Kantelu 9.1.2023
Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomien 10.10.2022 verkossa ja seuraavana päivänä painetussa lehdessä julkaisemaan juttuun, joka käsitteli Vantaan kaupungin vuonna 2019 tekemää sisäistä tarkastusta.
Lehdessä jutun otsikko oli Sopimattomasti alkoholia tarjonneille johtajille moitteet ja verkossa Sopimattomasti alkoholia tarjoilleet johtajat jäivät kiinni Vantaalla.
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009083542.html
Kantelija on Vantaan liikuntajohtaja, jonka rahankäyttöön juttu keskittyi. Kantelun mukaan juttu antoi kokonaisuudesta vääristyneen kuvan sekä sisälsi selviä virheitä. Kantelija ei tehnyt virheistä varsinaista oikaisupyyntöä, mutta hän vaati lehteä julkaisemaan oman kannanottonsa, jonka hän on liittänyt kanteluun. Kannanottoa ei julkaistu eikä juttua korjattu.
Kantelun mukaan juttu sisälsi seuraavia virheitä (JO 8, JO 20):
Kantelijan mukaan hän ei ollut käyttänyt kaupungin varoja tai luottokorttia omiin tarpeisiinsa, mutta lehti väitti näin tapahtuneen yksiselitteisesti ja kieltäytyi julkaisemasta sitä koskevaa vastinetta. Jutun mukaan lehden hankkimista kuiteista ilmeni, että kantelija oli ”golfannut kaupungin laskuun”. Kantelijan mukaan kuiteista ei ilmennyt tällaista, sillä hän ei ollut koskaan golfannut kaupungin laskuun. Kantelijan mukaan golftapaamiset ja -edustukset olivat kaikki tapahtuneet golfkentällä, jossa hän oli itse jäsenenä, ja siten hän oli aina itse maksanut omat pelinsä. Vieraansa pelin ja mahdollisen lounaan hän oli maksanut kaupungin luottokortilla. Golfauto oli hankittu käyttöön vieraan tarpeen mukaan. Muussa tapauksessa golfauto olisi vuokrattu kaikissa golftapahtumissa, mutta näin ei ollut – seikka, joka kantelun mukaan on selkeästi havaittavissa lehden hankkimasta tositemateriaalista. Kantelija katsoo, että tässä asiassa tietoja ei tarkistettu riittävästi (JO 10).
Kantelijan mukaan golfauksen kuluista kirjoitettiin lehteen totuudenvastaisesti, vaikka sekä hän että hänen esimiehensä olivat kertoneet asian laidan toimittajalle, molemmat erillisten haastattelujen yhteydessä. Kantelija ihmettelee myös asian esiin nostamista, sillä näihin kuluihin tarkastuksessa ei ollut löytynyt huomautettavaa.
Lisäksi jutussa kerrottiin Vantaan kaupungin antaneen osalle johtajista moitteet liittyen alkoholitarjoiluihin. Kantelun mukaan väite ei pitänyt paikkaansa. Kantelijan käsityksen mukaan moite on hallinnollinen menettely, jossa virkamiehen esimies antaa kirjallisen moitteen alaiselleen, jos tämä on toiminut virassaan epäasianmukaisesti eli moitittavasti. Kukaan johtajista ei ollut saanut kaupungilta tällaisia moitteita.
Kantelun mukaan raportissa oli todettu ainoastaan, että menettely ei muutamassa tapauksessa ollut vastannut kaupungin ohjeita, ja että asiasta oli keskusteltu asianomaisten kanssa, minkä jälkeen menettelytavat olivat muuttuneet. Lisäksi kaikki jutussa mainitut laskut oli aikoinaan asianmukaisesti esimiesten toimesta hyväksytty.
