jsn_eng

Search resolutions

Lorem ipsum

Search resolutions

  • Search

  • Guidelines for journalists

  • Decision

  • Media

  • Keyword

Year

Langettava

2232/SL/95

Kirkkonummen Sanomat
Sanomalehden autoesittelyssä esiteltiin maastoauton teknisiä ominaisuuksia ja kerrottiin koeajon vaikutelmista. Yleisarvio autosta oli myönteinen, mutta autoa luonnehdittiin myös kompromissiksi. Artikkelin sävy tai sanavalinnat eivät luoneet mainosmaista vaikutelmaa. Neuvoston mielestä kyseessä oli tavanomainen, informatiivinen autoesittely, eikä artikkeli rikkonut hyvää journalistista tapaa.Samassa lehdessä julkaistu sivunkokoinen ilmoituskooste oli painettu muuta lehteä jonkin verran tummemmalle paperille. Ylälaidoissa oli "ilmoitus"-merkinnät ja niiden alla pienellä painetut, sivun luonteesta kertoneet tekstinpätkät. Sivulla käytetty grafiikka erosi muutenkin jonkin verran toimituksellisista sivuista. Sivun neljä mainosjuttua oli toisaalta laadittu tavanomaisen toimituksellisen aineiston tapaan, otsikointia myöten. Myöskään sivun kuvituksesta ei välittynyt mainosmaista vaikutelmaa. Ilmoituskooste ei näin ollen erottunut välittömästi toimituksellisesta aineistosta, minkä vuoksi lehdelle annettiin huomautus.

Vapauttava

2230/SL/95

Turun Sanomat
Kurpitsatuotetta mainostava pikkuilmoitus oli palstan levyinen. Siinä oli kaksi tekstikappaletta ja sen jälkeen annostusohjeet, lähdeviittaukset yms. aineisto. Mainos oli sijoitettu tavanomaisten palstaviivojen väliin, mutta mustalla linjauksella erotettuna. Otsikon yläpuolella oli "ilmoitus" -merkintä. Sekä otsikon että tekstin kirjasintyyppi olivat selvästi pienemmät kuin toimituksellisessa aineistossa käytetyt. Neuvoston mielestä mainos erottui välittömästi toimituksellisesta tekstistä.

Vapauttava

2214/SL/95

Pohjolan Sanomat
Sanomalehti kytki pääkirjoituksessaan yhteen Helsingissä riehuneet tulipalot ja palomiesten lakon. Viittaus siihen, että palot olisivat lakkolaisten toimeksiannosta sytytettyjä, oli luonteeltaan erittäin vakava. Syytöksen spekulatiivinen luonne ilmeni kuitenkin selvästi. Koko ammattikuntaan kohdistetun epäilyn ei katsottu olevan yksittäistä palomiestä henkilökohtaisesti loukkaava. Provokaation mahdollisuuden esiintuominen ei sinällään rikkonut hyvää journalistista tapaa. Neuvosto ei ryhtynyt kantelun johdosta enempiin toimiin.

Langettava

2199/SL/95

Uusimaa
Sanomalehti selosti vangitsemisoikeudenkäyntiä ja kertoi vangituksi julistetun henkilön nimen sekä julkaisi hänen valokuvansa. Kyse oli suurta huomiota herättäneestä surmatyöstä, jossa uhri oli valittu sattumanvaraisesti. Syytetty oli tunnustanut surmatyön. Tapahtumien kulku ja tietyt vangitsemisoikeudenkäynnissä esille tulleet seikat viittasivat tekijän poikkeukselliseen mielentilaan, tosin tarkkoja johtopäätöksiä ei ensivaiheessa ollut mahdollista tehdä. Nimen julkaisemista rikosasiassa on kuitenkin harkittava huolellisesti ja kaikkia esille tulleita seikkoja punniten. Viitteet syytetyn poikkeuksellisesta mielentilasta olivat sen verran painavat, että nimeä tai valokuvaa ei olisi pitänyt tuossa vaiheessa julkaista, vaikka kyseessä olikin erittäin vakava rikos. Neuvosto antoi lehdelle huomautuksen hyvän journalistisen tavan rikkomisesta. Päätöksestä äänestettiin luvuin 6-3.

