Kantelu 23.5.2022
Kantelu kohdistuu Iltalehden verkkosivuillaan 23.2.2022 julkaisemaan juttuun ”Eläinten oikeudet?”
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/447a3e36-a45a-411a-93eb-4fd40ed8b590
Kantelun mukaan jutussa, jonka mukaan Helsingin eläinsuojeluyhdistys Hesy ry. olisi rikkonut eläinsuojelulakia, oli asiavirheitä. Ensimmäinen näistä liittyi Hesyn entisen työntekijän jutussa esittämään väittämään, jonka mukaan ”eläimet eivät pääse sairastuessaan riittävän ajoissa eläinlääkärille, vaan ne voivat menehtyä odottaessaan hoitoa, minkä eläintenhoitaja [nimi poistettu] kertoo itse nähneensä tapahtuneen usealle kissalle.” Kantelun mukaan tieto oli totuudenvastainen, sillä Hesyssä eläimet viedään viipymättä eläinlääkärille niiden sairastuessa, eikä yhtään eläintä ole menehtynyt sen takia, että ne olisivat odottaneet hoitoa liian pitkään.
Kantelun mukaan virheellinen tieto perustui jutussa haastatellun entisen työntekijän kertomukseen sekä hänen aiemmin tekemäänsä eläinsuojeluilmoitukseen. Ilmoituksen seurauksena tehdyssä valvontaviranomaisen tarkastuksessa ei kuitenkaan havaittu, ettei eläimiä olisi toimitettu ajoissa eläinlääkäriin. Valvontaeläinlääkäri totesi myös Iltalehden jutussa, ettei hän ole itse nähnyt eläimiä, jotka olisi tarvinnut toimittaa aikaisemmin eläinlääkäriin. Kantelija katsoo, että siten valvontaviranomainen oli tutkinut ja todennut virheelliseksi entisen työntekijän väitteen jo ennen jutun julkaisua.
Kantelun mukaan Iltalehti ei edes pyrkinyt itse selvittämään julkaisemansa tiedon todenperäisyyttä. Hesyn eläinrekisteritietoihin on kirjattu kaikkien yhdistyksellä hoidossa olleiden eläinten mahdolliset tulopäivät, rokotukset, loishäädöt, eläinlääkärikäynnit, lääkitykset, seurannat, lähtöpäivät ja lähtösyyt. Rekistereistä olisi kantelun mukaan ollut mahdollista tarkistaa jokaisen eläimen todellinen kuolinsyy ja -tapa ja siten riidattomasti todistaa väitteen virheellisyys. Kantelun mukaan Iltalehden lähteenä ollut entinen työntekijä ei esittänyt todisteita kertomuksensa tueksi tai yksilöinyt väitettyjä eläinten kuolemia. Iltalehti ei kantelun mukaan myöskään pyytänyt Hesyltä selvitystä menehtyneistä eläimistä sen vaatiessa jutun oikaisua.
Kantelun mukaan Iltalehden olisi tullut suhtautua lähteeseensä kriittisesti, sillä entisellä työntekijällä on voinut olla omia motiiveja kertoa Hesystä vahingollisia ja totuudenvastaisia asioita. Kantelussa huomautetaan, että vaikka Iltalehti haastatteli juttuaan varten muitakin lähteitä, se ei kertonut, tukiko jonkin näistä kertomus entisen työntekijän kertomusta. Kantelun mukaan väite kissakuolemista oli eläinsuojeluyhdistystä loukkaava ja sille vahingollinen.
Toiseksi juttu antoi kantelun mukaan virheellisesti sellaisen käsityksen, että mahdollinen syy eläinten ja tilojen huonolle kunnolle olisi Hesyn toiminta eläinten hoidossa. Jutussa oli useita valokuvia sairailta ja laihoilta näyttävistä eläimistä. Yhdessä kuvatekstissä kerrottiin Iltalehden haastattelemien eläintenhoitajien väittävän, että eläimille olisi syötetty yli vuoden vanhaa, pilaantunutta ruokaa, mikä voi aiheuttaa sairauksia. Kantelun mukaan kuvat ja väite olivat peräisin Hesyn entisen työntekijän tekemästä eläinsuojeluilmoituksesta. Kantelija arvioi, että kuvilla oli ilmeisesti tarkoitus osoittaa, että yhdistys olisi väitetyillä toimilla aiheuttanut eläimien huonon kunnon. Todellisuudessa Hesyssä ei yhdistyksen mukaan koskaan syötetä eläimille pilaantunutta taikka muuta ruokaa, joka voisi johtaa eläinten aliravitsemukseen taikka sairauksiin, minkä myös valvontaviranomainen oli kantelun mukaan jo ennen jutun julkaisua todennut. Kantelija katsoo, että sairaiden ja laihojen eläinten ja likaisten tilojen kuvien julkaiseminen on omiaan johtamaan lukijaa harhaan, ja että Iltalehti rikkoi näin Journalistin ohjetta 11.
