Kantelu 17.9.2024
Kantelu kohdistuu Iltalehden 4.9.2024 julkaisemaan juttuun IL:n tiedot: Itä-Suomen venäläinen koulu halutaan lakkauttaa turvallisuusuhan takia.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/e236c48e-55db-4ab9-ba8a-a0610629eed1
Kantelija pitää juttua Journalistin ohjeiden vastaisena. Kantelun mukaan jutussa esitetyt faktat eivät puoltaneet millään tavalla alaotsikossa esitettyä väitettä venäläisten lasten tai nuorten blokkiutumisesta tai siitä, että he muodostaisivat turvallisuusuhan. Lehdelle lähetetty oikaisuvaatimus on tehty Itä-Suomen koulun sekä Joensuun ja Lappeenrannan vanhempainyhdistysten nimissä. Oikaisupyynnössä lehteä vaadittiin oikaisemaan väite siitä, että Itä-Suomen koulun oppilaat (lapset ja nuoret) olisivat uhka Suomen valtion turvallisuudelle.
Kantelussa vedotaan ensinnäkin Journalistin ohjeeseen 26, jonka mukaan jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava eikä esimerkiksi etnistä alkuperää tai kansallisuutta pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti. Kantelun mukaan jutussa hyökättiin aggressiivisesti ItäSuomen koulun oppilaiden kimppuun ja siitä saattoi saada käsityksen, että koulun oppilaat aiheuttaisivat turvallisuusuhkan Suomen valtiolle Venäjän vuoksi. Kantelun mukaan heti jutun julkaisun jälkeen koulun oppilaat joutuivat Lappeenrannassa välitunnilla naapurikoulun oppilaiden nimittelyn kohteeksi. Juttu lietsoi vihaa etnistä ryhmää kohtaan ja kohdistui nimenomaan oppilaisiin. Tämä rasismilaji kohdistui kantelun mukaan sekä venäjää että suomea äidinkielenä puhuviin lapsiin. Kantelun mukaan herää kysymys, onko tällainen juttu nykyaikaista lastensuojelua vai lapsiin kohdistuvaa rasismia.
Toiseksi juttu rikkoi kantelun mukaan Journalistin ohjetta 12, jonka mukaan tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti erityisesti kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus. Lehtijutun julkaiseminen rikkoi kantelun mukaan Itä-Suomen koulun oppilaiden oikeuden henkilökohtaiseen turvallisuuteen sekä yhdenvertaiseen ja tasa-arvoiseen kohteluun. Koulun työrauha rikkoutui, koska opettajakunnan resurssit menivät lehtijutun aiheuttaman kohutilanteen rauhoittamiseen eivätkä turvallisen oppimisprosessin järjestämiseen. Myös koulun opettajien ja oppilainen henkinen hyvinvointi oli kantelun mukaan uhattuna. Kantelun mukaan jutussa esitetty väite siitä, että ”Suomen viranomaiset pitävät turvallisuusuhkana sitä, että venäjänkieliset lapset ja nuoret ovat blokkiutumassa Itä-Suomen kaupungeissa omaan kouluunsa”, ei pitänyt paikkaansa. Yle julkaisi seuraavana päivänä jutun, jossa sekä kaupungin tahot, SUPO:n edustaja että eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jukka Kopra sanoivat, ettei väite pidä paikkaansa. Lisäksi Lappeenrannan kaupungin hyvinvointi- ja sivistyspalveluiden johtaja Junnilainen on kantelun mukaan kiistänyt, että koululaiset olisivat uhka.
