KANTELUHelsingin Sanomissa julkaistiin 18.8.1995 artikkeli ”Veikkauksen myymälät myytiin varattomalle liikemiehelle”. Alaotsikkona oli ”Ulosottoveloissa oleva mies teki kaupat vähittäismaksulla. Poliisi kerännyt tietoja Veikkauksen yrityskauppojen taustoista”. Artikkelitekstissä kerrottiin edelleen, että Veikkaus Oy myi myymälänsä ”useita konkursseja tehneelle ja satojentuhansien markkojen ulosottoveloissa olevalle liikemiehelle Veikko M. Vuoriselle”. Lisäksi artikkelissa väitettiin, että Veikkauksen johto aikoo käsitellä kauppaa kiireesti uudelleen Vuorisen taloudellisen tilanteen tultua sen tietoon.Kaikki edellä esitetyt väitteet olivat perättömiä. Kantelija ei ole varaton eikä hänellä ole ulosottovelkoja. Kantelijaan kohdistunutta väitettä ei voi puolustella sillä, että kantelija olisi ollut osakkaana konkurssiin menneessä yrityksessä tai että jollain yrityksellä, jossa kantelija on osakkaana, olisi ulosottovelkoja. Poliisi ei tutki asiaa eikä ole tietoinen väitetystä kiinnostuksestaan. Kantelijan taloudellinen tilanne oli Veikkauksen johdon tiedossa kaupantekohetkellä. Lehdelle tehtiin heti artikkelin julkaisemisen jälkeen selväksi, että se sisälsi useita virheitä. Lehti julkaisi oikaisun kuitenkin vasta 15.9. ja pahoitteli virheitä. Oikaisussakaan ei kerrottu, että kantelija ei ole varaton eikä hänellä ole ulosottovelkoja. Tätä koskevan vastineen lehti julkaisi vasta kirjallisen pyynnön jälkeen 6.10. Vastine julkaistiin lehden korjaamassa muodossa ja pyynnön vastaisesti pienellä otsikolla, lehden mielipidesivulla.Artikkeli aiheutti ketjureaktion, ja asiaa käsiteltiin tiedotusvälineissä useita päiviä. Kantelija kytkettiin perusteetta eräisiin muihin hämäriin liiketoimiin ja hänet leimattiin ns. hämäräliikemieheksi. Kantelijan uskottavuus liikemiehenä kärsi uutisoinnista merkittävästi, mikä johti myös huomattaviin taloudellisiin menetyksiin.LEHDEN VASTAUS Helsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen toteaa, että Veikkaus Oy:n myymäläkaupoissa oli kyse valtion omistaman yhtiön huomattavasta kaupasta yksityisyrittäjälle. Artikkelin tarkoituksena oli valvoa valtion ja kansalaisten etuja ja nostaa kaupan mielenkiintoiset yksityiskohdat julkiseen keskusteluun. Artikkelissa ei käytetty ”varaton”-ilmaisua lakiterminä, vaan sillä tarkoitettiin liikemies Veikko M. Vuorisen varallisuutta ja vakavaraisuutta suhteessa kaupan arvoon. Vuorisen kahden yrityksen (Cirano Oy ja Team Point Oy) konkurssit raukesivat varattomina. Niillä oli ollut ulosottovelkaa yhteensä noin 150 000 markkaa. Kahdella muulla hänen hallitsemallaan yrityksellä on ollut verorästejä, jotka on osin riitautettu. Vuorisella ei ollut viime vuonna lainkaan henkilökohtaisia tuloja tai verotettavaa varallisuutta. Hänen omaisuutensa on kiinnitetty velkojen vakuudeksi. Artikkelista kävi kiistattomasti ilmi, että konkursseilla tarkoitettiin Vuorisen omistamien ja hallitsemien yritysten konkursseja, eikä väitetty hänen tehneen henkilökohtaista konkurssia.Viittaus poliisin kiinnostukseen perustui lehden poliisilähteiltä saamaan tietoon. Lähdesuojan vuoksi ei ole mahdollista mennä tässä kohdin pidemmälle.JATKOKIRJEENVAIHTOKantelija korostaa kirjelmässään, että hän ei ollut Veikkaus Oy:n kaupan osapuoli, vaan oli ainoastaan osakkaana ostajayhtiössä. Lehti on tässä sekoittanut tarkoituksellisesti yksityisen ja juridisen henkilön, ja sama tapahtui myös, kun lehti väitti kantelijaa varattomaksi. Kantelijalla oli vuonna 1995 palkkatuloja noin 150 