Kantelu 21.4.2023
Kantelu kohdistuu Yle Areenassa 25.1.2023 julkaistuun Ovi alamaailmaan -podcast-sarjaan kokonaisuudessaan sekä siihen liittyneeseen Ilta alamaailmassa -ohjelmaan.
https://areena.yle.fi/podcastit/1-64198874
https://areena.yle.fi/podcastit/1-65174169
Kantelun mukaan podcast-sarjassa oli kuusi olennaista asiavirhettä, joita kantelijat olivat pyytäneet Yleä korjaamaan, mutta tähän ei joko suostuttu tai korjaukset tehtiin kantelijoiden mielestä riittämättöminä. Lisäksi Yle rikkoi kantelun mukaan podcast-sarjassa Journalistin ohjetta 21 samanaikaisesta kuulemisesta.
Ensimmäinen olennainen asiavirhe koski kantelun mukaan podcast-sarjan päähenkilön Iina Ahosen rikollista taustaa. Podcastissa ja sen ensimmäisen jakson esittelytekstissä Yle Areenan verkkosivuilla kerrotaan, että Iina Ahonen ei ole rikollinen eikä häntä ole tuomittu. Ahosella on kuitenkin useita lainvoimaisia rikostuomioita ja kantelijat kertovat pyytäneensä Yleä korjaamaan juttua tämän vuoksi.
Kantelijoiden yhteydenoton jälkeen Yle Areenan verkkosivuille lisättiin merkintä: ”Iina Ahosta ei ole tuomittu mistään rikoksista Jari Aarniota koskeviin oikeudenkäynteihin liittyen. (Tekstiä täsmennetty 31.3.2023)”
Kantelijoiden mukaan asiavirhettä ei korjattu riittävällä tarkkuudella ja näkyvyydellä, kun podcastiin jätettiin kohta, jossa toistuu väite, että ”Iina Ahonen on peloton nainen, joka ei ole rikollinen, eikä häntä ole tuomittu”. Podcastissa ei mainita sanallakaan, että väite liittyisi vain Aarniota koskeviin oikeudenkäynteihin.
Toinen olennainen asiavirhe liittyi kantelun mukaan podcastissa esitettyihin väitteisiin, että Iina Ahosen kertomukset ovat totta, eikä niissä ole ristiriitaisuuksia Jari Aarnion oikeudenkäyntiin liittyen.
Kantelun mukaan sarjassa ei avattu lainkaan ristiriitaisuuksia, joita siinä esitettyihin tarinoihin liittyy, eikä kuuntelijalla ollut mahdollisuutta tehdä väitteistä tasapuolista arviota. Tältä osin Yle rikkoi kantelun mukaan myös Journalistin ohjeiden kohtia 10 ja 11.
Kolmas olennainen asiavirhe koski virolaisen Veiko Larsenin osuutta, jossa hän kertoi niin sanotusta Punavuoren kaksoismurhasta. Kantelun mukaan Larsen sanoi haastattelijan johdattelemana, että murhien taustalla oli huumerikollisten velka Jari Aarniolle. Kantelun mukaan väitteen tueksi ei esitetty mitään näyttöä, eikä Punavuoren kaksoismurhia käsitelleessä oikeudenkäynnissä tai siihen liittyvässä esitutkinnassa ilmennyt mitään yhteyttä Jari Aarnioon tai muihin huumepoliiseihin. Kantelun mukaan Veiko Larsenin kertomus oli muiltakin osin epäuskottava, koska hän ei ollut (Punavuoren kaksoismurhan) tutkinnassa edes kuultavana, vaikka väitti podcastissa toisin.
Kantelun mukaan Larsenin olemattomat tiedot Punavuoren murhista olisi ollut helposti tarkastettavissa jutun esitutkinta-aineistosta. Yle oli kantelun mukaan jättänyt kuitenkin tarkistukset tekemättä, joten kantelijoiden mukaan Yle rikkoi Journalistin ohjeen 20 lisäksi ohjeita 10 ja 11.
Kantelussa esitetty neljäs asiavirhe liittyi Ahosen väitteeseen, että Jari Aarnio teki hänestä prostituoidun. Kantelun mukaan väite ei voinut pitää paikkaansa.
