2515/SL/97

Vapauttava

Helsingin Sanomat selosti kunniamerkkien viennistä syntyneen kiistan nykyvaihetta. Uutinen oli luonteeltaan tavanomainen seurantauutinen. Kantelija lähetti lehdelle kommenttikirjoituksen. Päätoimittaja nimesi sen vastineeksi, mutta kieltäytyi samalla julkaisemasta sitä sen harhaanjohtavuuden vuoksi. Neuvoston mielestä kyse oli mielipidekirjoituksesta, jota lehdellä ei ollut velvollisuuttakaan julkaista. Näin ollen lehden ei katsottu rikkoneen hyvää journalistista tapaa.

KANTELUHelsingin Sanomat on kertonut useissa artikkeleissaan kenraalimajuri Pajarin kunniamerkeistä. Kantelijan mukaan artikkelit ovat perustuneet yksipuolisesti museoviraston antamiin tietoihin. Kantelija ja hänen miehensä on mainittu nimeltä, ja kirjoitusten sävy on ollut loukkaava ja joissain kohdin leimannut heidät rikollisiksi.Helsingin Sanomien 11.4.1997 julkaisemassa uutisessa ”Kunniamerkkikokoelman palauttaminen oikeuteen Lontoossa” kerrottiin, että museovirasto aloittaa Lontoossa oikeudenkäynnin saadakseen kokoelman palautetuksi Suomeen. Kokoelmaa luonnehdittiin huomattavan arvokkaaksi ja kulttuurihistoriallisesti niin tärkeäksi, ettei sitä olisi saanut viedä maasta ilman viranomaisten lupaa. Uutisessa selostettiin lyhyesti asian aikaisempia vaiheita, kertoen muun ohessa, että kantelija oli hakenut valtioneuvostolta muutosta museoviraston päätökseen, jossa jälkikäteen haettu vientilupa evättiin. Lisäksi mainittiin, että oikeusasiamies ja poliisi, joiden puoleen kantelija oli asiassa kääntynyt, eivät olleet havainneet, että museovirasto olisi rikkonut asiassa lakia tai syyllistynyt moitittavaan menettelyyn.Kantelija toteaa, että kyseinen artikkeli oli ensimmäinen, jonka johdosta hän pyysi vastineoikeutta. Hän korosti kirjoituksessaan, että kunnimerkeille ei toistaiseksi määritelty missään rahallista arvoa, ja että vientiluvan tarvetta ei ole lainvoimaiselle päätöksellä ratkaistu. Museovirasto ei ole myöskään tätä ennen tehnyt vastaavia, kunniamerkkejä koskevia päätöksiä. Kirjelmässä todettiin myös, että kunniamerkit olisivat laillisesti Englannissa, ja että ne eivät ole myynnissä, vaan varastoituna odottamassa lainvoimaista päätöstä. Kirjelmän mukaan museovirasto oli perustellut päätöstään lakiin perustumattomilla ja tosiasioiden vastaisilla väitteillä, minkä vuoksi päätökseen on haettu muutosta. Kantelija ilmoitti lisäksi, että hän tulee noudattamaan aikanaan annettavaa laillista päätöstä asiassa ja sysäsi vastuun Englannissa käynnistetystä, turhana pitämästään oikeudenkäynnistä museovirastolle.Lehti ei julkaissut kantelijan kirjoitusta, ja kantelija pyytää neuvostolta kannanottoa lehden menettelyyn.LEHDEN VASTAUSHelsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen toteaa, että lehti on seurannut tiiviisti kenraalimajuri Pajarin kunniamerkkikokoelman kohtaloa, koska asia on periaatteellisesti hyvin tärkeä. Samalla on selvää, että arvostelun kohteeksi joutuvalle syntyy periaatteellinen oikeus vastineeseen. Päätoimittajalla on toisaalta velvollisuus keskustella vastineesta asianomaisen kanssa. Juuri tästä oli nyt kysymys. Kantelijan vastine oli selvästi harhaanjohtava ja lehden lukijoita erehdyttävä. Päätoimittajalla ei voi olla velvollisuutta tällaisen vastineen julkaisemiseen. Jos lukijoiden erehdyttäminen tällä tavoin sallittaisiin, johtaisi se lehden kannalta kohtuuttomuuksiin. Päätoimittaja toteaa myös pitävänsä huonona tapaa, jossa lehti julkaisee vastineen, ja sen jälkeen toimituksen oman näkemyksen. Vastineen pitäisi olla niin muotoiltu, että sen voi hyvällä omalla tunnolla julkaista ilman mitään toimituksen omaa näkemystä.Päätoimittaja huomauttaa ilmoittaneensa kantelijalle, missä kohdin tämän vastine poikkesi tosiasioista. Kantelija ei ole päätoimittajan kirjeen saatuaan ottanut yhteyttä keskustellakseen vastineen sisällöstä. Päätoimittaja pitää tämän vuoksi kantelua aiheettomana.RATKAISUNeuvoston mielestä uutinen, jonka johdosta kantelija lähestyi lehteä, oli luonteeltaan tavanomainen seurantauutinen. Sen väitetyissä virheellisyyksissä oli kyse lähinnä painotus- ja näkökulmaeroista. Siten uutinen ei itsessään synnyttänyt kantelijalle vastineoikeutta. Kantelijan kirjoitusta on näin ollen pidettävä mielipidekirjoituksena. Tällä seikalla on keskeinen merkitys asian arvioinnissa. Neuvosto totesi samalla, että päätoimittaja oli kantelijalle lähettämässään kirjeessä nimittänyt kantelijan kirjoitusta vastineeksi, mutta kieltäytynyt julkaisemasta sitä sen virheellisyyden vuoksi. Kantelijan kirjoituksessa olikin kohtia, esimerkiksi museovirastoon kohdistuneita väitteitä, joiden vuoksi lehti olisi voinut kieltäytyä julkaisemasta kirjoitusta sellaisenaan, vaikka kyseessä olisikin ollut vastine. Hyvä journalistinen tapa olisi tuolloin edellyttänyt, että lehti olisi neuvotellut vastineen saattamisesta julkaisukelpoiseksi. Päätoimittajan kirjettä ei olisi voitu pitää asianmukaisena neuvottelutarjouksena, koska siinä ei mitenkään viitattu neuvotteluratkaisun mahdollisuuteen. Kun kantelijan kirjoitusta on edellä mainittujen seikkojen vuoksi kuitenkin pidettävä mielipidekirjoituksena, jonka julkaiseminen on lehden vapaasti harkittavissa, neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.