Etusivu
Päätökset

Päätökset

Julkisen sanan neuvosto tekee käsittelyyn otetusta kantelusta joko vapauttavan tai langettavan päätöksen. Langettavaan päätökseen voi sisältyä myös vakava huomautus. JSN:n päätökset on tallennettu sähköisesti vuodesta 1994.

Hae päätöksiä

Vapauttava

2566/SL/97

Alibi

Alibi kertoi oikeudenkäynnistä, jossa nuorta naista syytettiin murhayrityksestä ja uhrin aviomiestä yllytyksestä tähän tekoon. Selostuksesta ilmeni syytteessä olleen aviomiehen etunimi ja tämän nykyinen asuinpaikka. Jutun yhteydessä julkaistiin oikeudenkäynnistä otettu valokuva, jossa aviomies näkyi taustalla, mutta helposti tunnistettavana. Neuvosto katsoi, ottaen huomioon teon vakavuuden ja poikkeuksellisuuden, sekä sen herättämän laajan huomion, että aviomiehen henkilöllisyyden paljastuminen ei rikkonut hyvää journalistista tapaa. Siten myöskään kuvan julkaisemista ei voida pitää hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Vapauttava

2565abc/SL/97

Ilta-Sanomat, Länsi-Suomi, Satakunnan Kansa

Ilta-Sanomat, Länsi-Suomi ja Satakunnan Kansa kertoivat oikeudenkäynnistä, jossa nuorta naista syytettiin murhayrityksestä ja uhrin aviomiestä yllytyksestä tähän tekoon. Lehtiselostuksista ilmeni selvästi, että uhrin aviomies oli kiistänyt syyllisyyteensä. Satakunnan Kansa ja Ilta-Sanomat eivät myöskään julkaisseet uhrin tai hänen aviomiehensä nimeä. Länsi-Suomi julkaisi jo alkuvaiheessa uhrin omalla nimellään antaman haastattelun. Siitä ei kuitenkaan ilmennyt, että uhrin aviomies oli toinen jutun yhteydessä pidätetyistä henkilöistä. Neuvosto piti sävyä, jolla lehdet olivat tapahtumista kertoneet, kauttaaltaan asiallisena. Selostukset perustuivat poliisitutkinnassa ja oikeudenkäynneissä ilmenneisiin seikkoihin. Uutisoinnissa ei leimattu aviomiestä syylliseksi. Länsi-Suomi julkaisi oikeudenkäyntikuvan, jossa taustalla erottui myös yllytyssyytteen saanut aviomies. Kun uhrin nimi oli kerrottu lehdessä jo aikaisemminkin, merkitsi syytekirjelmän sisältö sitä, että toisen syytetyn henkilöllisyys selvisi viimeistään tässä vaiheessa lukijoille. Neuvosto katsoi, ottaen huomioon teon vakavuuden ja poikkeuksellisuuden, sekä sen herättämän laajan huomion, että aviomiehen henkilöllisyyden paljastuminen ei rikkonut hyvää journalistista tapaa. Siten myöskään kuvan julkaisemista ei voida pitää hyvän journalistisen tavan vastaisena.Lehtien ei katsottu rikkoneen hyvää journalistista tapaa asiaa selostaessaan.

Vapauttava

2552/SL/97

Keski-Uusimaa

Keski-Uusimaan jutussa kerrottiin Tupperware-kutsuista otsikolla "Muovikipot ja kiiluvasilmäiset naiset saavat miesväen pakenemaan autoon/Tupperware-kesteissä leikitään seuraleikkejä ja vaihdetaan kotitalousniksejä". Kutsuille osallistuneen kantelijan kuva julkaistiin jutun yhteydessä. Neuvosto totesi, että jutun otsikoinnissa oli kärkevyyttä, ja joitain sen sanavalintoja voi pitää hätkähdyttävinä. Ne olivat kuitenkin tyylilajilleen ominaisia tehokeinoja, eikä niitä ollut tarkoitettu luettavaksi konkreettisesti. Jutusta ilmeni myös, että kutsuihin osallistuneilla naisilla oli omat varauksensa koko Tupperware-ilmiöön nähden. Neuvoston mielestä jutun tavoitteena ei ollut halventaa kutsuilla osallistuneita naisia, vaan kuvata tiettyä ilmiötä humoristiseen sävyyn. Tämän vuoksi ja kun tilaisuuteen osallistuneet tiesivät, että tapahtumasta oltiin tekemässä lehtijuttua valokuvineen, ei lehden katsottu rikkoneen hyvää journalistista tapaa.

Vapauttava

2515/SL/97

Helsingin Sanomat

Helsingin Sanomat selosti kunniamerkkien viennistä syntyneen kiistan nykyvaihetta. Uutinen oli luonteeltaan tavanomainen seurantauutinen. Kantelija lähetti lehdelle kommenttikirjoituksen. Päätoimittaja nimesi sen vastineeksi, mutta kieltäytyi samalla julkaisemasta sitä sen harhaanjohtavuuden vuoksi. Neuvoston mielestä kyse oli mielipidekirjoituksesta, jota lehdellä ei ollut velvollisuuttakaan julkaista. Näin ollen lehden ei katsottu rikkoneen hyvää journalistista tapaa.