Kantelussa esitetty viides asiavirhe liittyy podcast-sarjassa esitettyyn väitteeseen, että miljonäärin leskeksi sarjassa kutsuttu henkilö olisi yhdessä Aarnion kanssa syyllistynyt veropetokseen. Kantelun mukaan hovioikeuden ratkaisusta kävi ilmi, ettei väite pidä paikkaansa. Tältä osin Yle oli kantelijoiden korjauspyynnön jälkeen lisännyt jakson esittelytekstiin Yle Areenassa virkkeen: ”Toisin kuin podcastin tässä jaksossa väitetään, ei miljonäärin leskeä ole tuomittu esille nousevassa veropetosasiassa. (Korjaus 31.3.2023). / Väite on poistettu jaksosta 6.4.2023.”
Kantelun mukaan jaksossa oli kuitenkin edelleen kohta, joka meni näin:
Pekka Lehto: ”Luuletko, että se keikkas siitä ittelleen käteistä?”
Iina Ahonen: ”Aarnio on ihan varmuudella keikannu, ja sit tää leski – ja sit siinä on ollut muita näitä Aarnion poliisiystäviä mukana.”
Kantelun mukaan yleisen elämänkokemuksen perusteella käsitteestä ”keikkaaminen” ei voi tulla muuhun johtopäätökseen kuin että puhe oli juuri veropetoksesta ja miljonääriltä jääneen käteisen piilottamisesta verottajalta. Kantelun mukaan leskeä ei tällaisesta ole tuomittu, joten väite rikkoo kantelijoiden mukaan Journalistin ohjeiden kohtia 10 ja 11, ja leskelle syntyi kantelijoiden mukaan myös oikeus samanaikaiseen kuulemiseen, mitä Yle ei ole noudattanut. Kantelun mukaan Yle rikkoi näin myös Journalistin ohjetta 21.
Kantelun mukaan kuudes olennainen asiavirhe esitettiin podcast-sarjaan liittyneessä Ilta alamaailmassa -lähetyksessä, jossa muun muassa esitettiin ”yliluonnollinen sessio”, jossa Ahonen vajosi transsiin ja kertoi näkevänsä merkkejä jostain henkirikoksesta ja tunnistavansa näkynsä rikospaikalla Jari Aarnion. Ahonen kertoi ohjelmassa myös, että näki ennalta Estonian uppoamisen sekä Yhdysvalloissa WTC-torneihin kohdistuneet terrori-iskut.
Kantelun mukaan Yle vastasi kantelijoiden korjauspyyntöön, että Ovi alamaailmaan ja Ilta alamaailmassa eivät ole uutisjournalismia. Ylen perustelu kuului kantelijoiden mukaan: ”erona uutisjournalismiin tämäntyyppisessä genressä asiaa saatetaan kuvata valitusta subjektiivisesta näkökulmasta, kuten tässä sarjassa tehty.”
Kantelun mukaan selvänäköisyyssessiot, prekognitio, etiäiset ja transsiin vaivuttaminen eivät olleet hyvän journalistisen tavan mukaisia tiedonhankkimiskeinoja, ja Yle rikkoi ohjelmalla Journalistin ohjeiden kohtia 8, 10, 11, ja 20.
Kantelun mukaan Yleltä oli pyydetty myös vastausta siihen, miksi Jari Aarniolle ei annettu mahdollisuutta vastata esitettyihin syytöksiin (JO 21). Kantelun mukaan Yleltä vastattiin, että myös Aarnion kuulemisen osalta asiassa on toimittu Journalistin ohjeiden mukaisesti.
Päätoimittajan vastaus 2.11.2023
Ylen luovien sisältöjen vastaavan toimittajan sijaisen, mediapäällikkö Petri Jauhiaisen mukaan true crime lähtee liikkeelle tositapahtumista, mutta genreen on kautta aikojen kuulunut myös tekijän näkökulma tai spekulaatio. Ilman tekijän näkökulmaa genreä ei olisi olemassa. Vastauksen mukaan samanlaisia valintoja tehdään usein dokumenttiohjelmissa. True crime ei ole esimerkiksi uutis- tai ajankohtaisohjelma taikka tutkivaa journalismia, jossa pyritään tasapuolisesti avaamaan eri näkökulmia.
