Kantelu 16.4.2024
Kantelu kohdistuu Iltalehden verkossa 25.2.2024 julkaisemaan juttuun Iivo Niskanen kiistää kajonneensa kilpakumppaniin – Kalle Parantainen vastaa: ”Voin lähes varmasti sanoa”. Jutun alkuperäinen otsikko kuului Iivo Niskanen kävi käsiksi kilpakumppaniin ja nimitteli tätä rujosti. Otsikkoa muokattiin julkaisupäivän iltana.
https://www.iltalehti.fi/talviurheilu/a/8e0a793d-0f0e-4c46-8c78-5670f40e1fee
Kantelija on jutun kohteena ollut kilpahiihtäjä Iivo Niskanen. Kantelun mukaan Iltalehden juttu oli valheellinen ja kantelijan korjauspyyntöön ei reagoitu kantelijan lehdelle toimittamista, jutun väitteen kumoavista todisteista huolimatta. Kantelijan mukaan kyseinen perätön juttu levisi myös muihin medioihin ja aiheutti kantelijalle merkittävää mainehaittaa.
Kantelijan mukaan hän ei jutun aiheena olleessa Suomen Cupin Kuopion kilpailussa potkaissut, haukkunut tai käynyt keneenkään käsiksi. Kantelijan mukaan Iltalehti julkaisi tilanteesta valheellisen jutun, eikä todentanut tapahtumia häneltä tai tapahtumien toiselta osapuolelta.
Kantelijan mukaan tilanteen toisena osapuolena ollut hiihtäjä on kertonut kantelijan managerille sekä kisan tekniselle johtajalle, että kantelija ei koskenut häneen kisan jälkeen. Kantelijan mukaan myös Iltalehti sai tämän tiedon ja myöhemmin toinen osapuoli kertoi tämän myös Ilta-Sanomien toimittajalle.
Kantelun mukaan Iltalehdelle toimitettiin lisäksi video, josta hyvin selkeästi saattoi nähdä, että kantelija ei käynyt käsiksi toiseen osapuoleen, vaan toinen osapuoli tönäisi kantelijaa. Tähän kantelija myöntää mahdollisesti vastanneensa kutsumalla tätä pelleksi.
Kantelija toteaa, että Iltalehden mukaan sillä ei ole tapaukseen muita lähteitä kuin toimittaja ja hänen mukanaan ollut kuvaaja, vaikka paikalla oli kymmeniä, ellei satoja ihmisiä.
Kantelija kertoo kiistäneensä virheellisen uutisoinnin pyytäen siihen managerinsa välityksellä oikaisua heti uutisen julkaisun jälkeen.
Kantelijan mukaan korjausta jouduttiin odottamaan kuitenkin koko iltapäivä ja ilta, jonka aikana valheellinen uutinen levisi kaikkiin merkittäviin medioihin.
Kantelijan mukaan Iltalehti ei suostunut edelleenkään oikaisemaan juttua, vaikka asia perusteltiin, ja lehdelle toimitettiin uutisoinnin valheelliseksi todistava video. Muun muassa Yle on julkaissut kyseisen videon.
Kantelija pitää todennäköisenä myös sitä, että Iltalehti olisi pyrkinyt ohjaamaan toisen osapuolen kommentteja tätä haastatellessaan niin, että ne tukisivat alkuperäistä juttua. Kantelija kuitenkin toteaa, ettei hänellä ole tästä näyttöä.
Kantelijan mukaan otsikko, joka juttuun vaihdettiin illalla kello 23.05, oli edelleen harhaanjohtava. Kantelija epäilee otsikon sanavalintojen johtuneen siitä, että lehti tiesi jutun olevan virheellinen, mutta ei ollut valmis korjaamaan tätä julkisesti.
Kantelijan mukaan uusi otsikko levitti yhä valheellista kuvaa, jonka mukaan hän olisi toiminut väkivaltaisesti maalialueella kisan jälkeen. Iltalehti ei myöskään julkaissut videota, jonka kantelijan manageri oli lehdelle toimittanut, jotta lukijat olisivat voineet itse arvioida tilannetta.
Kantelija myöntää, että maalialueella hänen tunteensa olivat kuohahtaneet ja hän oli sadatellut voimasanoilla.
Kantelijan arvion mukaan Iltalehti oli hakenut sensaatiota ja se oli ainoa syy julkaista juttu tarkistamatta faktoja.
