Kantelu 28.6.2022
Kantelu kohdistuu Turun Sanomien 21.4.2022 verkkosivuillaan julkaisemaan juttuun ”Salolaisnaisen pelastamaa Keijo-kettua uhkaa lopettaminen – Katso video perheen koirien kanssa elävästä kesystä repolaisesta” sekä lehden printtiversiossaan 22.4.2022 julkaisemaan juttuun ”Keijo-ketun lopettaminen halutaan estää”. https://www.ts.fi/uutiset/5631927
Kantelun mukaan jutusta sai käsityksen, jonka mukaan valvontaeläinlääkäri olisi toiminut eläinsuojeluasiassa lainvastaisesti tai väärin, vaikka eläinsuojeluasiaa oli hoidettu täysin lain mukaan ja ammattitaidolla. Kantelun mukaan myös eläinsuojelutarkastuksista prosessina annettiin virheellinen kuva. Jutussa haastatellun henkilön luokse tehtiin epäilyyn perustuva eläinsuojelutarkastus, jonka keskeinen havainto oli, että hänellä oli lemmikkinä luonnosta otettu kettu. Eläinsuojelulain 13 § kieltää luonnonvaraisen eläimen pidon lemmikkinä. Haastateltua oli kuultu tarkastuksella suullisesti, ja kuulemismenettely oli korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätösten KHO:2015:88 ja KHO:2015:89 mukainen.
Kantelun mukaan haastatellulle annettiin eläinsuojelulain 42§ mukainen määräys toimittaa ja luovuttaa kettu Ähtärin eläintarhaan. Toisena ja viimeisenä vaihtoehtona esitettiin ketun lopettaminen. Määräys oli asianosaista sitova eli valvontaeläinlääkäri ei itse pystynyt tällä määräyksellä siirtämään tai lopettamaan kettua. Päätöksen liitteenä oli valitusosoitus hallinto-oikeuteen, jota asianosainen on käyttänyt. Hallinto-oikeus on antanut asiasta kaksi välipäätöstä, joilla toimeenpanoa ei kielletä.
Kantelun mukaan jutuissa oli seuraavat olennaiset asiavirheet, jotka saattoivat kantelun tehneen Salon valvontaeläinlääkärin erittäin negatiiviseen julkisuuteen: Juttujen otsikoissa todettiin, että ”Keijo-kettua uhkaa lopettaminen” ja että ”Keijo-ketun lopettaminen halutaan estää”. Kantelun mukaan jutussa haastateltu henkilö pelkäsi valvontaeläinlääkäriä ja kertoi, ettei itse aio lopettaa kettua. Juttu antoi ymmärtää, että valvontaeläinlääkäri olisi lopettamassa ketun. Todellisuudessa tälle väitteelle ei ole kantelun mukaan mitään todenmukaista pohjaa. Kantelijan mukaan annettu eläinsuojelumääräys oli asianosaista sitova eli jos haastateltu ei aikonut lopettaa kettua, niin tällöin kukaan ei ollut kettua lopettamassa. Valvontaeläinlääkäri ei pystyisi annetulla määräyksellä kettua lopettamaan. Lisäksi kantelun tehnyt valvontaeläinlääkäri oli jo selvittänyt ketulle eläinsuojelulainsäädännön täyttävän pitopaikan, joten mitään todellista uhkaa ketun lopettamiseen ei ollut.
Lisäksi jutuissa oli kantelun mukaan asiavirhe, kun verkkouutisessa ja lehtijutun lopussa todettiin: ”Torstaihin mennessä valvontaeläinlääkäri ei määräpäivästä huolimatta ollut toteuttanut ketun lopettamista tai siirtoa.” Kantelija toistaa, että edelleen annettu eläinsuojelulain 42 § mukainen määräys oli asianosaista sitova ja valvontaeläinlääkäri ei voinut tällä päätöksellä toimia.
Kantelun mukaan olennaisen virheen korjaamista ei ollut tehty verkossa oikein: verkkojutussa ei ollut mainintaa, että sitä oli muokattu julkaisun jälkeen. Muun muassa suora Facebook-linkki, johon koko juttu perustui, oli poistettu jutusta.
Kantelun mukaan Turun Sanomat myös rikkoi haastateltavan oikeuksia. Lehden toimittaja oli soittanut kantelijalle 19.4 klo 14.30 ja kysynyt häneltä Salon Puskaradion Facebook-julkaisusta. Puhelu kesti kantelijan mukaan kaksi minuuttia ja 35 sekuntia. Kantelijan mukaan Facebook-julkaisu ei ollut todenperäinen, joten hän ei lähtenyt sitä kommentoimaan. Kantelun mukaan toimittaja oli myöhemmin yhdistänyt puhelun lyhyen sisällön 21.4. julkaistuun verkkouutiseen ja 22.4. julkaistuun lehtijuttuun, jolloin syntyi virheellinen kuva, että kantelijalla olisi ollut mahdollisuus kommentoida näiden julkaisua. Turun Sanomien päätoimittaja Jussi Orell on myöhemmin kertonut kantelijalle, että puhelu oli nauhoitettu. Kantelija toteaa, että hänelle ei puhelun aikana kerrottu, että puhelu nauhoitetaan.