Iltalehti korjasi juttuaan Hesyn 22.4.2022 jättämän oikaisuvaatimuksen vuoksi. Tästä kerrottiin jutun lopussa seuraavasti: ”Oikaisu: juttua korjattu 17.5. klo 12.00. Vaihdettu väliotsikko (Ei heti lääkäriin) muotoon ”Ajoissa eläinlääkäriin”. Poistettu syy-yhteyttä kuvaava sillä-sana Mimosa-koiran kaihileikkauksen ja järjestön rahankeruun väliltä. Poistettu lause ”Hesyssä on siis toimittu ainakin näissä tapauksessa niin, että sairasta eläintä ei ole viety heti eläinlääkäriin”.” Vastaava printtijuttua koskeva oikaisu julkaistiin myös paperilehdessä.
Hesy katsoo, ettei Iltalehti korjannut juttuaan asianmukaisesti Journalistin ohjeen 20 vaatimalla tavalla. Kantelun mukaan vanhan jutun täydentäminen oikaisua koskevalla loppuhuomioilla ei ollut riittävää, vaan Iltalehden olisi tullut julkaista erikseen tieto jutun oikaisusta verkkosivuillaan. Jutun loppuun lisätty oikaisu jäi kantelun mukaan täysin virheellistä tietoa saaneen yleisön huomaamatta.
Lisäksi lehden olisi pitänyt kantelijan mielestä kertoa yksiselitteisesti, että alkuperäinen juttu oli
virheellinen, ja yksilöidä, mikä jutussa oli virheellistä. Iltalehden tekemästä oikaisusta ei kantelun mukaan ilmennyt, että aikaisempi versio jutusta oli ollut virheellinen, ja että oikaisulla poistetut
tiedot olivat sisältäneet nimenomaan asiavirheitä.
Kantelussa on mainittu Journalistin ohjeet 8, 10, 11 ja 12. Lisäksi sen on tulkittu kohdistuvan ohjeiden kohtaan 20.
Päätoimittajan vastaus 25.7.2022
Iltalehden uutispäätoimittaja Valtteri Varpela toteaa vastauksessaan Hesyn lähettäneen oikaisuvaatimuksensa toimitukselle 22.4. eli kaksi kuukautta jutun ilmestymisen jälkeen. Iltalehti perehtyi vaatimukseen tarkasti ja vastasi Hesylle 28.4. Vastauksessaan lehti kertoi oikaisevansa jutusta yhtä kohtaa osittain ja mahdollisesti lisääkin, jos Hesy toimittaisi Iltalehdelle siihen liittyvän dokumentin.
Hesy kyseli oikaisun perään 2.5. Iltalehti vastasi heti samana päivänä odottavansa Hesyltä edelleen vastausta ja/tai dokumenttia liittyen toiseen oikaisuvaatimuksen kohtaan. Hesy vastasi tähän 13.5., ja Iltalehti teki oikaisun 17.5. Hesyn juristille lähetetyssä vastauksessa toimitus kertoi jo julkaisseensa yhtä oikaisuvaatimuksen koskevan oikaisun nettijutussaan sekä julkaisevansa printtijuttuun viittaavan oikaisun seuraavan päivän lehdessä. Vastauksessa todettiin, että muilta osin Iltalehti ei nähnyt tarpeita jatkotoimenpiteisiin ja että lehti katsoi asian omalta puoleltaan loppuun käsitellyksi.
Iltalehti katsoo, ettei toimitukselle lähetetty oikaisuvaatimus antanut ensimmäisen väitetyn virheen osalta aihetta jutun korjaamiselle. Ensimmäinen kantelussa esitetty virheväittämä, joka koski sitä, pääsevätkö eläimet sairastuessaan riittävän ajoissa eläinlääkärille, oli päätoimittajan mukaan eläinsuojeluilmoituksen ja eläintenhoitajan Iltalehdelle antaman haastattelun valossa totta.
