Ajankohtainen kakkonen esitti 27.1. ja 30.1.1995 ohjelman ”Rikos ja karkotus”. Ohjelmassa seurattiin poliisin työtä ja kerrottiin toisaalta erään tunisialaisen karkotuksesta ja toisaalta ryhmästä zairelaisia, joita epäiltiin rikoksista. Ohjelmaan sisältyi useita haastatteluja.Kantelukirjelmässä kohdistettiin huomio neljään pääkysymykseen: Olivatko ohjelmantekijät luovuttaneet ohjelman sisältöä koskenutta päätösvaltaa ulkopuolisille, ohjelmassa esitettyjen tietojen oikeellisuuteen, tietojen hankintatapaan ja yksilön suojaan. Kantelun johdosta pyydettiin Yleltä vastinetta, jota kantelijat kommentoivat. Yle esitti vielä näkemyksensä näistä kommenteista. Myöhemmin tekemässään lisäkantelussa kantelijat kiinnittivät huomiota tapaan, jolla kyseistä ohjelmaa oli mainostettu. Seuraavassa esitetään kantelijoiden ja Ylen näkemykset asiakohdittain. TOIMITUKSELLISEN PÄÄTÖSVALLAN LUOVUTTAMINENKantelijat katsovat ohjelman sisällön osoittavan, että se oli keskeisiltä osiltaan kuvattu poliisiviranomaisten kutsusta ja avustamana. Ohjelmassa oli mm. kuvattu rikoksista epäiltyjen kiinniottoa sekä poliisin tiloissa olevia pidätettyjä. Tällaisen aineiston saamiseksi ohjelmantekijät olivat ilmeisesti luovuttaneet ohjelman sisältöä koskevaa päätösvaltaa toimituksen ulkopuolelle. Ohjelman sisältö noudatteli täysin sisäasianministeriön ulkomaalaiskeskuksen johtajan lausumia, vaikka useimmilla asiantuntijoilla on eri käsitys esimerkiksi pakolaissopimuksen soveltamisesta. Ohjelmasta välittyi myös yksipuolinen kuva ulkomaalaisten syyllistymisestä rikoksiin. Ohjelmassa käytettiin hyväksi siinä kuvattujen ulkomaalaisten heikkoa asemaa, vaikka tilanteen olisi pitänyt päinvastoin korostaa toimittajan vastuuta.Ylen puolesta vastineen antaneet tuottaja Ilkka Saari ja toimittaja Kari Mokko toteavat, että kantelusta saa virheellisen vaikutelman ohjelman aiheesta. Aiheena ei ollut turvapaikanhakijoiden, erityisesti zairelaisten rikollisuus, vaan tavoitteena oli kertoa millä perusteilla ja miten ulkomaalaisia karkotetaan. Ohjelman alussa kerrottu esimerkki tunisialaismiehestä osoitti, että harmittomat onnenonkijat käännytetään nopeasti ja kustannuksia säästämättä. Turvapaikanhakijoina esiintyvät kovan luokan rikolliset pystyvät puolestaan käyttämään ulkomaalaislain aukkoja vaivatta hyväkseen. Poliisin asiantuntemuksen käyttö oli useita kuukausia kestäneen kuvauksen yhteydessä sekä journalistisesti perusteltua että laillisesti mahdollista. Toimittaja ei luopunut riippumattomuudestaan. Poliisin tai sisäministeriön edustaja eivät osallistuneet ohjelman sisällön suunnitteluun tai haastateltavien valintaan. Valinnat tiettyjen pidätys- ja kotietsintöjen kuvaamisesta teki toimittaja yksin eikä kuvattua raakamateriaalia esitetty viranomaisille. Ohjelman sisältöä koskenutta päätösvaltaa ei näin ollen luovutettu toimituksen ulkopuolelle missään muodossa.OIKEAT TIEDOTKantelijoiden mukaan ohjelman sisältö oli selvästi yksipuolinen ja näkökulma poliisiviranomaisia ja sisäasiainministeriötä myötäilevä. Ulkomaalaiskeskuksen johtajan haastattelulausumiin suhtauduttiin kritiikittömästi, vaikka hänen kannanottonsa eroavat useimpien asiantuntijoiden mielipiteistä. Ulkomaalaisvaltuutetulle ei annettu mahdollisuuksia kommentoida pahasti vanhentuneita ja virheellisiä tietoja Zairen tilanteesta. Korkein hallinto-oikeus oli palauttanut seitsemää zairelaista koskevat