2213/SL/95

Langettava

Sanomalehti uutisoi rikosilmoituksesta. Ilmoituksen taustana oli ammattijärjestön ja pankin välinen takausriita, jonka ammattijärjestö oli hävinnyt alioikeudessa. Rikosilmoituksen mukaan häviö johtui siitä, että alioikeudelle ei ollut kerrottu kaikkia takausriidan kannalta merkityksellisiä seikkoja. Lehti julkisti rikosilmoituksessa mainittujen kolmen henkilön nimet ja pyysi yhdeltä heistä kommentteja. Kantelijaa ei kuultu eikä lehti kiinnittänyt huomiota siihen, että rikosilmoituksessa mainittu, kantelijan laatima muistio oli tehty alioikeuden päätöksen jälkeen, joten muistiolla ei voinut olla vaikutusta alioikeuden päätökseen. Kyseinen muistio oli samalla ainoa teko, joka kantelijan osalta yksilöitiin rikosilmoituksessa. Neuvoston käsityksen mukaan tutkintapyynnöstä uutisoiminen olisi joka tapauksessa johtanut siihen, että sen kohteena olleet henkilöt olisivat tulleet tunnistetuiksi. Tutkintapyynnön esitystapa huomioon ottaen oli myös ymmärrettävää, että päivämäärien ristiriitaisuus jäi ensi vaiheessa havaitsematta. Toisaalta, kun kantelija otti yhteyttä lehteen, täytyi ristiriidan käydä lehdelle ilmeiseksi. Neuvoston mielestä lehden olisi tällöin pitänyt viipymättä korjata uutisoinnin puutteellisuus. Tämän lehti kuitenkin laiminlöi, minkä johdosta lehdelle annettiin huomautus.

