Kantelut kohdistuvat Iltalehden 20.4.2023 verkkosivuillaan julkaisemaan juttuun Drag tuhoaa lapset ja palvelee pedofiileja – Hävetkää, aikuiset!
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/14416604-1374-4cbb-9464-d21ef73dc201
Kantelu 8678/UL/23 kohdistuu myös Iltalehden 21.4.2023 painetussa lehdessä julkaisemaan kolumnin versioon Hävetkää aikuiset, älkää tuputtako seksiä lapsille.
Kolumnista tehtiin Julkisen sanan neuvostolle kaikkiaan 54 kantelua, joista puheenjohtaja päätti viedä viisi neuvoston ratkaistaviksi. Kantelut on otettu käsittelyyn Journalistin ohjeiden 8, 10, 11 ja 26 näkökulmasta.
Kantelu 21.4.2023 (8527/UL/23)
Kantelun mukaan kolumnin kirjoittaja ei ollut ottanut selvää kirjoittamansa alan monimuotoisuudesta. Kantelussa todetaan, että drag ei ole yhtä kuin seksi ja seksuaalissävytteinen pyllynheilutus lapsille. Kantelija viittaa Cambridge Dictionary -sanakirjan määritelmään, jonka mukaan ‘drag queen’ on ”henkilö, usein homomies, joka pukeutuu hyvin koristeellisiin naisten vaatteisiin, peruukkiin (=tekohiuksiin), koruihin, meikkiin jne. ja esiintyy naisena viihdetarkoituksessa”. [A person, often a gay man, who dresses in highly decorated women’s clothes, wigs (= artificial hair), jewellery, make-up, etc., as a costume and performs as a woman for entertainment.]
Kantelija huomauttaa, ettei missään mainita, että drag-esitys olisi tai sen tulisi olla seksuaalista tai seksuaalissävytteistä. On eri asia esiintyä dragissa lapsille, jotka ihailevat upeita mekkoja, peruukkeja ja meikkejä, kuin aikuisille. Eivät kaikki elokuvatkaan ole tarkoitettu lapsille, vaan heille on omanlaisensa tuotettu media. Lapset eivät kantelijan mukaan näe dragia seksuaalisena vaan hauskana. Seksuaalisen dragista tekevät aikuiset.
Kantelun mukaan ne, jotka näkevät dragiin pukeutuneet henkilöt vaarallisina lapsille seksualisoinnin takia, voisivat katsoa peiliin ja miettiä, kuka tässä tilanteessa onkaan ongelma. Kantelija katsoo, ettei Ukkola missään kohdassa kolumniaan tuonut esille lajin ja alan monimuotoisuutta, vaan häpeilemättömästi oksensi omat epäluulonsa ja stereotypiansa kolumniksi, jotta muut tietämättömät voivat jatkaa raivoamista ”lasten seksualisoinnista”, vaikka eivät aiheesta mitään tiedä.
Kantelija toteaa, että vapauteen kuuluu aina myös vastuu, myös sananvapaudessa. Hänen mukaansa journalismin tulisi olla monipuolista ja monisyistä eikä oman epätietoisuuden ja stereotypioiden huudattamista. Mielipiteidenkin tulisi perustua faktoihin tai laajasti ymmärrettyihin totuuksiin eikä yksittäisiin omiin mielipiteisiin sopiviin näkökulmiin. Kantelija huomauttaa, ettei journalismin tulisi olla valmiiksi vähemmistöön kuuluvien henkilöiden lyömistä ja haukkumista alaspäin.
Kantelu 21.4.2023 (8538/UL/23)
Kantelun mukaan kirjoittaja levitti kolumnissaan omia ennakkoluulojaan, joiden mukaan drag olisi ainoastaan seksuaalista. Kantelija toteaa dragin olevan aivan kaikkea muuta, eikä kolumnisti hänen mukaansa ollut ottanut selvää faktoista niin kuin journalistin kuuluisi. Kantelun mukaan esimerkiksi kokoperheen ohjelmassa Putous oli dragia ihan yhtä lailla. Kantelija kuitenkin arvelee, ettei kolumnisti näe sitä dragina, koska pitää todennäköisesti Putouksen esittäjiä hetero-oletettuina.