Kantelijan mukaan kisatapahtumat olivat kiivaita, mutta niissä ei ollut mitään kilpaurheilussa poikkeavaa tai yhteiskunnallisesti merkittävää. Kantelijan mukaan tämän skaalan mediamylly oli vain Iltalehden valheellisen ja korjaamatta jätetyn uutisoinnin tulos.
Kantelijan mukaan Iltalehden toiminnan takia hänen maineensa tahrattiin, kun hänestä maalattiin väkivaltainen kuva kansallisessa mediassa ja jopa Norjassa uutisoitiin asiasta. Uutisointi ei vaikuttanut ainoastaan kantelijaan ja hänen läheisiinsä, vaan myös esimerkiksi hänen yhteistyökumppanuuksiinsa.
Kantelija pyytää Julkisen sanan neuvostoa pohtimaan, missä on yksittäisen toimittajan, toimituksen ja kollektiivisen median vastuu tämän kaltaisissa maineeseen vaikuttavissa uutisoinneissa. Kantelijan mukaan Iltalehden toimintaa on vaikea nähdä ammattitaitoisena, hyväksyttävänä, saati inhimillisenä.
Kantelija kertoo ymmärtävänsä ja hyväksyvänsä oman asemansa jatkuvan mediahuomion kohteena, mutta hän kokee Iltalehden sekä lehden toimittajan kirjoittaneen hänestä tarpeettoman negatiivissävytteisesti jo ennen kyseistä Suomen Cupin tapausta. Kantelijan mukaan hän ei sen takia halunnut Iltalehdelle mitään kommentoida, sillä ei luota heihin ammatillisesti.
Neuvosto soveltaa kantelun käsittelyssä 30.9.2024 asti voimassa olleita Journalistin ohjeita.
Päätoimittajan vastaus 2.11.2024
Iltalehden vastaavan päätoimittajan Perttu Kauppisen mukaan Iltalehden toimittaja oli maalialueella ja näki siellä olleelta jättinäytöltä, että kantelijalla ja toisella hiihtäjällä oli kontakti ladulla runsas kilometri ennen maalia. Hiihtäjien tullessa maaliin toimittaja oli kirjoittavan median haastattelualueella eli niin sanotulla ”mixed zonella”, josta näki hyvin jättinäytön, mutta ei niin hyvin itse maalialuetta.
Päätoimittajan mukaan toimittaja näki jättinäytön kuvasta, että kantelijalla ja Kalle Parantaisella oli suukopua maalialueella. Tämän jälkeen Parantainen tuli haastattelualueelle, mutta tässä vaiheessa toimittaja haastatteli kolmatta henkilöä, joka ei liittynyt tapahtumiin. Lyhyen haastattelun jälkeen toimittaja ei enää löytänyt Parantaista ja jäi haastattelualueelle odottamaan kantelijaa.
Kun kantelija saapui, toimittaja onnitteli häntä hiihdosta ja pyysi haastattelua kysyäkseen muun muassa yhteenotosta toisen hiihtäjän kanssa. Kantelija vastasi, että ”sinulle minulla ei ole mitään asiaa”. Päätoimittajan mukaan Iltalehti olettaa, että kantelija kantoi kaunaa lehden aiemmin julkaisemista kriittisistä kirjoituksista.
Koska kantelija ei antanut haastattelua, toimittaja päätti lähteä tekemään videota Iltalehden kuvaajan kanssa. Ennen kuvausta kuvaaja kertoi, että hänellä oli kuvia, joissa kantelija ”kävi kuumana” toiselle hiihtäjälle ja kävi tämän iholle. Kuvaaja kertoi nähneensä, että kantelija kävi käsiksi toiseen hiihtäjään ja kutsui tätä pelleksi. Kuvaaja oli tapahtumien sattuessa noin kymmenen metrin päässä hiihtäjistä.
Iltalehden toimittaja kävi päätoimittajan mukaan etsimässä Parantaista mieshiihtäjien pukuhuoneesta, mutta ei löytänyt tätä. Tämän jälkeen toimittaja katsoi tv-lähetyksen kohtia kantelijan ja Parantaisen kontaktista ladulla ja maalialueen kahinoista. Tv-lähetyksen perusteella maalialueen tapahtumista ei saanut tarkempaa selkoa.
