Kantelu 29.9.2024
Kantelu kohdistuu Etelä-Suomen Sanomien 14.9.2024 julkaisemaan juttuun Pulkkilanharjun Reimarin pramea hotellisuunnitelma kuopattiin toistaiseksi Asikkalassa.
https://www.ess.fi/paikalliset/7834201
Kantelussa on mainittu jutusta 19 kohtaa, joissa kantelija katsoo olleen olennainen asiavirhe. Osa näistä liittyi jutussa esitettyihin väittämiin kantelijan yritystoiminnasta, osa puolestaan Reimarina tunnetun alueen historiaan ja tontille suunniteltuun uuteen matkailukeskukseen.
Osa kantelijan asiavirheinä pitämistä kohdista rajattiin käsittelyn ulkopuolelle jo kantelua käsittelyyn otettaessa, koska puheenjohtajan arvion mukaan näissä oli selvästi kyse lehden havainnoista ja tulkinnoista tai epätarkkuuksista, joiden ei katsottu ylittävän olennaisen asiavirheen kynnystä. Lehti oli myös tarkentanut jälkikäteen kahta kantelussa mainittua kohtaa jutustaan, ja näiden osalta tehdyt korjaukset katsottiin riittäviksi.
Päätoimittajaa pyydettiin vastaamaan kahdeksaan asiavirheväittämään, jotka liittyivät kantelijan yritystoimintaan. Myöhemmässä vaiheessa kuitenkin vielä kuusi kantelussa esiin tuoduista väittämistä suljettiin tarkastelun ulkopuolelle, koska näitä ei ollut tuotu esiin kantelijan päätoimittajalle lähettämissä sähköposteissa. Julkisen sanan neuvosto edellyttää, että toimitus on saanut mahdollisista virheistä tiedon ja että sillä on näin ollen ollut mahdollisuus korjata ne.
Tarkasteluun otettiin lopulta kaksi kantelussa mainittua asiavirheväittämää. Näistä ensimmäinen liittyy jutun otsikkoon, jota kantelija pitää virheellisenä. Otsikossa todettiin, että ”Pulkkilanharjun Reimarin pramea hotellisuunnitelma kuopattiin toistaiseksi”. Kantelun mukaan hotellisuunnitelmaa ei ollut kuopattu, vaan tontilla tehtiin koko ajan töitä. Toimittajalla ei kantelun mukaan olisi voinut edes olla tietoa hankkeen kuoppaamisesta, koska asianomaiset eivät olleet tällaista hänelle antaneet.
Toinen asiavirheväittämä liittyy siihen, että jutun mukaan kantelija ”hankkii elantoa muun muassa vuokraamalla matkailijoille kolmea hirsihuvilaa Pulkkilanharjun rantamaisemissa”. Omien sanojensa mukaan kantelija ei ole vuokrannut hirsihuviloita 6.12.2023 tapahtuneen omistajanvaihdoksen jälkeen.
Kantelija katsoo, että jutussa kerrottiin hänestä ja hotellihankkeesta loukkaavasti ja että juttu oli koko hankkeen kannalta erittäin vahingollinen.
Kantelijan vuokrahuvilat muun muassa asetettiin jutussa vastakkain muun ranta-asutuksen kanssa, vaikka vuokramökkejä asutetaan hänen mukaansa aivan samalla lailla kuin muitakin mökkejä. Jutussa todettiin, että syntyperäisenä pulkkilalaisena kantelija ”tekee alueella majoitusbisnestä tällä hetkellä mökkejä vuokraamalla, toiset taas haluavat pitää alueen luontoarvoista tiukemmin kiinni.” Kantelussa kysytään, miksi kantelijan aiemmin omistamat vuokrahuvilat loukkaisivat alueen luontoarvoja yhtään enemmän kuin alueella olevat sadat muut loma-asunnot. Jutussa kantelijan aiemmin vuokraamiin huviloihin myös viitattiin mökkibisneksenä, vaikka kantelijan mielestä huvilan vuokrausta ei voi kutsua bisnekseksi.
