7847/UL/21

Vapauttava

Lehti julkaisi analyysikirjoituksen, jossa kritisoitiin ministeriön antamaa vastausta lehden tekemään tietopyyntöön. Tietopyyntö oli koskenut kansliapäällikön ja ministerin sähköpostikirjeenvaihtoa toistensa sekä ministeriön ulkopuolisten henkilöiden kanssa. Kantelija mainittiin jutussa yhtenä tietopyynnössä nimetyistä henkilöistä. Tämä ei asettanut häntä erittäin kielteiseen julkisuuteen. Jutussa oli epätarkkaa ilmaisua, mutta lehti tarkensi muotoiluja nopeasti.

Kantelu 13.10.2021

Kantelu kohdistuu Iltalehden 9.10.2021 julkaisemaan nettijuttuun IL-Analyysi: Ministeriö salaa Krista Kiurun koronasähköpostit – asiantuntija: “Epäuskottavaa ja ongelmallista”.

Kantelija on oikeustieteilijä, joka on mainittu jutussa yhtenä esimerkkinä henkilöistä, joiden mahdollisia viestejä sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikölle ja ministerille Iltalehti oli pyytänyt julkisuuslain mukaisella tietopyynnöllä tuloksetta. Kantelun mukaan juttu on rakennettu ilman totuuspohjaa ja spekulatiivisesti, ja se luo mielikuvaa lainvastaisesta tai muutoin sopimattomasta toiminnasta, jossa muiden ohessa kantelija olisi mukana. Kantelija huomauttaa, että juttu julkaistiin siinä mainittuja henkilöitä, mm. kantelijaa, kuulematta ja ”spekulatiivisia oletuksia” tarkistamatta.

Kantelija lähetti lehteen korjauspyynnön, jossa kertoi, ettei ole ollut yhteydessä ministeriin tai kansliapäällikköön. Hän myös kertoi, että ei kuulu Eroon koronasta -ryhmään, vaikka jutussa näin väitettiin. Kantelun mukaan asiavirheet korjattiin vain osittain. Juttuun tehtiin korjaus, jossa todettiin, että kantelija ei kuulu Eroon koronasta -ryhmään, ja että jutusta saattoi välittyä virheellisesti kuva, että kantelijan ja ministeriön välillä olisi ollut kirjeenvaihtoa. Lehti myös poisti kantelijan nimen jutun kohdasta ”STM kuitenkin arvioi myös Scheininin kirjeenvaihdon joko yksityiseksi kirjeenvaihdoksi tai viranomaisten sisäiseksi kirjeenvaihdoksi”. Lisäksi lehti poisti kantelijan kuvan ja hallinto-oikeuden asiantuntijan sitaatin ”Scheinin ei ymmärtääkseni voi osallistua viranomaisen sisäiseen työskentelyyn”, joka ei kantelijan mukaan voinut jutun kontekstissa antaa lukijalle muuta mielikuvaa kuin että kantelija olisi lähettänyt kansliapäällikölle ja/tai ministerille painostukseksi tulkittavia sähköposteja. 

Kantelun mukaan asiavirheen osittainen korjaus ei poistanut jutun luomaa totuudenvastaista mielikuvaa, koska kantelijaa koskevan kappaleen jälkeen seuraava tekstikappale alkaa sanoin “Ilman tällaisten viestien julkisuutta…”. Tämä luo kantelun mukaan mielikuvan, että viestejä olisi olemassa ja että kantelija valehtelisi sanoessaan jutussa, että niitä ei ole. Kantelijan mielestä sana “tällaisten” viittaa välittömästi edellä olevaan tekstiin, eli viesteihin, joiden olemassaolon kantelija edellisessä virkkeessä kiistää. Iltalehdestä on vastattu kantelijalle, ettei jutun enempään muuttamiseen nähdä perusteita. ”Ilman tällaisten viestien” -alkuisessa kappaleessa viitataan uutispäällikön mukaan yhteenvetona koko tekstiin.

