Kantelu 4.4.2025
Kantelu kohdistuu Orimattilan Sanomien 3.4.2025 painetussa lehdessä ja näköislehdessä julkaisemaan juttuun, jonka otsikko on Artjärventien tasoristeyksessä töhrittiin varoitusvaloja.
Kantelija on asentaja, jonka kuva julkaistiin jutussa. Kantelijan mukaan hän oli korjaamassa ilkivallan jälkiä tasoristeyksessä, kun paikalle saapui henkilö kertoen tekevänsä juttua kyseisestä ilkivallasta. Kantelun mukaan henkilö ei kertonut haastattelevansa, joten kantelija ei niin keskittynyt asiaan.
Kantelijan mukaan toimittaja otti hänestä kuvan hänen tietämättään ja kysyi hänen nimeään, jotta se olisi saatu kuvatekstiin. Kantelija kertoo sanoneensa silloin, että hän ei anna nimeään ja kuvaansa mihinkään lehteen, ja että medialle kommentit antaa (työnantajan) tiedotus. Kantelun mukaan toimittaja näki kuitenkin kantelijan nimen kuvallisesta henkilökortista sekä laittoi lehteen ja nettiin kuvan ja nimellä annettuja kommentteja, suorasta kiellosta huolimatta.
Kantelussa vedotaan Journalistin ohjeeseen 18, jonka mukaan haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi ja millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Kantelussa todetaan, että haastateltavalla on oikeus tietää, jos häntä on tarkoitus lainata jutussa omalla nimellään, ja kenelläkään ei ole velvollisuutta suostua haastateltavaksi.
Päätoimittajan vastaus 22.12.2025
Orimattilan Sanomien vastaavan päätoimittajan Anna Hakaman mukaan paikan päällä oli kaksi toimittajaa, joista toinen oli tilanteessa kuvaajana. He pysähtyivät muun liikkeellä olonsa yhteydessä kuvaamaan tekeillä olevaan juttuun tasoristeyslaitokseen kohdistunutta ilkivaltaa.
Paikalla oli tuolloin henkilö eli kantelija, joka oli puhdistamassa töhryjä tasoristeyslaitoksen valoista. Valot oli maalattu tummaksi, ettei niistä näkyisi, minkä värinen valo palaa. Jutun tekoon ryhdyttiin, koska kyseessä oli paikallisesti merkittävä asia. Sotketut tasoristeysvalot voivat aiheuttaa vakavan ja jopa hengenvaarallisen tilanteen liikenteessä, päätoimittaja toteaa.
Päätoimittajan mukaan toimittaja kertoi paikalla olleelle henkilölle selkeästi tekevänsä juttua kyseisestä tasoristeyslaitokseen kohdistuneesta ilkivallasta. Siten oli päätoimittajan mielestä perusteltua olettaa, että paikalla olleelle kävi selväksi, millä asialla toimittajat olivat ja miksi hänellekin esitettiin aiheesta kysymyksiä. Toimittajat kertoivat myös, mihin lehteen olivat juttua tekemässä.
Päätoimittaja huomauttaa, että toimittaja otti kuvan julkisella paikalla, ja vetoaa Journalistin ohjeisiin, joiden mukaan julkisella paikalla tapahtuvaa toimintaa on yleensä lupa selostaa ja kuvata ilman asianosaisten suostumusta. Päätoimittaja ei näe tilanteessa tai paikassa mitään sellaista, että näin ei olisi ollut mahdollista toimia. Lisäksi päätoimittaja toteaa, että henkilö oli kuvassa sivuttain eikä todennäköisesti edes tunnistettavissa muutoin kuin nimensä perusteella.
Päätoimittaja toteaa myös, että kuvassa näkyvä työssä oleva ihminen lisäsi kuvan uutisarvoa: liikenneturvallisuuteen oli puututtu nopeasti ja työt tilanteen normalisoimiseksi olivat käynnissä.
Päätoimittajan mukaan henkilön nimeä kysyttiin, koska Orimattilan Sanomien toimitus pyrkii aina kertomaan kuvissa näkyvien ihmisten nimet, elleivät kyseessä ole suuret ihmisjoukot. Nimi oli nähtävissä henkilön nimikyltissä, joten toimittaja tarttui tähän tilaisuuteen pyrkien noudattamaan toimituksen linjaa nimen kertomisesta. Toimittajat totesivat henkilölle hänen nimensä olevan nähtävissä. He siis toivat esille, että olivat saaneet nimen tietoonsa.
Päätoimittaja arvioi, että tilanne olisi ollut mahdollista hoitaa tyylikkäämminkin ja toimittajan olisi ollut mahdollista olla vielä selkeämpi. Kun toimittaja kuitenkin kertoi olevansa juttukeikalla, esitti kysymyksiä ja sai niihin asiallisia vastauksia, hänen saattoi ymmärtää kyselleen asioista nimenomaan juttua varten eikä olleen rupattelemassa lämpimikseen. Nimettömän lähteen käyttöön päätoimittaja ei näe perusteita tällaisen asian yhteydessä.
Toimittajien mukaan heille ei jäänyt mielikuvaa siitä, että henkilö olisi suhtautunut erityisen kielteisesti kommenttien käyttöön. Heidän mukaansa tämä oli aluksi jossain määrin haluton vastailemaan, kuten monesti ihmiset nopeasti tulleissa tilanteissa ovat. Tämä vastaili kuitenkin useampaankin kysymykseen.
Toimittajien kertoman mukaan henkilö ei kieltänyt kommenttiensa käyttöä, mutta käski kysymään kommentit virallisemmalta tiedotustaholta. Tämä olin alun perinkin suunnitelma, ja näin toimittiin.