Oikaisuvaatimuksen mukaan juttuun haastateltu eläintenhoitaja olisi epäluotettava lähde, koska lähteellä olisi voinut olla vahingoittamistarkoitus antaessaan haastattelua. Iltalehti kertoo kuitenkin arvioineensa lähteidensä luotettavuutta ja tarkoitusperiä. Jutussa esiintyneen eläintenhoitajan lisäksi lehti kertoo haastatelleensa kolmea muuta Hesyn entistä eläintenhoitajaa. Muut haastattelut tehtiin nimettömästi, sillä Hesyllä on käytössä salassapitosopimukset. Päätoimittajan mukaan haastateltavien kertomukset olivat yhdenmukaisia.
Iltalehti toi myös jutussaan esille, että siinä haastatellun eläintenhoitajan työsuhde oli päättynyt Hesyn aloitteesta, joten lukija saattoi myös itse arvioida lähteen luotettavuutta. Päätoimittajan mukaan entisten työntekijöiden luotettavuutta arvioidessa on hyvä kiinnittää huomiota tosiasiaan, että Hesy on lopettanut työntekijöidensä työsuhteita yt-asiamiehen kirjallisen lausunnon mukaan niin, että yt-lakia ei ole kaikilta osin noudatettu ja työsuhteita on ollut yksin tänä keväänä käräjillä kaksi kappaletta. Myös tämä tuotiin esille jutussa. Lisäksi entiset työntekijät ovat käräjöineet ennenkin Hesyä vastaan ainakin kaksi kertaa 2000-luvulla.
Lisäksi Iltalehti kertoo tehneensä useita muita haastatteluja artikkelia varten. Iltalehden etsiessä Hesystä tietoa, järjestön nettisivuilla oli esillä vain nykyisten eläintenhoitajien etunimet ilman yhteystietoja. Silti Iltalehti onnistui ottamaan yhteyttä yhteen eläintenhoitajaan, joka työskenteli Hesyssä jutun ilmestymisen aikaan. Päätoimittajan mukaan eläintenhoitaja vastasi, ettei halua haastattelua, koska työntekijöitä olisi uhkailtu poliisilla, jos he rikkoisivat vaitiolovelvollisuutta. Täten nykyisten eläintenhoitajien haastatteleminen oli lehden mukaan vaikeaa. Iltalehti haastatteli taustaksi myös yhtä Hesyn entistä vapaaehtoista toimijaa.
Päätoimittaja toteaa vastauksessaan, että Hesystä oli tehty edellisenä syksynä kaksi eläinsuojeluilmoitusta. Yksi toisen ilmoituksen tekijöistä oli juttuun omalla nimellään haastateltu eläintenhoitaja. Toisella ilmoituksella oli eri tekijä, jota Iltalehti myös haastatteli. Haastateltava on kytköksissä toiseen eläinsuojelujärjestöön, eikä hän ole koskaan työskennellyt Hesyssä. Asemansa takia hän ei halunnut esiintyä jutussa nimellään.
Lisäksi Iltalehti haastatteli valvontaeläinlääkäriä, poliisia, läänineläinlääkäriä ja Hesyn mediavastaavaa. Täten Iltalehti pyrki päätoimittajan mukaan saamaan asiasta laveamman kuvan kuin vain yhdeltä lähteeltä olisi mahdollista saada.
Iltalehti noudatti päätoimittajan mukaan Journalistin ohjeiden edellyttämää samanaikaisen kuulemisen periaatetta antamalla Hesyn lausua asiasta jutussa oman näkemyksensä. Lisäksi eläintenhoitajien näkemysten vastaiset mielipiteet kerrottiin laajemminkin, sillä valvontaeläinlääkäri kertoi jutussa, ettei hän ole nähnyt eläimiä, jotka oli tarvinnut toimittaa eläinlääkäriin aiemmin.
Päätoimittaja toteaa vastauksessaan, että epäilyyn eläinten riittävän nopeasta pääsystä eläinlääkärille otettiin kantaa eläinsuojelutarkastuskertomuksessa sen verran, että kohtaan ”toimenpiteet” on kirjattu tarkastajan neuvo: ”Sairaille eläimille järjestetään riittävän ajoissa eläinlääkärin tarkastus ja huonokuntoiset eläimet viedään päivystykseen matalalla kynnyksellä”.