Kantelun mukaan Turun Sanomat ei myöskään suhtautunut kriittisesti tietolähteeseensä, jolla voi kantelijan mukaan olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
Kantelijan mukaan verkkojutun alkuperäisessä versiossa oli linkitys Salon Seudun Puskaradioon jaettuun Facebook-keskusteluun, jota lehtijutussa käytettiin lähteenä. Facebook-julkaisulla ei kantelijan mukaan ollut mitään totuudenmukaista pohjaa. Sen tekijällä oli eläinsuojeluhistoriaa, ja kantelija arvioi, että päivityksen tekijän motiivina oli esittää perättömiä väitteitä ja valheellista tietoa, jonka tarkoitus oli aiheuttaa kantelijalle vahinkoa, kärsimystä ja haittaa hänen työssään valvontaeläinlääkärinä.
Päivityksessä väitettiin kantelun mukaan valheellisesti, että valvontaeläinlääkäri tulisi tappamaan ketun ja että eläinsuojeluasiassa olisi menetelty lain vastaisesti ja eläintarhaan siirto vaatisi poikkeusluvan. Kantelijan mukaan perättömillä väitteillä oli tarkoitus maalittaa eli yllyttää suurta joukkoa ihmisiä hyökkäämään yhden ihmisen kimppuun eri tavoin. Kantelija kertoo saaneensa tapauksen laajan julkisuuden seurauksena vihapostia, ja yhteydenotot ovat vaikeuttaneet hänen oman työtehtävän hoitamista.
Kantelija toteaa, että Turun Sanomat ei seurannut uutistapahtumaa loppuun asti. Kantelijan mukaan kettu on siirretty Ähtärin eläintarhaan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti eläinsuojelulain 44 § mukaisella hallintopäätöksellä, mutta tätä ei Turun Sanomissa ole uutisoitu. Lisätietoja löytyy eläintarhan sivuilta https://www.ahtarizoo.fi/zoo/uutiset/tessu-ketulle-tuli-kaveri
Päätoimittajan vastaus 25.8.2022
Turun Sanomien vastaava päätoimittaja Jussi Orell toteaa, että Turun Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa ja perustelee kantaansa seuraavasti:
Päätoimittajan mukaan jutussa tai otsikossa ei väitetty valvontaeläinlääkärin uhanneen ketun lopettamisella. Jutussa viitattiin Turun Sanomien näkemään valvontaeläinlääkärin määräykseen, jonka mukaan luonnonvaraista eläintä ei saa ottaa lemmikiksi, vaan sille voi antaa vain tilapäistä hoitoa. Päätöksessä viitattiin siihen, että kettu oli määräaikaan mennessä toimitettava Ähtärin eläinpuistoon tai lopetettava. Ketun huostaansa ottaneen naisen mukaan vaadittavaa siirtolupaa ei kuitenkaan ollut haettu. Hän kertoi myös kokeneensa, ettei hänelle ollut annettu riittävästi aikaa mahdolliseen siirtoon. Päätoimittajan mukaan haastatellulla oli asianosaisena ollut oikeus tulla jutussa kuulluksi ja kertoa näkemyksensä asiasta ja viranomaisten toiminnasta siinä. Printtijutun otsikossa, ”Keijo-ketun lopettaminen halutaan estää”, ei väitetty, että nimenomaan kantelija olisi lopettamassa kyseistä eläintä. Näin ei myöskään esitetty itse jutussa.
Päätoimittaja toteaa, että kantelun mukaan ketun huostaansa ottaneelle naiselle annetussa eläinsuojelulain mukaisessa määräyksessä hänet määrättiin toimittamaan kettu Ähtärin eläinpuistoon. Viimeisenä vaihtoehtona esitettiin ketun lopettaminen. Turun Sanomien uutisen muotoilut olivat päätoimittajan mukaan edellä kerrotun kanssa yhtäpitäviä. Jutussa ei siis väitetty, että juuri kantelija olisi lopettamassa ketun tai uhkaisi lopettamisella. Jutussa kerrottiin myös hallinto-oikeuden hylänneen välipäätöksellään valvontaeläinlääkärin antamasta päätöksestä tehdyn täytäntöönpanokieltohakemuksen.
