2451/SL/97

Vapauttava

Keskisuomalainen kertoi perjantai-illan ampumavälikohtauksesta, jossa kolme ihmistä sai surmansa. Uhrien nimet julkaistiin sunnuntainumerossa. Silloin myös kerrottiin, että ainakin ampujaksi epäilty oli vahvassa humalassa. Poikkeuksellinen, kolmen ihmisen hengen vaatinut surmatyö herätti runsaasti huomiota ja sen uhrit olivat paikkakunnalla jo muutenkin tunnistettavissa. Lähimmät omaiset olivat ehtineet saada tiedon onnettomuudesta ennen nimien julkaisemisesta. Lehden uutisointia ei pidetty uhreja leimaavana tai sensaationhakuisena eikä uhrien nimien julkistamisen katsottu rikkoneen hyvää journalistista tapaa.

KANTELUKeskisuomalainen kertoi 4. tammikuuta 1997 edellisenä iltana sattuneesta ampumavälikohtauksesta, jossa kolme ihmistä sai surmansa. Lehti selosti tapahtumat lyhyesti ja asiallisesti, uhrien syntymäajat mainiten. Syntymäaikojen perusteella uhrien omaiset alkoivat kysellä kadoksissa olevien henkilöiden perään odottaen ja peläten poliisin ilmoitusta, jota ei kuitenkaan tullut. Sen sijaan poliisi ilmeisesti antoi lehdelle luvan kuvata tapahtumapaikkaa jo 4.1. ja lehti teki seuraavaksi päiväksi kohuartikkelin. Omaiset saivat näin ollen lukea lehdestä vahvistuksen epäilyilleen. Artikkelissa korvattiin tosiasiat mielikuvituksella. Siinä mm. tuotiin vahvasti esille Mora-puukko antaen ymmärtää, että ampuminen olisi ollut tappelun seurausta. Poliisilta saadun tiedon mukaan uhrit oli kuitenkin ammuttu heidän nukkuessaan.Tällaisten tapahtumien uutisoinnissa ei sensaatio saa olla sensaatio, vaan uutisoinnin pitäisi perustua tosiasioihin ja olla hienotunteista.LEHDEN VASTAUSKeskisuomalaisen päätoimittaja Erkki Laatikainen toteaa vastauksessaan, että surmatyö vaati kolmen miehen hengen ja sai poikkeuksellisen laajaa huomiota osakseen. Tällaisessa tilanteessa alueen päivälehti julkistaa osallisten nimet mahdollisimman joutuisasti. Näin tehtiin vuorokauden viiveellä, jonka voi katsoa olevan riittävä aika tiedon välittämiseen lähiomaisille.Uutisointi oli asiallista ja neutraalia, realistisuutta ja objektiivisuutta vakaasti tavoitteleva. Uutisessa ei ollut perusteettomia vihjauksia tai mielikuvituksen lentoonlähdetyksiä. Ymmärrettävää on, että ikävästä asiasta uutisoiminen tuntuu lähiomaisista kipeältä, mutta asialla oli niin laaja yleinen merkitys, että näyttävä ja taustoittava uutisointi oli perusteltua. Uutisoinnin yksityiskohtia tullaan tarvittaessa tarkentamaan, asian seikkaperäisen tutkinnan valmistuttua. Päätoimittaja pitää kantelua näin ollen täysin aiheettomana.RATKAISUKeskisuomalainen kertoi perjantaina sattuneen ampumavälikohtauksen uhrien nimet sunnuntain numerossaan. Tapahtunutta taustoitettiin kertomalla illan kulusta ja toteamalla, että ainakin ampujaksi epäilty oli vahvassa humalassa. Etusivun artikkeli oli kuvitettu surmapaikalta otetulla valokuvalla, jossa sotkuiselta pöydältä erottui muun ohella kaatunut viinapullo ja puukko. Sisäsivun artikkelissa kerrottiin, mitä illan tapahtumista oli tuossa vaiheessa tiedossa. Lisäksi paikkakuntalaiset muistelivat lämpimään sävyyn surmansa saaneita. Nimet ilmenivät tästä artikkelista.Julkisen sanan neuvosto haluaa korostaa pidättyväisyyttä onnettomuuden tai rikoksen uhrien nimien julkaisemisessa. Vaikka tiedolla uhrin nimestä on oma uutisarvonsa, voi nimen julkaiseminen toisaalta aiheuttaa omaisille lisää kärsimystä ja merkitä puuttumista heidän yksityisyyteensä. Poikkeuksellinen, kolmen ihmisen hengen vaatinut surmatyö herätti toisaalta runsaasti huomiota ja sen uhrit olivat paikkakunnalla tunnistettavissa jo tapahtumapaikan ja ikänsä puolesta. Kun surmatyö oli sattunut perjantai-alkuiltana, saattoi myös perustellusti arvioida, että lähimmät omaiset olivat ehtineet saada tiedon onnettomuudesta perjantai-illan tai lauantain kuluessa. Neuvosto ei pitänyt Keskisuomalaisen uutisointia myöskään uhreja leimaavana tai sensaationhakuisena eikä näin ollen katsonut, että lehti olisi rikkonut hyvää journalistista tapaa.