Kantelut 31.10.2025
Julkisen sanan neuvostolle on tehty kolme erillistä kantelua Helsingin Sanomien 22.8.2024 julkaisemasta jutusta Yrittäjä kertoo joutuneensa jatkuvan häiriköinnin kohteeksi: ”En enää kestä”.
https://www.hs.fi/alueet/art-2000010525211.html
Keskenään samasanaiset kantelut ovat jutussa häiriköksi väitetyn miehen lähiomaisten tekemiä. Kantelijat pitävät uutisointia asianomaista tarpeettomasti leimaavana. Omaisten mukaan miehellä on diagnosoitu otsalohkodementia ja hän oli väitettynä ”häiriöajankohtana” syyntakeeton, millä perusteella poliisi ei käynnistänyt asiassa esitutkintaa. Kanteluissa todetaan myös, että asianomainen oli kanteluhetkellä oikeustoimikelvoton.
Kantelijat katsovat, ettei uutisointi ollut vastuullista ja ettei sille ollut journalistisia perusteita. Jutusta ei heidän mukaansa ilmennyt, mikä asiasta ylipäätään teki ”uutisen”. Kanteluissa kysytään, oliko tarkoituksena perusteettomasti vihjata, että asiaan saattoi liittyä esimerkiksi rasistisia piirteitä. Kantelijoiden arvion mukaan uutisointi perustui yksinomaan yhden osapuolen näkemykseen väitetyistä tapahtumista.
Kantelijoiden mielestä tosiasiat ja mielipiteet sekoittuivat jutuissa toisiinsa, eikä lehti suhtautunut tietolähteisiinsä kriittisesti, vaikka jo väitetystä tapahtumakulusta olisi ollut ilmeisen pääteltävissä, ettei väitetty häirikkö ollut terve. Kantelijat toteavat, että yksi puhelinsoitto esimerkiksi häiriköksi väitetyn miehen puolisolle olisi kertonut, että kyse oli sairaasta ja dementoituneesta henkilöstä. Kantelijoiden mielestä kyse ei ollut ”häirinnästä”, vaan mieleltään sairaan henkilön liikkumisista, joista ei aiheutunut vaaratilanteita.
Kantelijat toteavat myös, ettei jutusta ilmennyt, miten asianomaista itseään oli haastateltu ja oliko hän ylipäätään ymmärtänyt asiayhteyden ja mihin tarkoitukseen haastattelu tulisi. Kantelijoiden näkemyksen mukaan normaali keskustelija olisi saanut asianomaisen kanssa puhuessaan selville tämän mielenterveyden.
Kantelijat katsovat, että lehti jätti olennaisen asiavirheen korjaamatta, kun se ei oikaissut juttuaan saatuaan tietää, että kyse oli sairaasta ihmisestä. Kantelijoiden mielestä myöskään heidän omaisensa ihmisarvoa ei kunnioitettu, vaan hänen mielenterveytensä sivuutettiin täysin. Niin ikään kantelijat katsovat, ettei lehti noudattanut sairastapausten uutisoinnilta edellytettyä hienotunteisuutta.
Kantelujen mukaan henkilö oli jutusta selvästi tunnistettavissa, vaikka Journalistin ohjeet edellyttävät, että tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä on syytä olla varovainen, kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä. Kantelijat toteavat, että pienellä paikkakunnalla kaikki tiesivät, kenestä oli kyse, ja myös asianomaisen perhe joutui kärsimään asiasta merkittävästi. Lehti ei myöskään seurannut asiaa loppuun saakka, vaikka se uutisoi tutkintapyynnöstä.
Juttuun liittyvässä yleisökeskustelussa esitettiin kantelijoiden mielestä heidän omaisensa ihmisarvoa loukkaavia kommentteja. Näissä todettiin muun muassa, että ”tekijä [on] ilmeisen häiriintynyt”, että hän ”vaikuttaa erittäin häiriintyneeltä henkilöltä” ja on ”raukkamainen kuin torilokki”.
Julkisen sanan neuvostolle on toimitettu kanteluiden liitteenä myös jutussa häiriköksi väitetyn miehen suostumus kantelulle.
Kantelijat katsovat jutussa rikotun kaikkiaan 18:aa Journalistin ohjeiden kohtaa, joista kolmen (26, 32 ja 35) osalta kantelu otettiin neuvoston täyden kokoonpanon tarkasteluun. Nämä käsittelevät ihmisarvon kunnioittamista, tunnistamiseen johtavien tietojen käyttöä silloin, kun kyse on vasta rikosepäilystä, sekä velvollisuutta seurata asia loppuun saakka, kun tutkintapyynnöstä on tehty uutinen. Neuvosto soveltaa kantelun käsittelyssä 30.9.2024 asti voimassa olleita Journalistin ohjeita.