Koska toimittaja ei löytänyt toista osallisista, hän yritti saada selville tämän puhelinnumeroa, mutta ei onnistunut siinä. Tämän jälkeen toimittaja varmisti silminnäkijänä toimineelta kuvaajalta, vastasiko hänen näkemänsä toimittajan juttuun kirjoittamaa kuvausta, minkä jälkeen juttu julkaistiin.
Päätoimittajan mukaan muutama minuutti jutun julkaisun jälkeen kantelija soitti Iltalehden toimittajalle, syytti tätä valehtelijaksi ja uhkasi oikeustoimilla. Jutun julkaisun jälkeen toimittaja jatkoi toisen osapuolen tavoittelua. Toimittaja sai tämän puhelinnumeron, tavoitti tämän ja varmisti kaksi kertaa, että silminnäkijän todistus siitä, että kantelija oli käynyt ensin käsiksi, piti paikkansa. Päätoimittajan mukaan toinen osapuoli eli Parantainen vahvisti tämän kahdesti.
Päätoimittajan mukaan Iltalehden toimittaja yritti kysyä myös kantelijalta kommentteja toisen osapuolen esittämiin väitteisiin, mutta kantelija ei vastannut viestiin eikä myöskään puhelinsoittoon.
Päätoimittajan mukaan Journalistin ohjeet eivät missään tapauksessa lähde siitä, ettei journalisti voisi työssään tehdä virheitä. Päinvastoin ohjeet lähtevät siitä, että mahdollinen virhe pitää korjata asianmukaisesti ja tästä korjauksesta pitää kertoa yleisölle.
Päätoimittaja tulkitsee kantelijan olevan sitä mieltä, ettei jutun korjatussa versiossa enää ollut virhettä, joten Iltalehti katsoo, että kantelu on täysin aiheeton.
Iltalehti korostaa, että maalialueen tapahtumat ovat edelleen hyvin kiistanalaiset. Päätoimittajan mukaan lehdelle toimitettu video ei todista, etteikö kantelija olisi ensin ottanut kontaktia toiseen hiihtäjään, koska kriittisellä hetkellä edessä seisoo ulkopuolinen henkilö. Iltalehdellä on edelleen oma silminnäkijähavainto siitä, että kantelija olisi ottanut ensimmäisen kontaktin.
Iltalehti huomauttaa, että vaikka maalialueella oli kymmeniä ihmisiä ja tapahtumien selvittelyyn kohdistui laaja mediahuomio, yksikään tiedotusväline ei voinut kuvata tapahtumia aukottomasti tai kiistää Iltalehden alkuperäisen uutisen muotoiluja, jotka perustuivat lehden oman journalistin silminnäkijähavaintoon.
Päätoimittajan mukaan kantelija kyseenalaistaa kokonaan sen, voiko journalisti kirjoittaa tapahtumista omien havaintojensa perusteella. Ajatus on erikoinen, sillä hyvin iso osa journalistista työtä ja perinnettä pohjaa nimenomaan journalistin omien havaintojen kuvaamiseen. Päätoimittajan mukaan myös toinen osapuoli vahvisti nämä havainnot, kun hän sanoi Iltalehdelle kaksi kertaa kantelijan ottaneen maalialueella ensimmäisen kontaktin. Kantelija syyttää Iltalehteä toisen hiihtäjän ohjailemisesta antamatta tähän minkäänlaisia perusteluja. Päätoimittajan mukaan relevantti kysymys olisikin, miksi toinen osapuoli myöhemmin muutti Iltalehdelle antamaansa lausuntoa ja onko kantelijan ja tämän taustajoukkojen käyttäytyminen vaikuttanut tähän.
Tapahtumien kiistanalaisuutta kuvaa päätoimittajan mukaan sekin, että myös kantelijan oma kertomus tapahtumista on muuttunut. Kantelun kohteena olevassa uutisessa kantelija kiisti jyrkästi kutsuneensa toista hiihtäjää ”pelleksi”. Kantelussaan kantelija taas toteaa ”saattaneensa reagoida kutsumalla häntä pelleksi”.
Kantelijan mukaan Iltalehden julkaisun motiivi oli sensaatiohakuisuus. Päätoimittajan mukaan väite ei pidä paikkaansa. Maan ykköshiihtäjän selkkaus vähemmän tunnetun hiihtäjän kanssa ylittää julkaisukynnyksen kaikissa medioissa, ja jo pelkkä kisan aikana tapahtunut ja maalialueen tapahtumiin johtanut potkukohu nousi yhtä laajasti uutiseksi.
