Kantelut kohdistuvat Iltalehden 12.6.2023 julkaisemaan verkkojuttuun Kun Antin koiralta löytyi kasvain, eläinlääkäri suositteli lopettamista – Pian vakava virhe paljastui.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/16308875-e46c-48be-b943-12c2967acd5c
Jutusta tehtiin Julkisen sanan neuvostolle yhteensä kolme kantelua, joista puheenjohtaja päätti viedä kaksi neuvoston ratkaistaviksi. Kantelut otettiin käsittelyyn Journalistin ohjeiden JO 8, 10, 11, 12, 15, 17, 20 ja 21 näkökulmasta.
Kantelu 4.7.2023 (8670/UL/23)
Kantelun mukaan juttu rikkoi Journalistin ohjetta 8, koska toimittaja omaksui yksittäisen eläimen omistajan käsitykset faktana eikä avannut eläinten oireiden diagnosointia ja siihen vaikuttavia tekijöitä laajemmin huolimatta siitä, että asiassa olisi voitu konsultoida neutraaleja asiantuntijoita.
Juttu rikkoi Journalistin ohjetta 10, koska kantelijan mukaan siitä ei käynyt ilmi, miten toimittaja oli tarkistanut, että omistajan antamat tiedot ja tilanteen kuvailu vastasivat todellista tapahtumien kulkua. Eläinlääketieteen asiantuntija olisi voinut kertoa toimittajalle eri diagnoosityypeistä sekä toisen eläinlääkärin käynnillä tehtyihin tutkimuksiin liittyvistä hyödyistä ja rajoituksista.
Kantelun mukaan myös Journalistin ohjetta 11 rikottiin, sillä eläinlääkäriketjun edustajan näkemys esitettiin jutussa epäloogisesti, ja lukijan oli vaikea hahmottaa eroa todennäköisen diagnoosin, hypoteettisen diagnoosin ja lopullisen diagnoosin välillä. Lisäksi eläimen omistajan kokemukset esitettiin totena sivuuttaen eläinten diagnosointiin vaikuttavat lukuisat muuttujat. Useat ilmaisut jutussa olivat kantelun mukaan harhaanjohtavia ja loivat kuvan, että kyseisessä tapauksessa eläinlääkäri on ollut osaamaton ja että tapahtumien kuvaus perustui tosiasioihin eikä yksittäisen ihmisen mielipiteeseen.
Eläimen omistaja oli tehnyt Ruokavirastoon kantelun eikä siten ollut asiassa neutraali. Iltalehti ei suhtautunut haastateltavaan riittävän kriittisesti, ja näin ollen lehti rikkoi Journalistin ohjetta 12.
Kantelija katsoo, että lehti rikkoi lisäksi Journalistin ohjetta 21, koska vaikka eläinlääkäriketjun edustaja sai kertoa jutussa näkemyksensä, ei hänen kommenttejaan esitetty tapahtumaketjun kannalta loogisesti. Jutusta sai sen käsityksen, että toimittaja ajatteli juttuun haastatellun koiran omistajan kokemusten olevan tosia, vaatimatta asiantuntijan arviota ja/tai viranomaisen päätöstä siitä, oliko eläimen hoidossa tosiasiassa tapahtunut virhettä. Jutusta syntyi vahva käsitys siitä, että eläinlääkärit tekevät yleisesti virheellisiä diagnooseja ja vain omistajan aktiivisuus estää peruuttamattomien vääryyksien tapahtumisen.
Kantelussa huomautetaan, että eläinlääkärin ammatissa toimimisen edellytys on, että lääkäri uskaltaa tehdä diagnooseja ja päättää hoidosta saatavilla olevien tietojen perusteella. Kantelija katsoo, että jutussa maalitettiin jutun eläinlääkäriä ja eläinlääkärikuntaa laajemminkin, ja että maalittaminen tai siihen kehottaminen ei ole yhteensopivaa eettisen journalismin kanssa.
