Päätökset

Televisio-ohjelmassa "Rikos ja karkotus" seurattiin poliisin työtä ja kerrottiin ryhmästä rikoksista epäiltyjä zairelaisia. Kantelijat kiinnittivät huomiota poliisin ja toimittajan yhteistyöhön ja pitivät ohjelmaa viranomaisten tarpeita palvelevana, tiettyä ihmisryhmää leimaava sekä yksilön suojaa rikkovana.Neuvosto totesi, että toimittajan on voitava valita työskentelymetodinsa eikä yhteistyötä esimerkiksi poliisin kanssa voida pitää osoituksena tiedonhankintatapojen epäasianmukaisuudesta. Myöskään ei voida vaatia, että kerrottaessa eri etnisten ryhmien jäsenten tekemistä rikoksista, olisi heidän tekonsa aina suhteutettava muuhun rikollisuuteen. Neuvosto katsoi vielä, että henkilöiden etnisen taustan kertominen ohjelmassa oli perusteltua.Ohjelmassa näytettiin rikoksista epäiltyjä henkilöitä niin esitutkinnan kuin oikeudenkäynninkin aikana. Neuvoston saaman selvityksen nojalla kuvatut olivat antaneet suostumuksensa näihin kuvauksiin. Ohjelmaan sisältyi myös kotietsinnästä kertonut jakso. Neuvosto totesi, että kotipiirissä kuvaaminen edellyttää yleensä asunnon haltijan suostumusta. Kun kotietsintää suorittamassa ollutta poliisiryhmää kuvattiin vain kerrostalon porraskäytävässä eikä ulkopuolinen katsoja voinut tunnistaa kohteena ollutta asuntoa, ei kuvaaminen rikkonut hyvää journalistista tapaa.Neuvosto katsoi, että ohjelmassa ei rikottu hyvää journalistista tapaa.