Kantelun mukaan jutussa ei myöskään ole katetta sen raflaavalle otsikolle ja ingressille, eikä sitä päivitetty riittävästi journalistin ohjeen 13 mukaisesti. Kantelun mukaan juttu jättää edelleen avoimeksi ja lukijan spekuloitavaksi, tarkoittaako jutussa lainattu STM:n vastaus tietopyyntöön siitä, ettei viestejä kansliapäällikön kanssa ole, että viestejä ministerin kanssa olisi sittenkin saattanut olla. Kantelija katsoo, että hänen nimensä mainitseminen korjatussa jutussa luo mielikuvaa, että hän olisi toiminut moitittavasti ja olisi jotenkin osallisena väitetyssä STM:ssä vallitsevassa salaamisen käytännössä, johon jutun kärki kohdistuu. Kantelijan mielestä ei ole mitään perustetta sille, että hänen nimensä yhä mainitaan jutussa, koska hän ei ole lähettänyt ainuttakaan viestiä kansliapäällikölle tai ministerille ja on ilmoittanut tästä lehdelle.

Kantelija pyytää lisäksi neuvostoa ottamaan kantaa seuraaviin asioihin. Onko hyvää journalistista tapaa loukattu jo pelkästään sillä, että Iltalehti on tehnyt viranomaiselle tietopyynnön, jossa hakuehtona on ollut kansalaisyhteiskuntaan kuuluvan yksityishenkilön nimi? Loukattiinko hyvää journalistista tapaa, kun vastauksena tietopyyntöön saatua tietoa (ettei ainuttakaan tietopyynnössä tarkoitettua viestiä esimerkiksi kantelijan ja ministeriön kansliapäällikön välillä ole olemassa) ei tarkistettu kantelijalta ennen kantelijan mukaan vähintään spekulatiivisen ja suorastaan totuudenvastaisen jutun julkaisemista? Olisiko hyvä journalistinen tapa edellyttänyt, että kantelijalta olisi ennen jutun julkaisemista tarkistettu, onko hän viestinyt ministerin suuntaan? Loukkaako Journalistin ohjeita jo se, että ”ilman tosiasiapohjaa” kantelijan nimi ylipäätään otettiin esille jutussa ja että korjatussakin jutussa on kantelijaa koskeva tekstikappale, vaikka sen pitämiselle mukana asiavirheiden osittaisen korjaamisen jälkeen ei kantelijan mukaan ole mitään tosiseikkoihin tai jutun kokonaisuuteen liittyvää perustetta?

Päätoimittajan vastaus 17.12.2021

Vastaava päätoimittaja Perttu Kauppinen toteaa, että Suomen koronatoimet olivat loppukesällä ja alkusyksystä merkittävä yhteiskunnallinen keskustelunaihe. Isoin kysymys päätoimittajan mukaan oli, miksi Suomen toimet olivat tiukemmat kuin esimerkiksi Norjassa ja Tanskassa, jotka nimesivät selvästi, milloin yhteiskunnat avataan.

Päätoimittajan mukaan suomalaista koronakeskustelua ja päätöksentekoa ovat leimanneet kahden merkittävän viranomaistahon, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja sosiaali- ja terveysministeriön väliset näkemyserot. STM:ssä koko ajan on ajettu tiukempia rajoitustoimia ja taudin pysäyttämistä, THL:ssä on oltu rauhallisempia. Loppusyksyyn asti STM:n ja ministeri Krista Kiurun tiukka rajoituskanta on määritellyt Suomen toimia.

Päätoimittajan mukaan Eroon koronasta -ryhmän kaltaisten ”zero covid” -ryhmien vaikutusyrityksistä on kerrottu eri puolilla Eurooppaa. Iltalehdelle oli tullut useita uutisvihjeitä, joiden mukaan Eroon koronasta -ryhmän toimijat lobbaisivat paljon myös julkisuuden ulkopuolella. Siksi Iltalehti lähti selvittämään asiaa tietopyyntöjen avulla.