Vastaavan toimittajan sijaisen mukaan true crimen tarkoituksena voi olla rikoksen uhrin tai uhrien näkökulman esille tuonti. Tässä sarjassa nostettiin vastauksen mukaan erityisesti kuuluville uhrin ääni, omalla nimellään ja omalla kertomuksellaan. Uhrien tai muutoin rikollisista teoista kärsineiden näkökulmat ovat vastauksen mukaan aina subjektiivisia kokemuksia, joita voi ulkopuolisen olla vaikea arvioida täysin objektiivisesti.
Näiden näkökulmien esiin tuominen on kuitenkin yhteiskunnallisesti merkittävää ja tarpeellista ymmärryksen lisäämiseksi siitä, millaisia vaikutuksia lain noudattamatta jättämisellä on, vastauksessa todetaan.
Vastaavan toimittajan sijaisen mukaan Ylen tilannetta ei voi tarkastella yhden ohjelmasarjan tai sen yksityiskohtien perusteella vaan kokonaisuutena. Kokonaisuus täydentyy Ylen uutis- ja ajankohtaistoimitusten tekemillä jutuilla Jari Aarniosta.
Vastauksen mukaan tämä on syy myös sille, että ohjelmasarja oli sijoitettu Luovat sisällöt ja media -yksikön vastaavan toimittajan alaisuuteen, ei uutis- ja ajankohtaistoimintaan.
Vastauksessa todetaan asiavirheväittämästä koskien Iina Ahosen rikollista taustaa, että kantelijoiden otettua yhteyttä Yle Areenan verkkosivuille lisättiin merkintä: ”Iina Ahosta ei ole tuomittu mistään rikoksista Jari Aarniota koskeviin oikeudenkäynteihin liittyen. (Tekstiä täsmennetty 31.3.2023).”
Vastaavan toimittajan sijaisen mukaan Ahosen saamat vähäiset tuomiot ovat vanhoja eivätkä ne liity millään lailla Aarnio-oikeudenkäynteihin, joissa käsitellyt rikokset olivat vakavia. Vastauksen mukaan Ahosen vähäisten tuomioiden perusteella häntä ei voi pitää rikollisena podcast-sarjan näkökulmasta. Vastauksen mukaan kuuntelijat ovat ymmärtäneet riittävällä tarkkuudella (lisäysmerkintä huomioon ottaen), että Ahosen saamat tuomiot eivät liittyneet mitenkään Ovi alamaailmaan -sarjaan.
Vastaavan toimittajan sijainen toteaa, että kantelun mukaan toinen olennainen asiavirhe liittyy podcastissa esitettyihin väitteisiin, että Iina Ahosen kertomukset ovat totta, eikä niissä ole ristiriitaisuuksia Jari Aarnion oikeudenkäyntiin liittyen. Vastauksen mukaan sarjassa todetaan, että tämä on Iina Ahosen tarina, ja hän kertoi samalla tavoin näkemyksiään kuin muutkin tarinan henkilöt. Vastauksen mukaan oli kuulijan tehtävä muodostaa sitten oma käsityksensä näistä kertomuksista. Vastauksen mukaan sarja ei tuo julkisuuteen uusia väitteitä, mutta pyrkii antamaan Ahosen ja muiden kertomusten kautta tunnepohjaa tapahtumille.
Vastaavan toimittajan sijaisen mukaan asia sanotaan suoraan myös ohjelman esittelytekstissä seuraavasti:
“Ovi alamaailmaan kuuntelee Aarnio-oikeudenkäyntien todistajia ja tarinoita. Keskeisessä asemassa on peloton nainen, Iina Ahonen. Hän kertoo, miten tutustui Aarnioon ja alamaailmaan tunnettuihin kärkinimiin. Iina ei ole itse rikollinen eikä häntä ole tuomittu. Iina Ahosta ei ole tuomittu mistään rikoksista Jari Aarniota koskeviin oikeudenkäynteihin liittyen. (Tekstiä täsmennetty 31.3.2023.)