Kantelijan mielestä kolumni oli selvää valhetta ja kirjoittajan omien ennakkoluulojen levittämistä totena lukijoille, jotka häntä uskovat. Tämä aiheutti kantelun mukaan todella suurta uhkaa seksuaalivähemmistöille, joiden tilanne on muutenkin vaikea. Kantelija toteaa valitettavan harvan ottavan selvää siitä, mitä drag oikeasti on, ja uskovan sen sijaan kolumnistin ennakkoluuloja. Iltalehden tulisi kantelun mukaan muistaa, etteivät ihmisoikeudet ole mielipidekysymys.
Kantelu 21.4.2023 (8558/UL/23)
Kantelun mukaan sen kohteena olevassa tekstissä hämärtyivät mielipidekirjoituksen ja faktan rajat. Drag-taide esitettiin suurelle yleisölle siten, että asiaan perehtymättömät voivat ymmärtää taiteen liittyvän jollain tavoin seksuaalisuuteen tai seksiin. Vaikka kantelun mukaan on totta, että drag liitetään LGBTQ+-yhteisöihin ja seksuaalisuuden moninaisuuteen, ei seksillä ole mitään tekemistä drag-skenen kanssa. Korkeintaan tämä on vain yksi tyyli muiden joukossa, joka ei liity lasten kanssa tekemisissä oleviin ja heille satuja lukeviin drag-artisteihin.
Kantelun mukaan kolumnissa myös vedettiin mutkat suoriksi drag-artistin satuhetkestä siihen, että lapsille opetettaisi bondagea [sidontaa], ja viitattiin jopa pedofiliaan. Tämä leimasi kantelun mukaan jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa olevia vähemmistöjä.
Vaikka kolumnissa ei viitattu virallislähteisiin, alakulttuuria tuntematon lukija saattoi kantelun mukaan tulkita drag-artistien kontekstistaan irrotetut lainaukset ja muut kolumnissa esitetyt kielikuvat ”faktatietona”.
Kantelija tulkitsee, että kolumnissa nimeltä mainitut drag-artistit sekä kuvituksessa käytetty taiteilija asetettiin jutussa kyseenalaiseen valoon todennäköisesti ilman, että heiltä oli pyydetty lupaa lainauksiin tai kuvan käyttöön.
Kantelu 23.4.2023 (8563/UL/23)
Kantelussa todetaan, että vaikka kolumniin ei liity samoja velvollisuuksia kuin uutiseen, ei valtakunnallisen lehden kolumnissakaan voi levittää ihan mitä tahansa valheita.
Kantelun mukaan drag-taide rinnastettiin BDSM:n opettamiseen lapsille heti kolumnin alussa kuvailemalla pikku-Jarin aamupäivää.
Tällä keksityllä esimerkillä kolumnisti loi kantelun mukaan tahallisesti valheellista kuvaa drag-taiteesta rinnastamalla drag-taiteilijan pitämän satutunnin siihen, että lapsille opetettaisiin sadomasokistisen seksin alkeita. Sen lisäksi, että kyse oli kantelijan mielestä väärän tiedon levittämisestä, se halvensi hänen mukaansa drag-taiteilijoita ja suorastaan rinnasti heidät pedofiileihin.
Kantelija huomauttaa, että drag-taide tunnetaan nimenomaan seksuaalivähemmistöön kuuluvien miesten taidemuotona, ja siten kolumni halvensi kantelun mukaan nimenomaan heitä. Kantelija katsoo, että samalla kirjoitus tuli rinnastaneeksi myös muut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat ihmiset pedofiliaan ja vahvisti olemassa olevaa haitallista stereotypiaa HLBTQ+-ihmisistä seksuaalisesti vinoutuneina ja vaarallisina.