Päätoimittajan mukaan Eroon koronasta -ryhmä on yksi vaikutusvaltaisimmista tiukkoja koronatoimia vaativista ryhmistä. Pääasiassa tunnetuista tutkijoista koostuva ryhmä on arvostellut Suomen koronatoimia löysiksi läpi pandemian. Ryhmän nimissä tehtyjen julkaisujen lisäksi ryhmän jäsenet jakavat näkemyksiään aktiivisesti sosiaalisessa mediassa.

Iltalehti teki tietopyynnön viranomaisten viesteistä selvittääkseen, miten viranomaisten näkemykset tarvittavista toimista eroavat ja minkälaista keskustelua viranomaiset käyvät keskenään. Eroon koronasta -ryhmän toimijoiden lähettämiä viestejä Iltalehti pyysi, koska kansalaisilla on oikeus tietää, miten ryhmä on mahdollisesti vaikuttanut viranomaisten toimintaan.

Päätoimittajan mukaan koronapandemia ja koronan vastaiset toimet ovat nostaneet viranomaisten sähköposti- ja tekstiviestivaihdon merkittäväksi yhteiskunnalliseksi keskustelun taistelukentäksi.

Perustuslaissa säädetyn julkisuusperiaatteen keskeinen tarkoitus on taata se, että valtaa käytetään mahdollisimman läpinäkyvästi. Kansalaisilla on oikeus tietää tarkasti, mihin perustuvat heidän elämäänsä voimakkaasti vaikuttavat päätökset kuten esimerkiksi koronan vuoksi tehdyt rajoitukset perusoikeuksiin. Näin ollen esimerkiksi ministeriön ja ministeriöiden sähköpostit, tekstiviestit jne. ovat lähtökohtaisesti julkisia.

Päätoimittajan mukaan käytännön ongelmaksi on kuitenkin noussut, että ministeriöt ja valtioneuvoston kanslia tulkitsevat asiakirjajulkisuutta hyvin valikoiden. Viestinvaihtoa ei arkistoida kunnolla tai viestit jätetään julkaisematta johonkin keinotekoiseen perusteeseen vedoten. Päätoimittajan mukaan on myös noussut syytä ainakin epäillä, että viestejä on julkistettu vain silloin, kun ne ovat olleet vaikkapa pääministerille edullisia.

Päätoimittajan mukaan suomalainen koronakeskustelu eroaa kaikista muista Euroopan maista siinä, että Suomessa keskustelu kulminoituu koko ajan perustuslakiin ja sen turvaamiin vapausoikeuksiin. Tämä ainutlaatuinen keskusteluympäristö on nostanut kantelun tehneen professori Martin Scheininin yhdeksi vaikutusvaltaisimmista koronakeskustelijoista – onhan hän yksi harvoista perustuslakiasiantuntijoista, joita on kuultu säännönmukaisesti eduskunnan eri valiokunnissa. Scheinin esimerkiksi nosti keväällä 2020 ensimmäisenä esiin sen, että hallituksen päätös estää suomalaisilta valtiorajojen ylittäminen oli laiton, mikä johtikin siihen, että rajoituksista luovuttiin tältä osin.

Päätoimittajan mukaan kantelijan yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa on merkillepantavaa se, että pandemian alkuaikoina hän nimenomaan keskittyi puolustamaan vapausoikeuksia ja vastustamaan rajoituksia. Pandemian edetessä hän on päätoimittajan mukaan kääntynyt vaatimaan aiempaa tiukempia koronatoimia – julkisesti tämä tapahtuu ennen kaikkia pikaviestipalvelu Twitterissä.

Journalistin ohjeiden ensimmäisen kohdan mukaan journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, joilla on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Päätoimittaja katsoo, että suomalaisten kannalta se, miten viranomaiset viestivät koronatoimista keskenään ja miten tiukkoja koronatoimia vaativat ryhmittymät ja yksittäiset vaikutusvaltaiset ihmiset pyrkivät vaikuttamaan päätöksentekoon, on hyvin merkittävä asia. Keskustelu sähköpostien ja tekstiviestien julkisuudesta ja merkityksestä koronakriisin hoidossa ei ole pelkästään Suomea koskettava asia vaan viestien julkisuudesta on käyty kädenvääntöä myös muun muassa Euroopan unionissa.