Kantelun on tehnyt Suomen Eläinlääkäriliitto ry puheenjohtajansa edustamana ja jutussa mainitun eläinlääkäriketjun suostumuksella. Kantelussa todetaan, ettei siinä oteta kantaa yksittäisen eläimen diagnoosiin, vaan Ruokavirasto on oikea taho ottamaan kantaa siihen, onko tässä yksittäisessä tapauksessa tapahtunut hoitovirhe.
Kantelu 4.7.2023 (8672/UL/23)
Kantelun mukaan jutussa rikottiin Journalistin ohjeita 11 ja 15, koska juttu sisälsi virheellisiä väitteitä ja mielipiteitä, joita ei voinut erottaa tosiasioista. Jutussa väitettiin, että yksityisen eläinlääkäriketjun eläinlääkäri olisi tehnyt virheen epäillessään lemmikillä olevan sydämessä kasvain, ja jo jutun otsikossa esitettiin väite, jonka mukaan ”vakava virhe paljastui”. Virheväite perustui ainoastaan lemmikin omistajan ja toimittajan tekemään arvioon, johon heillä ei ole asiantuntemusta. Lemmikki sai kaksi toisistaan eriävää diagnoosia, eikä tapauksessa ole tehty arviota siitä, kumpi diagnooseista oli oikea. Siitä huolimatta Iltalehden julkaisussa väitettiin, että juuri kyseisen eläinlääkäriketjun tekemä diagnoosi olisi väärä. Kohuotsikolle ei ollut katetta, vaan väite perustui lemmikin omistajan käsitykseen.
Kantelijan mukaan lehti laiminlöi lähdekritiikin ja rikkoi siten Journalistin ohjetta 12, koska asian käsittely oli jutun julkaisuhetkellä Ruokavirastossa vireillä ja haastateltavan intressissä on ollut aiheuttaa eläinlääkäriketjulle ja diagnoosin tehneelle eläinlääkärille vahinkoa ja pyrkiä vaikuttamaan Ruokaviraston päätöksentekoon, mille Iltalehti tarjosi sopivan alustan. Haastateltavan väitteisiin olisi tullut suhtautua kriittisesti eikä Iltalehdellä ollut oikeutta pyrkiä vaikuttamaan asian käsittelyyn Ruokavirastossa.
Kantelija katsoo, että lehti rikkoi Journalistin ohjetta 17, koska toimittaja ei kertonut eläinlääkäriketjun edustajalle haastattelun yhteydessä, että haastattelu tullaan nauhoittamaan. Kantelija teki lehdelle oikaisu- ja vastinepyynnön alle viikko jutun julkaisemisen jälkeen, mutta lehti ei kantelijan mukaan ryhtynyt riittäviin toimiin asiavirheen korjaamiseksi. Näin ollen neuvosto tulkitsi kantelun kohdistuvan myös Journalistin ohjeen 20 rikkomiseen.
Kantelijan mukaan jutussa rikottiin myös Journalistin ohjetta 21, koska eläinlääkäri, jonka toiminnassa virheen väitettiin tapahtuneen, oli tunnistettavissa, mutta hänelle ei kuitenkaan varattu tilaisuutta oman näkemyksensä esittämiseen. Eläinlääkäri asetettiin erittäin kielteiseen valoon väittämällä, että hän olisi syyllistynyt ammatissaan vakavaan virheeseen, vaikka tällaista väitettyä virhettä hänen toiminnassaan ei ole todettu.
Kantelun on tehnyt jutussa mainittu eläinlääkäriketju asianajajan edustamana. Kantelua on täydennetty 21.12.2023 Ruokaviraston ratkaisulla, jossa virasto arvioi oliko eläinlääkäri noudattanut tapauksessa eläinlääkärinammatin harjoittajaa sitovaa lainsäädäntöä. Ruokavirasto katsoi, että eläinlääkäri oli toiminut lainmukaisten velvollisuuksien mukaisesti muun muassa ottaessaan sydämeen liittyvät havainnot huomioon suositellessaan koiran lopettamista ja ettei asiassa ollut koiran edun vastaista suositella sen lopettamista.