Juttu rikkoi kantelun mukaan myös Journalistin ohjetta 11, jonka mukaan yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Keväällä 2024 Itä-Suomen kouluun liittyvään kohuun perehtymättömät ihmiset eivät kantelijan arvion mukaan pystyneet erottamaan tosiasioita ja sepitteellistä aineistoa. Tuntemattomien tahojen väittämät siitä, että lapset voisivat aiheuttaa turvallisuusuhkaa Suomen valtiolle, herätti ihmisissä pelkoa ja vihaa, mikä voi johtaa odottamattomiin riskitilanteisiin koulujen ympäristössä. Kantelussa huomautetaan myös, että jutun julkaisu aiheutti valtavaa kohua Venäjän mediassa, ja siten juttu oli erinomaisen loistava syöttö oletetun vastustajan lapaan. Kantelussa kysytään, oliko tämä tarkoitushakuista provosointia toimittajan taholta vai perustuiko juttu yksinkertaisesti heikkoon ammattitaitoon?
Kantelija katsoo, että jutussa ei noudatettu myöskään Journalistin ohjetta 10, jonka mukaan tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin, vaan siinä esitettiin tarkastamatta jääneitä tai valheellisia väitteitä ja spekulaatioita. Kantelija pitää virheellisenä ensinnäkin väitettä siitä, että ”kaupungit eivät halua, että venäjänkielisellä väestöllä olisi oma julkisesti rahoitettu koulunsa”. Kantelun mukaan Itä-Suomen koulu ei ole venäjänkieliselle väestölle tarkoitettu, julkisesti rahoitettu koulu, vaan kansainvälinen koulu. Jutussa esitetyistä prosenttiluvuista selvisi, että suurin osa koulun oppilaista puhuu äidinkielenään suomea. Toiseksi opetus tapahtuu suomen kielellä. Kolmanneksi Venäjää äidinkielenä puhuvia lapsia ei ole pelkästään Venäjältä vaan muistakin entisistä Neuvostoliiton tasavalloista. Muita koulun oppilaiden äidinkieliä ovat esimerkiksi ukraina, karjala, urdu, latvia, japani ja englanti.
Toiseksi jutussa oli kantelun mukaan virhe kohdassa, jossa todettiin: ”Hyöty syntyy siitä, että nyt Lappeenranta tulouttaa saamastaan koulutuksen valtionavusta Itä-Suomen koululle kotikuntakorvausta jokaisesta lappeenrantalaisesta oppilaasta. Nämä valtionavut, yli 1,5 miljoonaa euroa, kaupunki saisi pitää itsellään, mikä Junnilaisen mukaan auttaisi oman kouluverkon kehittämisessä.” Kantelun mukaan rahoitus tulee koululle suoraan valtiolta eikä Lappeenrannan kaupunki tulouta sitä. Koulun lakkauttaminen ei siten toisi kaupungeille säästöjä.
Kantelussa asiaa perustellaan seuraavasti: a) Valtiovarainministeriö maksaa suoraan Itä-Suomen koululle kotikuntakorvausta koulun tileille. b) Lappeenranta ei tule saamaan samaa valtiolta nyt saatavaa koulun erityistehtävästä johtuvaa erityisten koulutustehtävien ja valtakunnallisten kehittämistehtävien rahoitusta. Myös kaikki muut koulun nyt saamat harkinnanvaraiset tuet valtiolta lakkaavat. Näiden suuruus vuonna 2022 oli 241 037 euroa. Kantelun mukaan Itä-Suomen koulun lakkautus vähentäisi kokonaisuudessaan Lappeenrantaan tulevan valtion opetusrahoituksen määrää sadoilla tuhansilla euroilla vuodessa ja heikentäisi yleisesti koulutuksen tasoa. c) Itä-Suomen koulu maksoi vuonna 2024 kanteluhetken arvion mukaan Lappeenrannan kaupungille perusopetuksen osalta arviolta 306 309,80 euroa tilojen käytöstä sekä kunnossapidosta. Lukion osalta Itä-Suomen koulu maksoi vuonna 2024 Lappeenrannan kaupungille arviolta 254 440,60 euroa opetuksesta sekä tilojen käytöstä. Kaupunki menettäisi kantelun mukaan koulun lakkauttamisen yhteydessä tuloja Itä-Suomen koululta vuoden 2024 kulurakenteen mukaan 560 750,4 euroa.
