7184/SL/19

Langettava

Kiinteistökauppariitaa käsittelevässä jutussa oli olennainen asiavirhe, kun siinä ilmoitettiin toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut huomattavasti todellista pienemmiksi. Lehti ei korjannut juttua Journalistin ohjeiden mukaisesti saatuaan korjauspyynnön.

Kantelu 24.10.2019

Kantelu kohdistuu Ilta-Sanomien 7.10.2019 julkaisemaan nettijuttuun ”100-vuotias talo ’tuoksui Linnanmäelle’ – kellarista löytynyt salainen virhe kävi myyjälle kalliiksi”.

https://www.is.fi/tampereen-seutu/art-2000006264520.html

Kantelun mukaan jutussa oli virhe, kun siinä kerrottiin kantelijan oikeudenkäyntikuluiksi käräjillä noin 5 000 euroa. Kantelijan mukaan hänen pelkät oikeudenkäyntikulunsa olivat kymmeniätuhansia euroja. Kantelun mukaan jutussa on verrattu summia, jotka eivät ole vertailukelpoisia – häviävän pientä osaa kantelijan kuluista ja ilmeisesti vastapuolen kaikkia kuluja.

Kantelija on pyytänyt lehdeltä virheen korjaamista. Hän on selvittänyt kulujaan lehdelle sähköpostitse ja lisäksi hänen asianajajansa kertoo ilmoittaneensa lehdelle oikeudenkäyntikulujen määrän.

Ilta-Sanomat ei korjannut juttua kantelijan pyytämällä tavalla vaan muokkasi juttuaan seuraavasti: ”Jutussa mainittiin ensin, että ostajalle koitui oikeudenkäynnistä oikeudenkäyntikuluja noin 5 000 euroa. Todellisuudessa ostajalle koitui kyseinen summa asianosaiskuluja.” Kantelun mukaan ilmaisu ”asianosaiskulu” ei kerro tavalliselle lukijalle mitään, ja muokkauksen jälkeenkään lukijalle ei käy selväksi, että jutussa mainittu 5 000 euroa on häviävän pieni osa kantelijan todellisista oikeudenkäyntikuluista.

Kantelija katsoo olevansa jutusta tunnistettavissa pienellä paikkakunnalla, jossa kiinteistö sijaitsee, ja joutuvansa jutussa erittäin kielteiseen julkisuuteen. Kantelija kertoo pyrkineensä tulemaan jutussa kuulluksi, mutta Ilta-Sanomat ei ole pyrkinyt kuulemaan häntä. Kantelija pohtii, onko juttu tehty hänen vastapuolensa aloitteesta. Kantelija kokee, että jutussa on vääristelty tietoisesti ja tarkoitushakuisesti todellisuutta, jotta yleisölle syntyisi kuva, että kantelija on mihinkään tyytymätön, ahne ja jutun selvä taloudellinen voittaja, kun taas vastapuoli olisi uhri, kärsijä, häviäjä ja maksaja.

Päätoimittajan vastaus 23.1.2020

Ilta-Sanomien vastaavan päätoimittajan Johanna Lahden mukaan Ilta-Sanomat ei ole ollut missään yhteydessä kantelijan vastapuoleen, eikä ole saanut tältä mitään tietoa juttuunsa. Toimittaja on huomannut riita-asian alan normaalien käytäntöjen mukaisesti hovioikeuden ratkaisuista. Koska itse riita-asiaa ei hovioikeudessa edes käsitelty, jutussa on käytetty käräjäoikeuden ratkaisuun sisältyneitä tietoja.

Päätoimittajan mukaan Ilta-Sanomat on korjannut juttua vakiintuneiden toimituksellisten käytäntöjen mukaisesti kahdesti kantelijan otettua yhteyttä toimitukseen. Päätoimittajan mukaan jutussa oli virhe, kun siinä puhuttiin kantelijan osalta 5 000 euron oikeudenkäyntikuluista: kyse oli asianosaiskuluista. Tämä virhe on päätoimittajan mukaan korjattu 9.10. ja siitä on hänen mukaansa myös asianmukainen maininta jutun lopussa. Päätoimittajan mukaan juttuun on korjattu myöhemmin myös tieto oikeasta sovintosummasta, jonka osapuolet sopivat ennen hovioikeuden käsittelyä.

Päätoimittajan mukaan jutussa mainitut luvut perustuvat kaikki oikeuden asiakirjoihin, eikä oikeuden asiakirjoissa ole tietoa kantelijan itse maksamista kuluista. Ilta-Sanomat on päätoimittajan mukaan tarkistanut asian sekä käräjäoikeuden että hovioikeuden osalta ja kummastakaan ei löytynyt asianajajan laskua. Myyjien oikeudenkäyntikulut sen sijaan käyvät päätoimittajan mukaan ilmi hovioikeuden ratkaisusta. 

Kantelija on toimittanut Ilta-Sanomille useita laskelmia ja arvioita riidan aiheuttamista kuluista. Laskelmien mukaan kantelijan oikeudenkäyntiin liittyneet talon tutkimuskulut olivat yli 5 000 euroa, juristikulut käräjien jälkeen yli 30 000 euroa, käräjien todistajakulut yli 3 000 euroa ja lisäksi käräjien aikoihin menetettyä irtainta sekä väistöasumisen kuluja useiden kymmenientuhansien eurojen arvosta. Lehdellä ei päätoimittajan mukaan ole mitään syytä epäillä, etteivätkö kantelijan laskelmat sinänsä pitäisi paikkaansa. Näitä ei kuitenkaan ole lähdetty lisäämään juttuun, koska faktojen tarkastaminen kaikkien, molempien osapuolten, kulujen osalta olisi päätoimittajan mukaan käytännössä mahdotonta.