Iltalehti katsoo, että lehti kuvasi kiistanalaista tilannetta niin hyvin kuin se oli mahdollista. Alkuperäisessä uutisessa olleita tietoja pyrittiin tarkistamaan aivan kuten Journalistin ohjeet edellyttävät ja uutista täsmennettiin sitä mukaa, kun uusia tietoja saatiin.
Iltalehti korostaa, ettei kantelija pysty osoittamaan, että alkuperäisessä uutisessa olleet tiedot eivät olisi pitäneet paikkaansa. Koska uutista päivitettiin, Iltalehden uutinen ei missään tapauksessa voi rikkoa Journalistin ohjeita 8, 10 ja 11.
Journalistin ohjeiden kohta 12 toteaa, että tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti ja erityisesti kiistanlaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus. Kantelusta ei käy päätoimittajan mukaan mitenkään ilmi, mitä tietolähteitä kantelija tarkoittaa. Kantelun kannalta olennaisia lähteitä ovat Iltalehden kuvaaja, toinen hiihtäjä ja kantelija itse taustajoukkoineen.
Iltalehdellä tai sen journalisteilla ei ole päätoimittajan mukaan minkäänlaista vahingoittamistarkoitusta kantelijaa sen paremmin kuin ketään muutakaan kohtaan, eikä tapauksen todistanut Iltalehden freelancekuvaaja hyötynyt mitenkään siitä, että todisti kantelijan käytöstä. Hänen tapauksesta ottamansa kuvat olivat uutisarvoisia sinälläänkin.
Päätoimittajan mukaan on vaikea nähdä, miten toinen hiihtäjä olisi halunnut vahingoittaa kantelijaa tai hyötynyt asian tuomisesta esiin. Päinvastoin vähemmän tunnetulta hiihtäjältä vaaditaan rohkeutta haastaa tunnettu kilpakumppani ja tämän aggressiivisen käytöksen esiintuominen voi pikemminkin haitata hänen uraansa.
Päätoimittaja tulkitsee, että kantelun perusteella kantelijalla itsellään voi olla halu vahingoittaa jutun kirjoittanutta Iltalehden toimittajaa. Kantelija viittaa siihen, että Iltalehden toimittaja olisi aiemmin kirjoittanut hänestä ”negatiivissävytteisiä juttuja”. Tämä negatiivisuus on kantelijan oma tulkinta. Monet urheilijat ajattelevat, että median tehtävä on kirjoittaa heistä vain myönteisiä asioita. Iltalehden näkökulmasta huippu-urheilu ei kuitenkaan eroa tässä mielessä muista yhteiskunnan alueista – myös huippu-urheilua ja -urheilijoita on voitava tarkastella kriittisesti.
Iltalehti katsoo osoittaneensa kylliksi kriittisyyttä niin kantelija Niskaselta, Parantaiselta kuin omalta freekuvaajalta saatuihin tietoihin.
Journalistin ohjeiden mukaan olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä. Päätoimittajan mukaan Iltalehti julkaisi ensimmäisen uutisen kello 15.23, ensimmäisen päivityksen 17.36 ja lopullisen version kello 23.05 – saman vuorokauden aikana.
Päätoimittajan mukaan vaikka ottaisikin annettuna sen hyvin kiistanalaisen asian, että Iltalehden alkuperäisessä uutisessa olisi ollut olennaisia asiavirheitä, Iltalehden toiminta on täyttänyt Journalistin ohjeen 20 vaatimukset kirjaimelleen.
Kantelijan mukaan hän kiisti virheellisen uutisoinnin managerin välityksellä pyytäen siihen oikaisua heti uutisen julkaisun jälkeen. Päätoimittaja huomauttaa, että kuten edellä todettiin, kantelija itse kieltäytyi ensin kommentoimasta välikohtauksia Iltalehdelle ja totesi toimittajalle, ettei hänellä ole tälle mitään sanottavaa. Sen jälkeen kantelija ei vastannut kommenttipyyntöihin. Kantelijan manageri pyysi jutun oikaisua, mutta ei halunnut kommentoida tapausta. Kantelijan kiisto on kuitenkin päivitetty uutiseen. Seuraavana päivänä manageri edelleen totesi, ettei kantelija halua kommentoida tapausta, koska oli antanut siitä haastattelun jo toiselle medialle.