karkotuspäätökset Zairen turvallisuustilanteen uutta harkitsemista varten. Ohjelmassa ei selostettu näiden päätösten perusteluja asiallisesti. Tuomioistuimen jäsenten kieltäytyminen haastattelusta pyrittiin esittämään vastuunpakoiluna. Ohjelmassa kuvattiin mm. poliisin yksityisasuntoon tekemää kotietsintää ja annettiin totuudenvastaisesti ymmärtää, että asunnosta löytyi rikoksesta epäiltyjä, vaikka siellä tosiasiassa oli nuori nainen nukkumassa pienen lapsensa kanssa. Kantelijat kertovat, että kyseinen nainen oli asuinympäristössään tunnistettu ja oli tullut sitä kautta leimatuksi. Ohjelmassa esitetyt väitteet leimasivat siinä esiintyneet ja mahdollisesti kaikki Suomessa asuvat zairelaiset rikollisiksi. Yleisö ei voinut erottaa mielipiteitä, erityisesti ulkomaalaiskeskuksen johtajan kannanottoja, ja tosiasioita toisistaan.Ylen vastauksessa todetaan, että ohjelmassa haastateltiin kiistanalaisten ulkomaalaisasioiden kaikkia osapuolia: tunisialaista, kahta zairelaista, ulkomaalaisvaltuutettua, ulkomaalaiskeskuksen ylijohtajaa, poliisin ulkomaalaisyksikön edustajia, Suomen Zairen suurlähettilästä ja Belgian ulkomaalaisviranomaisia. Korkein hallinto-oikeus palautti seitsemää zairelaista koskeneet päätökset ulkomaalaisvaltuutetun hankittua merkittäviä lisätietoja Zairen tilanteesta. Tästä haastateltiin sekä ulkomaalaisvaltuutettua että Suomen Zairen suurlähettilästä, joiden näkemykset erosivat toisistaan. Vastaajat huomauttavat myös, että Korkeimman hallinto-oikeuden edustaja on antanut useille tiedotusvälineille haastatteluja zairelaisten kohtalosta. Kotietsintää kuvanneesta jaksosta ei ilmennyt kaupunkia tai asunnon osoitetta. Aineisto oli kuvattu ulkona ja talon porraskäytävässä. Poliisi löysi asunnosta aineistoa, joka selvitti miljoonaluokan sekkipetokset suunnitelleen zairelaisen Suomen yhteyksiä. Kuvaa ja ääntä käytettiin siten totuudenmukaisesti. Ohjelmassa kerrottiin selvästi, että rikoksista epäiltyjä zairelaisia oli kymmenen, kun heitä asuu Suomessa 250. Toimittaja toi myös haastattelukysymyksessään esille vaaran, joka syntyy, kun tietystä maasta tulevat ihmiset niputetaan yhdeksi ryhmäksi.Zairelaisten turvapaikanhakijoiden harjoittama väärennystoiminta oli ollut suunnitelmallista ja laajaa, rahallinen voitto oli yli kaksi miljoonaa. Päätekijöille tuomittiin ankarat vankeusrangaistukset. Etnisen yhteyden esille tuominen oli perusteltua, koska se oli rikollisen toiminnan edellytys. Kovimmat rikollisliigat syntyvät ja elävät etnisen taustan tukemina, esimerkiksi sisilialainen mafia ja kiinalaiset triadit.TIETOJEN HANKKIMINEN JA YKSILÖN SUOJAKantelijat toteavat, että useita ohjelmassa esiintyneitä henkilöitä oli mitä ilmeisimmin kuvattu salaa, mm. sellin ovelta ja epäiltyjä kiinniotettaessa. Kyse oli yksityisyyttä loukkaavasta salakatselusta eikä mikään puoltanut tällaisia poikkeuksellisia tiedonhankintatapoja. On luultavaa, ettei kuvatuilta oltu saatu lupaa kuvien julkaisemiseen, joten kuva-aineisto ei ole vieläkään julkista. Kantelijat huomauttavat, että poliisin tiedotusohjeiden mukaan rikoksesta epäillyn kuvan saa julkistaa vain poikkeustapauksessa eikä poliisi saa antaa tietoja yksittäisistä turvapaikkahakemuksista tai turvapaikanhakijoista. Yksittäisten, rikoksista epäiltyjen ihmisten kuvien julkaisemisella ei muutenkaan ollut sellaista huomattavaa yleistä merkitystä, että ne olisi voinut julkaista. Kantelijat