Kolmanneksi jutussa oli kantelun mukaan virhe kohdassa, jossa sanottiin: ”Sivistysjohtajat Kaasinen ja Junnilainen korostavat, että Joensuun ja Lappeenrannan kaupungit järjestävät venäjän kielen opetusta peruskouluissaan ja tarjoavat sitä valinnaisena oppiaineena kaikille halukkaille.” Kantelun mukaan Joensuu ja Lappeenranta eivät pysty järjestämään venäjän kielen opetusta äidinkielenä. Tästä on keskusteltu kaupungin tasolla moneen otteeseen.
Kantelussa vedottiin myös Journalistin ohjeiden kohtaan 14, jossa todetaan, että ”journalistilla on oikeus ja velvollisuus pitää tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa siten kuin lähteen kanssa on sovittu. Jos yhteiskunnallisesti merkittävien tietojen julkaisusta aiheutuu erittäin kielteistä julkisuutta, toimituksen on suotavaa avata yleisölle, miten nimettömän lähteen ja siltä hankittujen tietojen luotettavuus on varmistettu.” Kantelija katsoo, ettei jutussa esitettyjen tietojen luotettavuutta ollut varmistettu, koska SUPO:n ja kaupunkien edustajat heti kiistivät väitteet lasten tuomasta turvallisuusuhasta. Päätösesityksen valmisteluvaiheessa Journalistin ohje 14 kuitenkin karsittiin, koska kantelussa ei esitetty sen rikkomisesta minkäänlaista näyttöä.
Neuvosto soveltaa kantelun käsittelyssä 30.9.2024 asti voimassa olleita Journalistin ohjeita.
Päätoimittajan vastaus 23.5.2025
Iltalehden uutispäätoimittajan Valtteri Varpelan mukaan kantelun kohteena oleva juttu liittyi suomalaisessa yhteiskunnassa vilkastuneeseen turvallisuuskeskusteluun ja -ajatteluun, joka nousi pinnalle heti Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022.
Turvallisuuspolitiikkaan liittyvässä uutisoinnissa on päätoimittajan mukaan tyypillistä, että viranomaiset ja poliitikot katsovat, että tiettyjen ilmiöiden saattaminen julkisuuteen on kokonaisturvallisuuden kannalta tärkeää, mutta he eivät voi asemiensa ja salassapitomääräysten vuoksi kommentoida niitä nimellään. Siksi tällaisissa aiheissa joudutaan usein turvautumaan nimettömiin lähteisiin, joiden luotettavuus toimituksessa kuitenkin tarkistetaan monipuolisesti ja tarkan journalistisen harkinnan mukaisesti.
Päätoimittajan mukaan tiedossa oli myös, että Venäjä oli toistuvasti käyttänyt väitteitä ulkovenäläisten tai venäjänkielisten kansalaisten syrjinnästä perusteena omalle vaikuttamiselleen. Kuten kantelun kohteessa olevassa jutussa kerrottiin, Itä-Suomen koulun tilanteen käsittely Venäjän valtiollisen tv-kanavan pääuutisissa kertoi siitä, miten Venäjä hyödynsi venäläisväestön kohtelua ulkomailla omassa propagandassaan.
Päätoimittajan mukaan taustaksi on hyvä mainita, että jutusta oli tehty ennen Julkisen sanan neuvostolle tehtyä kantelua myös rikosilmoitus. Helsingin poliisi kuitenkin katsoi, ettei artikkeli antanut aihetta aloittaa esitutkintaa, koska minkään rikoksen tunnusmerkistö ei täyttynyt (Päätös 5500/R/53678/24).