Kantelija toteaa, että puuttuminen ”moite”-sanaan saattaa tuntua saivartelulta, koska puhekielessä moite on melko arkinen ilmaisu. Julkishallinnossa sillä on kuitenkin kantelijan mukaan vahva arvolataus. Moitteeton virkaura on jokaiselle virkamiehelle lähtökohta. Kantelija arvioi, että Helsingin Sanomat olisi voinut käyttää halutessaan muutakin ilmaisua, mutta päätyi käyttämään moite-sanaa. Kantelijan tulkinnan mukaan lehti teki tämän tarkoituksella, koska se toistui useampaan kertaan. Kantelijasta se tuntui erityisen tarkoitushakuiselta, koska hän oli jutun ilmestymisen aikaan hakemassa avointa Järvenpään kaupunginjohtajan virkaa. Lehti mainitsi asian jutun viimeisessä kappaleessa, vaikka sillä ei kantelijan mielestä ollut mitään tekemistä Vantaan kaupungin sisäisen tarkastuksen kanssa.
Jutussa todettiin Vantaan kaupungin ”kaikessa hiljaisuudessa” puuttuneen ylimpien virkahenkilöiden alkoholitarjoiluihin. Edelleen jutussa sanottiin, että kaupunki ei koskaan tiedottanut tarkastuksesta eikä sen lopputuloksesta.
Kantelun mukaan teksti antoi tapahtuneesta aivan väärän käsityksen. Kaupunki ei ollut tehnyt mitään ”kaikessa hiljaisuudessa”. Kyseessä oli ollut aivan normaali kaupungin sisäinen tarkastus. Kantelijan mukaan niitä tehdään joskus erityisistä syistä, joskus kuntalaisten kyselyn pohjalta sekä aivan rutiininomaisesti. Kantelun mukaan Vantaan kaupunki ei erikseen tiedota mistään sisäisistä tarkastuksista. Kantelijan mielestä tämän olisi luullut olevan hyvin Helsingin Sanomien tutkivien journalistien tiedossa, mutta silti jutussa dramatisoitiin asialla.
Kantelun mukaan jutussa oli kohta, joka antoi lukijalle väärän käsityksen alkoholitarjoilusta ja sen laajuudesta. Jutun puolessavälissä kirjoitettiin, että eläkejuhlat lasketaan erikoistilaisuuksiksi, joissa pienimuotoinen, kohtuullinen tarjoilu on sallittua. Kantelijan todettiin kuitenkin tarjonneen pelkästään yhdessä tilaisuudessa 36 kuohuviinipullon edestä alkoholia.
Tämä piti kantelijan mukaan paikkansa, mutta se antoi mielikuvan ylenpalttisesta tarjoilusta, koska tässä yhteydessä ei mainittu, millaisesta tilaisuudesta oli kyse. Kyseessä oli ollut talossa vuosikymmeniä työskennelleen henkilön eläkejuhla, johon oli odotettu noin kahtasataa vierasta. 36 pulloa kuohuviiniä tarkoittaa reilua yhtä lasillista per vieras, jolloin se kantelijan arvion mukaan oli täyttänyt kohtuullisuuden määritelmän täysin. Eläkkeelle jääjä oli työskennellyt liikuntatoimen alaisuudessa, joten tilaisuuden kustannukset olivat tulleet kantelijan kuitattavaksi.
Myöhemmin jutussa kerrottiin esimerkinomaisesti eräästä noin 200 hengen tilaisuudesta, mutta koska asiat olivat jutussa täysin eri yhteyksissä, ei lukija kantelun mukaan niitä osannut yhdistää.
Kantelija toteaa, että kaikki hänen alkoholitarjoilunsa sekä muut luottokorttikulunsa olivat sen hetkiset esimiehet aina asianmukaisesti hyväksyneet, eikä kukaan heistä ollut koskaan niistä hänelle huomauttanut. Kantelijan mukaan tämä seikka oli toimittajalla hyvin tiedossa, sillä toimittaja haastatteli juttua varten sekä kantelijaa että hänen nykyistä esimiestään, ja molemmat kertoivat asian toimittajalle.
