KANTELUSisä-Suomen Lehdessä julkaistiin 17.12.1996 pääkirjoitus ja artikkeli, joissa käsiteltiin vyöhyketerapiaa ja annettiin sen tehosta ruusuinen kuva ja halvennettiin samalla lääketiedettä. Artikkelissa haastateltiin vyöhyketerapiaa antavaa henkilöä. Hänen mainoksensa julkaistiin samassa lehdessä. Kyse ei ollut uuden elinkeinonharjoittajan esittelystä, vaan tekstimainonnasta. Tutkimustietoa vyöhyketerapiasta olisi ollut saatavilla, mutta toimittaja ei osoita mitään kriittisyyttä sitä kohtaan. Pääkirjoituksessa väitettiin lisäksi, että reumaa hoidettaisiin ”työntämällä käteen putken kortisonia”. Väite ei ollut totuudenmukainen, ja halvensi lääkäreitä.LEHDEN VASTAUSSisä-Suomen Lehden päätoimittaja Kalevi Tiitinen toteaa lehdellä olevan tapana julkaista juttuja varsinkin uusista levikkialueensa yrityksistä. Näin myös kantelun kohteena oleva juttu ”Vyöhykepisteistä apua kehon stressivaivoihin” kertoi vasta-alkaneesta yrittäjästä. Yritysesittelyihin ei ole ollut tapana sisällyttää erityisiä näkemyksiä yrityksen toimintatavoista tai toiminnan oikeellisuudesta. Tavoitteena ei nyt ollut käsitellä laajasti vyöhyketerapiaa hoitomuotona. Artikkelin lisäksi toimittaja oli laatinut omiin kokemuksiinsa perustuvan alakertakolumnin, joka oli luonteeltaan mielipidekirjoitus. Lehden pääkirjoituksessa aihetta ei käsitelty lainkaan. Päätoimittaja huomauttaa, että lehden palstat ovat avoimia keskustelulle ja kantelijankin kommentti olisi varmasti julkaistu.Päätoimittaja toteaa vielä, että kyseinen yrittäjä kuuluu lehden vakituisiin ilmoittajiin ja hänen pikkuilmoituksensa julkaistiin tavalliseen tapaan kyseisessä numerossa. Lehti ei mitenkään kytke ilmoituksia ja juttuja toisiinsa.RATKAISUTiedonvälityksen uskottavuuden säilyttäminen edellyttää, että raja kaupallisia tarkoituksia palvelevan aineiston ja toimituksellisen aineiston välillä pidetään selvänä. Tämä edellyttää myös tekstimainonnan torjumista. Neuvosto toteaa samalla, että paikkakunnalla toimivista yrittäjistä kertominen sopii luontevasti paikallislehdille. Esittelyjen on kuitenkin pohjauduttava journalistisiin perusteisiin, toimituksellisiin aloitteisiin ja arviointeihin. Sisä-Suomen Lehden artikkelissa haastateltiin henkilöä, joka oli aloittanut vyöhyketerapiahoidon tarjoamisen paikkakunnalla. Jutussa kerrottiin muun muassa siitä, kuinka hoitoa käytännössä annetaan ja minkälaisiin vaivoihin hoidon katsotaan vaikuttavan. Juttu liikkui yleisellä tasolla, vaikkakin siinä kerrottiin haastatellun vyöhyketerapeutin taustasta ja koulutuksesta. Haastatellun omaa yritystä ei tuotu jutussa korostetusti tai mainosmaisesti esiin, haastateltava esiintyi jutussa pikemminkin vyöhyketerapian asiantuntijana, ei yksittäisenä elinkeinonharjoittajana. Neuvoston mielestä ei voida katsoa, että artikkelin päätavoitteena olisi ollut edistää siinä haastatellun henkilön elinkeinotoimintaa ja että artikkeli olisi näin ollut tekstimainontaa. Neuvosto katsoi myös, että artikkelin ja samassa lehdessä toisella sivulla julkaistun mainoksen välillä ei syntynyt erityistä kytkentää.Lehden kolumnissa pohdittiin puolestaan syitä vaihtoehtoisten hoitomuotojen leviämiselle ja kyseenalaistettiin lääkärien kyky huomata yhteys henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin välillä. Kolumni edusti laatijansa näkemystä lääketieteen toimintatavoista. Koska neuvosto ei ota kantaa mielipiteisiin, ei kantelu johtanut tältä osin enempiin toimiin.Edellä esitetyillä perusteilla neuvosto katsoo, että Sisä-Suomen Lehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Menu