Päätoimittajan mukaan kantelija yksilöi kantelussaan useampia asiavirheitä, jotka toimitus arvioi heti tuoreeltaan oikaisuvaatimuksen saatuaan. Toimituksessa todettiin, ettei niissä yksilöity olennaista asiavirhettä, joka olisi edellyttänyt oikaisua Journalistin ohjeiden kohdan 20 mukaisesti. Oikaisupyynnön vuoksi toimitus kuitenkin vielä tarkisti uudelleen tekstin keskeiset väitteet ja päätyi siihen, että esitetyt tiedot olivat perusteltuja journalistisen harkinnan näkökulmasta. Oikaisua ei tehty, koska virhettä ei ollut.
Ensimmäinen kantelussa yksilöity asiavirhe oli se, että kantelijan näkemyksen mukaan jutussa väitettäisiin Itä-Suomen koulun oppilaita (lapsia ja nuoria) uhkaksi Suomen valtion turvallisuudelle. Jutussa ei väitetty, että lapset olisivat uhka, vaan siinä kuvattiin viranomaisten piirissä noussutta huolta ilmiöstä, jossa Suomeen muodostuisi vahvasti yhden kansallisuuden ympärille blokkiutuvia kouluja.
Jutussa ei nostettu lapsia tai nuoria itsessään turvallisuusuhkaksi. Päätoimittajan mukaan juttuprosessissa kiinnitettiin alusta alkaen erityistä huomiota siihen, että yksittäiset lapset eivät olisi artikkelin kohteena. Tämä huomioitiin myös jutun kuvituksessa: kun Iltalehti kuvasi koulurakennuksen, kuvaan ei otettu yhtään ihmistä. Viranomaisten huoli liittyi päätoimittajan mukaan muun muassa siihen, millainen riski venäläisten oppilaiden keskittyminen tiettyihin kouluihin oli esimerkiksi Venäjä-myönteisen propagandan levittämisen mahdollisuuden kannalta.
Kantelija vetosi kantelussaan siihen, että Iltalehden lähteiden tiedot eivät pitäneet paikkaansa, koska Ylen haastattelemat lähteet kiistivät tiedot Ylen myöhemmin tekemässä jutussa. Päätoimittaja huomauttaa, että toisen tiedotusvälineen tekemällä jutulla ei ollut yhteyttä Iltalehden uutiseen, eikä toisen välineen tekemien haastattelujen perusteella voinut hänen mielestään arvioida Iltalehden juttua, jota varten oli tehty laaja taustatyö ja useampia haastatteluita.
Osana juttuprosessia Iltalehden lähteet olivat ennalta tarkistaneet jutussa kertomansa tiedot. Näin toimittiin myös jutussa nimettöminä esiintyvien lähteiden osalta. Kyseiset, toisistaan riippumattomat lähteet toimivat omassa työssään virkavastuulla, joten toimitus piti heidän kertomiaan asioita erittäin luotettavina.
Toinen kantelussa yksilöity asiavirhe liittyy jutun kohtaan, jossa kerrottiin, etteivät kaupungit halua, että venäjänkielisellä väestöllä olisi oma julkisesti rahoitettu koulunsa. Kantelija huomautti, ettei koulu ollut venäjänkieliselle väestölle julkisesti rahoitettu koulu, vaan kansainvälinen.
Päätoimittajan mukaan jutussa avattiin kyllä laajasti tämän jälkeen, miten Itä-Suomen koulun toiminta on yksityisen ja julkisen toiminnan rajapinnassa. Jutussa kerrottiin selvästi, että juridisesti koulu on yksityiskoulu ja säätiön ylläpitämä, vaikka se oli kaupunkien perustama ja koulun kiinteistöt kaupunkien omistamia ja palveluverkkoon kuuluvia.
Koulua myös rahoitetaan oppilaskohtaisella valtionavulla, joten sitä oli päätoimittajan mukaan perusteltua kuvata julkisesti rahoitetuksi. Artikkelissa nimillään esiintyvät Joensuun ja Lappeenrannan opetusjohtajat olivat tarkistaneet virkavastuulla jutussa esitetyt faktatiedot, jotka koskivat koulun toimintaa, rahoitusta ja suhdetta kaupunkeihin.
