Sök beslut

Sanomalehden julkaisema kookas luontaistuotteiden mainos oli jaettu kolmeen osaan, keskellä oli tuotekuvin varustettu reilun kahden palstan kaista, ja sen molemmilla puolilla tekstiosuudet, joissa kerrottiin neljästä eri tuotteesta. Mainoksessa ei ollut "ilmoitus"-merkintää. Kirjasimet poikkesivat kuitenkin selvästi toimituksellisessa tekstissä käytetyistä ja otsikoissa oli käytetty suurehkoja vinokirjaimia. Myös palstajako poikkesi toimituksellisesta aineistosta. Lehti ei ollut rikkonut hyvää journalistista tapaa.

Sanomalehdessä arvioitiin Venäjää käsitellyttä kirjaa. Arvostelu oli kautta linjan kärjekäs ja poleeminen. Sitä voitiin pitää myös kantelijan tekstin melkoisena yksinkertaistuksena. Neuvosto korosti kuitenkin korostaa vapaan ja laajan keskustelun merkitystä, erityisesti kun keskustelun kohteena on niin tärkeä ja erilaisia näkemyksiä synnyttävä aihepiiri kuin Venäjän tilanne. Lehti myös julkaisi kantelijan vastauksen arvosteluun. Lehden ei katsottu rikkoneen hyvää journalistista tapaa.

Sanomalehdessä arvioitiin Venäjää käsitellyttä kirjaa. Arvostelu oli kautta linjan sanavalinnoiltaan kärjekäs ja poleeminen. Arviot edustivat lähinnä arvostelijan näkemystä kantelijan tekstin tasosta. Neuvosto totesi samalla kuitenkin, että raja arvostelijan näkemysten ja varsinaisten asia-argumentin välillä voi olla liukuva. Kirja-arvosteluun sisältyi nyt väitteitä, jotka olivat luonteeltaan asia-argumentteja. Neuvoston mielestä vastine oli tässä tilanteessa luontevin ja suositeltava keino vastata arvosteluun ja korjata virheelliseksi katsottuja tietoja. Lehti julkaisikin vastineen asianmukaisesti. Lehden ei katsottu rikkoneen hyvää journalistista tapaa.

Sanomalehti kertoi kahden henkilön esittämistä väärennösväitteistä, jotka kohdistuivat kantelijan väitöskirjatyöhön. Sekä artikkelien otsikoista että niiden sisällöstä ilmeni, että kyse oli kiistanalaisesta asiasta, väitteestä. Artikkelia varten haastateltu kantelija puolestaan kyseenalaisti omassa osuudessaan kriitikoiden motiivit ja muistutti siitä, että syytökset oli tutkittu useilla ulkopuolisilla tahoilla, eikä virheitä ollut löytynyt. Vaikka kantelijaa oli kuultu jo varsinaisessa artikkelissa, oli hänelle kiistan luoteen vuoksi perusteltua myöntää vielä vastineoikeus. Vastineeksi tarkoittamassaan kirjoituksessa kantelija kuitenkin syytti toimittajaa muun ohessa herjauksesta, eikä lehdellä ollut velvollisuutta julkaista kirjoitusta. Kun lehti vielä tarjosi kantelijalle mahdollisuutta uuden vastineen laatimiseen, ei sen katsottu rikkoneen hyvää journalistista tapaa.