Jutussa esiteltiin kantelijan yrityksistä kaksi. Toisesta niistä hän omistaa 60 prosenttia ja toisesta yhden prosentin. Nämä kaksi yritystä kuvaavat kantelijan mukaan vain vähän hänen yritystoimintaansa.
Kantelija pitää loukkaavana myös sitä, että jutussa alue, jolle hotelli olisi tarkoitus rakentaa, pyrittiin hänen tulkintansa mukaan rinnastamaan kaatopaikkaan.
Jutussa oli myös ilmakuva, jossa esiteltiin purkupaikkaa, ja tekstissä lueteltiin ilmakuvassa näkyviä tavaroita. Kantelun mukaan kyseessä on puomein ja maavallein suljettu yksityisalue. Kantelija katsoo lehden toiminnan asettaneen alueen alttiiksi muun muassa varkaille.
Kantelija arvioi, että koko juttu oli tehty hanketta liki 20 vuotta vastustaneiden ihmisten aloitteesta, ja että jutussa tietolähteinä käytetty ohikulkija ja paikallinen asiantuntija kuuluvat heihin. Lisäksi jutussa haastateltiin huhun kuullutta virkamiestä. Kantelijan arvion mukaan huhu oli jutun julkaisuhetkellä luultavasti jo muutaman vuoden vanha.
Kantelija kertoo antaneensa kommenttinsa toimittajalle sillä ehdolla, että saisi ne tarkistettavaksi ennen jutun julkaisua. Näin ei hänen mukaansa kuitenkaan tapahtunut. Jutun julkaisuhetkellä kantelijan antamat kommentit olivat hänen mukaansa noin kolme kuukautta vanhoja.
Neuvosto soveltaa kantelun käsittelyssä 30.9.2024 saakka voimassa olleita Journalistin ohjeita.
Päätoimittajan vastaus 9.6.2025
Etelä-Suomen Sanomien vastaavan päätoimittajan Markus Pirttijoen vastaus on summattu tässä vain niiden kahden asiavirheväittämän osalta, jotka neuvosto käsittelee.
Päätoimittajan mukaan otsikon kuopata-verbi viittasi sekä jutussa mainittuun ja kuvassa näkyvään kuoppaan että havaintoon siitä, ettei alueella ollut tapahtunut mitään kolmen kuukauden seurantajaksolla. Toimittaja tutustui alueeseen ensimmäisen kerran kesäkuussa 2024, ja lehden kuvaaja kävi paikalla uudestaan syyskuussa. Kuoppa näytti samalta kummallakin kerralla. Lisäksi kantelija itse totesi jutussa, että homma oli haastatteluhetkellä pysähtynyt puuttuvien parkkipaikkojen vuoksi. Näin ollen jutun otsikossa ei ollut päätoimittajan tulkinnan mukaan asiavirhettä.
Myös väite siitä, että kantelija vuokraa hirsihuviloita, piti päätoimittajan mukaan paikkansa. Hän perustelee asiaa sillä, että Pulkkilanharju.net-sivustolla oli annettu yhteystiedoksi kantelijan puhelinnumero ja y-tunnus. Nämä löytyivät sivustolta vielä päätoimittajan laatiessa kanteluvastausta eli noin yhdeksän kuukautta jutun julkaisun jälkeen. Näin ollen päätoimittaja katsoo, ettei kyseisessä jutun kohdassa ollut olennaista asiavirhettä.