Verkko- ja printtijutun otsikoille oli päätoimittajan mukaan jutuissa katetta, sillä edellä kuvatun perusteella ketun lopettaminen oli yksi, joskin viimesijainen vaihtoehto. Eri vaihtoehtoja avattiin tarkemmin jutussa.
Päätoimittajan mukaan jutuissa oli hyvän journalistisen tavan mukaisesti haastateltu kyseistä valvontaeläinlääkäriä. Hän ei kommentoinut yksittäistä tapausta hallintolakiin ja vaitiolovelvollisuuteen vedoten. Hänellä oli tähän oikeus. Tämä ei kuitenkaan voinut estää toimitusta kuulemasta muita osapuolia ja uutisoimasta asiasta.
Päätoimittajan mukaan kantelijan valvontaeläinlääkärinä jutussa antama muistutus, että sosiaalisessa mediassa saatetaan esittää asioita totuudenvastaisella tavalla, viittasi siihen, että ketun tarina tuli julki ensiksi paikallisessa Facebook-ryhmässä. Edellä mainitun näkökulman tuominen näkyvästi esiin jutussa vähensi päätoimittajan mukaan esimerkiksi ”maalittamisen” riskiä muistuttamalla lukijoita kriittisyydestä suhtautumisessa sosiaalisen median sisältöihin. Valvontaeläinlääkäri ei jutussa halunnut kommentoida luonnonvaraisen eläimen pitämistä lemmikkinä myöskään yleisellä tasolla. Toimitus oli kuitenkin tarjonnut virkaansa hoitavalle valvontaeläinlääkärille tähän mahdollisuuden.
Päätoimittaja kommentoi vastauksessaan myös Facebook-keskusteluun johtaneen linkin poistamista ja jutun muokkaamista. Jutun otsikosta poistettiin sen lyhentämiseksi sana ”kesy” sekä korjattiin haastatellun salolaisnaisen nimeä. Nämä muutokset eivät vaikuttaneet päätoimittajan mukaan merkittävästi jutun sisältöön. Juttuversioihin tehdystä hausta ja oikeusturvakopioista ei ole löytynyt versiota, jossa kantelussa mainittu linkki olisi ollut. Siten on jäänyt epäselväksi, oliko alkuperäisessä jutussa ollut upotuslinkki vai ei ja missä vaiheessa tämä olisi mahdollisesti poistettu (viimeisimmässä julkaistussa versiossa linkkiä ei ole). Sivustolla käydystä keskustelusta sen sijaan uutisoitiin normaalin tavan mukaan.
Päätoimittaja toteaa, että kantelussa annetaan ymmärtää, että toimittaja olisi yhdistänyt kantelijan kanssa käymänsä keskustelun juttuun, vaikka kantelija ei katso kommentoineensa virheellisenä pitämäänsä Facebook-julkaisua siteeraustarkoituksessa. Päätoimittajan mukaan toimittaja esitteli puhelun aluksi itsensä nimeltä, kertoi olevansa Turun Sanomien toimittaja ja tekevänsä juttua kesyyntyneestä ketusta. Kantelijan on siten täytynyt ymmärtää, että kyse oli jutunteosta.
Kantelussa puututaan lisäksi siihen, että toimittaja nauhoitti puhelun muttei kertonut taltioinnista. Päätoimittajan mukaan puhelu tallennettiin muistiinpanotarkoituksessa toimittajan omaan käyttöön, eikä sitä ole tallennettu mihinkään tietokantaan ja siihen on ollut pääsy vain kyseisellä toimittajalla. Viitaten Julkisen sanan neuvoston ratkaisuun 5979/YLE/15 (https://www.jsn.fi/paatokset/5979-yle-15/) toimittajalla on oikeus tallentaa puheluja mahdollisimman tarkan siteeraamisen vuoksi, eikä tallentamiseen tällöin tarvita lupaa eikä siitä ole velvoitetta kertoa. Tilanne olisi toinen, jos äänitettä käytettäisiin sellaisenaan osana juttua. Lehti ei kuitenkaan ole sitä julkaissut, vaan kyse on ollut mahdollisimman tarkan siteeraamisen varmistamisesta.
Päätoimittajan mukaan Turun Sanomat on edellä mainitun uutisen jälkeen kertonut tapauksesta kolme kertaa. Ensimmäinen seurantajuttu ilmestyi 24.4. Jutussa kerrottiin Kuusamon suurpetokeskuksen olevan halukas ottamaan ketun hoitoonsa (https://www.ts.fi/uutiset/5636718). Jutussa muistuttiin valvontaeläinlääkärin (kantelija) kaavailleen sijoituspaikaksi Ähtärin eläinpuistoa. Jutussa ei annettu ymmärtää valvontaeläinlääkärin olevan lopettamassa kettua. Valvontaeläinlääkäriä oli yritetty tavoittaa juttua varten siinä onnistumatta, mikä kerrottiin jutussa.