Päätoimittajan vastaus 31.10.2023 sekä vastauksen täydennykset 22.11.2023 ja 29.11.2023
Iltalehden vastaavan päätoimittajan Perttu Kauppisen mukaan Iltalehti pyrki Journalistin ohjeen 8 mukaisesti totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen kun se ilmaisi jutussa moneen kertaan, että kyse on haastateltavan kertomuksesta ja näkemyksestä. Lisäksi toimitus hankki nähtäväkseen asiaan liittyvää dokumentaatiota ja haastatteli eläinlääkäriketjun edustajaa, mikä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen pyrkimisen lisäksi osoittaa lehden myös tarkistaneen tiedot mahdollisimman hyvin eli siten kuin Journalistin ohjeessa 10 edellytetään.
Päätoimittaja katsoo, että jutussa tuotiin selkeästi esille, mitkä tiedot olivat peräisin miltäkin taholta, minkä lisäksi eläinlääkäriketjun edustajan näkemykset tuotiin esille sellaisina kuin hän oli ne sanonut. Jutussa ei siten ollut vaaraa mielipiteiden ja faktatietojen sekoittumisesta Journalistin ohjeen 11 vastaisesti.
Päätoimittajan mukaan juttu käsitteli kahden ei-neutraalin osapuolen kiistaa, eikä uutisessa kuvatun tapauksen vieminen Ruokaviraston tutkittavaksi merkinnyt haastateltavalle velvoitetta olla antamatta haastatteluja. Päätoimittajan mukaan lehti oli tehnyt voitavansa tarkistaakseen tiedot Journalistin ohjeessa 10 edellytetyllä tavalla, ja näin ollen oli se myös suhtautunut molempien osapuolten antamiin tietoihin sellaisella varovaisuudella, jota Journalistin ohjeessa 12 edellytetään.
Päätoimittajan vastauksessa viitataan eläinlääkäriketjun eläinlääkäriaseman ja koiran omistajan väliseen sähköpostikirjeenvaihtoon, jossa viestin lähettänyt eläinlääkäri kirjoittaa olevansa pahoillaan ”virheellisestä diagnoosista”. Kyseinen eläinlääkäriasema ja eläinlääkäri ovat eri tahoja kuin jutussa mainitut.
Päätoimittajan mukaan jutussa ei väitetty, että kyse olisi Ruokaviraston toteamasta virallisesta ”hoitovirheestä”. Vaikka väärää kasvainepäilyä ei pitäisikään ”virheenä”, suositus lopettaa koira oli kiistatta virhe, koska koira on edelleen elossa. Päätoimittajan mukaan eläinlääkäriketju ei edelleenkään kiistä eläinlääkärin tekemää vakavaa virhettä eli suositusta lopettaa koira. Päätoimittaja katsoo, että jutun otsikolle löytyy jutusta kate siten kuin Journalistin ohjeessa 15 edellytetään.
Päätoimittaja katsoo, että eläinlääkäriketjun edustajalle oli selvää missä asiayhteydessä häntä haastatellaan, eikä haastattelun nauhoittaminen ollut vastoin Journalistin ohjetta 17.
Asiavirheiden osalta päätoimittaja katsoo, että kummassakaan kantelussa ei eritellä yhtään jutussa mahdollisesti ollutta asiavirhettä, minkä takia Iltalehden on mahdotonta selvittää, pitääkö väite olennaisesta asiavirheestä paikkaansa. Näin ollen päätoimittaja katsoo, että lehti ei ole rikkonut Journalistin ohjetta 20.
