Julkisen sanan neuvosto antoi vuoden ensimmäisessä kokouksessaan viisi langettavaa ja kaksi vapauttavaa päätöstä. Päätöksistä kolmen voidaan katsoa olevan linjaavia.
Kaksi kanteluista koski vaalikoneita. Sekä Etelä-Suomen Sanomien että Ylen katsottiin jättäneen kertomatta vaalikoneen käyttäjille, että alkuvaiheessa niiden suosituksiin nousseet puolue- ja ryhmätiedot eivät sisältäneet lainkaan valitsijayhdistyksiä. Julkisen sanan neuvosto katsoi, että vaalikoneen käyttäjät saattoivat saada harhaanjohtavan kuvan siitä, mitä ryhmiä vaaleissa oli ehdolla. Tämä oli olennainen asiavirhe, minkä johdosta neuvosto antoi molemmille tiedotusvälineille langettavan.
Linjaavaksi voidaan katsoa myös mainosautomatiikkaa ja Helsingin Sanomia koskeva vapauttava päätös. Helsingin Sanomissa verkon etusivulla julkaistiin allekkain journalistinen juttu ja natiivimainos, joissa molemmissa esiintyi sama vaikuttajaperhe. Neuvosto totesi, että toimituksella ei ollut käytännössä keinoja torjua tapahtunutta ennalta, mutta siihen reagoitiin julkaisun jälkeen nopeasti. Neuvosto painotti ratkaisussaan, että JSN:n itsesääntelyyn sitoutuneissa mediakonserneissa tulee ratkaista nykyisiin ja tuleviin mainostyökaluihin liittyvät ongelmat, koska vastaavat tapaukset ovat omiaan heikentämään yleisön luottamusta journalismin riippumattomuuteen. Tapaus jakoi neuvostoa ja siitä äänestettiin äänin 9–5. Langettavan puolesta äänestäneiden mielestä digimainos ja toimituksellinen aineisto eivät erottuneet toisistaan Journalistin ohjeen 16 edellyttämällä tavalla.
Seiska sai langettavan, kun sen julkaisemasta Walesin prinssiparin eroa koskeneesta jutusta saattoi saada otsikon, kuvavalinnan ja kuvatekstin vuoksi käsityksen, että todellisuudessa jo vuosia sitten sattunut tapahtuma olisi ollut uusi. Helsingin Sanomat sai langettavan olennaisen asiavirheen korjaamatta jättämisestä, ja Orimattilan Sanomat haastattelukommenttien julkaisemisesta, vaikka haastateltava oli mielestään kieltäytynyt haastattelusta.
Kokouksen toisen vapauttavan päätöksen sai Turun Sanomat tapauksesta, jossa toimittaja arvioi analyysikirjoituksessa pakallisen poliittisen toimijan valehdelleen. Neuvosto katsoi, että kyseessä oli tulkinta, johon toimittajalla oli perusteet.
Lisätietoja
JSN:n puheenjohtaja Eero Hyvönen, [email protected]
Neuvosto kokoontuu seuraavan kerran 8.4.2026.
Julkisen sanan neuvosto on tiedotusvälineiden kustantajien ja toimittajien perustama elin, jonka tehtävänä on tulkita hyvää journalistista tapaa ja puolustaa sanan- ja julkaisemisen vapautta. Sen päätökset perustuvat Journalistin ohjeiden tulkintaan.
Alla tiivistelmät 11.2.2026 tehdyistä päätöksistä. Päätökset julkaistaan kokonaisuudessaan osoitteessa www.jsn.fi.
Brittikuninkaallisten erosta kertoneelle otsikolle ja muille esittelyille ei ollut riittävää katetta jutussa.
Ilkivallan jälkiä korjaamassa ollut työntekijä joutui tahtomattaan haastatelluksi nimellään lehteen. Lehti ei varmistanut tämän suostumusta nimen julkaisuun.
Mielipidetekstissä oli olennainen asiavirhe, joka koski viennin osuutta bruttokansantuotteesta. Saamastaan korjauspyynnöstä huolimatta lehti korjasi juttua vasta saatuaan tiedon Julkisen sanan neuvostolle tehdystä kantelusta.
Vaalikoneesta puuttui julkaisuvaiheessa tieto siitä, että sen valitsijayhdistyksiä koskevat tiedot olivat puutteellisia ja täydentyisivät myöhemmin. Tämä oli olennainen asiavirhe.
Vaalikoneesta puuttui julkaisuvaiheessa tieto siitä, että sen valitsijayhdistyksiä koskevat tiedot olivat puutteellisia ja täydentyisivät myöhemmin. Tämä oli olennainen asiavirhe.
Lehti julkaisi verkossa allekkain natiivimainoksen ja journalistisen juttunoston, joissa esiintyi sama sosiaalisen median vaikuttajaperhe. Ongelma johtui kohderyhmämainonnan sijoittelun automatiikasta, johon toimituksella ei ollut mahdollisuutta puuttua ennalta. Lehti korjasi tilanteen nopeasti. Äänestyspäätös 9–5. Päätöksen lopussa eriävä mielipide.
Toimittaja esitti analyysikirjoituksessaan politiikan toimijan valehdelleen medialle. Väite oli ymmärrettävissä toimittajan omaksi johtopäätökseksi, johon tällä oli perusteet. Kyse ei siten ollut olennaisesta asiavirheestä, joka lehden olisi ollut syytä korjata.