Päätoimittajan vastaus 1.8.2025
Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi toteaa vastauksessaan, että juttu kuvasi kaarinalaisen yrittäjän kokemuksia pitkään jatkuneesta häiriköinnistä. Kyse oli yli vuoden ajan jatkuneesta, toistuvasta epätoivottavasta käyttäytymisestä S-marketin pihalla toiminutta thaitaustaista ruoka-autoyrittäjää kohtaan. Yrittäjä oli aiemmin keväällä tehnyt asiasta tutkintapyynnön Lounais-Suomen poliisille. Hän kertoi pelkäävänsä työpaikallaan turvallisuutensa puolesta.
Päätoimittajan mukaan jutulle oli selkeät journalistiset ja yhteiskunnalliset perusteet. Kyse oli julkisella paikalla tapahtuneesta häirinnästä, jonka edessä maahanmuuttajataustainen yrittäjä koki olevansa voimaton. Myöskään viranomaisten puoleen kääntyminen ei ollut tuohon mennessä pysäyttänyt häiriköintiä. Päätoimittaja toteaa, että asialla oli lähtökohtaisesti laajempi yhteiskunnallinen merkitys, joka liittyi maahanmuuttajataustaisten henkilöiden eri puolella Suomea kokemiin ennakkoluuloihin ja suoranaiseen rasismiin.
Helsingin Sanomat kuuli uutista varten asiassa paitsi häiriköinnin kohteeksi joutunutta yrittäjää, myös Lounais-Suomen poliisia sekä S-marketin ketjujohtajaa. He vahvistivat olevansa tietoisia pitkään jatkuneesta häiriköinnistä. Poliisi oli aloittanut esiselvityksen asiassa. Myös häiriköijäksi väitettyä miestä kuultiin uutista varten. Hän kiisti häiriköinnin toimittajalle antamassaan lyhyessä kommentissa.
Lehti katsoo toimineensa asiassa hyvän journalistisen tavan mukaisesti ja totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen pyrkien. Päätoimittaja huomauttaa, ettei jutusta ole osoitettu oikaisua vaativia olennaisia asiavirheitä.
Päätoimittajan mukaan Helsingin Sanomien tiedossa ei ollut henkilön sairauteen tai oikeustoimikelpoisuuteen liittyviä seikkoja. Tämä kerrottiin myös yhdelle kantelijoista hänen otettuaan miehen omaisena lehteen yhteyttä ja pyydettyä poistamaan artikkelin verkosta heti sen julkaisupäivänä.
Päätoimittajan mielestä olennaista kantelun arvioinnin kannalta on, että uutisen ytimenä oli pitkään jatkuneen kiusaamisen uhriksi joutuneen yrittäjän kokemus. Kyse oli lähtökohtaisesti hänen ihmisarvostaan.
Päätoimittaja toteaa, ettei uutisessa mainittu epäiltyyn häiriköijään liittyviä tunnistetietoja, joiden myötä hän olisi ollut ilman esitietoja tunnistettavissa. Ainoat jutussa asianomaisesta esitetyt määritteet olivat mieshenkilö ja tapahtumapaikka, joista jälkimmäisellä ei viitattu hänen asuinpaikkaansa. Helsingin Sanomat katsoo, ettei henkilöstä kerrottu käytännössä mitään yksilöiviä seikkoja siten, että asianomaisen henkilöllisyys olisi paljastunut välittömästi artikkelissa esitetyistä tiedoista tai niitä yhdistelemällä. Päätoimittaja pitää kuitenkin mahdollisena, että ne, jotka olivat jo asiasta tietoisia, ovat voineet henkilön tunnistaa. Tunnistettavuus ei kuitenkaan laajentunut jutun julkaisun myötä lähipiirin ulkopuolelle.
Uutinen ei myöskään päätoimittajan mukaan loukannut asianomaisen ihmisarvoa. Häntä ei luonnehdittu jutussa henkilönä millään tavoin, vaan jutun kuvaukset liittyvät yrittäjän kokemiin tilanteisiin ja tietoihin epäillyn häiriköijän toiminnasta julkisella paikalla.
Henkilölle itselleen tarjottiin mahdollisuus vastata väitteisiin. Haastattelu tehtiin siinä käsityksessä, että asianomainen oli kykeneväinen vastaamaan omasta toiminnastaan. Myöskään puhelun aikana asiasta ei syntynyt perusteltua epäilyä.