Päätoimittaja kertoo, että eläinlääkäriketjun oikaisu- ja vastinepyynnöstä ei lopulta julkaistu täydentävää kommenttia jutussa, sillä lehti jäi odottamaan eläinlääkäriketjun vahvistusta ehdotetulle toimintatavalle. Journalistin ohjeiden mukaan haastateltavalla on oikeus tietää, minkälaisessa kontekstissa hänen lausumaansa käytetään. Päätoimittaja tulkitsee ohjetta siten, että jos esimerkiksi vastineeksi tarkoitettua tekstiä ei julkaista kokonaisuudessaan, ei siitä kuitenkaan voida suoraan irrottaa yksittäisiä kappaleita julkaistavaksi ilman että vastineen laatija hyväksyy asian.
Päätoimittajan mukaan eläinlääkäri ei ollut jutusta tunnistettavissa. Henkilöä ei nimetty eikä jutusta käynyt ilmi, oliko diagnoosin tehnyt eläinlääkäri juuri kyseisen toimipisteen palkkalistoilla vai esimerkiksi keikkalääkäri. Jutussa ei julkaistu eläinlääkärin henkilötietoja tai ohjattu yleisöä niiden äärelle.
Päätoimittajan näkemyksen mukaan kielteinen julkisuus kohdistui eläinlääkäriketjuun eikä koiraa hoitaneeseen eläinlääkäriin. Ennen jutun julkaisua lehti tiedusteli eläinlääkäriketjun viestinnästä oikeaa henkilöä haastatteluun. Lehteä ohjeistettiin ottamaan yhteyttä eläinlääkäriketjun eläinlääketieteelliseen johtajaan. Päätoimittaja toteaa, että eläinlääkäriketjun edustaja ei vastannut tarkempiin kysymyksiin tapauksesta vedoten vaitiolovelvollisuuteen, vaikka eläinlääkäriketjulla olisi halutessaan ollut mahdollisuus neuvotella haastateltavan kanssa vaitiolovelvollisuudesta poikkeamisesta, koska haastateltava oli itse tuomassa asiaa julkisuuteen.
Päätoimittaja huomauttaa lisäksi, että eläinlääkäriketju olisi voinut halutessaan osoittaa koiraa hoitaneen eläinlääkärin haasteltavaksi. Jos eläinlääkäri olisi ilmoittanut joutuneensa kielteisen julkisuuden kohteeksi, Iltalehti olisi ilman muuta haastatellut häntä. Päätoimittaja olettaa, että eläinlääkäriketjukin piti parempana ratkaisuna sitä, että sen eläinlääketieteellinen johtaja kommentoi tapausta, sillä eläinlääkäri ei ollut uutisesta tunnistettavissa ja täten mahdollinen negatiivinen julkisuus kohdistui eläinlääkäriketjuun. Päätoimittaja katsoo Iltalehden toimineen myös Journalistin ohjeen 21 mukaisesti.
Ratkaisu
JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.
JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.
JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
JO 15: Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate.
JO 17: Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hänelle on myös kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useissa eri välineissä. Haastateltavalle pitää aina kertoa, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi.
JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.
JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.
Iltalehti julkaisi jutun, jossa kerrottiin yksittäisen koiranomistajan kokemuksista Evidensia-ketjun eläinlääkäriasemalla. Jutussa koiranomistaja kertoi ketjun eläinlääkärin arvioineen, että koiralla oli todennäköisesti sydämessään kasvain, ja suositelleen koiran lopettamista kärsimyksen välttämiseksi. Omistaja vei koiransa tutkittavaksi vielä toiselle palveluntarjoajalle, missä koiralta ei löydetty kasvainta. Lehti kirjoitti ensimmäisen eläinlääkärin tekemän kasvaindiagnoosin olevan ”virhediagnoosi”, ja kertoi eläinlääkäriaseman sijainnin sekä koiraa hoitaneen eläinlääkärin erikoistumisalan. Lehti myös kertoi koiran omistajan tehneen asiasta kantelun Ruokavirastoon, jossa asian arviointi oli jutun julkaisuhetkellä vireillä.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että lehti pyrki riittävästi tarkistamaan koiran omistajan antamat tiedot useista eri lähteistä, mikä osoitti riittävää lähdekritiikkiä. Mielipiteet ja tosiasiat eivät sekoittuneet keskenään sillä jutusta ilmeni, milloin kyse oli koiran omistajan kertomista seikoista, milloin eläinlääkäriketjun edustajan lausumista ja milloin teksti puolestaan perustui hoitokäyntiasiakirjoihin. Eläinlääkäriketjun edustaja tiesi haastattelun asiayhteyden, eikä haastattelun nauhoittamisesta kertomatta jättäminen ollut vastoin Journalistin ohjeita.