Kantelija nostaa esimerkiksi kolumnista kohdan, jossa todettiin: “Lasten seksualisoiminen sukupuolivähemmistöjen oikeuksien nimissä ei ole ok. Se, että pikkupoikia meikataan raskaasti ja pannaan heidät keikuttamaan pyllyään minihameessa aikuisten miesten edessä ei ole ok.”
Drag-taide on kantelun mukaan taiteenlaji, jossa henkilö ilmaisee itseään pukeutumisen, meikin ja esiintymisen kautta. Drag itsessään ei ole seksuaalista, mutta monet konservatiivit haluavat rinnastaa ristiinpukeutumisen seksiin ja seksuaalisuuteen. Kolumni vahvisti kantelijan mielestä tätä narratiivia.
Kantelun mukaan yksinkertaisimmillaan drag nimenomaan on pukeutumista ja sukupuolirooleilla leikittelyä. Pukeutumisleikit ovat varsin tavallisia lapsille, eivätkä lapset pidä niitä seksuaalisina. Kantelijan mielestä lienee itsestään selvää, että pukeutumisleikit, meikkaaminen ja näissä asuissa esiintyminen eivät ole millään tapaa rinnastettavissa seksiin. Kolumnisti väitti kuitenkin, että drag-artistit – eli seksuaalivähemmistöön kuuluvat miehet – haluavat tuputtaa seksiä lapsille, kirjoittaessaan: “Sanon vielä lyhyemmin: Älkää tuputtako seksiä lapsille. Sanon kolmannen kerran: Ei sek-si-ä lap-sil-le – ei millään verukkeella.”
Toisaalta kantelija katsoo, että kolumnisti itse seksualisoi lapsen kehoa kirjoittaessaan: “Jalassa on 20 sentin korkkarit, kamera nuolee pientä vartaloa, jota peittää hopeinen, pikkuruinen body.“
Kantelun mukaan kirjoitus loi tahallaan mielikuvaa drag-artisteista yliseksuaalisina olentoina, jotka himoitsevat lapsia. Kolumni oli kantelijan mielestä halventava ja ala-arvoinen, eikä sillä ollut mitään tekemistä mielipiteen kanssa. Kantelija arvioi, että kirjoittamisen ammattilainen tuntee retoristen keinojen voiman ja käytti niitä tahallisesti luomaan kauhukuvia, jotka eivät perustu todellisuuteen.
Kantelija tuo esille, että Helsinki Pride ja Seta kertoivat vuonna 2023 seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvan väkivallan ja häirinnän lisääntyneen Euroopassa viimeisen vuoden aikana. Kantelijan mielestä juuri sen kaltainen ihmisryhmää halventava puhe, jota kolumnissakin oli, on lisääntyneen väkivallan taustalla, ja lehdellä on oltava tästä jonkinlainen vastuu.
Kantelu 12.7.2022 (8678/UL/23)
Kantelu kohdistuu Iltalehden verkossa ja printtilehdessä julkaisemaan kolumniin, jossa käsiteltiin Helsingin kaupungin Kulttuurikaappi-festivaaleilta perutun dokumentin sisältöä ja esiteltiin näkemyksiä drag-taiteesta ja sen harrastajista. Festivaali toi esiin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen kulttuuria.
Kantelun mukaan teksti rikkoi Journalistin ohjeiden kohtaa 26, jonka mukaan muun muassa sukupuolta tai seksuaalista suuntautumista ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.
Kolumnissa pelkistettiin dragin olevan naisen seksuaalisuuden liioittelua. Tämä ei pidä kantelun mukaan paikkaansa, vaan dragissa on kyse sukupuolirooleilla leikittelystä ja niiden haastamisesta taiteen keinoin. Kantelun mukaan drag tuo esiin sukupuolen ilmaisun moninaisuutta, joka kuuluu sukupuolen moninaisuuden sisälle. Drag-taidetta harrastavat erityisesti sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ihmiset, ja se on osa sateenkaarikulttuuria.
Kantelussa todetaan, että kolumni on mielipidekirjoitus eikä siinä edellytetä, että kriittisessä valossa esitetty vähemmistö olisi saanut oman puheenvuoron. Myös kolumneissa toimittajien tulisi kuitenkin kantelijan mielestä esittää faktoja ajatustensa tueksi. Tässä tapauksessa valikoidut faktat eivät liittyneet Suomen drag-kulttuuriin.
