2369/PR/96

Vapauttava

Kantelija oli osallistunut homoseksualismista käytyyn julkiseen keskusteluun mielipidekirjoituksillaan, joissa homoseksualismiin suhtauduttiin poikkeuksellisen kielteisesti. Paikallisradion ohjelmassa esitettiin tämän jälkeen kantelijan ruotsinkielinen puhelinhaastattelu, jossa toimittaja käänsi kantelijan vastaukset suomeksi. Käännöksissä parodioitiin kantelijan näkemyksiä sekä sanavalinnoin että äänenkäytöllä. Se, että toimittaja ei pyrkinytkään sanatarkkaan kääntämiseen, kävi kuulijalle heti ilmeiseksi. Samaten kommentit, joita toimittaja heitti kantelijan seksuaalielämästä, olivat selkeää irvailua. Kantelija oli itse esittänyt julkisessa keskustelussa poikkeuksellisen jyrkkiä mielipiteitä toisten ihmisten seksuaalisista taipumuksista. Hänen täytyi tämän vuoksi olla varautunut näiden kannanottojen kärkeväänkin arviointiin. Paikallisradion ei katsottu rikkoneen hyvää journalistista tapaa.

KANTELUKantelijan kaksi mielipidekirjoitusta julkaistiin eräässä sanomalehdessä. Näissä kirjoituksissa kantelija esitti omien kristillisten arvojensa pohjalta näkemyksensä homoseksualismista. Radio Citystä pyydettiin häntä tämän jälkeen haastatteluun. Kantelija suostui pyyntöön kertoen uskoneensa, että pyynnön perustana oli kiinnostus kantelijan kirjoituksissaan esittämiin, homoseksualismia koskeviin tieteellisiin havaintoihin. Toimittaja Ruben Stiller haastatteli häntä puhelimitse 15.4.1996. Ohjelma lähetettiin samana päivänä. Kävi ilmi, että ohjelman tarkoituksena olikin saattaa kantelija ja hänen edustamansa arvot naurunalaisiksi. Ohjelman toimittaja väänsi kantelijan ruotsiksi antamat vastukset suomeksi ne niin, että sisältö ei vastannut kantelijan sanomaa. Kantelijalla ei myöskään ollut mahdollisuutta vastata toimittajan kommentteihin, koska ne lisättiin ohjelmaan jälkikäteen. Toimittaja halvensi kantelijan uskonnollisia siteitä ”messuamalla” käännöksensä ja viittaamalla seksin harjoittamiseen Raamattu kädessä. Lisäksi toimittaja esitti viittauksia ja olettamuksia kantelijan seksielämästä, rikkoen täten kantelijan yksityiselämän suojaa.Kantelija toteaa, että journalistin tulee työssään pyrkiä monipuoliseen ja totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen, ja että yleisön on voitava erottaa tosiasiat ja mielipiteet. Hyvä journalistinen tapa edellyttää myös, ettei kenenkään vakaumusta tuoda esille asiaankuulumattomasti tai halventavasti. Kantelija katsoo, että ohjelmassa rikottiin kaikkia näitä periaatteita vastaan.RADIO CITYN VASTAUSPäätoimittaja Hyvönen katsoo vastauksessaan, että kantelija loukkasi lähetyksessä homojen ihmisarvoa, toimittaja puolusti sitä. Kantelija saattoi jonkun mielestä joutua naurunalaiseksi, toisten mielestä toimittaja oli taas tapansa mukaan täysi pelle. Ajatus siitä, että toimittajan näkemys valuu sellaisenaan katselijoille, on vanhentunut. Vielä vähemmän niin käy silloin, kun toimittaja on avoimen puolueellinen, kuten hän tässäkin tapauksessa oli.Toimittaja Ruben Stiller toteaa omassa vastauksessaan olevansa syyllinen, mikäli satiirin tekeminen messuavalla intonaatiolla loukkaa ihmisen uskonnollista vakaumusta. Haastattelukäännösten tyylilajista puolestaan ilmeni selvästi, että ne olivat itse asiassa poleemisia kannanottoja. Kantelijan logiikan mukaan hänen itse esittämänsä homofobiset mielipiteet rikollisuuden, kuolleisuuden ja aidsin yhteydestä homouteen eivät loukkaa kenenkään seksuaalista yksityisyyttä, kun taas toimittajan verbaalinen karikatyyri yhdynnästä Raamattu kädessä näyttäisi loukkaavan hänen oman seksuaalielämänsä yksityisyyttä.RATKAISULuottamuksellinen suhde haastateltavan ja toimittajan välillä on tiedonvälityksen kannalta tärkeä. Tämä sisältää sen, että haastattelutarkoituksesta kerrotaan selvästi ja että haastateltava saa ennalta tietää, millaisessa yhteydessä hänen haastatteluaan käytetään. Samalla on muistettava, että päätösvalta siitä, mitä julkaistaan, kuuluu toimitukselle, samoin kuin tyylilajin valinta.Kantelija oli osallistunut homoseksualismista käytyyn julkiseen keskusteluun mielipidekirjoituksillaan, joissa homoseksualismiin suhtauduttiin poikkeuksellisen kielteisesti. Kantelija katsoo muun muassa, että homoseksualismi tuo mukanaan taipumusta väkivaltaisuuteen ja merkitsee lyhyttä elinikää. Radiotoimittaja kyseli kantelijalta näistä hänen näkemyksistään ja selosti kantelijan ruotsinkielisiä vastauksia suomeksi. Näissä vastausselostuksissa parodioitiin kantelijan näkemyksiä, sekä sanavalinnoin että äänenkäytöllä. Se, että toimittaja ei pyrkinytkään sanatarkkaan kääntämiseen, kävi kuulijalle heti ilmeiseksi. Samaten kommentit, joita toimittaja heitti kantelijan seksuaalielämästä, olivat selkeää irvailua, eikä niitä voinut muuksi ymmärtää. Siten ne eivät myöskään loukanneet kantelijan yksityiselämän suojaa. Kun kantelija itse esittää julkisessa keskustelussa poikkeuksellisen jyrkkiä mielipiteitä toisten ihmisten seksuaalisista taipumuksista, täytyy hänen varautua myös siihen, että hänen kannanottojaan arvioidaan kärkevästikin. Edellä esitetyillä perusteilla neuvosto katsoo, että Radio City ei ole loukannut hyvää journalistista tapaa.