Päätoimittaja toteaa, että Iltalehden analyysissa ei sanallakaan viitata siihen, että viranomaisten keskinäinen viestinvaihto tai yksityishenkilöiden viranomaisille lähettämät viestit olisivat lainvastaisia tai sopimattomia. Sitä, että kantelija tai Eroon koronasta -ryhmän jäsenet olisivat lähettäneet viestejä ministeriöön tai viranomaisille ei arvostella päätoimittajan mukaan mitenkään. Päätoimittajan mukaan yksityishenkilöillä ja heidän muodostamilla ryhmittymillä on tietysti oikeus lähettää viranomaisille millaisia viestejä tahansa. Näiden viestien olemassaolon ja sisällön tulisi kuitenkin joissakin tapauksessa olla julkista, jotta kansalaiset voivat muodostaa valistuneen mielipiteen siitä, onko näillä vaikutusyrityksillä ollut vaikutusta viranomaisten toimintaan.

Päätoimittajan mukaan STM ilmoitti Iltalehdelle, ettei mahdollista kirjeenvaihtoa ole arkistoitu. Päätoimittaja korostaa, ettei tämä vahvista sitä, ettei viestinvaihtoa olisi ollut vaan ainoastaan sen, ettei sitä ole arkistoitu.

Päätoimittajan mukaan analyysissa kerrotaan tietopyyntöjen tarkoitus, prosessin kulku ja lopputulos hyvin avoimesti ilman minkäänlaista spekulaatiota. Kantelijan ja Eroon koronasta -ryhmän sijaan analyysin kritiikki kohdistuukin STM:n toimintaan. Lehden sähköpostilla haastatteleman hallinto-oikeuden emeritusprofessorin mukaan ministeriön tulisi säilyttää viestit, jotka käsittelevät yhteiskunnan kannalta merkittävien lakiehdotusten ja muiden päätösten valmistelua. Hänkään ei arvostele kantelijan toimia mitenkään.

Päätoimittaja toteaa, että kantelija on kirjoittanut useita omia kirjoituksia eroonkoronasta.fi -sivustolle. Lisäksi hänet mainitaan ”johtoallekirjoittajana” verkoston julkilausumissa. ”Johtoallekirjoittajien” ohella ryhmä listaa ”muut allekirjoittaneet” ja ”aloitetta kannattavat” ihmiset. Omien sanojensa mukaan Eroon koronasta on ”orgaanisesti syntynyt” ”epämuodollinen yhteistyöelin”, jolla ei ole jäsenluetteloa. Koska ryhmä on epämuodollinen ja järjestäytymätön, on päätoimittajan mukaan varsin tulkinnanvaraista, kuka ryhmään kuuluu. Jäsenyys voidaan määritellä vain sen kautta, kuka toiminnassa on mukana. Päätoimittajan mukaan näyttää siltä, että ryhmän julkilausumat ”johtoallekirjoittanut” ja ryhmän sivustolle säännöllisesti kirjoittava kantelija kuuluu ryhmän ytimeen ja on kiistatta ryhmän aktiivisimpia toimijoita eli jäseniä.

Kantelija itse sanoo, ettei kuulu ryhmään vaan pelkästään osallistuu sen toimintaan. Samalla perusteella kaikki ryhmän jäsenet voisivat päätoimittajan mukaan kiistää kuuluvansa ryhmään. Päätoimittajan mukaan kyse on lopulta pelkästä semantiikasta. Kantelijan viestin jälkeen lehti kuitenkin päätyi päätoimittajan mukaan selvyyden vuoksi lisäämään analyysiin tiedon siitä, että hän sanoo, ettei ole ryhmän jäsen.

Toimitukseen lähettämässään sähköpostiviestissä kantelija myös sanoo, ettei hän ole lähettänyt sähköposteja STM:n kansliapäällikölle tai ministeri Kiurulle. Päätoimittaja toteaa, että analyysissa ei missään vaiheessa ole väitetty, että hän olisi lähettänyt sähköposteja kansliapäällikölle tai ministerille. Analyysissa kysytään, ”onko Eroon koronasta -ryhmä ollut yhteydessä rajoituksista päättäviin tahoihin” ja kerrotaan, että IL on yrittänyt selvittää asiaa tietopyynnöillä. Kantelijan viestin jälkeen lehti yhtä kaikki päätti lisätä juttuun kantelijan lausuman, jonka mukaan hän ei ole lähettänyt viestejä.