Päätoimittaja huomauttaa, että oikeustoimikelpoisuudella viitataan henkilön kykyyn antaa itseään oikeudellisesti sitovia tahdonilmaisuja. Syyntakeettomuudella puolestaan tarkoitetaan erityisesti rikoslain mukaista kyvyttömyyttä ymmärtää syy-seuraussuhteita ja tekojen seurauksia. Nämä eivät ole seikkoja, joita arvioitaisiin journalistisessa prosessissa – varsinkaan, kun asiasta ei juttua tehdessä herännyt mitään epäilystä.
Tämänkaltaisessa yhteydessä esimerkiksi henkilön omaisten tavoitteluun ei ollut päätoimittajan mukaan perusteita. He eivät olleet osallisia tapahtumissa, ja heitä haastattelemalla olisi tosiasiallisesti ja perusteettomasti sivuutettu henkilön itsensä toimivalta omassa asiassaan.
Vaikka kantelijoiden mielestä epäillyn häiriköijän mielenterveys oli seikka, joka olisi pitänyt mainita uutisessa, asianomaisen terveystiedot eivät olleet toimituksen tiedossa jutuntekohetkellä. Päätoimittaja pitää kiistattomana myös sitä, että mahdolliset viittaukset terveystietoihin olisivat saattaneet tuottaa uutiseen henkilöä yksilöiviä tunnistetietoja, joiden pohjalta hän olisi ollut pienellä paikkakunnalla tunnistettavissa ja terveydentilansa takia leimattavissa.
Päätoimittaja korostaa, että terveystiedot ovat yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia tietoja, joiden hyödyntämiseen tulisi olla poikkeuksellisen vahvat yhteiskunnalliset perusteet. Siten mielenterveyteen liittyvien seikkojen kertominen kantelijoiden vaatimuksen mukaisesti olisi päätoimittajan mukaan ollut vastoin sekä heidän omaisensa henkilökohtaista etua että Journalistin ohjeita. Terveystiedoilla ei myöskään olisi ollut päätoimittajan mukaan vaikutusta jutun journalistisiin perusteisiin tai sen julkaisuun. Runsaan vuoden ajan jatkuneesta, ajoittain jopa päivittäisestä häirinnästä oli perusteltua uutisoida.
Päätoimittaja toteaa, että Helsingin Sanomissa ja muissa medioissa uutisoidaan säännöllisesti rikosepäilyistä, ilman että toimituksella olisi tiedossaan epäillyn tekijän yksityiselämään, terveydentilaan tai muihin vastaaviin olosuhteisiin liittyviä taustatietoja.
Kantelun arvioinnissa merkityksellistä on päätoimittajan mielestä nimenomaan teko todennettuna tosiasiana ja siitä uhrille tai uhreille aiheutunut vahinko tai kärsimys. Viime kädessä oikeuden ja viranomaisten vastuulle jää arvioida, liittyykö tapauksiin seikkoja, jotka vaikuttaisivat tekojen rikosoikeudelliseen arviointiin, mukaan lukien mahdolliset selittävät tai lieventävät asianhaarat. Rikosepäilyjä ei päätoimittajan mukaan jätetä uutisoimatta vain sen takia, että mahdollisella tekijällä voi olla vaikea elämä tai elämäntilanne.
Kantelun kohteena olevassa tapauksessa uutisen yhteiskunnallinen merkitys kytkeytyi päätoimittajan mukaan siihen, saataisiinko jatkuva häiritsevä toiminta loppumaan.
Helsingin Sanomat vakuuttaa pyrkivänsä hyvän journalistisen tavan mukaisesti seuraamaan esille nostamiinsa tutkintapyyntöihin, syytteisiin tai tuomioihin liittyviä prosesseja loppuun saakka. Tähän pyrittiin päätoimittajan mukaan myös kantelun kohteena olevassa tapauksessa. Kantelijat kuitenkin saattoivat toimituksen tietoon epäillyn tekijän yksityiselämän ytimeen kuuluvia seikkoja, joiden pohjalta toimitus päätyi harkinnassaan siihen, ettei jatkouutisointi aiheesta olisi ollut tarkoituksenmukaista tai tapaukseen kytkeytyvien osapuolten edun mukaista, varsinkaan jos häiritsevä toiminta oli saatu lopetettua.