Päätoimittajan mukaan Hesyn oikaisuvaatimuksessaan esittämä väite, jonka mukaan valvontaeläinlääkärillä ei ollut mitään huomautettavaa koskien Hesyn eläinten hoitoa ja toimittamista lääkäriin, ei pidä paikkaansa. Valvontaeläinlääkäri kertoi Iltalehden haastattelussa tutkineensa eläinten tietoja saadakseen selvyyden niiden kuolinsyistä ja siirtäneensä yhden kissanpennun epäillyn lopetuksen poliisille, kuten jutussa kerrottiin. Päätoimittajan mukaan valvontaeläinlääkäri myös totesi erikseen Iltalehden haastattelussa, ettei eläintenhoitaja saa lopettaa kissanpentua lääkkeellä, vaan kissanpentu on toimitettava eläinlääkäriin, jos se pitää lopettaa.
Päätoimittajan mukaan Hesy ei tarjonnut Iltalehdelle mahdollisuutta tutustua eläintensä asiakirjoihin. Koska kyseessä on kiistanalainen asia, jota jopa poliisi on selvitellyt, päätoimittajan mukaan oli perusteltua uutisoida väitteistä jo siinä vaiheessa, kun niiden tutkinta oli kesken. Iltalehti katsoo, ettei se, että asiasta on vastakkaisia käsityksiä, estä totutun tavan mukaan uutisointia, jos molemmat kannat tuodaan esille.
Iltalehti katsoo, ettei myöskään kuvia käytetty jutussa harhaanjohtavasti Journalistin ohjeen 11 vastaisella tavalla. Päätoimittajan mukaan jutussa julkaistut kuvat olivat Hesystä. Kuvien yhteydessä kerrottiin, että Hesyn entisten eläintenhoitajien käsityksen mukaan osa eläintenruoasta olisi ollut pilaantunutta ja haisevaa. Päätoimittajan mukaan tätä tukevat eläinsuojelutarkastuksen asiakirjat, joissa kerrottiin, että Hesystä oli tarkastuskäynnillä löytynyt yli vuosi aiemmin parasta ennen päiväyksen ylittänyttä eläintenruokaa. Lisäksi Iltalehteen on päätoimittajan mukaan lähetetty runsaasti kuvia päiväyksen ylittäneestä ruoasta Hesyssä, Hesyn koirien löysästä tai verisestä ulosteesta, Hesyn laihoista eläimistä ja Hesyn koirien painokäyristä, jotka menevät koirilla kuvan mukaan välillä selvästi alaspäin.
Päätoimittaja toteaa olevan kiistaton tosiasia, että valvontaeläinlääkärin tarkastuskäynnillä Hesyn tiloista löytyi yli vuosi sitten parasta ennen päiväyksen ylittänyttä tuoretta ja kuivaa eläintenruokaa. Silti päätoimittajan mukaan ei voi varmasti väittää, että eläinsuojelujärjestö olisi syöttänyt eläimille niin vanhaa ruokaa, mitä hyllyissä on ollut. Jutussa ei väitettykään asiaa varmana tietona, vaan sitä koskeva epäilys oli kirjoitettu juttuun. Epäilyksen todenmukaisuuden osoittaminen tai sen kumoaminen olisi päätoimittajan mukaan vaikeaa, sillä silloin toimittajan olisi pitänyt olla itse paikan päällä tapahtumien aikaan, mikä on melkein mahdotonta, sillä Hesy ei päästä ulkopuolisia, edes vapaaehtoisia koiranulkoiluttajia, koiratiloihinsa. Koska asiasta ei päästy varmuuteen, kuvateksteissä tuotiin esille myös se vaihtoehto, että löysät ulosteet, sairaudet tai laihuus voivat johtua myös muusta syystä kuin pilaantuneen ruoan syömisestä. Hesyä myös kuultiin jutussa samanaikaisesti ja yhdistys kiisti epäkohdat.
Iltalehti oikaisi juttuaan esitettyjen oikaisuvaatimusten pohjalta ja Hesyä edustavan juristin kanssa kommunikoituaan niiltä osin, kuin toimitus katsoi perustelluksi. Lehti katsoo, ettei alkuperäinen juttu ollut virheellinen, toisin kuin kantelussa annetaan ymmärtää. Päätoimittajan mukaan kyseessä oli laaja tutkiva juttu, jonka otsikolle ja sisällölle oli kate ja journalistinen peruste. Ainoastaan pientä osaa jutusta korjattiin, ja tästä tehtiin jutun loppuun selvät maininnat oikaisumerkinnän alle. Päätoimittaja toteaa, että korjaukset tehtiin kohtuullisessa ajassa oikaisupyynnön saapumisesta.