Kantelussa väitetään, että Iltalehden uutisen viimeinenkin versio ”jatkoi valheellisen kuvan levittämistä ja pyrki pitämään yllä Iltalehden luomaa narratiivia, jossa kantelija olisi toiminut väkivaltaisesti maalialueella kisan jälkeen”. Iltalehti pitää kantelijan väitettä yliampuvana. Päätoimittajan tulkinnan mukaan sen paremmin alkuperäisessä kuin muokatussakaan juttuversiossa ei sanota tai välitetä sellaista kuvaa, että kantelija olisi käyttäytynyt väkivaltaisesti. Päätoimittaja tulkitsee kantelijan itsensäkin olevan sitä mieltä, että väitetyt asiavirheet olivat vain jutun alkuperäisessä versiossa.
Iltalehti katsoo toimineensa hyvän journalistisen tavan mukaisesti ja pitää kantelua aiheettomana.
Ratkaisu
JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.
JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.
JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.
Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.
Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.
Iltalehti uutisoi kahden kilpahiihtäjän konfliktista Suomen Cupin hiihtokilpailussa Kuopiossa. Jutun mukaan toinen hiihtäjistä oli käynyt maalialueella käsiksi kilpakumppaniinsa. Käsiksi käymisestä syytetyn hiihtäjän mukaan väite ei pitänyt paikkaansa, ja hän pyysi managerinsa välityksellä juttuun korjausta pian sen julkaisun jälkeen. Hiihtäjän manageri toimitti myöhemmin samana päivänä lehdelle myös videon tilanteesta. Lehti muokkasi juttua kahteen otteeseen saman päivän aikana.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että juttu perustui toimittajan ja kuvaajan omiin havaintoihin, joita toimittaja pyrki lisäksi varmistamaan asianosaisilta. Käsiksi käymisestä jutussa syytetty hiihtäjä ei halunnut antaa lehden toimittajalle kommenttia päivän tapahtumista. Lehdellä ei ollut syytä epäillä puhelimitse tavoitetun tapahtumien toisen osapuolen lausuntoa, joka tuki lehden toimittajan havaintoja ja tietoja. Myöhemmin illalla tämä lähde kuitenkin muutti Iltalehden mukaan kertomustaan.
Neuvosto ei voi käytettävissään olevan materiaalin perusteella varmistua siitä, mitä maalialueella tapahtui. Tapahtumapaikalta otetuissa videoissa näkyy, että hiihtäjät kohtaavat toisensa, mutta ei tarkkaan sitä, mitä heidän välillään tapahtui. Kyseessä oli kiistanalainen tilanne, josta esitetty tulkinta ei ollut olennainen asiavirhe.
Tietojen täydentyessä juttua muokattiin ja väite käsiksi käymisestä poistettiin. Muutokset merkittiin asianmukaisesti. Muokatusta otsikosta saattoi saada yhä käsityksen, että hiihtäjä olisi ottanut fyysistä kontaktia kilpakumppaniinsa, mutta asia kuitenkin tarkentui jutussa.
Lehti pyrki tarkistamaan tietonsa useasta lähteestä, eikä lähdekritiikissä ole osoitettavissa puutteita. Normaalia toimitustyötä on, että lehdet perustavat juttunsa myös toimittajiensa omiin havaintoihin. Tässä tapauksessa lähteenä oli käytetty myös paikalla ollutta valokuvaajaa sekä tapahtumien toista osapuolta.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Äänestyspäätös 9–4
Vapauttavan puolesta äänestivät:
Eero Hyvönen (pj.), Tommi Hatinen, Marja Keskitalo, Johannes Koponen, Minna McGill, Alma Onali, Jani Tanskanen, Mari Tuohiniemi ja Marjukka Vainio-Rossi.
Langettavan puolesta äänestivät:
Teemu Niikko, Sara Nurmilaukas, Margareta Salonen ja Timo Sipola
Heidän eriävä mielipiteensä:
Iltalehden juttu sisälsi olennaisen asiavirheen, jota ei jutussa ja otsikossa korjattu Journalistin ohjeiden edellyttämällä tavalla. Asiavirhe koski fyysisen koskemattomuuden loukkaamista ja oli omiaan aiheuttamaan mainehaittaa kantelijalle. Väite levisi myös kansainväliseen mediaan. Korjauksen huomioarvo suhteessa virheen vakavuuteen ei ollut riittävä, eikä sitä korjattu viipymättä. Katsomme, että Iltalehti ei korjannut asiavirhettä Journalistin ohjeiden kohdan 20 edellyttämällä tavalla.