000 markkaa ja hänellä on myös eri tyyppistä omaisuutta.Kantelija huomauttaa, että lehden vastineessa viitattu atarirekisteri on ns. vihjerekisteri, josta KRP:n johdon mukaan ulkopuoliselle ei saa antaa tietoja. Tähän viitaten kantelija kyseenalaistaa lehden tiedonhankinnan lainmukaisuuden.Lehden kommentissa todetaan, että kantelija oli Veikkauksen ostajayhtiön enemmistöosakas ja käytännössä ostaja. Verotietojen mukaan kantelijalla ei ole verotettavaa tuloa tai omaisuutta. LISÄSELVITYSKantelija toimitti neuvostolle jäljennökset ennakonpidätystodistuksista, joiden nojalla hänellä on ollut palkkatuloja vuonna 1995. RATKAISU Hyvä journalistinen tapa edellyttää asiatietojen huolellista tarkistamista ja kriittistä suhtautumista tietolähteisiin. Vakavat väitteet on kyettävä perustelemaan. Virheelliseksi osoittautuneet tiedot on oikaistava viipymättä. Otsikoissa on hyväksytty kärjistyksiä, mutta niillä on oltava artikkelin sisällössä kate, eivätkä ne saa johtaa lukijaa harhaan.Artikkeli ”Veikkauksen myymälät myytiin varattomalle liikemiehelle” sisälsi useita väitteitä, joiden nojalla Veikkaus Oy:n tekemän kaupan sai vahvasti kyseenalaisen leiman. Nämä väitteet koskivat kantelijan taloudellista asemaa, poliisin väitettyä kiinnostusta, myymäläkaupan valmistelua ja toteutusta sekä asianosaisten välisiä tuttavuus- ja ystävyyssuhteita. Helsingin Sanomat oikaisi useita näistä väitteistä 15.9., lähes kuukausi artikkelin julkaisemisen jälkeen. Muilta osin, eli kantelijan varallisuusaseman ja poliisin väitetyn kiinnostuksen osalta lehti julkaisi kantelijan vastineen 6.10.1996. Aikaväli artikkelin ja vastineen julkaisemisen välillä oli siten huomattavan pitkä. Muuten neuvosto katsoo, että julkaistu vastine vastasi keskeisiltä osin kantelijan laatimaa vastinetta. Vastineen julkaiseminen mielipidesivulla ei rikkonut hyvää journalistista tapaa. Neuvosto toteaa, että artikkelin otsikossa puhuttiin varattomasta liikemiehestä ja ulosottoveloissa olevasta miehestä. Otsikkojen perusteella saattoi hyvinkin käsittää, että kantelija olisi henkilökohtaisesti varaton ja hänellä olisi ulosottovelkaa. Toisaalta yritys- ja liiketoiminnassa kerrottaessa on tavanomaista ja hyväksyttävää, että yhtiöt henkilöitetään niiden johdon mukaan. Artikkelin tekstiosuudesta ilmeni, että kyse oli yritysten, ei kantelijan, veloista.Artikkelissa väitettiin, että poliisi kerää tietoja Veikkaus Oy:n kaupoista, myös nyt kyseessä olleesta myymäläkaupasta. Lehti on neuvostolle antamassaan vastauksessa viitannut ns. atarirekisteriin kerättäviin tietoihin, mutta vedonnut muuten lähdesuojaan. Asetelma on julkaisueettisesti hankala, koska hyvä journalistinen tapa edellyttää toisaalta lähdesuojan kunnioittamista ja toisaalta sitä, että tiedotusvälineen on kyettävä perustelemaan syytöksensä. Atarirekisterin nimeäminen tietolähteeksi on rekisterin luonteen vuoksi erityisen ongelmallista, koska edes rekisteröidyksi väitetyllä ei ole oikeutta tarkistaa rekisterin tietoja. Neuvosto totesi kuitenkin, että väitteen kärki oli kohdistettu Veikkaus Oy:hyn, ei kantelijaan. Veikkaus Oy:n tekemän kaupan julkisella käsittelyllä oli huomattavaa yhteiskunnallista merkitystä. Kantelijan yrittäjätaustalta löytyi puolestaan useita yrityksiä, jotka olivat ajautuneet taloudellisiin vaikeuksiin. Siten lehdellä oli perusteita kyseenalaistaa kantelijan rooli tässä asiassa. Lehti julkaisi oikaisun ja vastineen. Näiden seikkojen vuoksi neuvosto ei ryhdy enempiin toimiin tässä asiassa.
Menu