Kantelija katsoo, että drag-taidetta harrastaviin lapsiin ja aikuisiin suhtauduttiin tekstissä halventavasti ja asiaankuulumattomasti. Kantelija arvioi tekstin lisänneen ennakkoluuloja drag-artisteja kohtaan nostamalla esiin tarkoituksenhakuisesti tapauksia, jotka eivät liittyneet Suomen harrastus- ja ammattilaisyhteisöön. Suomessa tehty drag on kantelun mukaan maailman huippuluokkaa, eikä siihen liity kolumnistin Yhdysvalloista esittelemiä lieveilmiöitä. Teksti rinnasti kantelijan mielestä asiaankuulumattomasti drag-taiteen, mukaan luettuna nimetysti Gaylien 2000 -artistin toteuttaman satutunnin, muun muassa seksuaalisuuden piiriin kuuluvaan BDSM-harrastukseen ja pornografiaan. Lisäksi kantelija pitää asiaankuulumattomana sitä, että kirjoituksessa kuvailtiin aiheena olevan dokumentin sisältöä lapsia seksualisoivasti.
Kolumnin otsikossa taas vihjattiin drag-taiteen mahdollistavan ja edesauttavan pedofiliaa, mitä kantelija pitää halventavana. Tämä leimasi ja lisäsi hänen mukaansa ennakkoluuloja drag-taiteen harrastajia sekä sen yleisöä kohtaan. Koska drag on osa sateenkaarikulttuuria, on myös sen yleisö valtaosin sateenkaari-ihmisiä. Yhtäläisyysmerkki sateenkaari-ihmisten ja pedofilian välillä oli kantelun mukaan loukkaava. Otsikossa väitettiin rajusti taidemuodon suorastaan tuhoavan lapset, mikä lisäsi ennakkoluuloja paitsi dragia harrastavia lapsia myös heidän vanhempiaan kohtaan.
Kantelija katsoo, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten drag-kulttuurin pelkistäminen rajusti seksuaalisuuteen vahvisti haitallista mielikuvaa siitä, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen kulttuuri olisi haitallista lapsille. Halventava kirjoitus lisäsi myös entisestään konkreettista väkivallan uhkaa, joka kohdistuu sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen tapahtumiin.
Päätoimittajan vastaus 2.10.2023
Iltalehden vastaava päätoimittaja Perttu Kauppinen toteaa, että kantelun kohteena oleva kirjoitus oli kolumnistille ominaiseen tyyliin kärjistetty ja värikkäästi kirjoitettu. Se käsitteli Helsingin kaupungin lapsille suunnattuja drag-workshopeja, kaupungin kirjastossa järjestettyjä drag-satutunteja sekä kaupungin kulttuurikeskuksen suunnitelmia esittää drag-lapsista kertova dokumenttielokuva.
Kolumnistin mukaan voimakkaasti seksuaalinen drag ei ole sovelias harrastus lapsille, kun taas kantelijoiden mukaan kolumnissa suhtauduttiin dragia harrastaviin lapsiin ja aikuisiin halventavasti ja asiaankuulumattomasti sekä lisättiin ennakkoluuloja drag-artisteja kohtaan nostamalla esiin tapauksia, jotka eivät liittyneet Suomen drag-yhteisöön.
Kantelussa 8538 todetaan, että kolumnisti levitti omia ennakkoluulojaan, joiden mukaan drag olisi ainoastaan seksuaalista, vaikka se on kaikkea muuta. Päätoimittajan mukaan Iltalehden kolumnissa ei kuitenkaan määritelty, mitä drag on, tai väitetty, että kaikki drag olisi seksuaalista. Kolumnissa sanottiin ainoastaan, että ”dragiin liittyy vahvasti seksuaalista kuvastoa; se liioittelee ja karnevalisoi naisen seksuaalisuutta”.