Kantelu kohdistuu myös Journalistin ohjeiden kohtaan 21, joka koskee samanaikaista kuulemista. Neuvosto on tulkinnut kantelun kohdistuvan myös jälkikäteistä kuulemista koskeviin kohtiin 22–25. Kantelijaa haastateltiin juttua varten, mutta kantelijan mukaan haastattelutilanteessa ei esitetty väitettä kaupungin varojen käytöstä omiin kuluihin, joten erityisesti tämän väitteen kantelija kokee yllättävänä ja harmillisena. Kantelija tarjosi lehdelle vastinetta julkaistavaksi. Lehden kaupunkitoimituksen esihenkilön mukaan vastineen julkaisukynnys ei ylittynyt, sillä jutussa oli kyse yhteiskunnallisesta arvioinnista. Esihenkilön mukaan jutussa ei myöskään ollut oikaistavaa.
Kantelija huomauttaa, että Helsingin Sanomat antoi jutulle Tutkivaa journalismia -leiman. Kantelijan tulkinnan mukaan leima lupaa lukijalle laadukasta journalismia erityisen kiinnostavasta ja yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta. Kantelija tulkitsee leiman tarkoittavan myös sitä, että juttujen pitäisi olla huolella tehtyjä, kaikkien faktojen oikein ja asioiden oikeissa mittasuhteissa. Lehti korosti jutussa kertovansa asiasta sen yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi. Kantelijan mielestä asian yhteiskunnallinen merkitys kävi ilmi siitä raporttiin sisältyneestä sisäisen tarkastuksen näkemyksestä, että alkoholitarjoilujen laajuus ei ollut kaupunkitasolla ongelma.
Kantelun mukaan lehti rikkoi myös Journalistin ohjeiden kohtia 2, 11 ja 15, mutta näiden osalta Julkisen sanan neuvosto ei ottanut kantelua käsittelyyn.
Päätoimittajan vastaus 2.3.2023
Helsingin Sanomien vt. vastaavan päätoimittajan Antero Mukan mukaan Helsingin Sanomat käsitteli verkkosivuillaan 10.10.2022 sekä seuraavana päivänä ilmestyneessä painetussa lehdessä Vantaan kaupungin sisäisen tarkastuksen raporteista ilmenneitä tietoja kaupungin viranhaltijoiden alkoholitarjoilusta. Raporteista selvisi, että neljän johtaja-asemassa olleen henkilön tarjoilut eivät olleet kaupungin ohjeistusten mukaisia.
Päätoimittajan mukaan kantelijan osalta raporteista kävi ilmi, että hänen alkoholiostojensa määrä oli selvästi suurempi kuin muilla. Kantelija oli raportin mukaan tehnyt ostoja ohjeiden vastaisesti esimerkiksi seminaareissa ja koulutusluonteisissa tapahtumissa. Hän oli tarjonnut alkoholia tapahtumien jälkeen ja yöaikaan, mikä oli kiellettyä. Hän oli antanut alkoholia myös lahjaksi tai palkkiona hyvästä työstä.
Kantelijaa kuultiin samassa jutussa, ja hän sai esittää tapahtumista oman käsityksensä. Jutussa niin ikään haastateltu kaupunginjohtaja viittasi omassa vastauksessaan ”yksittäisiin tapauksiin, jotka eivät olleet hyväksyttäviä”.
Helsingin Sanomat katsoo toimineensa asiassa kaikilta osin hyvän journalistisen tavan mukaisesti. Kyse oli tapauksesta, jossa lehden ydinalueen ison kaupungin virkamiesten oli todettu toimineen kaupungin omien ohjeiden vastaisesti. Kyse oli julkisesti saatavilla olevista tiedoista, joiden julkaisemiseen oli päätoimittajan arvion mukaan vahvat yhteiskunnalliset perusteet.
Myös tietojen tarkistamisessa lehti noudatti päätoimittajan mukaan asianmukaista lähdekritiikkiä ja pyrki varmistamaan hankkimansa tiedot myös kaupungin viranhaltijoita haastattelemalla.