Päätoimittajan mukaan tilanne, jossa toimittaja tulee paikalle, kun jotain tapahtuu, on uutistyön arkipäivää. On tavanomaista, että tämänkaltaisissa tilanteissa paikalla olevilta ammattilaisilta kysytään lyhyttä kommenttia, vaikka varsinaiset päätiedot hankitaankin niin sanotulta viralliselta taholta eli tiedotuksesta tai muusta sellaisesta lähteestä. Paikalla olevilta – vaikka nämä eivät virallisessa tiedotusvastuussa olisikaan – voi uutiseen saada tärkeitä yksityiskohtia, joita kukaan muu ei sillä hetkellä pysty antamaan, ja jotka tuovat juttuun oman paikallisen lisänsä. Myös kyseiseen lehtijuttuun varsinainen laajempi haastattelu saatiin Väyläviraston aluevastaavalta.
Päätoimittaja toteaa, että valoja puhdistamassa olleen henkilön osuus jutussa oli pieni ja jutun loppupäässä. Laajasta haastattelusta tai pelkästään kyseisen henkilön haastatteluun perustuneesta jutusta ei ollut kyse, vaan hänen kommenttiensa osuus jutussa oli lähinnä lyhyesti täydentävä. Päätoimittaja toteaa kommenttien vahvistaneen Väyläviraston aluevastaavan näkemystä, ettei kyseisen kaltainen ilkivalta ole aivan tavanomaista. Lisäksi selvisi, millaisilla aineilla ammattilaiset puhdistavat valoja. Paikalla olleelta henkilöltä saatiin myös arvio, että valot menisivät vaihtoon, mikä on hintavaa. Päätoimittajan mukaan tällaista arviota tuskin olisi pystynyt nopealla aikataululla antamaan mikään muu taho kuin tilanteen paikan päällä nähnyt ammattilainen.
Päätoimittaja toteaa, että henkilölle esitetyt kysymykset käsittelivät varsin tavanomaisia asioita ja liittyivät yksinomaan tämän työhön. Vastaukset tarjosivat juttuun sisältöä, jonka päätoimittaja arvioi tärkeäksi. Jutussa käsitellyt asiat eivät päätoimittajan näkemyksen mukaan olleet arkaluontoisia, loukkaavia tai sellaisia, jotka olisivat voineet saattaa vastaajan huonoon valoon, tuoda kielteistä julkisuutta tai aiheuttaa tälle muutakaan harmia. Kyseisen tyyppistä työtä tehnyt aikuinen henkilö ei päätoimittajan käsityksen mukaan ollut selvästi haavoittuvassa asemassakaan.
Orimattilan Sanomien toimituksen tietoon ei ole tullut, että jutussa olisi ollut virheellistä tietoa. Päätoimittaja olisi toivonut henkilöltä vastinetta lehdessä julkaistavaksi.
Vastauksen täydennys 2.2.2026
Julkisen sanan neuvosto pyysi Orimattilan Sanomia kertomaan vielä paikalla olleiden näkemyksen siitä, oliko kantelija ilmaissut suoran kiellon nimensä ja kuvansa käyttämiseen lehdessä. Molempien toimittajien näkemys oli, että suoraa kieltoa ei tilanteessa tullut.
Ratkaisu
JO 18: Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi ja millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hänelle on myös kerrottava, jos haastattelu voidaan julkaista useissa medioissa. Erityistä huolellisuutta on noudatettava, kun haastateltava on selvästi haavoittuvassa asemassa.
JO 26: Julkisella paikalla tapahtuvaa toimintaa on yleensä lupa selostaa ja kuvata ilman asianosaisten suostumusta.
Orimattilan Sanomat teki jutun tasoristeyksen varoitusvaloihin kohdistuneesta vakavasta ilkivallasta. Jutussa julkaistiin muun muassa kommentteja ilkivallan jälkiä korjanneelta asentajalta, jonka lehden toimittaja ja kuvaajana ollut toinen toimittaja olivat kohdanneet paikan päällä. Jutussa kerrottiin myös asentajan nimi ja julkaistiin kuva, jossa hän puhdisti varoitusvaloja.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että toimittajat tekivät tavanomaista journalistista työtä pyrkiessään dokumentoimaan korjaustyötä ja haastattelemaan paikalla ollutta asentajaa. Media saa kuvata tapahtumia julkisilla paikoilla, eikä kuvissa näkyviltä ihmisiltä pääsääntöisesti tarvita kuvien julkaisuun suostumusta.
Julkisen sanan neuvoston tulkinnan mukaan asentajalle ei heti riittävän selkeästi kerrottu, että hänen kommenttejaan haluttiin julkaista hänen nimellään. Asentaja kieltäytyi antamasta nimeään lehteen. Toimittajan katsottua nimen hänen henkilökortistaan olisi nimen julkaisemiseen tullut saada selvä lupa. Neuvoston käytettävissä olevien tapahtumakuvausten valossa asentaja ei antanut tällaista lupaa. Yleisön tiedonintressi ei tässä tapauksessa ylittänyt ihmisen oikeutta kieltäytyä nimellään julkaistavasta haastattelusta. Asentajalla ei ollut velvollisuutta suostua haastateltavaksi.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Orimattilan Sanomat on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtaa 18 ja antaa sille huomautuksen.
Ratkaisun tekivät:
Eero Hyvönen (pj.), Heidi Ekdahl, Tommi Hatinen, Jonas Jungar, Anssi Marttinen, Farhia Omer, Elina Partio, Vivianne Pesonen, Margareta Salonen, Samuel Savolainen, Tuuli Tahkokorpi, Mari Tuohiniemi, Viljami Vaarala ja Teija Waaramaa.