KANTELUUusimaa kertoi 22.3.1995 julkaistussa artikkelissaan rikosoikeudenkäynnistä. Syyte koski 34-vuotiaan pankkitoimihenkilön tappoa. Artikkelissa kerrottiin syytetyn nimi ja samassa yhteydessä julkaistiin oikeussalissa otettu kuva hänestä. Kantelijat viittaavat Julkisen sanan neuvoston antamiin, nimensuojaa koskeviin periaatelausumiin, joiden mukaan lasten tai nuorten, tai psyykkisesti häiriintyneiden rikoksentekijöiden nimiä ei pitäisi julkaista. He korostavat myös sitä, että epäillyn nimi julkaistiin ennen oikeuden päätöksen antamista.LEHDEN VASTAUSUusimaan päätoimittaja Antti Toiviainen toteaa, että lehti kertoi Porvoon seudulla suurta huomiota herättäneestä surmatyöstä ensimmäisen kerran 24. helmikuuta. Tuolloin peräänkuulutettiin poliisin toiveen mukaisesti myös silminnäkijöiden havaintoja. Seuraavana päivänä voitiinkin jo todeta, että yleisövihjeet olivat johtaneet jäljille ja että poliisin pidättämä henkilö oli tunnustanut teon. Seuraavassa, 28. päivän uutisessa kerrottiin, että epäilty, uutisessa nimeltä mainittu mies, oli oikeuden istunnossa määrätty vangituksi. Maaliskuun 22. päivän uutisessa kerrottiin, että käräjäoikeus oli määrännyt syytetyn mielentilatutkimukseen. Esitutkinnan ja oikeuden istunnon perusteella oli kuitenkin pääteltävissä, että mielentilatutkimuksen perusteena oli pikemmin halu vakuuttua siitä, että syytetty oli toiminut täydessä ymmärryksessä kuin ajatus siitä, että kyse olisi ollut mielenhäiriöstä tms. Uutisessa mainittiin syytetyn nimi ja valokuva oikeudenkäynnistä.Lehti julkaisi syytetyn nimen vasta oikeuden tekemän vangitsemispäätöksen jälkeen. Surmatyö oli herättänyt Porvoon alueella poikkeuksellisen suurta huomiota ja paljon huhuja. Yleisön epäilyt kohdistuivat kaikkiin valkoisen Ladan omistajiin ja toimitukselle tuli vihjeitä ja arveluita syytetyn henkilöllisyydestä. Nimeä julkaistaessa oli syyllisyyskysymys selvä eikä myöskään ollut näyttöä sellaisesta psyykkisestä häiriintyneisyydestä, joka olisi estänyt nimen julkaisemisen. Päätoimittaja pitää kantelua näiden seikkojen perusteella aiheettomana.RATKAISUNeuvosto tähdentää, että nimen julkaiseminen rikosasiassa on perusteltua vain, kun huomattava yleinen etu sitä vaatii. Vastakkain on asetettava se vahinko, joka nimen julkaiseminen nimetylle ja hänen omaisilleen tuottaa ja se yleinen merkitys, joka nimen julkaisemisella on. Huomiota on kiinnitettävä niin tekijän asemaan, teon laatuun kuin asian käsittelyvaiheeseen. Hyvä journalistinen tapa edellyttää, että lasten tai psyykkisesti häiriintyneiden rikoksentekijöiden nimeä ei paljasteta. Syylliseksi epäillyn nimen paljastaminen voi joskus olla perusteltua myös, jos sillä estetään syyttömien joutuminen epäilyksenalaiseksi. Tässä tapauksessa nopea pidätys ja oikeudenkäynnin alkaminen vähensivät olennaisesti vaaraa siitä, että sivulliset olisivat joutuneet epäilyksenalaisiksi. Neuvosto toteaa edelleen, että tapahtumien kulku ja tietyt vangitsemisoikeudenkäynnissä esille tulleet seikat viittasivat tekijän poikkeukselliseen mielentilaan. Tarkkoja johtopäätöksiä ei ensivaiheessa ollut mahdollista tehdä. Nimen julkaisemista rikosasiassa on kuitenkin harkittava huolellisesti ja kaikkia esille tulleita seikkoja punniten. Neuvoston mielestä viitteet syytetyn poikkeuksellisesta mielentilasta puhuivat osaltaan sen puolesta, että lehden olisi pitänyt pidättäytyä nimen kertomisesta tuossa vaiheessa.Syyte koski erittäin vakavaa tekoa, jonka syytetty oli tunnustanut. Tästä huolimatta neuvosto katsoo, edellä mainitut seikat huomioon ottaen, että huomattava yleinen etu ei vaatinut syytetyn nimen kertomista. Neuvosto antaa Uusimaalle huomautuksen hyvän journalistisen tavan rikkomisesta.Päätöksestä äänestettiin luvuin 6-3.
Menu