Tapauksen erityispiirteet huomioon ottaen Helsingin Sanomat ei pidä perusteltuna tai hyvän journalistisen tavan mukaisena, että henkilön terveystietoihin olisi viitattu myöskään mahdollisessa jatkouutisoinnissa. Uutisen jatkamiseen ei liioin ollut aihetta myöskään yrittäjän kokeman häiriköinnin jatkumisen näkökulmasta.
Päätoimittajan mukaan Journalistin ohjeiden mukainen pyrkimys asioiden loppuun seuraamiseksi on erityisen merkityksellistä tapauksissa, joissa tutkintapyynnön kohteena oleva henkilö tai taho on yksilöity tunnistettavasti. Tällöin jatkouutisilla on vaikutusta nimettyjen henkilöiden maineeseen. Kantelun kohteena olevassa tapauksessa epäiltyä ei kuitenkaan nimetty tai muuten yksilöity. Helsingin Sanomat katsookin seuraamisvelvoitteen olleen tässä tapauksessa väljempi asiaan liittyvät yksityiselämän seikat huomioon ottaen.
Ratkaisu
JO 26: Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.
JO 32: Tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä on syytä olla varovainen, kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä.
JO 35: Jos tutkintapyynnöstä, syytteestä tai tuomiosta on julkaistu uutinen, asiaa on mahdollisuuksien mukaan seurattava loppuun saakka. Oikeudenkäynnin aikana ei pidä asiattomasti pyrkiä vaikuttamaan tuomioistuimen ratkaisuihin eikä ottaa ennakolta kantaa syyllisyyteen.
Helsingin Sanomat kertoi jutussaan pitkään jatkuneen häiriköinnin kohteeksi joutuneesta ruoka-autoyrittäjästä. Jutussa kuvattiin yrittäjän uhkaaviksi kokemia tilanteita hänen näkökulmastaan. Yrittäjän mainittiin tehneen asiasta rikosilmoituksen, mutta esitutkintaa asiassa ei ollut aloitettu. Lehti kuuli myös häiriköintiin syyllistyneeksi väitettyä miestä, joka kiisti asian.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että yli vuoden jatkuneesta häiriköinnistä uutisoimiselle oli selvät journalistiset perusteet. Häiriköksi väitetty mies ei ollut jutun perusteella tunnistettavissa laajemmin kuin sellaisten ihmisten keskuudessa, jotka jo entuudestaan tunsivat tapauksen. Jutussa mainittiin ainoastaan asianomaisen sukupuoli ja tapahtumapaikka. Toimituksella ei ollut jutun julkaisuhetkellä tiedossaan, että yrittäjää häiriköineellä miehellä oli diagnosoitu dementia, joka oli omaisten mukaan vaikuttanut hänen käytökseensä. Lehti sai tiedon sairaudesta jälkikäteen miehen omaiselta.
Journalistin ohjeiden mukaan toimituksella on velvollisuus seurata asiaa mahdollisuuksien mukaan loppuun saakka, jos tutkintapyynnöstä on julkaistu uutinen. Tässä tapauksessa ne, jotka tunnistivat tekijän, saattoivat saada jutusta yksityiskohtaista tietoa häiriköinnin laajuudesta ja siitä, että asiasta oli tehty rikosilmoitus eli tutkintapyyntö. Toimitus ei jatkanut aiheen seuraamista ja kertonut, ettei tapaus edennyt poliisilla esitutkintaan saakka. Lehdellä oli kuitenkin riittävät perusteet jättää jatkojuttu tekemättä, sillä asianomainen ei ollut alkuperäisestä jutusta niin laajasti tunnistettavissa, että prosessin seuraaminen loppuun saakka olisi ollut välttämätöntä hänen maineensa puhdistamiseksi. Tässä tapauksessa asian avaaminen olisi myös edellyttänyt arkaluonteisten terveystietojen julkaisemista, mihin toimitus ei nähnyt riittävän painavia perusteita.
Neuvosto katsoo, ettei jutussa häiriköksi kutsutun miehen ominaisuuksia luonnehdittu jutussa siten, että hänen ihmisarvoaan olisi loukattu. Jutussa ei myöskään vihjattu, että käytöksen taustalla olisi ollut esimerkiksi rasistisia tarkoitusperiä. Yksilön ihmisarvon loukkaaminen edellyttäisi myös, että henkilö on jutusta selvästi tunnistettavissa.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Eero Hyvönen (pj), Tommi Hatinen, Jonas Jungar, Heli Koivuniemi, Heidi Laaksonen, Paula Liesmäki, Sara Nurmilaukas, Margareta Salonen, Mari Tuohiniemi, Marjukka Vainio-Rossi ja Riku Väisänen.