Vapauttava

2190/YLE/95

Yle
Televisio-ohjelmassa "Rikos ja karkotus" seurattiin poliisin työtä ja kerrottiin ryhmästä rikoksista epäiltyjä zairelaisia. Kantelijat kiinnittivät huomiota poliisin ja toimittajan yhteistyöhön ja pitivät ohjelmaa viranomaisten tarpeita palvelevana, tiettyä ihmisryhmää leimaava sekä yksilön suojaa rikkovana. Neuvosto totesi, että toimittajan on voitava valita työskentelymetodinsa eikä yhteistyötä esimerkiksi poliisin kanssa voida pitää osoituksena tiedonhankintatapojen epäasianmukaisuudesta. Myöskään ei voida vaatia, että kerrottaessa eri etnisten ryhmien jäsenten tekemistä rikoksista, olisi heidän tekonsa aina suhteutettava muuhun rikollisuuteen. Neuvosto katsoi vielä, että henkilöiden etnisen taustan kertominen ohjelmassa oli perusteltua. Ohjelmassa näytettiin rikoksista epäiltyjä henkilöitä niin esitutkinnan kuin oikeudenkäynninkin aikana. Neuvoston saaman selvityksen nojalla kuvatut olivat antaneet suostumuksensa näihin kuvauksiin. Ohjelmaan sisältyi myös kotietsinnästä kertonut jakso. Neuvosto totesi, että kotipiirissä kuvaaminen edellyttää yleensä asunnon haltijan suostumusta. Kun kotietsintää suorittamassa ollutta poliisiryhmää kuvattiin vain kerrostalon porraskäytävässä eikä ulkopuolinen katsoja voinut tunnistaa kohteena ollutta asuntoa, ei kuvaaminen rikkonut hyvää journalistista tapaa. Neuvosto katsoi, että ohjelmassa ei rikottu hyvää journalistista tapaa.

Vapauttava

2187/YLE/95

Yle
Kotimaan katsauksen raportissa käsiteltiin metsäkiistaa, joka kärjistyi yhteismetsän hoitokunnan aloitettua hakkuut kiistanalaisiksi tiedetyillä alueilla. Hoitokunnan mielestä ohjelma oli vääristelevä, koska hakkuiden jatkamista koskenutta toimenpidekieltoa ei ensivaiheessa toimitettu perille lain vaatimalla tavalla. Keskeistä oli kuitenkin se, että toimenpidekiellon tiedoksiantaminen osoittautui osoittautunut tavanomaista hankalammaksi ja tästä ohjelmassa kerrottiin. Lisäksi ohjelman toimittaja on ilmoittanut pyytäneensä hoitokunnan toiminnanjohtajalta kommentteja, mistä tämä oli kieltäytynyt. Neuvoston mielestä ohjelmassa ei rikottu hyvää journalistista tapaa.

Langettava

2213/SL/95

Ilta-Sanomat
Sanomalehti uutisoi rikosilmoituksesta. Ilmoituksen taustana oli ammattijärjestön ja pankin välinen takausriita, jonka ammattijärjestö oli hävinnyt alioikeudessa. Rikosilmoituksen mukaan häviö johtui siitä, että alioikeudelle ei ollut kerrottu kaikkia takausriidan kannalta merkityksellisiä seikkoja. Lehti julkisti rikosilmoituksessa mainittujen kolmen henkilön nimet ja pyysi yhdeltä heistä kommentteja. Kantelijaa ei kuultu eikä lehti kiinnittänyt huomiota siihen, että rikosilmoituksessa mainittu, kantelijan laatima muistio oli tehty alioikeuden päätöksen jälkeen, joten muistiolla ei voinut olla vaikutusta alioikeuden päätökseen. Kyseinen muistio oli samalla ainoa teko, joka kantelijan osalta yksilöitiin rikosilmoituksessa. Neuvoston käsityksen mukaan tutkintapyynnöstä uutisoiminen olisi joka tapauksessa johtanut siihen, että sen kohteena olleet henkilöt olisivat tulleet tunnistetuiksi. Tutkintapyynnön esitystapa huomioon ottaen oli myös ymmärrettävää, että päivämäärien ristiriitaisuus jäi ensi vaiheessa havaitsematta. Toisaalta, kun kantelija otti yhteyttä lehteen, täytyi ristiriidan käydä lehdelle ilmeiseksi. Neuvoston mielestä lehden olisi tällöin pitänyt viipymättä korjata uutisoinnin puutteellisuus. Tämän lehti kuitenkin laiminlöi, minkä johdosta lehdelle annettiin huomautus.

Langettava

2219/IL/95

Uutis-Karjala
Ilmaisjakelulehden välissä oli vaaliliite, joka poikkeavan sivukoon vuoksi erottui selvästi lehden muusta aineistosta. Toisaalta lehden etukannen laatikossa todettiin lihavoitetuin kirjaimin "Äiti Maa Liite keskiaukeamalla" ja itse liitteessä oli lehden logo ja vaaliliitemaininta. Nämä olivat omiaan hämärtämään rajaa vaaliliitteen ja lehden toimituksellisen aineiston välillä. Lehdelle annettiin huomautus hyvän journalistisen tavan rikkomisesta.