Seuraava juttu aiheesta ilmestyi 11.5. (https://www.ts.fi/uutiset/5653669). Myöskään tässä jutussa ei annettu ymmärtää, että kantelija olisi lopettamassa ketun. Jutussa haastateltu läänineläinlääkäri päinvastoin totesi, että lopettaminen on aina viimeinen vaihtoehto. Hän myös viittaa esihenkilönsä aiempaan samansisältöiseen viestiin siitä, ettei tarkastuskäynnin tarkoituksena ollut ketun lopettaminen.
Kantelussa kiinnitetään huomiota siihen, ettei Turun Sanomat ole uutisoinut toteutunutta ketun siirtoa Ähtäriin. Lehti on saanut asiasta tiedon vasta kantelun yhteydessä, minkä jälkeen asia on uutisoitu 23.8. (https://www.ts.fi/uutiset/5741952). Asiaa on siten seurattu usealla jutulla.
Päätoimittaja toteaa, että Turun Sanomat on pyrkinyt uutisoimaan kantelun kohteena olevasta asiasta mahdollisimman seikkaperäisesti kuullen prosessin aikana eri osapuolia, faktat mahdollisuuksien mukaan tarkistaen ja haastateltavien oikeuksia kunnioittaen. Lehti ei myöskään ole antanut ymmärtää kantelijan toimineen vastoin virkavelvollisuuttaan. Se, että viranomainen voi usein kommentoida asioita vain yleisellä tasolla, ei voi merkitä sitä, etteivät muut haastateltavat voisi arvioida viranomaisen toimintaa myös kriittisesti. Päätoimittaja katsoo, ettei Turun Sanomat ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisu
JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
JO 13: Uutisen voi julkaista rajallistenkin tietojen perusteella. Raportointia asioista ja tapahtumista on syytä täydentää, kun uutta tietoa on saatavissa. Uutistapahtumia on pyrittävä seuraamaan loppuun saakka.
nbsp;
JO 17: Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hänelle on myös kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useissa eri välineissä. Haastateltavalle pitää aina kertoa, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi.
JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.
JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.
Turun Sanomat kertoi jutuissaan henkilöstä, joka ei halunnut luopua lemmikkiketustaan, jonka valvontaeläinlääkäri oli määrännyt siirrettäväksi eläintarhaan tai lopetettavaksi.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että jutuista sai harhaanjohtavasti käsityksen, jonka mukaan valvontaeläinlääkärillä olisi ollut valtuudet lopettaa kettu. Tällaisia valtuuksia valvontaeläinlääkärillä ei ole. Sen sijaan päätös velvoitti kettua lemmikkinä pitäneen henkilön joko toimittamaan eläimen eläintarhaan tai huolehtimaan sen lopettamisesta. Kyseessä oli olennainen asiavirhe, joka lehden olisi pitänyt korjata.
Neuvosto pitää suotavana, että tiedotusvälineet seuraisivat huomiota herättäneet uutisaiheensa oma-aloitteisesti loppuun asti. Tässä tapauksessa Turun Sanomat reagoi vasta saatuaan tiedon kantelusta, mutta se oli tässä tapauksessa riittävää, koska tapahtumien käänteellä, eli ketun päätymisellä lopulta eläintarhaan, ei ollut valvontaeläinlääkärin toiminnan arvioinnin kannalta olennaista merkitystä.
Neuvosto toteaa, että kantelija joutui jutussa kielteiseen julkisuuteen. Hänelle kuitenkin tarjottiin mahdollisuutta tulla kuulluksi jo samassa yhteydessä, mutta kantelija ei halunnut kommentoida asiaa edes yleisellä tasolla.
Neuvosto toteaa, että haastattelun nauhoittaminen on tavanomainen journalistinen työtapa, josta ei tarvitse erikseen ilmoittaa haastateltavalle, ellei nauhoitusta ole tarkoitus käyttää esimerkiksi radiossa tai netissä. Päätoimittajan antaman selvityksen mukaan toimittaja esittäytyi ja kertoi asiansa kantelijan kanssa käydyn puhelinkeskustelun aluksi. Turun Sanomat ei loukannut tässä tapauksessa haastateltavan oikeuksia.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Turun Sanomat on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtaa 20, ja antaa sille huomautuksen.
Ratkaisun tekivät: Eero Hyvönen (pj), Marja Aarnipuro, Kyösti Karvonen, Marja Keskitalo, Johannes Koponen, Anssi Marttinen, Valpuri Mäkinen, Riikka Mäntyneva, Alma Onali, Aija Pirinen, Harto Pönkä, Henrik Rydenfelt, Jani Tanskanen ja Tuomo Törmänen.