Kantelun väitteet olennaisista, oikaisua vaativista asiavirheistä (JO 8, JO 20) ovat Helsingin Sanomien näkemyksen mukaan perusteettomia:
Asiavirheväite 1
Uutisessa todettiin, että sisäisen tarkastuksen kuiteista oli käynyt ilmi kantelijan golfanneen kaupungin laskuun. Helsingin Sanomat pitää riidattomana uutisessa kerrottua tietoa siitä, että kantelija oli tavannut vieraitaan golfkierroksen merkeissä. Jutussa käytetty ilmaisu ”golfannut kaupungin laskuun” oli päätoimittajan näkemyksen mukaan paikkansapitävä siitä riippumatta, oliko kaupunki maksanut kantelijan oman kierroksen. Päätoimittaja toteaa, että kantelija oli ollut kentällä työtehtävissään, työajalla, joten kaupunki oli maksanut hänelle palkkaa golfkierrokseen kuluneelta ajalta sekä muita golfkierrokseen liittyneitä kuluja. Kuiteista käy ilmi, että golfaajien käytössä oli ollut muun muassa golfauto, jonka laskun kaupunki oli maksanut.
Päätoimittajan mukaan Helsingin Sanomat kertoi golfiin liittyvästä rahankäytöstä, koska tiedot antoivat lukijalle lisävalaistusta siitä, miten kantelija oli käyttänyt veronmaksajien rahaa. Päätoimittajan arvion mukaan asialla oli siten selkeästi yhteiskunnallista merkitystä ja sen käsittely julkisuudessa oli perusteltua.
Helsingin Sanomat tarkisti kantelijan golfaukseen liittyvät tiedot huolellisesti julkisesti saatavilla olevasta aineistosta. Päätoimittajan mukaan lehti noudatti tietojen hankkimisessa ja käsittelyssä asianmukaista lähdekritiikkiä ja pyrki varmistamaan tiedot myös kaupungin viranhaltijoita haastattelemalla. Tiedonhankinnan ja journalistisen harkinnan perusteella oli päätoimittajan mukaan perusteltua todeta kantelijan maksaneen golfaamiseen liittyviä kuluja kaupungin laskuun. Helsingin Sanomat katsoo, että tiedot on tarkistettu Journalistin ohjeiden (JO 10) mukaisesti mahdollisimman hyvin.
Asiavirheväite 2
Kantelija kiistää uutisessa esitetyn tiedon siitä, että neljä virkahenkilöä olisi saanut Vantaan kaupungilta moitteet alkoholitarjoiluista. Helsingin Sanomat pitää yksiselitteisen selvänä, että sisäisen tarkastuksen raportissa oli kantelijan toimintaa pidetty ohjeiden vastaisena. Päätoimittajan mukaan sanan ”moite” merkitys lehtikielessä käytettynä on yleiskielen mukainen, tarkoittaen moittivaa mielipiteen ilmausta, tuomitsevaa arvostelua, nuhteita, haukkuja tai toruja. Päätoimittajan mukaan sana ei viitannut huomautuksen tai varoituksen kaltaiseen kurinpidolliseen toimeen, eikä ole uskottavaa, että lehden lukijat olisivat ymmärtäneet sen kantelijan esittämäksi hallinnolliseksi kurinpidolliseksi toimenpiteeksi. Päätoimittaja toteaa, että mahdolliset hallinnolliset seuraamukset tuotaisiin lukijoille ilmi uutisoinnissa selkeästi erikseen, mikäli niitä ilmenisi. Päätoimittajan mukaan on riidatonta, että kantelijan toimintaa ei ole pidetty Vantaan kaupungin ohjeiden mukaisena. Sanavalinta on siten päätoimittajan mielestä perusteltu.
Asiavirheväite 3
Kantelija pitää asiavirheenä uutisen tietoa siitä, että Vantaa on puuttunut ylimpien virkahenkilöidensä alkoholitarjoiluihin ”kaikessa hiljaisuudessa”. Helsingin Sanomat pitää kiistattomana sitä, että Vantaan kaupunki ei ollut tiedottanut asiasta julkisesti. Toimittajat hankkivat tiedot sisäisestä tarkastuksesta omin toimin. Virkahenkilöiden ohjeiden vastainen toiminta on lehden näkemyksen mukaan yhteiskunnallisesti merkityksellistä tietoa, josta yleisön kuuluu saada tietää. Uutisessa ei otettu kantaa siihen, onko tiedot pimitetty julkisuudelta tarkoituksella. Päätoimittaja arvioi, että avoimuuden näkökulmasta Vantaan kaupungin viestinnällistä ratkaisua voi kuitenkin perustellusti tarkastella kriittisesti, ja ilmaukselle ”kaikessa hiljaisuudessa” löytyy katetta.