Päätoimittajan mielestä lehdellä oli perusteet kutsua huviloiden vuokraamista majoitusbisnekseksi. Pulkkilanharju.net-sivulla oli tarjolla kolme huvilaa, joita vuokrattiin Pulkkilanharjun huvilat -nimen alla. Verkkosivulla oli myös erikseen mainittu y-tunnus. Sivuillaan yritys totesi tarjoavansa ”ympäri vuoden viihtyisät tilat mukavuuksineen niin vapaa-aikaan kuin yritystilaisuuksiinkin”. Jo sivuston sisältö viittasi päätoimittajan mukaan siihen, että kyse oli majoitusbisneksestä eikä satunnaisesta mökin vuokraamisesta.
Päätoimittaja kiistää, että alue olisi rinnastettu jutussa kaatopaikkaan. Päinvastoin jutussa todettiin, että kaatopaikan tunnusmerkit eivät jutun julkaisuhetkellä täyttyneet. Spekulointi sillä, että ne tulevaisuudessa voisivat täyttyä, oli päätoimittajan mukaan faktaa ja perustui lakiin, joka oli niin ikään esitelty jutussa.
Päätoimittajan mukaan lehti pyrki uutisoinnissaan totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen käyttämällä parhaita mahdollisia tietolähteitä eli tässä tapauksessa viranomaisten, kuten Maanmittauslaitoksen ja Asiakastiedon rekistereitä. Koska tiedot oli tarkistettu muun muassa viranomaisten rekistereistä, ei myöskään Journalistin ohjetta 10 päätoimittajan mielestä siten rikottu.
Jutussa käytettyjen tietolähteiden henkilöllisyys oli päätoimittajan mukaan toimituksen tiedossa. Ohikulkija halusi esiintyä nimettömänä lähdesuojaan vedoten syystä, joka on toimituksen tiedossa. Päätoimittajan mukaan haastateltava ei pyytänyt saada tarkastaa lausumaansa etukäteen. Päätoimittaja toteaa, että kantelijaa haastateltiin juttuun eli hän pääsi kommentoimaan esitettyjä tietoja. Asianomainen itse keskeytti haastattelun eikä kommentoinut asiaa sen jälkeen. Lisäksi haastatellulle annettiin mahdollisuus kannanottoon jälkikäteen. Toimitus kävi asiasta kantelijan kanssa sähköpostikirjeenvaihtoa, joka on liitetty kanteluun. Tiivistetysti kuvattuna
kantelija ilmoitti ensin jutun sisältävän virheitä ja kysyi, oliko lehti valmis korjaamaan virheet vai veisikö hän asian suoraan Julkisen sanan neuvoston käsittelyyn. Päätoimittaja vastasi kantelijalle, että jos jutussa oli olennaisia asiavirheitä, lehti tietenkin oikaisisi ne. Kantelijaa pyydettiin lähettämään tarkempaa tietoa väitetyistä virheistä.
Kolme päivää myöhemmin kantelija lähetti toimitukselle ensimmäisen version julkaistavaksi tarjoamastaan kannanotosta. Päätoimittaja vastasi kantelijalle, että kannanotossa oli useita kohtia, jotka olivat ristiriidassa julkaistun jutun tai rekistereistä varmistettujen faktojen kanssa eikä kantelijan toimittamaa tekstiä siksi voitu julkaista sellaisenaan. Päätoimittaja kehotti kantelijaa muokkaamaan kannanottoaan, mutta kantelija ei koskaan palannut päätoimittajan huomioihin kannanoton ristiriitaisuuksista.
Koska kannanotto sisälsi päätoimittajan mielestä niin paljon ristiriitaisuuksia ja toimitus kävi sisäisesti kaikki väitetyt virheet läpi löytämättä niistä olennaisia asiavirheitä, lehti katsoi omalta osaltaan asian loppuun käsitellyksi.
Näillä perusteilla päätoimittaja katsoo, että Etelä-Suomen Sanomat ei ole rikkonut Journalistin ohjeita siten kuin kantelussa on esitetty.
Ratkaisu
JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.
JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
JO 18: Haastateltavan pyyntöön tarkastaa lausumansa ennen julkaisemista on syytä suostua, jos julkaisuaikataulu sen mahdollistaa. Tarkastamisoikeus koskee vain haastateltavan omia lausumia, eikä sillä saa luovuttaa journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolelle.
JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.
JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.
JO 22: Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa.
Etelä-Suomen Sanomien juttu käsitteli Asikkalan Pulkkilanharjulle kaavailtua matkailukeskushanketta. Jutussa kerrottiin alueen historiasta sekä pitkään kesken olleeseen hotelli- ja ravintolahankkeeseen liittyvistä suunnitelmista ja haasteista. Jutun otsikossa todettiin, että hotellisuunnitelma oli toistaiseksi kuopattu. Juttuun oli haastateltu rakennuttavan yrityksen edustajina kantelijaa ja hänen poikaansa sekä muun muassa kunnan edustajia ja hankkeeseen kriittisesti suhtautuvia paikkakuntalaisia, jotka esiintyivät jutussa nimettömästi. Jutussa käytiin läpi
myös kantelijan muuta yritystoimintaa.
Julkisen sanan neuvosto tarkasteli lähemmin kahta kantelussa esitettyä asiavirheväittämää, joista kumpaakaan ei katsottu olennaiseksi asiavirheeksi. Lehdellä oli perusteet sanoa kantelijan vuokraavan hirsihuviloita, sillä vuokrasivustolla oli kantelun käsittelyhetkelläkin kantelijan henkilökohtainen y-tunnus ja kantelijan yritykseen kytkeytyvä puhelinnumero. Myöskään hotellisuunnitelman kuvaaminen toistaiseksi ”kuopatuksi” ei ollut liioiteltua, sillä kantelija itsekin oli todennut, että hanke oli haastatteluhetkellä pysähdyksissä eikä se ulkoisten havaintojen
perusteella ollut näyttänyt edenneen. Tiedotusvälineillä on oikeus valita ilmaisunsa ja tulkintansa.
Tapauksessa ei ole myöskään viitteitä siitä, että toimitus olisi tarkistanut tietoja puutteellisesti tai että lähdekritiikki olisi pettänyt. Lehden olisi ollut hyvä avata ja perustella lukijoilleen nimettömien lähteiden käyttöä, jotta yleisöllä olisi ollut mahdollisuus arvioida tietolähteiden asemaa, luotettavuutta ja tarkoitusperiä. Lukija saattoi kuitenkin päätellä jutusta, että kyse oli hankkeeseen kriittisesti suhtautuvien paikkakuntalaisten mielipiteistä eikä esimerkiksi asiantuntija-arvioista.
Neuvoston käytettävissä olevan aineiston perusteella on epäselvää, mitä haastateltavan kanssa oli mahdollisesti sovittu lausumien tarkastamisoikeudesta haastattelutilanteessa. Kantelija sanoo vaatineensa saada sitaattinsa nähtävikseen, minkä päätoimittaja kiistää. Sana sanaa vastaan -tilanteessa neuvoston on mahdoton ottaa asiaan kantaa.
Kantelijaa oli kuultu jo alkuperäiseen juttuun, minkä lisäksi lehti tarjosi hänelle mahdollisuutta jälkikäteen julkaistavaan omaan kannanottoon. Kantelijan lehdelle lähettämä tekstiluonnos ei kuitenkaan ollut julkaistavissa sellaisenaan, eikä kantelija tarttunut päätoimittajan tarjoamaan tilaisuuteen muokata tekstiä, vaikka hän itse oli nimenomaan toivonut, ettei sitä julkaistaisi ilman hänen hyväksyntäänsä.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Etelä-Suomen Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Eero Hyvönen (pj.), Tommi Hatinen, Vesa Heikkilä, Jonas Jungar, Pasi Kivioja, Anssi Marttinen, Minna McGill, Sara Nurmilaukas, Farhia Omer, Margareta Salonen, Timo Sipola, Tuuli Tahkokorpi, Mari Tuohiniemi ja Erja Yläjärvi.