Kolmas yksilöity virhe liittyy päätoimittajan mukaan Lappeenrannan sivistyspalveluiden toimialajohtajan jutussa antamiin lausuntoihin siitä, miten kaupunki voisi säästää lakkauttamalla Itä-Suomen koulun toiminnan. Kantelija oli asiasta eri mieltä. Jutussa kerrottiin, että sivistyspalveluiden toimialajohtajan arvio säästämisestä perustui kaupungin tekemään palveluverkkoselvitykseen. Toimitus oli käynyt läpi kirjalliset alkuperäislähteet.
Kantelijan mukaan juttu lietsoi vihaa etnistä ryhmää kohti ja kohdistui nimenomaan oppilaisiin eli lapsiin. Päätoimittajan mukaan juttu ei kuitenkaan kohdistunut yksittäisiin oppilaisiin eikä oppilaita yksilöity eikä leimattu. Jutussa ei esitetty, että lapset olisivat uhka, vaan että viranomaisissa oli herännyt keskustelua niistä mahdollisista yhteiskunnallisista vaikutuksista, mitä venäläisten oppilaiden kasautumisella muutamaan kouluun voisi olla. Tällaisen keskustelun esiin nostamisella oli päätoimittajan mielestä yhteiskunnallista merkitystä, eikä sen esiin nostamista voinut hänen mukaansa pitää ihmisarvoa loukkaavana.
Päätoimittajan mukaan myös poliisi katsoi omassa selvityksessään, että vaikka rikosilmoituksen tekijä pitikin artikkelia provokatiivisena, sillä ei ollut rikosoikeudellista merkitystä. Poliisin mukaan artikkeli ei ollut uhkaava, panetteleva eikä solvaava. Tämän takia asiassa ei ollut poliisin mukaan syytä epäillä kiihottamista kansanryhmää vastaan.
Jutun taustatyö perustui monipuolisiin ja toisistaan riippumattomiin viranomaislähteisiin, jotka olivat kertoneet Iltalehdelle yhteneväisiä tietoja, päätoimittaja toteaa. Lisäksi juttuun oli hankittu kommentteja myös nimellään esiintyviltä, virassa olevilta viranomaisilta. Toisin kuin kantelussa väitetään, jutun keskeiset tiedot eivät olleet päätoimittajan mukaan tarkastamattomia tai spekulatiivisia, vaan journalistisesti perusteltuja ja lähteisiin ankkuroituja. Lähteet olivat myös tarkistaneet kertomansa tiedot ennen jutun julkaisua.
Kyseessä ei ollut päätoimittajan mukaan mielipidekirjoitus vaan uutisartikkeli, jossa lähteytetyt tiedot esitettiin neutraalisti ja selvästi journalistisina havaintoina. Jutussa ei esitetty spekulaatiota oppilaiden uhkaavuudesta, vaan kerrottiin viranomaisten huolesta, joka liittyi blokkiutumiskehitykseen. Tässä yhteydessä käsitteet ”turvallisuusuhka” ja ”blokkiutuminen” olivat Iltalehden haastattelemien viranomaislähteiden käyttämiä ja esiin nostamia ilmaisuja, eivät Iltalehden keksimiä.
Juttuprosessissa oli otettu korostetusti huomioon tasapuolisen kuulemisen periaate. Itä-Suomen koulun rehtoria oli haastateltu kahdesti, ja hänellä oli ollut rauhassa aikaa kertoa ne asiat, joita hän piti merkityksellisinä. Nämä asiat oli sisällytetty juttuun.
Kantelussa vedotaan Journalistin ohjeiden kohtaan 11 faktojen ja mielipiteiden erottelusta ja mainitaan, että Iltalehden artikkeli olisi herättänyt kohua venäläisessä mediassa. Päätoimittajan mukaan on kuitenkin tärkeää todeta, että suomalainen media ei voi kantaa vastuuta siitä, miten ulkomainen tai valtiollisesti ohjattu media tulkitsee Suomessa julkaistuja juttuja tai käyttää niitä omien tarkoitusperiensä ajamiseen.