Päätoimittaja toteaa, että kolumni oli rakennettu erilaisten Helsingin kaupungin järjestämien drag-tapahtumien ja niitä koskevan kritiikin varaan. Kolumnissa myös siteerattiin apulaispormestari Nasima Razmyaria, joka kommentoi kaupungin suunnitelmia esittää Drag Kids -dokumenttielokuva todeten, ettei ”seksualisointi liity dragiin, vaikka dokumentti kertoo dragia harrastavista lapsista.” Kolumnisti puolestaan kuvaili yksityiskohtaisesti dokumentin sisältöä ja kertoi omana mielipiteenään ja tulkintanaan sen seksualisoivan lapsia. Hän myös siteerasi asiasta samaa mieltä kanssaan olevaa drag-taiteilijaa.
Iltalehti huomauttaa, ettei kantelun kohteena oleva juttu ollut uutinen vaan mielipiteellinen kirjoitus. Vaikka kantelijat olisivat sitä mieltä, ettei seksualisointi liity dragiin, kirjoittajalla oli päätoimittajan mukaan oikeus olla asiasta eri mieltä ja esittää mielipiteensä. Samalla tavalla esimerkiksi nyrkkeilyä harrastuksena arvosteleva ja nyrkkeilyä harrastava voisivat olla eri mieltä siitä, onko nyrkkeily väkivaltainen harrastus – tai balettia arvosteleva ja balettitanssija siitä, ruokkiiko baletti nuorissa harrastajissa epätervettä kehonkuvaa.
Iltalehti huomauttaa, että keskustelua dragin sopivuudesta lapsille on käyty muuallakin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa joissakin osavaltioissa suunnitellaan seksualisoivien drag-esitysten kieltämistä lapsilta. Päätoimittaja viittaa vastauksessaan siihen, että Montanassa drag-satutunnit on jo kielletty julkisissa kirjastoissa ja kouluissa.
Kantelussa 8678 todetaan, että kolumni pelkisti dragin naisen seksuaalisuuden liioitteluksi. Kantelijan mukaan tämä ei pidä paikkaansa, vaan hän katsoo, että dragissa on kyse sukupuolirooleilla leikittelystä ja niiden haastamisesta taiteen keinoin.
Päätoimittajan mukaan on totta, että drag-taiteella on muitakin muotoja kuin naisellisen sukupuoliroolin liioittelu. Miesroolit ovat kuitenkin harvinaisempia, ja esimerkiksi kolumnin käsittelemässä Drag Kids -dokumentissa oli vain naisrooleja. Kolumnissa ei kuitenkaan päätoimittajan mukaan väitetty, että drag-taide olisi pelkkää naisen seksuaalisuuden liioittelua.
Kantelussa 8678 todetaan, etteivät kolumniin valikoidut faktat liittyneet Suomen drag-kulttuuriin. Vaikkei kantelija yksilöi, mitä faktoja tarkoittaa, Iltalehti olettaa kantelijan viittaavan kolumnin kohtiin, joissa kuvailtiin kanadalaista Drag Kids -dokumenttia. Päätoimittaja katsoo, että dokumentin sisällön esiin nostaminen oli aiheellista ja liittyi Suomeen, koska kaupunki aikoi esittää elokuvan Kulttuurikaappi-festivaaleilla. Kolumnissa ei päätoimittajan mukaan väitetty, että Drag Kids -dokumentti kuvaisi Suomen drag-kulttuuria. Päinvastoin siinä kerrottiin suoraan, että elokuvan esittämistä oli perusteltu halulla tuoda ”näkyväksi ilmiöitä, jotka maailmalla kuuluvat tähän kulttuuriin”.
Kantelussa 8563 todetaan, että kolumni loi keksityllä esimerkillä tahallaan valheellista kuvaa drag-taiteesta rinnastaen drag-taiteilijan pitämän satutunnin siihen, että lapsille opetettaisiin sadomasokistisen seksin alkeita.