huomauttavat vielä, että raportti lähetettiin muutamaa päivää aikaisemmin kuin oikeus antoi asiasta päätöksensä. Ohjelmassa otettiin kantaa syyllisyyteen, vieläpä kokonaisen ihmisryhmän suhteen. Zairelaiset ja muutkin mustaihoiset leimattiin rikollisiksi ja heidän kuvaamisensa tapahtui ihmisarvoa alentavalla tavalla.YLEN VASTAUS TIEDONHANKINTATAPOJA JA YKSILÖNSUOJAA KOSKEVIIN VÄITTEISIINVastaajat toteavat, että ohjelman kuvamateriaali hankittiin avoimesti ja rehellisesti. Poliisi edellytti, että heidän vastuullaan olevia ulkomaalaisia ei kuvata tai haastatella salaa. Poliisi valvoi sitä, että kuvattavilta pyydettiin tarvittavat luvat. Ohjelmassa haastateltu tunisialainen suostui haastatteluun ja kuvaukseen, myös siihen, että kuvausryhmä seurasi mukana, kun häntä saatettiin takaisin Tunisiaan. Hän kertoi haastattelussa yksityiselämäänsä kuuluvia asioita täysin oma-aloitteisesti.Myös zairelaiselta ”Faustinolta” ja ”Fernandolta” pyydettiin haastattelu- ja kuvauslupa. Kummatkin suostuivat siihen, että heitä kuvattiin poliisivankilassa, oikeustalon käytävillä ja oikeussalissa. Pakolaiskeskuksesta kiinniotetuille kolmelle zairelaiselle esitettiin haastattelu- ja kuvauspyyntö välittömästi poliisioperaation päätyttyä ja kerrottiin, että Suomen televisio oli kuvannut pidätystilanteen. Kaikki kolme kieltäytyivät varsinaisesta haastattelusta, mutta yksikään ei esittänyt muiden kuvausten suhteen minkäänlaisia vaatimuksia. He suostuivat siihen, että heitä kuvattiin poliisitalossa, oikeustalon käytävillä ja oikeussalissa. Turussa kiinnijääneitä viittä zairelaista ei tavoitettu haastattelun pyytämistä varten. Heidät karkotettiin välittömästi oikeudenkäyntien päätyttyä. Kuvamateriaali oli Turun poliisilta ja se julkaistiin poliisin luvalla.Poliisilla on oikeus antaa toimittajille myös esitutkintaa koskevia tietoja. Zairelaisliigan osalta oikeutta ehdittiin istua jo kymmenen kertaa ennen ohjelman ulostuloa, joten ohjelman sisältämät tiedot olivat julkisia jo ennen sen ensimmäistä esitystä. Ohjelmassa tehtiin selvä ero rikoksista epäiltyjen ja sivullisten ihmisten välillä. Jokainen ohjelmassa esiintynyt, ajankohtaisohjelmien kuvaama zairelainen sai ehdottoman vankeustuomion. Heidän syyllisyyttään ei kuitenkaan ohjelmassa ennakoitu. TV 2:n ajankohtaisohjelmat on tehnyt vastaavalla tavalla ohjelmia myös suomalaisista salakuljettajista, hämäristä rakennusyrittäjistä yms. Jos kohteiden rikokset on todettu törkeiksi ja yleistä merkitystä sisältäviksi, on heidät näytetty myös televisiossa, edellyttäen, että kuvauksen kohde ei ole antanut asiasta ehdotonta kieltoa.Vastaajat ovat toimittaneet neuvostolle myös kaksi poliisin antamaa selvitystä kuvaussuostumuksista.JATKOKIRJEENVAIHTOJatkokirjeenvaihdossa osapuolet toistivat aiemmat näkemyksensä ja perustelivat niitä. Kantelijat totesivat, että ohjelmassa ei selvitetty edes niitä perusperiaatteita ja lainsäännöksiä, joiden nojalla karkotuspäätöksiä tehdään. Kantelijat huomauttivat myös, että ohjelmassa mainituista, KHO:n tekemistä palautuspäätöksistä yksikään ei koskenut karkotusta rikosperusteella eikä valittajilla ollut rikoksia tilillään, toisin kuin ohjelma antoi ymmärtää. Kantelijat toteavat, että toimittajalla on oikeus käsitellä vaikkapa zairelaisten turvapaikanhakijoiden tekemiä rikoksia. Hyvää journalistista tapaa tulee kuitenkin noudattaa. Tuottaja Ilkka Saari ja