2427/SL/96

Vapauttava

Satakunnan Kansa julkaisi tiedon erästä yhtiötä koskevasta, ei julkisesta saneeraussuunnitelmasta. Saneeraussuunnitelma oli ollut tarkoitus lähettää lehden kustannusyhtiölle, joka oli yksi kyseisen yhtiön velkojista. Osoitevirheen vuoksi se toimitettiin kuitenkin lehden toimitukselle. Neuvosto totesi, että päätösvalta uutisen julkaisemisesta kuului päätoimittajalle, eikä neuvosto ota siihen tai sen perusteisiin kantaa. Uutisessa ei ollut asiavirheitä. Lehdellä ei näin ollen ollut myöskään velvollisuutta julkaista kantelijan vastineeksi tarjoamaa kirjoitusta.

KANTELUKantelija toteaa toimivansa Paritam Oy -nimisen yhtiön yrityssaneerausasiassa käräjäoikeuden määräämänä selvittäjänä. Tässä ominaisuudessa hän laati saneerausohjelmaehdotuksen, ja toimitti sen yrityksen velkojille lausuntoa varten. Satakunnan Kansa oli yksi näistä velkojista. Lehti julkaisi 21.9.1996 artikkelin, jossa selviteltiin ehdotusta seikkaperäisesti. Yrityksen saneerauksesta annetun lain 14 §:ssä on kuitenkin säädetty ehdoton salassapitosäännös seikoista, jotka velkojat ovat saaneet tietoonsa menettelyn yhteydessä. Pykälään liittyy myös korvausvelvollisuus. Kantelija toteaa lehden menettelyn aiheuttaneen hämminkiä ja jopa taloudellista vahinkoa.Kantelija laati lehdelle vastineen, jossa hän kiinnitti huomiota yllämainittuihin seikkoihin. Lisäksi kantelija kyseenalaisti keskeneräisten asioiden, erityisesti oikeudenkäyntiasioiden uutisoinnin yleisestikin. Lehti ei julkaissut tätä kirjoitusta.LEHDEN VASTAUSSatakunnan Kansan päätoimittaja Erkki Teikari kertoo, että hän ei itsekään päässyt heti selville lehden julkaiseman saneerausuutisen alkuperästä. Päätoimittaja ilmoitti tuolloin kantelijalle, että hänen vastinettaan ei julkaista. Joidenkin päivien päästä selvisi, että saneerausohjelma oli joutunut vahingossa lehden toimitukselle. Erehdys johtui siitä, että kantelija oli lähettänyt aineiston Satakunnan Kansalle osoitettuna, eikä oikealle velkojalle eli Satakunnan Kirjateollisuudelle. Satakunnan Kansalle osoitettu posti kannetaan toimitukseen, Kirjateollisuudelle osoitettu posti taas hallintokerrokseen.Päätoimittaja toteaa, että uutisen julkaiseminen oli inhimillinen erehdys. Asiasta ei ole kuitenkaan voinut aiheutua taloudellista vahinkoa. Sama saneerausaineisto on lähetetty kaikille velkojille, ja oikeuteen mentäessä saneerausohjelma tulee joka tapauksessa julkiseksi.RATKAISUNeuvoston tehtävänä on sille tehtyjen kantelujen perusteella tulkita hyvää journalistista tapaa. Tässä tehtävässään neuvosto voi ottaa kantaa tiedotusvälineessä julkaistuun aineistoon ja tämän lisäksi toimittajan menettelyyn tietojen hankinnassa. Hyvä journalistinen tapa edellyttää muun ohessa asiatietojen tarkistamista, kriittistä suhtautumista tietolähteisiin, ja mahdollisten virheiden korjaamista. Lisäksi se velvoittaa suojaamaan kunkin ihmisen yksityiselämää, hänen ”perhesalaisuuksiaan”. Liikesalaisuuksia tai muita luottamuksellisiksi tarkoitettuja yritystietoja ei ole asetettu vastaavaan erityisasemaan.Päätösvalta saneerausuutisen julkaisemisesta kuului lehden päätoimittajalle, eikä neuvosto ota siihen tai sen perusteisiin kantaa. Uutisessa ei ollut asiavirheitä. Siinä ei arvosteltu saneerausehdotusta tai kantelijan toimintaa. Siinä ei myöskään millään tavoin ilmaista, mistä uutisen tiedot ovat peräisin. Neuvosto katsoo näin ollen, että lehdellä ei ollut myöskään velvollisuutta julkaista kantelijan vastineeksi tarjoamaa kirjoitusta.