Päätoimittaja huomauttaa Julkisen sanan neuvoston todenneen useaan otteeseen, että tiedotusväline saa itse valita käyttämänsä ilmaisut. Kolumnisti käytti hänen mukaansa argumentoinnissaan usein hyperbolaa eli liioittelua. Päätoimittajan mukaan kolumnissa ei kuitenkaan rinnastettu bondagea ja drag-taidetta tai sanottu, että sadomasokismi kuuluisi drag-taiteeseen. Sen sijaan kolumni antoi hyperbolan keinoin kuvan siitä, mitä lapsen seksualisoiminen voisi pahimmillaan olla. Kolumnisti katsoi, että Drag Kids -elokuvassa esitetty toiminta ja kaupungin järjestämät drag-workshopit voivat seksualisoida lapsia. Kaupungin järjestämä bondage-kurssi olisi toinen, äärimmilleen viety tapa seksualisoida lasta.
Esimerkiksi kantelussa 8558 väitettiin, että Iltalehden kolumnissa olisivat hämärtyneet ”mielipidekirjoituksen ja faktan rajat” Journalistin ohjeen 11 vastaisesti. Päätoimittaja kuitenkin korostaa, ettei kyseessä ollut uutinen, vaan mielipiteellinen kirjoitus. Tämä kerrottiin jutun otsikossa, joka alkoi punaisella vinjetillä ”Kolumni”, sekä ingressissä. Niin ikään jutun taittomalli oli erilainen kuin uutisissa ja kirjoittajan kuva oli tuotu esille niin artikkelisivulla kuin etusivullakin tavalla, mikä erotti kolumnin uutissisällöstä. Iltalehti katsoo, että nämä keinot riittivät erottamaan mielipiteellisen kolumnin uutissisällöstä.
Kun tarkastellaan, rikkoiko Iltalehden kolumni Journalistin ohjetta 26, on päätoimittajan mukaan tarkasteltava ensiksi, tuotiinko kolumnissa esiin ohjeessa mainittuja ihmisarvoon kuuluvia ominaisuuksia, ja toiseksi, tehtiinkö se halventavasti.
Päätoimittaja toteaa, että kolumnissa ei mainittu yhdenkään ihmisen tai ihmisryhmän etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista tai vakaumusta. Kirjoituksessa puhuttiin vain drag-harrastajista ja drag-taiteilijoista. Iltalehti katsoo, ettei harrastusta tai taitelijan itseilmaisuun käyttämää taidemuotoa missään tapauksessa voi pitää Journalistin ohjeen 26 tarkoittamana ihmisarvoon kuuluvana ominaisuutena. Muutenhan esimerkiksi vaikkapa nykykirjallisuutta ei voisi arvostella ilman, että se loukkaisi kaikkien nykykirjailijoiden ihmisarvoa.
Kanteluissa tuodaan esille, että lapsille suunnatun dragin arvosteleminen loukkaisi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä, koska drag on erityisesti sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen suosimaa kulttuuria. Päätoimittaja kuitenkin huomauttaa, että kantelun kohteena olevassa kolumnissa ei kuitenkaan mainittu yhtäkään seksuaali- tai sukupuolivähemmistöä tai viitattu niihin.
Päätoimittaja toteaa myös, ettei drag ole yksinomaan vähemmistöjen harjoittamaa ja harrastamaa kulttuuria eivätkä monet tunnetut drag-taiteilijat kuulu vähemmistöihin. Drag on taidemuoto, jossa pukeutumisen avulla leikitellään sukupuolilla ja sukupuolirooleilla. Päätoimittaja huomauttaa, ettei tämä ole sama asia kuin transvestisuus, johon drag usein sekoitetaan. Myöskään esitysten yleisö ja fanikunta eivät koostu yksinomaan vähemmistöistä. Kolumnisti itsekin totesi kirjoituksessaan pitävänsä drag-esityksistä. Niin ikään likimainkaan kaikki sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen edustajat eivät koe drag-kulttuuria omakseen – päinvastoin.