Julkisuudessa Iina Ahonen on tunnettu “Saarana”. Nyt hän puhuu omalla nimellään ja äänellään niin Jari Aarniosta kuin ajastaan todistajansuojeluohjelman tiukassa otteessa. Hän kutsuu suojelua seitsemän vuoden vankilaksi. Ristiriitaiset todisteet, tutkinta ja tuomiot ovat se voima, jolla podcastin tarinat kulkevat eteenpäin. Kertojina ovat mm. alamaailmasta tunnetut Keijo Vilhunen, Raine Sievälä, Jani Leinonen, Late Johansson ja Janne Raninen sekä syyttäjä Perttu Könönen, tutkinnanjohtaja Jukka Haavisto, asianajaja Markku Fredman. Kaikki nämä tarinat ovat osa Jari Aarnion tarinaa. Podcast etsii rikollisten, viranomaisten ja todistajien tarinoiden avulla vastauksia Aarnion toiminnan laajuudesta alamaailmassa vuodesta 1985 aina tähän päivään asti.
Elokuvaohjaaja Pekka Lehto on seurannut oikeussalissa tapahtumia eri oikeusasteissa käsittelyn jokaisena päivänä. Viranomaisten kannustamana Iina Ahonen kirjoitti vuonna 2013 muistion Aarnion rikoksista ja toimitti sen sisäministeriöön. Muistio johti Aarnion rikostutkintaan ja lukuisiin oikeudenkäynteihin. Entinen poliisipäällikkö sai pitkän vankeustuomion. Aarnio on sovittanut rikoksensa ja on tänään vapaa mies.
Iina Ahonen halusi erota todistajansuojelusta. Hänet pahoinpideltiin ja hän halvaantui. Peloton nainen istuu tänään pyörätuolissa ja kertoo elämäntarinansa alamaailmassa. Kolme vuosikymmentä kestänyt tarina alkaa.”
Kantelun mukaan sarjan kolmas olennainen asiavirhe koskee virolaisen Veiko Larsenin osuutta, missä hän kertoi niin sanotusta Punavuoren kaksoismurhasta. Kantelun mukaan Larsen sanoo, että murhien taustalla oli huumerikollisten velka Jari Aarniolle, ja että tämä olisi haastattelijan johdattelemaa.
Vastaavan toimittajan sijaisen mukaan näin ei tapahdu, vaan Larsen kuvaa tilanteessa rikollista ajattelumaailmaa tuon tapauksen yhteydessä. Haastattelija suhtautuu haastateltavan sanomisiin myös kriittisesti, kun hän kysyy niihin perusteluja. Vastauksen mukaan Larsen kertoo itse olleensa kuulusteltavana asiassa ja kertoo asuneensa toisen murhatun asunnossa. Vastauksen mukaan Larsenin kertomuksessa Aarniota ei yksilöidä ja kyseisessä kohdassa mainittu Pasila Oy oli yleistys poliisin korruptiosta. Vastauksen mukaan poliisin mahdollista korruptiota oli voitava pitää esillä, kuten tehtiin myös jaksossa 4.
Kantelun mukaan Iina Ahosen väite siitä, että Jari Aarnio teki hänestä prostituoidun, ei voinut pitää paikkaansa. Vastaavan toimittajan sijaisen mukaan podcastin yhtenä tärkeänä piirteenä oli Iina Ahosen näkökulma. Ahonen kertoi, miten itse oli asian kokenut.
Vastauksen mukaan journalismi on myös osa elämää, ja journalismiin kuuluvat totuuteen pyrkimisen lisäksi myös erilaisten ihmisten kokemukset ja niiden esittäminen. Mitä kauemmaksi uutis- ja ajankohtaisgenrestä mennään, sitä enemmän tällainen on mahdollista.
Kantelijoiden väittämä viides asiavirhe liittyy podcast-sarjan jaksoon neljä, ja siinä esitettyyn väitteeseen, että jaksossa esiin noussut miljonäärin leski olisi syyllistynyt veropetokseen.
Vastauksen mukaan asiassa oli tehty virhe, joka korjattiin Journalistin ohjeiden mukaisesti sekä jakson esittelytekstiin, että itse podcastin jaksoon. Jaksossa korjaus mainitaan heti jakson alussa ja itse jaksosta väite vastauksen mukaan poistettiin.