toimittaja Kari Mokko korostavat puolestaan, että raportin aiheena oli tarkastella karkotuksia, eikä esittää kokonaiskuvaa Suomen ulkomaalaispolitiikasta. Ohjelmantekijät pyysivät haastattelua myös kolmelta turvapaikkaa hakeneelta zairelaiselta, jotka elävät normaalia elämää. He eivät kuitenkaan suostuneet haastatteluun.Yksi KHO:n palauttama päätös käsitteli ohjelmassa esiintyneen AV:n tapausta. Ohjelmassa ei väitetty KHO:n esittäneen, että ketään ei voida karkottaa Zaireen. Toisaalta ulkomaalaisvaltuutettu ilmoitti odottavansa, että KHO:n palauttamista koskevasta päätöksestä muodostuu sitova linjanveto. LISÄKANTELUKantelijat pyytävät neuvostolta kannanottoa siitä, loukattiinko ”Rikos ja karkotus” -ohjelman ennakkomainonnassa hyvää journalistista tapaa. Lisäkantelun liitteenä oli ohjelmakasetin takakannessa julkaistu teksti, joka kantelijoiden mukaan vastasi ennakkomainostekstiä. YLEN VASTAUSTuottaja Ilkka Saari ja toimittaja Kari Mokko toteavat, että ohjelmakasetin takakannen tekstiä ei ole luettu televisiossa. Ennakkomainos sisälsi seuraavan tekstin ”Vainottuja pakolaisia vai kansainvälisen rikollisliigan jäseniä? Ajankohtaisen kakkosen karu raportti Suomen pakolaispolitiikan mustasta talvesta”. Ennakkomainoksessa annettiin näin ollen tilaa molemmille käsityksille.Ohjelmakasetin takakannen tekstissä annettiin puolestaan oikea ja olennainen tieto ohjelman sisällöstä. Tekstiä voidaan verrata lähinnä otsikko- ja ingressiteksteihin, joissa jutun keskeinen sisältö esitetään lyhyesti ja kiinnostuksen herättävällä tavalla.RATKAISUYhteenvetona voidaan todeta, että kantelijoiden näkemyksen mukaan ohjelma oli tendenssihakuinen, viranomaisten tarpeita palveleva ja tiettyä ihmisryhmää leimaava. Tämä ilmeni niin tietojen hankintatavasta, haastateltavien valinnasta kuin ohjelman tietosisällöstäkin. Kantelijat katsovat, että ohjelma rikkoi siinä kuvattujen henkilöiden yksilön suojaa. Yle puolestaan korostaa, että ohjelman aiheena olivat ulkomaalaisten tekemät rikokset ja karkotusmahdollisuus. Zairelaisliigasta kertominen oli perusteltua heidän tekemiensä rikosten vakavuuden vuoksi. Koska rikollisella järjestäytymisellä oli selvä kansallinen kytkentä, oli epäiltyjen kansallisuuden esilletuominen välttämätöntä. Kaikki kuvatut olivat antaneet suostumuksensa kuvaamiseen.Neuvosto toteaa omasta puolestaan, että tiedotusvälineissä on voitava käsitellä yhteiskunnallisesti kiistanalaisiakin aiheita polemisoiden, rajatusta näkökulmasta. Toimittajan on samaten voitava valita työskentelymetodinsa. Yhteistyötä jonkin osapuolen kanssa ei voida pitää osoituksena journalistisen päätösvallan luovuttamisesta tai tiedonhankintatapojen epäasianmukaisuudesta. Toisaalta voidaan todeta, että ulkomaalaiskysymyksissä on useinkin kyse väitteistä ja tiedoista, joita lukijat tai katsojat eivät voi omakohtaisesti tarkistaa. Erilaiset mielipidetiedustelut kertovat, että esimerkiksi Suomeen asettuneiden ulkomaalaisten tekemien rikosten määrää helposti yliarvioidaan. Ulkomaalaiskysymysten käsittelyyn liittyy siten erityisiä, ammatti- ja julkaisueettisiä velvoitteita. Kuitenkaan ei voida vaatia, että kun kerrotaan esimerkiksi tietyn etnisen taustan omaavista rikollisjärjestöistä, ohjelman sisältö olisi samassa yhteydessä aina ”tasapainotettava”, suhteutettava muuhun rikollisuuteen. Kantelukirjelmien perusteella kantelijat olisivat edellyttäneet ohjelmalta