Koska analyysissa ei ole väitetty, että kantelija olisi lähettänyt viestejä ministerille tai kansliapäällikölle vaan ainoastaan todettu, että ministeriön mukaan mahdollisia viestejä ei ole arkistoitu, lehti ei ole päätoimittajan mukaan julkaissut mitään tietoa, joka olisi pitänyt ja joka olisi voitu tarkistaa kantelijalta.
Päätoimittaja myös toteaa, että juttu ei ole JO 13:n tarkoittama uutinen vaan analyysi. Analyysi ei käsittele mitään eskaloituvaa uutisprosessia, josta saatuja tietoja olisi voinut täydentää alkuperäiseen julkaisuun myöhemmin.

Kantelu koskee myös JO 15:ttä. Kantelija ei kuitenkaan täsmennä, minkälaisia mahdollisia virheitä analyysin otsikossa ja ingressissä on. Päätoimittajan mukaan otsikolle ja ingressille löytyy jutun sisällöstä kate. Otsikon maininnalle ”Ministeriö salaa Krista Kiurun koronasähköpostit” on kate analyysissa, kun jutussa kerrotaan, että viranomaisten välisiä viestejä ei voida ”STM:n mukaan // luovuttaa, koska ne ovat pääosin mielipiteen- tai tietojenvaihdoksi luonnehdittavia, yksittäisten henkilöiden keskinäistä viestinvaihtoa.” Päätoimittajan mukaan ministerin ja vaikkapa kansliapäällikön väliset viestit on siis salattu. Otsikon osalle ”asiantuntija: ’Epäuskottavaa ja ongelmallista’” löytyy niin ikään kate jutusta, jossa hallinto-oikeuden emeritusprofessori vastaa Iltalehdelle, että STM:n päätös viestinvaihdon salaamisesta on ongelmallinen ja että on epäuskottavaa, että ministeri, ministeriön kansliapäällikkö tai THL:n johto viestittelisivät keskenään vain merkityksettömistä asioista. Päätoimittajan mukaan ingressin osalle ”ministeriö salaa koronapäätösten taustalla käydyn sähköpostikirjeenvaihdon” löytyy kate analyysista samoin perustein. Toiselle osalle, ”vaikka lain mukaan näin merkittävän viestinvaihdon kuuluisi olla julkista”, löytyy kate analyysista, jossa siteerataan hallinto-oikeuden emeritusprofessoria: ”Luultavasti näissä viesteissä käsitellään myös yhteiskunnan toimintojen kannalta erittäin merkittävien päätösten ja lakiehdotusten valmistelua. Tällaiset viestit eivät voi jäädä kokonaan julkisuuden ulkopuolelle, vaan ministeriön olisi tullut säilyttää ainakin tärkeimmät niistä.”

Päätoimittaja toteaa, että analyysissä ei viitata lainkaan siihen, että tiukkojen tai nykyistä tiukempien toimien vaatiminen tai hallituksen koronatoimien arvosteleminen olisi mitenkään paheksuttavaa tai kielteistä toimintaa. Päätoimittaja katsoo, että kantelija itsekään tuskin voi pitää koronatoimien arvostelemista ja tiukkojen koronarajoitusten vaatimista kielteisenä asiana, koska hän tuo molempia mielipiteitä esille hyvin aktiivisesti. 

Päätoimittaja toteaa, että analyysin kritiikki kohdistuu vain ja ainoastaan STM:n toimintaan viestien salaamisessa ja arkistoimatta jättämisessä. Koska analyysissa ei tuoda esille tietoja, jotka asettaisivat kantelijan kielteiseen julkisuuteen eikä analyysin kritiikki kohdistu kantelijaan, ei häntä ole ollut tarpeen kuulla analyysissa siten kuin JO 21 edellyttää. Lisäksi lehti on kuullut kantelijaa jälkikäteen ja jopa lisännyt hänen näkemyksensä analyysiin, kuten JO 22 mahdollistaa.