Asiavirheväite 4
Kantelija pitää asiavirheenä myös uutisen kohtaa, jossa viitattiin 36 kuohuviinipullollisen tarjoiluun yksittäisessä eläkejuhlassa. Helsingin Sanomat katsoo jutussa esitetyn tiedon pitäneen paikkansa, eikä kyse ollut esimerkiksi yksittäisen tapauksen liioittelusta. Päätoimittaja arvioi, että yleisen elämänkokemuksen valossa alkoholin tarjoilua 200 ihmiselle eläkejuhlissa on vaikea pitää ”pienimuotoisena” tarjoiluna, johon ohjeissa oli viitattu. Uutisessa kantelija sai myös itse esittää näkemyksensä viittaamalla siihen, kuinka alkoholin kulutus oli suhteutettu tilaisuuden osallistujamäärään. Lehti katsoo, ettei uutisen tässäkään kohdassa ollut oikaisua vaativaa asiavirhettä.
Päätoimittaja toteaa Helsingin Sanomien uutisoineen virkamiehen rahankäytöstä, koska uutisoidut tiedot antoivat lukijalle lisävalaistusta siitä, miten kantelija oli käyttänyt veronmaksajien rahaa. Päätoimittajan mukaan uutisoinnille virkamiehen poikkeuksellisesta julkisen rahan käytöstä oli selkeät perusteet aiheen yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi, vaikka tarkastusraportissa olisikin todettu, ettei alkoholitarjoilujen laajuus olisi ollut yleisemmin kaupunkitasolla ongelma. Virkamiehen poikkeuksellinen julkisen rahan käyttö oli lisäksi koskenut myös muuta rahankäyttöä kuin vain alkoholitarjoilua.
JO 21–25
Päätoimittajan mukaan kantelijaa kuutiin kattavasti kantelun kohteena olevassa uutisessa. Helsingin Sanomat katsoo samanaikaisen kuulemisen tapahtuneen Journalistin ohjeiden kohdan 21 mukaisesti. Haastattelutilanteessa kantelijaa ei kuultu väitteestä, joka koski kaupungin varojen käyttöä hänen omiin kuluihinsa. Päätoimittaja katsoo, että tällaista väitettä ei myöskään jutussa esitetty. Uutisen väite koski ”golfaamista kaupungin laskuun”, ja päätoimittajan arvion mukaan tämä väite on aiemmin esitetyllä tavalla edelleen paikkansapitävä. Päätoimittajan mukaan golfkierroksiin liittyvät kysymykset olivat esillä haastattelutilanteessa, ja kantelija oli uutisen teemoista tältäkin osin tietoinen.
Kantelija tarjosi uutisen julkaisun jälkeen lehdelle ”vastinettaan” julkaistavaksi. Harkinnan jälkeen lehti totesi, etteivät edellytykset oman kannanoton julkaisulle täyttyneet. Päätoimittajan tulkinnan mukaan kantelija pyrki vastinetekstissään lähinnä selittelemään ja vähättelemään sisäisessä tarkastuksessa havaittuja ja Helsingin Sanomien uutisoimia tosiseikkoja. Lisäksi kantelija esitti päätoimittajan epäasiallisiksi arvioimia vihjailuja Helsingin Sanomien ulkojournalistisista tarkoitusperistä.
Päätoimittajan mukaan olennaista harkinnassa oli, että samanaikainen kuuleminen toteutui jo alkuperäisen uutisen yhteydessä. Uutisessa oli kyse Journalistin ohjeiden kohdan 24 tarkoittamasta tavanomaisesta yhteiskunnallisesta arvioinnista, joka vieläpä perustui viranomaisen tekemään selvitykseen. Päätoimittajan mukaan tarjotussa vastineessa ei osoitettu uutisesta olennaisia, oikaisua vaativia asiavirheitä, ja kantelijan vastinepyyntöön vastattiin asianmukaisesti.