KANTELUIlta-Sanomien 24.2.1995 ilmestyneessä artikkelissa ”Ay-johtajia syytetään miljoonien hukkaamisesta” kerrottiin kahden henkilön tekemästä tutkimuspyynnöstä. Tutkimuspyyntö koski käräjäoikeudessa ratkaistua, Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton (STL) ja Skopin välistä takausriitaa. Artikkelin perusteella kantelijaa syytettiin siitä, että oikeus ei riitaa ratkaistessaan ollut tiennyt kaikkia tosiseikkoja.Kantelija toteaa, että hän ei osallistunut millään tavoin kyseiseen oikeudenkäyntiin eikä häntä edes kuultu oikeudessa. Kantelija oli tehnyt asiassa selvityksen STL:n hallitukselle, mutta vasta silloin, kun riita oli siirtynyt jo hovioikeuden käsiteltäväksi. Jos toimittaja olisi lukenut tutkintapyynnön huolellisesti, olisi hänelle selvinnyt siinä mainituista päivämääristä aiheutuva epäjohdonmukaisuus. Kantelijaa koskeneen tutkimuspyynnön perusteena mainittiin kantelijan 10.2.1994 laatima selvitys. Alioikeuden päätös oli kuitenkin annettu jo 17.12.1993. Kantelijalle ei annettu tilaisuutta esittää omia näkökantojaan. Lisäksi kantelija katsoo, että hänellä olisi pitänyt olla tavanomaistakin suurempi nimensuoja, koska nimen julkaiseminen tällaisessa yhteydessä haittaa sekä hänen omaa ammatinharjoittamistaan että työnantajaa.LEHDEN VASTAUSIlta-Sanomien päätoimittaja Vesa-Pekka Koljonen toteaa, että Ilta-Sanomien uutisessa siteerattiin poliisille jätettyä tutkintapyyntöä huolellisesti. Kantelija mainittiin vain siinä yhteydessä kuin hänet oli tutkintapyynnössäkin mainittu.Ilta-Sanomien toimittaja sai tutkintapyynnön haltuunsa myöhään illalla. Ajan niukkuuden vuoksi kommenttia voitiin pyytää vain yhdeltä tutkintapyynnön kohteelta. Hänen näkemyksensä tutkintapyynnön aiheettomuudesta oli asiallisesti sama kuin kantelijan nyt esittämät näkemykset. Kantelijan nimi mainittiin vain tämän henkilön yhteydessä. Ilta-Sanomat tarjosi kantelijalle artikkelin ilmestymisen jälkeen mahdollisuutta joko vastineeseen tai haastatteluun. Näistä mahdollisuuksista kantelija toistuvasti kieltäytyi, mutta antoi pari viikkoa myöhemmin haastattelun toiseen lehteen.Tutkintapyyntö liittyi ay-liikkeen talousskandaaleihin, ja siinä oli näin ollen kyse yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista. Poikkeuksellista oli myös, että pyynnön esittivät luottamushenkilöt samasta ammattiliitossa, jonka palveluksessa kaksi muuta tutkintapyynnön kohteena ollutta henkilöä työskenteli. Kantelija on puolestaan ammattiliittojen omistaman lakiasiaintoimiston toimitusjohtaja ja kuuluu tässä tapauksessa suppeinta nimensuojaa nauttivien ryhmään. Vaikka kantelijan tai hänen työnantajansa nimeä ei olisi mainittu, olisi ay-liikkeen piirissä kuitenkin tiedetty, kenestä oli kysymys.Ilta-Sanomat puuttui uutisessaan yhteiskunnallisesti merkittävään aiheeseen, pitäytyi dokumentoidussa lähteessä eikä ottanut kantaa syyllisyyskysymykseen. Päätoimittaja pitää kantelua aiheettomana.Jatkokirjeenvaihdossa osapuolet kommentoivat vielä toistensa kirjelmiä.RATKAISUNeuvosto toteaa, että kynnys nimen julkaisemiseen rikosasioissa on korkein silloin, kun asiasta on vasta tehty rikosilmoitus. Nyt tutkintapyyntö koski ay-toimintaan liittyviä väärinkäytösepäilyjä, joilla oli huomattavaa yhteiskunnallista merkitystä. Asian luonne ja merkitys puolsivat tutkintapyynnöstä uutisoimista. Neuvoston käsityksen mukaan tutkintapyynnöstä uutisoiminen olisi joka tapauksessa johtanut siihen, että sen kohteena olleet henkilöt olisivat tulleet tunnistetuiksi. Nimeltä mainituille henkilöille olisi kuitenkin pitänyt varata tilaisuus näkökantojensa esittämiseen.Lehti kysyi kommenttia vain yhdeltä kolmesta tutkintapyynnössä mainituista henkilöistä. Kun kommentissa kiistettiin koko tutkintapyynnön perusteet ja todettiin, että asiaa oli jo käsitelty liitossa, ja tili- ja vastuuvapaus oli myönnetty, saattoi sitä pitää puolustuksena kaikkien tutkintapyynnössä mainittujen henkilöiden osalta. Tällöin jäi huomaamatta, että kantelija tehnyt tutkintapyynnössä yksilöidyn selvityksensä vasta alioikeuden annettua päätöksensä ja että hänen roolinsa siten poikkesi muista. Tässä asiassa siis yksi huomaamattomuus johti toiseen laiminlyöntiin: Kun päivämäärien ristiriitaisuutta ei havaittu, ei kantelijaa myöskään lähdetty erikseen kuulemaan. Neuvosto ei pidä lehden menettelyä tältä osin asianmukaisena. Tutkintapyynnön esitystapa huomioon ottaen oli kuitenkin ymmärrettävää, että päivämäärien ristiriitaisuus jäi ensi vaiheessa havaitsematta. Toisaalta, kun kantelija otti yhteyttä lehteen, täytyi päivämäärien ristiriitaisuuden ja uutisoinnin puutteellisuuden käydä lehdelle ilmeiseksi.Hyvä journalistinen tapa edellyttää, että tiedotusväline oikaisee virheelliset tiedot viipymättä, joko oma-aloitteisesti tai asianosaisen sitä vaatiessa. Neuvoston mielestä lehden olisi pitänyt viipymättä, asiasta tiedon saatuaan, korjata erehdyksensä. Tällaisessa tilanteessa lehti ei voinut edellyttää, että kantelijan olisi laatinut vastineen tai antanut lehdelle haastattelun. Edellä esitetyillä perusteilla neuvosto antaa Ilta-Sanomille huomautuksen hyvän journalistisen tavan rikkomisesta.