Päätoimittajan mukaan ajatusta siitä, että lapsille suunnatun dragin arvosteleminen loukkaisi kaikkia sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen edustajia, voi pitää verrannollisena siihen, että lasten jääkiekkoharrastuksen arvostelemisen väkivaltaiseksi katsottaisiin loukkaavan kaikkia suomalaisia. Kaikkien sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen edustajien niputtamista dragin harrastajiksi voi päätoimittajan mielestä pitää stereotypisoivana.
Iltalehti katsoo, ettei yhtä taidemuotoa tai harrastusta voi sulkea yhteiskunnallisen arvostelun ulkopuolelle sen perusteella, että sen harjoittajien joukossa on vähemmistöjen edustajia. Toisaalta Iltalehti korostaa, ettei kolumnissa edes arvosteltu dragia ylipäänsä taidemuotona tai harrastuksena – totesihan kirjoittaja itsekin pitävänsä drag-esityksistä – vaan siinä käsiteltiin yksinomaan lapsille suunnattua dragia.
Päätoimittaja tulkitsee, että myös lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen on arvostellut lapsi-dragia täsmälleen samoilla argumenteilla kuin Iltalehden kolumnin kirjoittajakin. Pekkarinen on kirjoittanut ilmiöstä viestipalvelu X:ssä muun muassa seuraavasti:
”Katsoin #DragKids dokumentin ja pidän lasten osallistumista dokumentissa kuvattuihin dragesityksiin edelleen valitettavana. Lapsen esiintyminen juopuneelle aikuiselle yleisölle ja ulkonäöllä kilpaileminen eivät ole lapsen edun mukaista harrastamista.
Lapset saavat leikitellä rooleilla, pukeutua ja kimallella, he saavat harrastaa ja esiintyä, kilpaillakin. Mutta on lajeja, joiden julkinen esittäminen ja joissa kilpaileminen voivat altistaa lasta haitoille.
Tällä en tuomitse yleisesti dragia tai mitään ryhmää, kuten on annettu ymmärtää. En myöskään asetu minkään ideologian tai liikkeen kannalle tai sellaisia vastaan. Minun tehtäväni on tarkastella lapsen asemaa ja oikeuksia tässä kokonaisuudessa.”
Iltalehti katsoo, että koska kantelun kohteena olleessa kolumnissa ei tuotu esille Journalistin ohjeessa 26 mainittuja tai näihin verrattavia ominaisuuksia, ei tätä siten voitu tehdä halventavasti tai asiaankuulumattomasti. Iltalehden mukaan olisi sananvapauden kannalta hyvin erikoista, jos iltapäivälehden kolumnissa ei voisi Journalistin ohjeita rikkomatta esittää samansisältöistä mielipidettä kuin lapsiasiavaltuutettu on esittänyt.
Johtopäätöksissään Iltalehden päätoimittaja viittaa Journalistin ohjeiden johdantoon, jossa todetaan, että sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan perusta ja että hyvä journalistinen tapa perustuu jokaisen oikeuteen vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä. Journalistin ohjeiden tavoitteena on tukea sananvapautta.
Päätoimittajan mukaan Iltalehden tehtävä on sananvapauden, moniarvoisuuden ja moniäänisyyden puolustaminen suomalaisessa yhteiskunnassa. Moniarvoisuuden vaaliminen on hänen mukaansa Iltalehdelle niin tärkeää, että tätä tehtävää suorittaessaan se tarvittaessa tuo esille myös lehden omien arvojen vastaisia mielipiteitä.
Moniarvoisuuteen kuuluu päätoimittajan mukaan myös se, että esimerkiksi arvokonservatiivisia mielipiteitä on voitava esittää. Kantelun kohteena olevan kolumnin kirjoittaja esitti mielipiteenään, että drag on taidemuotona seksuaalinen ja seksualisoiva eikä sen vuoksi sovellu lapsille. Kolumnisti myös perusteli mielipiteensä seikkaperäisesti. Iltalehti katsoo, ettei tällaisen mielipiteen esittämistä voi kieltää ilman, että puututaan rajulla tavalla sananvapauteen. Kolumnin luettuaan lukija voi itse päättää, onko asiasta samaa mieltä kolumnistin kanssa vai ei.