kriittisempää ja erittelevämpää näkemystä Suomen harjoittamasta ulkomaalais- ja pakolaispolitiikasta, tai ainakin niitä koskevista ylijohtaja Veijalaisen kannanotoista. Kantelun taustana voidaan näin nähdä myös ulkomaalais- ja pakolaispolitiikkaa koskevat näkemyserot. Neuvoston tehtäviin ei kuitenkaan kuulu ottaa kantaa mielipiteisiin. Haastateltavan kannanotot olivat taas katsojien arvioitavissa. Hyvän journalistisen tavan nojalla ei voida edellyttää, että ohjelmaa olisi kautta linjan täydennetty toista näkemystä edustavien tahojen kommenteilla.Neuvoston mielestä ohjelmassa ei ollut sellaisia asiavirheitä, että se niiden vuoksi olisi rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ohjelmasta ilmeni esimerkiksi, että KHO:n palautuspäätökset perustuivat oikeudelle toimitettuun uuteen tietoon Zairen tilanteesta. Ulkomaalaisvaltuutettu totesi tältä osin, että Zaireen palautettavia henkilöitä saattaa uhata kuolemanvaara. Suomen Zairen suurlähettilään kommenteista kävi puolestaan ilmi, että viranomaisten käsitykset Zairen tilanteesta erosivat toisistaan.Henkilöiden etnisen taustan kertominen oli ohjelman aiheen vuoksi perusteltua. Neuvoston mielestä ohjelma ei myöskään leimannut kaikkia zairelaisia tai mustia ihmisiä rikollisiksi.Ohjelma lähetettiin, kun oikeudenkäynti ohjelmassa kuvattuja zairelaisia vastaan oli vielä vireillä. Ohjelmaan sisältyi kuvamateriaalia niin esitutkinnan ajalta kuin oikeudenkäynnistäkin. Fernandoksi ja Faustinoksi nimettyjä henkilöitä myös haastateltiin ohjelmassa. Ylen ilmoituksen mukaan kaikki kuvattavat olivat antaneet suostumuksensa kuvauksiin. Yksi pakolaiskeskuksessa kiinniotetuista henkilöistä, AV, on nyt kuitenkin ilmoittanut, että hän ei ole antanut kuvaussuostumusta.Ylen puolelta toimitetuissa komisario Kari Koivuniemen ja vanhempi rikoskonstaapeli Juha-Pekka Oksasen kirjeissä selvitetään, miten asianosaisilta pyydettiin suostumusta. Rikoskonstaapeli Oksasen kirjeessä todetaan, että AV:lle kerrottiin, minkälaista ohjelmaa varten pakolaiskeskuksessa oli kuvattu. AV oli antanut suostumuksensa kuvauksiin eikä ollut kieltänyt aiemmin kuvatun aineiston käyttämistä. Neuvosto katsoo näiden selvitysten perusteella, että toimittajalle ei ollut aihetta epäillä kuvaussuostumuksen puutetta. Neuvosto korostaa sitä, että kenestäkään ei saa vastoin tahtoaan julkaista kuvia, jotka ovat omiaan loukkaamaan tai nöyryyttämään häntä. Kun kuvattujen suostumuksista annettua selvitystä on kuitenkin pidettävä riittävänä, ei neuvosto ryhdy tältä osin enempiin toimiin.Ohjelmaan sisältyi myös kotietsintästä kertonut jakso. Neuvosto toteaa, että kotipiirissä kuvaaminen edellyttää yleensä asunnon haltijan suostumusta. Nyt kotietsintää suorittamassa ollutta poliisiryhmää kuvattiin kerrostalon porraskäytävässä. Ulkopuolinen katsoja ei voinut tunnistaa taloa tai kotietsinnän kohteena ollutta asuntoa.Kantelijat kiinnittivät lisäksi huomiota tapaan, jolla ohjelmaa mainostettiin televisiossa ennakolta. Ylen selvityksen mukaan ohjelmaa mainostettiin seuraavalla tekstillä: ”Vainottuja pakolaisia vai kansainvälisen rikollisliigan jäseniä? Ajankohtaisen kakkosen karu raportti Suomen pakolaispolitiikan mustasta talvesta.” Neuvostolla ei ole huomauttamista tämän ennakkomainoksen suhteen.Edellä esitetyillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että ohjelmassa ei rikottu hyvää journalistista tapaa.
Menu