Neuvosto toteaa, että virhediagnoosiin viittaaminen ei ollut olennainen asiavirhe, vaan jutun näkökulmasta perusteltu ilmaisu kertomaan, että eläinlääkärin tekemä arvio ja suositus lopettaa koira vaikuttivat koiran omistajasta virheiltä toisen eläinlääkäriaseman tutkimusten perusteella. Lehti ei kuitenkaan kertonut, millä tavoin eläinlääkäreiden arvioihin vaikuttaneet olosuhteet erosivat toisistaan eri eläinlääkäriasemien hoitokäynneillä. Näin ollen lukijalle ei välttämättä selvinnyt, mitkä kaikki tekijät vaikuttivat Evidensian eläinlääkärin tulkintaan ja suositukseen. Eläinlääkäriketjun toiminnasta ja yleisesti eläinlääketieteestä saattoi välittyä yksinkertaistettu kuva.
Neuvoston vakiintuneen linjan mukaan tiedotusvälineillä on oikeus valita näkökulmansa ja käyttämänsä ilmaisut silloinkin, kun ne ovat kiistanalaisia. Otsikolle löytyi jutusta kate: juttu käsitteli tapahtumasarjaa, joka koiran omistajan näkökulmasta näyttäytyi vakavana virheenä. Jutusta myös ilmeni, että omistajan kantelun käsittely oli Ruokavirastossa kesken. Koska eläinlääkärin toiminnan asianmukaisuudesta esitettiin vakavia epäilyjä, lehden olisi ollut hyvä seurata Ruokaviraston prosessi loppuun saakka.
Neuvosto toteaa, että eläinlääkäriketju joutui jutussa erittäin kielteiseen julkisuuteen, mutta yhtiön edustaja sai kertoa näkemyksensä jutussa. Myös koiraa hoitanut eläinlääkäri joutui jutussa erittäin kielteiseen julkisuuteen, sillä juttu mahdollisti hänen tunnistamisensa.
Eläinlääkäriketju toimitti jälkikäteen lehdelle oikaisu- ja vastinepyynnön. Pyynnössä ei kuitenkaan yksilöity selkeästi korjattavaksi vaadittuja asiavirheitä, eikä se sisältänyt sellaisenaan julkaistavaksi tarkoitettua kannanottoa. Lehti muotoili oikaisu- ja vastinepyynnöstä eläinlääkäriketjun täydentävän kommentin juttuun julkaistavaksi. Kommentti jätettiin lopulta julkaisematta, sillä lehti ei saanut eläinlääkäriketjulta vahvistusta ehdotukselleen. Neuvosto toteaa, että täydentävä kommentti olisi riittävästi tuonut esille eläinlääkäriketjun näkemyksen siitä, että eläinlääkärin suositus lopettaa koira perustui eläimen kokonaistilan vakavuuteen ja sen elämänlaadun turvaamiseen, eikä pelkästään eläinlääkärin tekemään arvioon kasvaimen osalta.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Eero Hyvönen (pj.), Tommi Hatinen, Marja Keskitalo, Johannes Koponen, Paula Liesmäki, Anssi Marttinen, Sanna Mattila, Sara Nurmilaukas, Alma Onali, Mari Paalosalo-Jussinmäki, Margareta Salonen, Jani Tanskanen, Mari Tuohiniemi ja Marjukka Vainio-Rossi.