Päätoimittaja huomauttaa, että myös Julkisen sanan neuvosto on useissa aiemmissa ratkaisuissaan todennut, että yhteiskunnallisen keskustelun käyminen on sananvapauden ydinaluetta ja että kolumni juttumuotona sallii myös kärjekkäiden mielipiteiden esittämisen. Iltalehti katsoo toimineensa hyvän journalistisen tavan mukaisesti ja pitää kanteluita aiheettomina.
Ratkaisu
JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.
JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta.
JO 26: Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.
Iltalehti julkaisi verkossa ja paperiversiossaan kolumnin, joka käsitteli kärkevästi maailmalla leviävää lapsi-drag-ilmiötä sekä lapsille suunnattua drag-taidetta. Kolumnisti kytki ilmiön Helsingin kaupungin kulttuuritoimialan järjestämiin, alaikäisille suunnattuihin drag-työpajoihin ja drag-satutunteihin sekä suunnitelmiin esittää drag-lapsista kertova dokumenttielokuva seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kulttuuria näkyväksi tekevillä festivaaleilla. Kolumnistin näkemyksen mukaan lapsi-dragissa on kyse lasten seksualisoinnista, joka on haitallista lapsille, palvelee pedofiliaa ja samalla tuhoaa koko drag-kulttuurin maineen.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että sananvapauden puolustaminen on yksi sen perustehtävistä. Kolumnin kaltaisissa mielipiteellisissä tekstityypeissä kirjoittajan sananvapaus on laajimmillaan, ja näissä on sallittu hyvin kärkevätkin ilmaisut ja näkemykset erityisesti, kun kyse on yhteiskunta- tai kulttuurikritiikistä, kuten tässä. Esimerkiksi ihmisarvon loukkaamista ei kuitenkaan voida sallia lajityypin varjolla, eivätkä tosiasiat saa sekoittua mielipiteisiin ja sepitteeseen.
Tässä tapauksessa kantelun kohteena oleva kolumni oli tyyliltään ja sisällöltään kärkevä, liioitteleva ja provosoiva. Sekä jutun ulkoasusta että sisällöstä kävi selvästi ilmi, että kyse oli mielipiteellisestä tekstistä, jossa kirjoittaja itse kytki lapsille suunnatun dragin lasten seksualisointiin. Kolumnissa tuotiin kuitenkin esiin myös kirjoittajan omista mielipiteistä poikkeavia näkemyksiä. Tosiasiat ja mielipiteet eivät sekoittuneet Journalistin ohjeen 11 vastaisesti toisiinsa.
Neuvosto ymmärtää, että kolumnin saattoi tulkita seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä loukkaavaksi, koska drag kytkeytyy sateenkaarikulttuuriin. Tekstissä muun muassa arvioitiin, että lapsi-drag-ilmiö vahingoittaa homoyhteisön mainetta, ja todettiin, ettei lasten seksualisoiminen sukupuolivähemmistöjen oikeuksien nimissä ole hyväksyttävää. Kolumnissa esitettiin myös vakavia syytöksiä jopa pedofilian palvelemisesta. Syytökset eivät kuitenkaan kohdistuneet henkilökohtaisesti kehenkään tai mihinkään selvästi yksilöitävään ryhmään. Kolumnissa ei myöskään arvosteltu drag-taidetta tai seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä yleisesti, vaan kritiikki kohdistui lapsi-dragia puolustaviin aikuisiin ja Helsingin kaupungin kulttuuritoimialan ratkaisuihin. Neuvoston tulkinnan mukaan esimerkiksi sukupuolta tai seksuaalista suuntautumista ei tuotu jutussa esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti eikä jutussa loukattu kenenkään ihmisarvoa Journalistin ohjeessa 26 tarkoitetulla tavalla.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Eero Hyvönen (pj.), Marja Keskitalo, Johannes Koponen, Päivi Kymäläinen, Anssi Marttinen, Alma Onali, Anna Ovaska, Mari Paalosalo-Jussinmäki, Henrik Rydenfelt, Timo Sipola ja Asta Tenhunen.