Jakson esittelytekstiin korjaus on vastaavan toimittajan sijaisen mukaan kirjattu seuraavasti: ”Toisin kuin podcastin tässä jaksossa väitetään, ei miljonäärin leskeä ole tuomittu esille nousevassa veropetosasiassa. (Korjaus 31.3.2023). Väite on poistettu jaksosta 6.4.2023.”
Kantelun mukaan leskelle syntyisi myös oikeus samanaikaiseen kuulemiseen, mutta vastaavan toimittajan sijaisen mukaan miljonäärin leskeä ei tunnisteta selvästi jaksossa tai ohjelmasarjassa mitenkään tavalliselle kuuntelijalle, vaan kantelijat olivat itse hänet nimenneet. Vastauksen mukaan näin ollen myöskään samanaikaisen kuulemisen kriteerit eivät täyty.
Kantelun mukaan kuudes olennainen asiavirhe esitettiin podcast-sarjaan liittyneessä suorassa Ilta alamaailmassa -lähetyksessä, jossa muun muassa esitettiin ”yliluonnollinen sessio”, jossa Ahonen vajosi transsiin ja kertoi nähneensä merkkejä jostain henkirikoksesta ja tunnistavansa Jari Aarnion näkynsä rikospaikalla. Kantelun mukaan selvänäköisyyssessiot, prekognitio, etiäiset ja transsiin vaivuttaminen eivät ole hyvän journalistisen tavan mukaisia tiedonhankkimiskeinoja. Vastaavan toimittajan sijaisen mukaan Ylellä ollaan asiasta samaa mieltä, ja asia tulee esille myös ohjelmassa.
Vastaavan toimittajan sijaisen mukaan ohjelmat Ovi alamaailmaan ja Ilta alamaailmassa eivät ole uutisjournalismia. Erona uutisjournalismiin tämäntyyppisessä genressä asiaa saatetaan kuvata valitusta subjektiivisesta näkökulmasta, kuten näissä ohjelmissa tehtiin. Esimerkiksi Ilta alamaailmassa -ohjelmassa ollut kynttiläistunto ei tähdännyt minkäänlaiseen tiedonhankintaan. Vastauksen mukaan osuuden tarkoituksena oli kertoa Iina Ahosen maailmankuvasta, ja lähetyksessä istunnon kerrottiin olevan epäluotettava tiedonhankkimistapa. Vastauksen mukaan Ihminen voi uskoa johonkin yliluonnolliseen (vaikka Jumalaan, ihmeparannukseen, kynttiläistuntoihin tai Väinämöiseen) mutta eivät henkilön tämänkaltaiset uskomukset vähennä hänen luotettavuuttaan todistajana oikeudessa.
Kantelun mukaan Yleltä oli kysytty, miksi Jari Aarniolle ei annettu mahdollisuutta vastata esitettyihin syytöksiin.
Vastaavan toimittajan sijaisen mukaan Jari Aarniolle oli annettu mahdollisuus samanaikaiseen kuulemiseen useita kertoja. Aarnio oli jo eri oikeusasteiden oikeudenkäyntien aikana useasti kieltäytynyt Pekka Lehdon haastattelupyynnöistä. Hänen kieltäytymisensä oli jopa videoitu.
Vastauksen mukaan ei olisi ollut mahdollista pyytää Aarniolta kommenttia vain yhteen tai muutamaan yksilöityyn kohtaan, koska moniosaisessa sarjassa käsiteltiin Aarnion toimintaa ja suhdetta sarjan päähenkilöön useissa eri yhteyksissä. Vastaavan toimittajan sijaisen mukaan haastattelu olisi tässä tilanteessa ollut paras keino samanaikaiseen kuulemiseen ja tätä mahdollisuutta oli tarjottu Aarniolle.
Vastauksen mukaan Aarnion samanaikaista kuulemista yritettiin myös podcastiin. Ohjelmasarjan suunnitteluprosessissa podcastin päätekijä Pekka Lehto esitti Aarnion asianajajalle pyynnön, jossa hän kysyi Aarniota haastateltavaksi podcastiin. Vastaavan toimittajan sijaisen mukaan Lehto oli pyytänyt asianajajaa välittämään pyynnön Aarniolle, ja kysellyt asiasta vielä lisää sähköpostitse Aarnion asianajajalta, joka vakuutti lähettäneensä pyynnön vielä uudelleen. Vastauksen mukaan Aarnio olisi pystynyt vastaamaan haastattelupyyntöihin myös vankeudesta niin halutessaan. Vastauksen mukaan tästä oli esimerkkinä muuhun Ylen ohjelmaan liittynyt viesti, jonka Aarnio lähetti elokuussa 2020.
