KANTELURannikkoseudussa julkaistiin 26.8.1997 merkkipäiväjuttu, joka kertoi kantelijoiden isän veljestä, lehden entisestä avustajasta. Kantelijoiden mukaan jutussa annettiin väärä kuva suvun sisäisistä perintöasioista sekä kantelijoiden yli neljä vuotta aiemmin kuolleesta isästä ja tämän perheestä. Merkkipäivän viettäjä kertoi muun ohessa, että hän olisi 10-vuotiaana pelastanut veljensä hukkumiselta. Tätä tapahtumaa vasten peilattiin sitä, että veljesten välillä aikanaan tapahtunut perinnönjako ei olisi ollut oikeudenmukainen. Merkkipäivän viettäjä oli saanut vain 2,5 prosenttia tilan pinta-alasta, kun taas hänen pelastamansa veli perheineen asusti syntymäkotia. Jutussa väitettiin myös, että hänen perintötonttinsa joutui vuosikymmeniksi jatkuvan häirinnän ja tuhotoimien kohteiksi. Kantelijat toteavat, että suvun piirissä ei ole puhuttu väitetystä hengen pelastamisesta, joten sen todenperäisyyttä voi epäillä. Veljesten perintöosuudet olivat puolestaan aikanaan rahallisesti suunnilleen samanarvoisia. Kantelijoiden perheellä ei myöskään ollut osuutta mihinkään häiriöihin, jos sellaista on ylipäänsä esiintynyt.Kantelijat katsovat, että kirjoitus häpäisee heidän isänsä muistoa ja halventaa perheenjäseniä.LEHDEN VASTAUSRannikkoseudun päätoimittaja Juha Haapakoski vahvistaa, että merkkipäivän viettäjä oli lehden entinen avustaja. Lehti sai hänen merkkipäiväjuttunsa jo hyvissä ajoin ennen merkkipäivää. Teksti oli pitkä ja kerronnaltaan horjuva. Normaalin toimituksellisen stilisoinnin sijasta juttu kuitenkin eteni ladottavaksi ja julkaistavaksi sellaisenaan.Toinen kantelijoista otti yhteyttä kirjoituksen julkaisemisen jälkeen, jolloin hänelle tarjottiin vastinemahdollisuutta. Kantelijat eivät halunneet sitä käyttää, eivätkä myöskään täsmentäneet virheitä niin kuin oli sovittu tehtävän. Merkkipäivän viettäjä pitää puolestaan edelleen kiinni sisällön oikeellisuudesta ja kantelijatkin myöntävät, että he eivät ole varmoja haastatellun lapsuuden aikaisista kokemuksista tai siitä, etteikö häiriötä olisi tapahtunut. Oleellisinta lienee se, oliko merkkipäivän viettäjällä oikeus ottaa julkisesti kantaa ja ilmaista pettymystään siten kuin hän nyt teki. Siinä kantelijat ovat oikeassa, että mielipiteet ja kerronta eivät kirjoituksessa erotu riittävästi toisistaan. Kantelijat kuitenkin tiesivät, että jutun sisältö perustui alusta loppuun merkkipäivän viettäjän näkemyksiin.Päätoimittaja korostaa sitä, että lehti tarjosi kantelijoille vastinemahdollisuutta ja olisi myös ollut valmis oikaisemaan virheet, jos kantelijat olisivat ne yksilöineet.JATKOKOMMENTITKantelijat toteavat kommentissaan päätoimittajan kirjeestä ilmenevän, että merkkipäivän viettäjä oli itse laatinut kyseisen jutun. Päätoimittaja vahvisti puhelimitse, että näin oli tapahtunut.RATKAISURannikkoseudun julkaisemassa merkkipäiväjutussa oli joukko väitteitä, jotka kohdistuivat osaltaan kantelijoiden jo edesmenneeseen isään. Ne liittyivät yksittäiseen sukuriitaan, jossa asianosaisten on vaikeaa, ehkä mahdotontakin, jälkikäteen selvittää todellisia tapahtumia. Väitteet esitti toinen asianosainen, joka oli vielä kyseisen jutun laatija. Lehdessä tapahtuneen erehdyksen vuoksi juttu oli edennyt julkaistavaksi sellaisenaan, ilman toimituksellista käsittelyä. Neuvosto totesi toisaalta, että kyseinen merkkipäiväjuttu oli selkeästi henkilökohtainen, yhden ihmisen muistelus elämästään. Tämä näkökulma kävi lukijalle ilmeiseksi. Kantelijoiden perheeseen kohdistuneet väitteet eivät myöskään erityisesti painottuneet jutussa, vaan olivat vain osa merkkipäivän viettäjän kertomusta. Se, että merkkipäivän viettäjän laatima juttu julkaistiin sellaisenaan, kirjoittajaa myöskään kertomatta, ei ollut asianmukaista. Lehti oli kuitenkin tarjonnut sekä vastine- että oikaisumahdollisuutta. Tämän vuoksi ja asiaa kokonaisuutena harkittuaan, ei neuvosto ryhtynyt asiassa enempiin toimiin.
Menu