Päätoimittajan mukaan on hankala kysymys, mikä kantelijan lehdelle toimittama kulu missäkin tapauksessa on varmuudella osoitettavissa johtuvaksi juuri tästä nimenomaisesta riidasta, josta juttu kertoo. Kantelija toteaa myös, että tapauksesta on vireillä poliisin esitutkinta. Päätoimittajan mukaan esitutkinnassa tullaan todennäköisesti käymään myös kustannuksista keskustelua.

Päätoimittaja korostaa, että jutussa ei ole ”vertailtu” myyjien ja ostajien kuluja. Jutussa on vain asianmukaisesti pyritty kertomaan ne luvut, jotka oikeuden asiakirjoista ovat olleet saatavissa. Jutussa ei tehdä minkäänlaisia päätelmiä siitä, että kantelija olisi ”ahne”, kuten kantelija esittää. Päätoimittajan mukaan juttua on täsmennetty asianmukaisesti heti, kun lehti on saanut lisää tietoa asiasta. Päätoimittajan mukaan erilaisista riita-asioista raportoitaessa on toimitusten pakko tukeutua oikeuden asiakirjoihin, koska riita-asiassa riidan osapuolilla voi olla toisistaan hyvinkin erilaisia näkemyksiä sekä kustannuksista että itse riidan kohteesta ylipäänsä. Jutun kokonaisuuden kannalta päätoimittaja katsoo, että jutun keskeisen viestin kannalta toimituksellinen tarkkuus on ollut riittävä käytettäessä julkisten asiakirjojen tietoja, mukaan lukien tehdyt asianmukaiset mainitut täsmennykset juttuun.

Päätoimittaja muistuttaa toimitusten velvollisuudesta olla luovuttamatta päätösvaltaa tiedonvälityksen sisältöä koskevista ratkaisuista toimituksen ulkopuolisille. Ratkaisut on aina tehtävä journalistisin perustein. Kantelijan muut kulut eivät päätoimittajan mukaan valitettavasti näy mistään julkisista oikeuden pöytäkirjoista tai muista asiakirjoista, joten IS on jutussaan kertonut kantelijan osalta vain asianosaiskulut.

Ratkaisu

JO 1: Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.

JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.

JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.

JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.

JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.

JO 22: Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa.

JO 25: Ellei kannanotto ole julkaisukelpoinen, sen korjaamisesta on syytä neuvotella laatijan kanssa. Vaikka yksimielisyyteen ei päästäisi, olennainen sisältö on suositeltavaa julkaista asiallisessa muodossa.

JO 27: Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä.

JO 30: Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita.

Ilta-Sanomat julkaisi nettijutun, joka käsitteli oikeudessa käsiteltyä kiinteistökauppaa koskevaa riita-asiaa. Jutun ensimmäisessä versiossa luki: ”Ostajan oikeudenkäyntikulut käräjillä olivat noin 5 000 euroa, myyjien noin 24 000 euroa, joten myyjien kulut nousivat käräjien osalta 64 000 euroon.” Ilta-Sanomat teki korjauspyynnön saatuaan juttuunsa muutoksia ja lisäsi sen loppuun merkinnän: ”Juttua muokattu 9.10.2019 kello 12.34: Jutussa mainittiin ensin, että ostajalle koitui oikeudenkäynnistä oikeudenkäyntikuluja noin 5 000 euroa. Todellisuudessa ostajalle koitui kyseinen summa asianosaiskuluja.”

Julkisen sanan neuvosto toteaa, että jutussa oli olennainen asiavirhe, kun siinä ilmoitettiin ostajan oikeudenkäyntikuluiksi käräjillä 5 000 euroa. Tosiasiassa kantelijan oikeudenkäyntikulut käräjillä olivat yli 30 000 euroa. Tieto olisi ollut tarkistettavissa ainakin hovioikeuden kirjaamosta. Koska lehti ei yrityksistään huolimatta saanut kaipaamaansa varmistusta oikeudenkäyntikuluista, sen olisi pitänyt avoimesti kertoa asiasta lukijoille, jotta jutusta ei olisi syntynyt virheellistä käsitystä oikeudenkäyntikuluista.

Neuvosto toteaa, että toisin kuin lehti tulkitsee, lehden nettijuttuunsa tekemä muokkaus ei ollut Journalistin ohjeiden mukainen olennaisen asiavirheen korjaus. Asian todellinen laita jäi muokkauksen jälkeenkin epäselväksi. Lisäksi neuvosto toteaa, että korjatessaan asiavirheitä tiedotusvälineiden tulisi käyttää yksiselitteisiä ilmaisuja ”korjaus” tai ”oikaisu”. Näin lukijallekin käy selväksi, että jutussa oli virhe.

Neuvosto toteaa, että kyseessä oli tavanomainen oikeudenkäyntilähteisiin perustuva uutinen, eikä tapauksessa ole viitteitä siitä, että lehti olisi käyttänyt tietolähteenään kritiikittömästi tapauksen toista osapuolta. Kantelija ei joutunut jutussa myöskään erittäin kielteiseen julkisuuteen, joten häntä ei ollut tarpeen kuulla. Lisäksi hänen oikeudessa esittämiään näkemyksiä referoitiin jutussa. Jutussa ei kerrottu asioita, jotka olisivat rikkoneet kantelijan yksityisyyden suojaa.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilta-Sanomat on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtia 8, 10 ja 20 ja antaa sille huomautuksen.

Ratkaisun tekivät:

Eero Hyvönen (pj), Ilkka Ahtiainen, Päivi Hietanen, Pentti Mäkinen, Riikka Mäntyneva, Tiina Ojutkangas, Hannele Peltonen, Tuomas Rantanen, Jukka Ruukki, Henrik Rydenfelt ja Ismo Siikaluoma.