Helsingin Sanomat katsoo toimineensa asiassa Journalistin ohjeiden ja hyvän journalistisen tavan mukaisesti.
Ratkaisu
JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.
JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.
JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.
JO 22: Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa.
JO 23: Kannanotto on puheenvuoro, joka on syytä julkaista mahdollisimman nopeasti ilman sen yhteyteen liitettyjä asiattomia lisäyksiä.
JO 24: Tavanomainen kulttuurikritiikki, poliittinen, taloudellinen tai yhteiskunnallinen arviointi sekä vastaavan muun mielipiteen esittäminen ei kuitenkaan synnytä oikeutta kannanottoon.
JO 25: Ellei kannanotto ole julkaisukelpoinen, sen korjaamisesta on syytä neuvotella laatijan kanssa. Vaikka yksimielisyyteen ei päästäisi, olennainen sisältö on suositeltavaa julkaista asiallisessa muodossa.
Helsingin Sanomat kertoi tutkivassa jutussaan Vantaan kaupungin teettämästä sisäisestä tarkastuksesta, jonka perusteella kaupunki oli puuttunut viranhaltijoidensa toimintaan lehden mukaan ”kaikessa hiljaisuudessa”. Tarkastuksessa oli havaittu viranhaltijoiden tehneen ohjeistuksen vastaisia alkoholihankintoja. Juttu keskittyi erityisesti liikuntajohtajaan, jonka kerrottiin olleen yksi moitteita saaneista viranhaltijoista. Jutussa tarkasteltiin kriittisesti muun muassa alkoholimäärää, joka oli hankittu erääseen eläkejuhlaan. Lisäksi lehti oli saanut haltuunsa liikuntajohtajan kuitteja, joista lehden mukaan ilmeni, että hän oli myös ”golfannut kaupungin laskuun”.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että viranhaltijoiden rahankäytön arviointi on yksi journalismin perustehtävistä. Kaupungin hiljaisuuteen viittaaminen ei ollut olennainen asiavirhe, vaan lehden näkökulmasta perusteltu ilmaisu kertomaan, että kaupungin olisi lehden arvion mukaan ollut suotavaa tiedottaa tämän tarkastuksen tuloksista. Tiedotusvälineillä on oikeus valita näkökulmansa ja käyttämänsä ilmaisut. Samasta syystä lehtitekstissä voitiin käyttää ilmaisua moite, kun siinä käsiteltiin sisäisen tarkastuksen raportissa todettua ohjeistuksen vastaista toimintaa. Neuvoston selvityksen mukaan moite-sanalla ei myöskään ole täsmällistä merkitystä kuntien hallinnossa käytettynä menettelynä.
Golfausta ja eläkejuhlien tarjoilua koskevat jutun kohdat olivat tulkinnanvaraisia, ja saattoivat antaa tapahtumista värittyneen kuvan. Kyse ei kuitenkaan ollut olennaisista asiavirheistä.
Neuvosto toteaa, että liikuntajohtaja joutui jutussa erittäin kielteiseen julkisuuteen, mutta hän sai perustella toimintaansa jutussa. Jälkikäteen hän vaati lehdeltä oman kannanottonsa julkaisua siinä muodossa kuin hän sen lehdelle toimitti. Kannanotto oli pitkä ja monipolvinen, eikä lehdellä ollut velvollisuutta julkaista sitä sellaisenaan. Lehti olisi voinut neuvotella kannanoton sisällöstä ja julkaisemisesta hänen kanssaan. Välttämätöntä tämä ei ollut, sillä kyse oli viranhoidon arvioinnista, jota liikuntajohtajan oli asemansa takia varsin pitkälle siedettävä.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Eero Hyvönen (pj.), Marja Keskitalo, Anssi Marttinen, Valpuri Mäkinen, Mari Paalosalo-Jussinmäki, Hanna Parhaniemi, Kari Pyrhönen, Harto Pönkä, Henrik Rydenfelt, Timo Sipola, Jani Tanskanen ja Marjukka Vainio-Rossi.