Vapauttava

2510/AL/97

Ylioppilaslehti

Ylioppilaskunnan lehdessä julkaistiin lyhyehkö selostus oikeudenkäynnistä, jossa ylioppilaskunta oli yhtenä osapuolena. Toinen osapuoli otti yhteyttä lehteen, ja päätoimittaja tarjosi heille vastausmahdollisuutta, käyttäen tuolloin vastine-sanaa. Vastauskirjelmä julkaistiin, mutta lyhennettynä, vaikka sitä oli vaadittu julkaistavaksi sellaisenaan. Lehti ei myöskään neuvotellut näistä poistoista.Neuvoston mielestä alkuperäisessä uutisessa ei ollut oikaisua vaatineita asiavirheitä eikä se myöskään synnyttänyt vastineoikeutta. Kirjelmä oli lyhennettynäkin selvästi alkuperäistä uutista pidempi ja kommentit itse uutisen asiasisältöön oli säilytetty. Uutisointi liittyi pitkäaikaiseen kiistaan, jota oli käsitelty eri tiedotusvälineissä. Lehden ei katsottu rikkoneen hyvää journalistista tapaa.

Langettava

2556/IL/97

Kalajoen Seutu

Kalajoen Seudussa kerrottiin elintarviketuotannon kehittämisprojektista. Artikkelit olivat informatiivisia, eikä samaan aihepiiriin liittyneiden mainosten sijoittaminen niiden viereen rikkonut hyvää journalistista tapaa. Yksittäisen markkinointitapahtuman mainos oli sen sijaan sijoitettu ikään kuin osaksi tapahtumasta kertonutta artikkelia. Sijoittelu oli omiaan horjuttamaan luottamusta tiedonvälityksen uskottavuuteen. Yrittäjäkulma-aukeaman kaksiosaisissa mainoksissa oli tekstiosuus puolestaan laadittu muistuttamaan toimituksellista aineistoa. "Ilmoitusliite" -merkinnästä huolimatta tekstiosuudet eivät erottuneet välittömästi mainoksiksi. Näiltä osin lehdelle annettiin huomautus hyvän journalistisen tavan rikkomisesta.

Vapauttava

2540/PL/97

Rannikkoseutu

Rannikkoseutu julkaisi merkkipäivän viettäjän itse laatiman merkkipäiväjutun, jossa tämä kertasi myös yksittäisiä sukuriitoja. Juttu eteni erehdyksen vuoksi julkaistavaksi sellaisenaan, ilman toimituksellista käsittelyä. Kirjoittajan nimeä ei mainittu. Se, että kyseessä oli yhden ihmisen muistelus, kävi toisaalta lukijalle ilmeiseksi. Muihin perheenjäseniin kohdistuneet väitteet eivät myöskään erityisesti painottuneet jutussa. Juttua ei pidetty asianmukaisena. Kun lehti oli kuitenkin tarjonnut sekä vastine- että oikaisumahdollisuutta, ei neuvosto, asiaa kokonaisuutena harkittuaan, ryhtynyt asiassa enempiin toimiin.

Vapauttava

2536/SL/97

Ilta-Sanomat

Ilta-Sanomien artikkelissa kyseenalaistettiin Krishna-liikkeen varainhankinnan verottomuus. Asiasta kuultiin sekä järjestön tiedottajaa että eri viranomaistahoja. Artikkelin yhteydessä oli ns. faktaruutu, jonka tietoja kantelijayhteisö piti virheellisinä. Yhteisölle syntyi tältä osin vastineoikeus. Lehdellä ei ollut kuitenkaan velvollisuutta julkaista ensiksi toimitettua vastinetta, se oli toisaalta loukkaava ja toisaalta kertasi jo ensimmäisessä artikkelissa esitettyjä näkemyksiä. Uusi vastine julkaistiin noin viikon sisällä sen saapumisesta. Se oli varustettu kommentilla, jossa toimittaja perusteli artikkelin sisältöä. Kommentti oli sävyltään asiallinen ja lukijan kannalta informatiivinen. Lehden ei katsottu rikkoneen hyvää journalistista tapaa.

Vapauttava

2546/AL/97

Se!

Se! -lehti kertoi kantelijaan kohdistuneista huhuista, jotka oli aiemmin julkistettu Alueviestissä (kts. dnro 2537/IL/97). Neuvosto totesi, että jokainen tiedotusväline kantaa oman julkaisueettisen vastuunsa. Kuitenkin sillä, että asiaa oli käsitelty paikallisessa lehdessä, ja että siinä julkaistu kirjoitus oli herättänyt voimakkaita reaktioita, oli merkitystä Se!-lehden artikkelia arvioitaessa. Sitä voidaan pitää jo enemmän seuranta-artikkelina. Artikkelissa suhtauduttiin huhuihin ja väitteisiin myös kriittisesti, otsikointia myöten. Kantelu ei johtanut enempiin toimiin.