KANTELUJournalistin ohjeiden mukaan ilmoituksen ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Kantelijayhdistys pyytää neuvostolta kannanottoa siitä, onko Viikko-Kangasala rikkonut tätä periaatetta numerossaan 36, 4.9.1996. Kantelijayhdistys toteaa, että lehti käytti samaa vinjettisanaa ”Viikon …” niin toimituksellisessa aineistossa kuin maksetuissa mainoksissakin. Esimerkiksi ”Viikon firma” oli ilmeisesti maksettu mainos, joka oli puettu jutun muotoon, vaikkakin alalaidassa luki ’ilmoitus’.LEHDEN VASTAUSLehden puolesta vastauksen antanut toimitusjohtaja Jyrki Jaakkola toteaa, että Viikon firma -palsta koostuu kahdesta osasta: maksullisesta ilmoituksesta ja puhtaasti toimituksellisesta aineistosta. Viikon firmalla on mahdollisuus varata tietty maksullinen ilmoitustila, jonka se voi käyttää haluamallaan tavalla. Varsinainen juttu tehdään toimitustyönä, yritykset eivät esimerkiksi pääse vaikuttamaan niille esitettävien kysymysten muotoiluun. Yritys voi ainoastaan valita, mihin kysymyksiin se vastaa. Toimitus voi lyhentää annettuja vastauksia, mikäli yritys pyrkii kätkemään niihin piilomainontaa. Viikon firman juttuosuus ei näin ollen ollut piilomainontaa, vaikka ”ilmoitus” -sana olikin merkitty (kokonaisuuden) alalaitaan. Maksetun ilmoituksen olisi voinut rajata jutusta selkeämminkin. Kantelijan tarkoittamaa epätarkkuutta ei kuitenkaan syntynyt. Lukija ei ollut vaarassa luulla maksettua mainosta lehtijutuksi, vaan päin vastoin, lehtijuttua mainokseksi. Tällöin lukija suhtautui normaalia varauksellisemmin sen sisältöön, joten asiasta ei aiheutunut hänelle haittaa. Kantelu on tämän vuoksi perusteeton.RATKAISUTiedonvälityksen uskottavuuden säilyttäminen edellyttää piilomainonnan torjumista ja kaupallisen ja toimituksellisen aineiston rajan pitämistä selvänä.Viikko Kangasalassa oli useita kokonaisuuksia, jotka lehden selvityksen mukaan koostuivat maksullisesta mainososuudesta ja toimituksen tekemästä jutusta. Kokonaisuuden alla oli pienehkö ”ilmoitus”-merkintä. Neuvosto toteaa, että tietystä yrittäjästä kertovan jutun ja hänen mainoksensa sijoittaminen toistensa yhteyteen, kokonaisuudeksi, voi jo sinällään heikentää lukijoiden luottamusta tiedonvälityksen uskottavuuteen. Tällä kertaa myöskään ”mainososuudet” eivät erottuneet niitä seuraavista jutuista, vaan toimivat lähinnä juttujen otsikkoina tai kuvituksena. Mainososuuksien alle sijoitetut jutut koostuivat puolestaan kysymyksistä, joihin vastaamalla kulloinkin ”haastatellut” yrittäjät toivat esille liikkeensä hyviä puolia, palvelujensa laajuutta ja muita etuja. Neuvosto piti näitä juttuja selkeästi tekstimainontana. Kyse oli siten kokonaan kaupallisesta aineistosta, ja alalaidan ”ilmoitus”-merkintä vastasi itse asiassa kokonaisuuden luonnetta. Kun tekstiosuudet oli kuitenkin laadittu kuin toimitukselliset jutut, ja kokonaisuuden saattoi myös sekoittaa toimitukselliseen aineistoon, ei ”ilmoitus”-merkinnälle voida antaa juurikaan painoa.Edellä esitetyillä perusteilla neuvosto toteaa, että Viikko Kangasalan julkaisemat mainokset, joihin liittyi tekstimainontana pidettävä juttu, rikkoivat sekä mainonnan erottuvuutta koskevaa periaatetta että tekstimainonnan kieltoa vastaan. Neuvosto antaa Viikko Kangasalalle tämän vuoksi huomautuksen hyvän journalistisen tavan rikkomisesta.
Menu