Jutun loppuun merkittiin selvästi, että juttua oli oikaistu, ja käytettiin ilmaisua ”juttua korjattu”. Tämä piti päätoimittajan mukaan sisällään sen tosiasian myöntämisen, että jutussa oli ollut asiavirheitä, jotka toimitus oli katsonut aiheellisiksi korjata. Samassa yhteydessä kerrottiin selvästi, mitä kohtia jutusta oli muutettu ja mitä poistettu.
Journalistin ohjeen kohdan 20 mukaan korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Iltalehti katsoo, ettei jutussa ollut jutun uutiskärjen tai kokonaisuuden kannalta niin olennaisia asiavirheitä tai että juttuun oikaistut virheet olisivat voineet aiheuttaa niin suurta vahinkoa, että toimituksen olisi pitänyt julkaista verkossa uusi juttu, jossa korjatuista virheistä olisi kerrottu. Virheiksi todetut asiat ja jutusta poistetut kohdat merkittiin alan vakiintuneen käytännön mukaan selkeästi jutun loppuun. Oikaisupyynnön saapumisen ajankohtaan ja siihen huolellisesti perehtymiseen suhteutettuna oikaisu tehtiin viipymättä. Paperiseen lehteen tehtiin erillinen printtijuttuun liittyvä oikaisu Journalistin ohjeiden mukaisesti.
Iltalehti katsoo, että erillisen oikaisun julkaiseminen verkossa olisi ollut perusteltua siinä tapauksessa, että laajan tutkivan jutun keskeiset väitteet, otsikko tai uutiskärki olisivat osoittautuneet virheellisiksi tai jos artikkelissa olisi ollut useita olennaisia ja merkittäviä asiavirheitä.
Ratkaisu
JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.
JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.
JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. [—] Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.
Iltalehden verkkojuttu käsitteli eläinsuojeluyhdistykseen kohdistuvia epäilyjä eläinsuojelulain rikkomisesta. Jutussa käytiin läpi valvontaviranomaisen tarkastuksissa havaittuja epäkohtia ja puutteita eläinten hoidossa. Lisäksi jutussa nimellään esiintyneen yhdistyksen entisen työntekijän kokemuksilla oli jutussa keskeinen rooli.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että jutussa esitettiin kärjekkäitä ja kiistanalaisia väitteitä yhdistyksen toiminnasta. Iltalehti oli pyrkinyt varmistamaan tietonsa muun muassa haastattelemalla useita eri lähteitä. Neuvosto kuitenkin huomauttaa, että lehti olisi voinut pyrkiä tarkistamaan osan jutussa esitetyistä asioista aktiivisemmin myös kritiikin kohteelta. Yhdistyksen mukaan esimerkiksi eläinten kuolinsyyt ja eläinlääkärikäynnit olisivat selvinneet sen rekistereistä. Jutusta kävi kuitenkin riittävästi ilmi, että osa siinä esitetyistä näkemyksistä oli vahvistamattomia epäilyjä.
Neuvosto katsoo, että Iltalehdellä oli journalistiset perusteet kertoa yhdistyksen entisten työntekijöiden esittämistä syytöksistä. Lehti kertoi lähteistään yksityiskohtia, joiden perusteella lukijalla oli mahdollisuus arvioida näiden luotettavuutta ja mahdollisia motiiveja. Tapauksessa ei ole viitteitä siitä, että lehden lähdekritiikki olisi pettänyt.
Lehti myönsi ja korjasi jutusta asianmukaisesti yhden olennaiseksi katsomansa asiavirheen. Virheen korjaaminen ei kuitenkaan edellyttänyt erillisen oikaisun julkaisemista. Aiemmissa ratkaisuissaan neuvosto on lähtökohtaisesti pitänyt verkkojutun loppuun tehtyä korjausmerkintää riittävänä. Lehti yksilöi myös, mitä ja milloin jutusta oli korjattu, ja otsikoi korjauksensa selvästi oikaisuksi.
Muissa kantelijan virheellisinä pitämissä kohdissa oli kyse eläinsuojeluyhdistykseen kohdistetuista epäilyistä, joiden kiistanalaisuus kävi jutusta riittävästi ilmi. Jutun kuvat oli otettu yhdistyksen tiloissa. Kuvateksteissä korostettiin, että eläinten huono kunto saattoi johtua useista eri tekijöistä, kuten siitä, että eläimiä otetaan talteen heikoista oloista. Neuvosto toteaa, ettei kuvia käytetty jutussa harhaanjohtavasti.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.