Vastaavan toimittajan sijainen muistuttaa vielä, että tämän sarjan tyylilaji oli true crime, ei esimerkiksi uutis- ja ajankohtaisjournalismi. Vastauksen mukaan tähän tyylilajiin kuului spekulatiivisuus ja tekijän omien näkemysten esille tuominen. Jo sarjan ohjelmatyyppi siis kertoi, että kyse ei ollut puhtaasti faktapohjaisesta asiajournalismista vaan genrestä, jossa lukuisten haastateltavien subjektiivisten kertomusten todistusvoima suhteessa toisiinsa jää lopulta kuulijan arvioitavaksi. Vastauksen mukaan yleisö kykeni erottamaan medialukutaitonsa avulla true crimen uutis- tai ajankohtaisjournalismista.
Yle katsoo, ettei se ole rikkonut kantelussa mainittuja Journalistin ohjeita.
Ratkaisu
JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.
JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta.
JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.
Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.
Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.
JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.
Yle Areenassa julkaistiin podcast-sarja, jossa useat henkilöt kertoivat omat tarinansa ex-poliisipäällikkö Jari Aarnion rikoksiin ja noiden tapahtumien aikaiseen alamaailmaan liittyen. Ohjelman päähenkilönä oli nainen, jonka paljastuksista Aarnioon kohdistuva rikostutkinta aikanaan käynnistyi.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että kyseessä oli true crime -genreä edustava ohjelma, jossa esitettiin lajityypille ominaisesti haastateltavien omiin kokemuksiin perustuvia väitteitä. Lajityyppi kävi ilmi muun muassa ohjelmasarjan esittelyteksteistä ja johdantopuheista.
Neuvosto katsoo, että podcast-sarjassa oli olennainen asiavirhe, kun siinä väitettiin, ettei päähenkilöä ole tuomittu rikoksista. Virhettä oli yritetty korjata esittelytekstin muokkauksella ”ei ole tuomittu mistään rikoksista Jari Aarniota koskeviin oikeudenkäynteihin liittyen”. Korjaus ei ollut riittävä, sillä väite toistui yhä muuttumattomana podcastin kertojan toteamana.
Muilta osin kantelussa ei osoitettu sellaisia olennaisia asiavirheitä, joita ei olisi riittävästi korjattu. Kyse oli haastateltujen tulkinnoista ja spekulaatioista, jotka olivat ohjelman lajityypin ja kokonaisuuden valossa sellaisiksi myös ymmärrettävissä. Kuulijoille annettiin avaimet ymmärtää, että kaikki ohjelmassa kerrottu ei ollut välttämättä totta.
Lajityyppi huomioiden ohjelmasta ei ollut osoitettavissa puutteita lähdekritiikissä tai tietojen tarkistamisessa. Neuvosto muistuttaa, että uudenlaisissakin journalismin lajeissa on olennaista antaa yleisölle riittävästi työkaluja erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta.
Ylen mukaan Jari Aarniolle oli tarjottu useasti mahdollisuutta tulla haastatelluksi aiheesta ja kertoa omat näkemyksensä. Neuvosto katsoo, että tämä oli riittävää Journalistin ohjeen 21 näkökulmasta. Miljonäärin leski ei ollut ohjelmasta laajasti tunnistettavissa, eikä häntä tarvinnut kuulla.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yle on rikkonut Journalistin ohjetta 20 ja antaa sille huomautuksen.
Ratkaisun tekivät:
Eero Hyvönen (pj.), Tommi Hatinen, Johannes Koponen, Anssi Marttinen, Sanna Mattila, Sara Nurmilaukas, Alma Onali, Mari Paalosalo-Jussinmäki, Margareta Salonen, Mari Tuohiniemi ja Marjukka Vainio-Rossi.
Neuvoston päätöstä on korjattu 9.2.2024 klo 9.03. Lisätty ratkaisun tekijöihin Mari Tuohiniemi.