Vapauttava

2210/AL/95

7 päivää
Aikakauslehti kertoi selvittäneensä erään paljonkin julkisuudessa olleen liikemiehen asuinpaikan, poliisin epäonnistuttua hänen tavoittamisessaan. Asiakirjoista ilmenevät selvitykset antoivat riittävää tukea lehden selostukselle ja sanamuodoille poliisin toiminnasta. Kantelijan vakuutus siitä, että poliisi oli tietoinen hänen olinpaikastaan, ilmeni artikkelista. Kantelijan toimittajalle lähettämän faksin sisältö tuki lehden väitettä siitä, että kantelijaan oli oltu yhteydessä hänen näkökantojensa saamiseksi. Lehti korjasi virheelliseksi osoittautuneet tiedot kantelijan asuntojen omistussuhteista myöhemmässä numerossaan. Neuvoston mielestä artikkelissa ei rikottu hyvää journalistista tapaa.

Vapauttava

2208/AL/95

Alibi
Rikosaiheisiin erikoistuneessa aikakauslehdessä väitettiin neljän vangin suunnitelleen vankilapakoa. Lehden mukaan suunnitelmasta ei jäänyt viranomaisille sellaista näyttöä, että oikeustoimiin olisi voitu ryhtyä. Lehti ei itsekään pystynyt osoittamaan riittävää näyttöä varauksettomalle väitteelleen pakosuunnitelmasta. Toisaalta julkisuudessa oli muutenkin esitetty arvioita mahdollisesta pakosuunnitelmasta. Kantelijan nimeä ei mainittu jutussa eikä hän ollut siitä muutenkaan yleisesti tunnistettavissa. Kantelu ei johtanut enempiin toimiin.

Langettava

2207/IL/95

Tampereen Kaupunkiviesti
Ilmaisjakelulehden hääliitteessä oli lyhyehköjä juttuja mm. hääkampauksesta, puvun valinnasta, häälahjojen hankinnasta ja hääkoristeluista. Paikalliset yrittäjät kertoivat muodissa olevista suuntauksista ja omasta tarjonnastaan. Samassa numerossa oli myös näiden yrittäjien mainoksia. Juttuihin sisältyi lukijoiden kannalta hyödyllistä informaatiota. Ne oli kuitenkin laadittu kritiikittömästi yksittäisten yrittäjien ehdoilla, päätarkoituksena heidän etunsa edistäminen. Lehdelle annettiin huomautus hyvän journalistisen tavan rikkomisesta.

Vapauttava

2206/SL/95

Helsingin Sanomat
Lehden kuukausiliitteessä esiteltiin kolme tietokonepeliä, joista kaksi sai kirjoittajalta erittäin myönteisen arvion. Jutun lopussa kerrottiin, mistä pelejä saa ostaa ja mitä ne maksavat. Neuvoston mielestä kysymys oli subjektiiviseen sävyyn kirjoitetusta tuoteinformaatiosta, joka sinänsä ei ole ristiriidassa hyvän journalistisen tavan kanssa. Arvioilla oli sekä viihde- että informaatioarvoa. Lehti eri rikkonut hyvää journalistista tapaa.

Langettava

2201/SL/95

Suomenmaa
Sanomalehden artikkelissa ihmeteltiin sitä, miksi terveydenhoitoalan lehdessä julkaistiin pääministerin haastattelu tilanteessa, jossa sairaanhoitajat olivat lakossa ja eduskuntavaaleihin oli viikko aikaa. Yhtenä haastateltavana oli ammattijärjestön lehden toimitussihteeri. Tämä oli puolestaan ymmärtänyt lehden toimittajan yhteydenoton vain taustatietojen hankinnaksi, ei haastatteluksi, josta hän olisi kertomansa mukaan kieltäytynyt. Toimitussihteerin mukaan haastatteluosuudessa oli myös virheitä. Toimitussihteerin haastattelu oli ulkopuolisin silmin arvioituna tavanomainen. Mahdolliset asiavirheet olisivat olleet korjattavissa joko oikaisupyynnön tai vastineen avulla. Samalla neuvosto kuitenkin korosti haastateltavan ja toimittajan välisen luottamuksellisen suhteen tärkeyttä. Haastateltavalle on kerrottava, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi. Toimitussihteeriä haastatellut toimittaja laiminlöi tämän seikan selvittämisen. Neuvoston mielestä ei voitu edellyttää, että toimitussihteeri olisi tuolloin ymmärtänyt, että tarkoituksena oli julkaista hänen kommenttinsa haastatteluna. Lehdelle annettiin huomautus.