asianosaisten suostumusta.
 
30. Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita.  
 
31. Rikoksesta tuomitun nimen, kuvan tai muita tunnistetietoja voi julkaista, ellei se tuomitun asemaan tai tekoon nähden ole selvästi kohtuutonta. Alaikäisen tai syyntakeettomana tuomitun henkilöllisyyden paljastamisessa on oltava erityisen pidättyväinen.
 
32. Tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä on syytä olla varovainen, kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä.
 
33. Tietoja rikoksentekijästä, syytetystä tai epäillystä ei yleensä pidä julkaista, jos ne paljastavat erityisen arkaluonteisen rikoksen uhrin.
 
34. Arkaluonteisen rikoksen uhrin henkilöllisyys on suojattava, ellei sillä ole poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä.
 
35. Jos tutkintapyynnöstä, syytteestä tai tuomiosta on julkaistu uutinen, asiaa on mahdollisuuksien mukaan seurattava loppuun saakka. Oikeudenkäynnin aikana ei pidä asiattomasti pyrkiä vaikuttamaan tuomioistuimen ratkaisuihin eikä ottaa ennakolta kantaa syyllisyyteen.

Johdanto

Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan perusta. Hyvä journalistinen tapa perustuu jokaisen oikeuteen vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä.

Näiden ohjeiden tavoitteena on tukea sananvapauden vastuullista käyttämistä joukkoviestimissä ja edistää ammattieettistä keskustelua.

Ohjeet koskevat kaikkea journalistista työtä. Ne on laadittu vain alan itsesääntelyä varten. Ohjeita ei ole tarkoitettu käytettäviksi rikos- tai vahingonkorvausvastuun perusteena.

Ammatillinen asema

1. Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

2. Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.

3. Journalistilla on oikeus ja velvollisuus torjua painostus tai houkuttelu, jolla yritetään ohjata, estää tai rajoittaa tiedonvälitystä.

4. Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus eikä vaatia tai vastaanottaa etuja, jotka voivat vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan.

5. Journalistilla on mahdollisuus kieltäytyä tehtävistä, jotka ovat ristiriidassa lain, henkilökohtaisen vakaumuksen tai ammattietiikan kanssa.

6. Käsitellessään omalle tiedotusvälineelle, konsernille tai sen omistajille merkittäviä asioita journalistin on hyvä tehdä asiayhteys lukijalle, kuulijalle ja katsojalle selväksi.

7. Myös toisen työtä käytettäessä on noudatettava hyvää tapaa. Lähde on mainittava, kun käytetään toisen julkaisemia tietoja.

Tietojen hankkiminen ja julkaiseminen

8. Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.

9. Työtä tehdessään journalistin on suositeltavaa ilmoittaa ammattinsa. Tiedot on pyrittävä hankkimaan avoimesti. Jos yhteiskunnallisesti merkittäviä seikkoja ei voida muutoin selvittää, journalisti voi tehdä haastatteluja ja hankkia tietoja myös tavallisuudesta poikkeavilla keinoilla.

10. Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.

11. Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.

12. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.

13. Uutisen voi julkaista rajallistenkin tietojen perusteella. Raportointia asioista ja tapahtumista on syytä täydentää, kun uutta tietoa on saatavissa. Uutistapahtumia on pyrittävä seuraamaan loppuun saakka.

14. Journalistilla on oikeus ja velvollisuus pitää tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa siten kuin lähteen kanssa on sovittu.

Jos yhteiskunnallisesti merkittävien tietojen julkaisusta aiheutuu erittäin kielteistä julkisuutta, toimituksen on suotavaa avata yleisölle, miten nimettömän lähteen ja siltä hankittujen tietojen luotettavuus on varmistettu.

15. Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate.

16. Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava.

Haastateltavan ja haastattelijan oikeudet

17. Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hänelle on myös kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useissa eri välineissä. Haastateltavalle pitää aina kertoa, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi.

18. Haastateltavan pyyntöön tarkastaa lausumansa ennen julkaisemista on syytä suostua, jos julkaisuaikataulu sen mahdollistaa. Tarkastamisoikeus koskee vain haastateltavan omia lausumia, eikä sillä saa luovuttaa journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolelle.

19. Haastateltavan kieltoon julkaista lausumansa tulee suostua vain, jos olosuhteet ovat haastattelun antamisen jälkeen muuttuneet niin olennaisesti, että julkaiseminen olisi selvästi kohtuutonta.

Virheen korjaus ja oma kannanotto

20. Olennainen virhe on korjattava heti tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla ja lisäksi julkaisussa, jossa virhe on alun perin ollut.

21. Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.

22. Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa.

23. Kannanotto on puheenvuoro, joka on syytä julkaista mahdollisimman nopeasti ilman sen yhteyteen liitettyjä asiattomia lisäyksiä.

24. Tavanomainen kulttuurikritiikki, poliittinen, taloudellinen tai yhteiskunnallinen arviointi sekä vastaavan muun mielipiteen esittäminen ei kuitenkaan synnytä oikeutta kannanottoon.

25. Ellei kannanotto ole julkaisukelpoinen, sen korjaamisesta on syytä neuvotella laatijan kanssa. Vaikka yksimielisyyteen ei päästäisi, olennainen sisältö on suositeltavaa julkaista asiallisessa muodossa.

Yksityinen ja julkinen

26. Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.

27. Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä.

28. Sairaus- ja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista tietoja hankittaessa ja uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta.

29. Julkisella paikalla tapahtuvaa toimintaa on yleensä lupa selostaa ja kuvata ilman asianosaisten suostumusta.

30. Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita.

31. Rikoksesta tuomitun nimen, kuvan tai muita tunnistetietoja voi julkaista, ellei se tuomitun asemaan tai tekoon nähden ole selvästi kohtuutonta. Alaikäisen tai syyntakeettomana tuomitun henkilöllisyyden paljastamisessa on oltava erityisen pidättyväinen.

32. Tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä on syytä olla varovainen, kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä.

33. Tietoja rikoksentekijästä, syytetystä tai epäillystä ei yleensä pidä julkaista, jos ne paljastavat erityisen arkaluonteisen rikoksen uhrin.

34. Arkaluonteisen rikoksen uhrin henkilöllisyys on suojattava, ellei sillä ole poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä.

35. Jos tutkintapyynnöstä, syytteestä tai tuomiosta on julkaistu uutinen, asiaa on mahdollisuuksien mukaan seurattava loppuun saakka. Oikeudenkäynnin aikana ei pidä asiattomasti pyrkiä vaikuttamaan tuomioistuimen ratkaisuihin eikä ottaa ennakolta kantaa syyllisyyteen.


Ohjeet on hyväksytty Julkisen sanan neuvoston kannatusyhdistyksen kokouksessa 16.12.2010. Ne astuvat voimaan 1.1.2011.