Sananvapauteen perustuva yhteiskunta ei voi päätoimittajan mukaan rakentaa toimituksellisia valintojaan sen varaan, miten jokin ulkovaltio tai sen kontrolloima media mahdollisesti reagoi julkaistuihin tietoihin. Median velvollisuus on kertoa lukijoilleen avoimesti ja vastuullisesti, mitä suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtuu – erityisesti silloin, kun kyse on turvallisuuteen, viranomaisten toimintaan tai koulutuspolitiikkaan liittyvistä yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista.
Päätoimittajan mukaan on laajalti tiedossa, että Venäjä oli aiemminkin vääristellyt ulkomailla julkaistuja tietoja osana omia strategisia viestinnällisiä tavoitteitaan. Tällaisessa ympäristössä vastuu viestinnän vääristämisestä kuuluu sille, joka vääristelee – ei sille, joka avoimesti ja faktapohjaisesti uutisoi omassa maassaan vapaassa lehdistössä.
Päätoimittajan mukaan keskustelua ei voi eikä saa Suomessa sensuroida sen pelossa, että ulkovaltio tulkitsee keskustelua haluamallaan tavalla. Se olisi vaarallinen tie kohti itsesensuuria ja sananvapauden kaventumista.
Iltalehti katsoo toimineensa hyvän journalistisen tavan mukaisesti ja pitää kantelua aiheettomana.
Ratkaisu
JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.
JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.
JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
JO 14: Journalistilla on oikeus ja velvollisuus pitää tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa siten kuin lähteen kanssa on sovittu.
JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.
JO 26: Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.
Iltalehti julkaisi jutun Itä-Suomen koulun lakkauttamisaikeista. Koulussa on paljon venäjänkielisiä oppilaita, mitä viranomaiset pitivät jutun mukaan blokkiutumisen näkökulmasta turvallisuusuhkana valtiolle. Jutussa osa haastateltavista esiintyi omalla nimellään ja osa nimettömänä. Myös koulun rehtori sai kertoa jutussa oman näkemyksensä asiasta.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että Lappeenrannan sivistyspalveluiden toimialajohtajalla oli perusteet jutussa esittämälleen näkemykselle Itä-Suomen koulun lakkautuksesta syntyvistä säästöistä. Myös neuvoston erikseen pyytämä asiantuntija-arvio osoitti, että kyse ei ollut kantelijan epäilemästä olennaisesta asiavirheestä, vaan tulkinnasta, johon lehdellä on oikeus. Jutussa ei ollut muitakaan asiavirheitä.
Neuvosto toteaa, että jutussa ei ole myöskään viitteitä siitä, että lähdekritiikki olisi pettänyt, tietoja jätetty tarkistamatta tai että tosiasiat olisivat sekoittuneet sepitteeseen.
Kantelun mukaan jutussa olisi väitetty Itä-Suomen koulun oppilaiden muodostavan Suomelle turvallisuusuhan. Julkisen sanan neuvosto kuitenkin toteaa, ettei jutussa missään kohdassa todettu näin. Kyse oli viranomaisten näkemyksestä, jonka mukaan venäjänkielisten oppilaiden keskittyminen tiettyihin kouluihin muodostaa tai saattaa muodostaa Suomelle turvallisuusuhan.
Neuvosto toteaa, että jutussa ei ollut mitään Venäjän kansalaisten tai venäjänkielisten ihmisarvoa loukkaavaa eikä näitä ominaisuuksia tuotu esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Eero Hyvönen (pj.), Tommi Hatinen, Johanna Konttori, Sanna Mattila, Minna McGill, Teemu Niikko, Sara Nurmilaukas, Farhia Omer, Terhi Pirilä-Porvali, Timo Sipola, Marjukka Vainio-Rossi.