Kantelun lopussa pyydetään myös vastauksia neljään kysymykseen. Päätoimittaja pitää outona menettelyä, jossa JSN pyytää vastauksia ja käsittelee kysymyksiä, jotka eivät suoraan liity Journalistin ohjeisiin ja hyvään journalistiseen tapaan. Päätoimittaja on kuitenkin vastannut kysymyksiin seuraavasti.

Päätoimittaja pitää pöyristyttävänä ajatusta, että JSN lähtisi rajoittamaan journalistien tiedonhankintamahdollisuuksia kieltämällä yksityishenkilöihin liittyvät tietopyynnöt. Tietopyyntö ei ole julkaisu eikä tietopyynnön tekeminen julkaisupäätös. Iltalehti tekee vuosittain kymmeniä tietopyyntöjä, joista ei synny uutisia. Lisäksi päätoimittaja huomauttaa, ettei kantelija ole pelkkä ”kansalaisyhteiskuntaan kuuluva yksityishenkilö” vaan merkittävä vallankäyttäjä, jonka asema vain korostuu, kun koronarajoituksia ja muita lainsäädäntöhankkeita tarkastellaan korostetusti perustuslain ja perusoikeuksien näkökulmasta. Lisäksi kantelija tuo itseään ja mielipiteitään aktiivisesti julkisuuteen ja pyrkii vaikuttamaan viranomaisten toimintaan myös silloin, kun ei ole kuultavana esimerkiksi valiokunnassa.

Päätoimittaja myös toteaa, että analyysissa ei väitetä, että kantelija olisi lähettänyt viestejä esimerkiksi ministeriön kansliapäällikölle. Analyysissa kerrotaan, ettei ministeriössä ole arkistoitu tällaisia viestejä, eikä niitä siksi voida luovuttaa. Lisäksi analyysiin haastateltu asiantuntija arvostelee ministeriön toimintaa. Koska jutussa ei ole esitetty kantelijaan kohdistuvaa kritiikkiä tai paljastettu häneen liittyviä tietoja, lehden ei ole ollut tarpeen kysyä asiasta häneltä. Kantelijan näkemys siitä, ettei hän ole käynyt viestinvaihtoa ministeriön kanssa, on täydennetty juttuun. Koska ministeriö ei ole arkistoinut mahdollisia viestejä, päätoimittajan mukaan lehdellä ei ole mitään mahdollisuutta tarkistaa väitteen todenperäisyyttä.

Iltalehden tarkoituksena on ollut selvittää, miten viranomaiset ovat keskenään koronatoimista keskustelleet ja ovatko Eroon koronasta -ryhmän toimijat pyrkineet yksityisviestein vaikuttamaan päätöksentekoon. Molemmat tiedot ovat kansalaisten ja lukijoiden kannalta äärimmäisen tärkeitä. Päätoimittajan mukaan kantelijan nimi on mainittu jutussa, koska hän on Eroon koronasta -ryhmän toimijoista kaikkein tunnetuin, vaikutusvaltaisin ja toisaalta myös aktiivisin esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Analyysissa ei esitetä kantelijan toiminnasta väitteitä, jotka eivät pitäisi paikkaansa eikä häneen kohdistu minkäänlaista kritiikkiä. Iltalehti katsoo, ettei kantelijan nostaminen esiin ole ongelmallista hänen vaikutusvaltaisen asemansa vuoksi.

Ratkaisu

JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. 

JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.

JO 13: Uutisen voi julkaista rajallistenkin tietojen perusteella. Raportointia asioista ja tapahtumista on syytä täydentää, kun uutta tietoa on saatavissa. Uutistapahtumia on pyrittävä seuraamaan loppuun saakka.

JO 15: Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate.

JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.

Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.

Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.

Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä. 

JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.

Iltalehti julkaisi analyysikirjoituksen, jossa toimittajat kritisoivat sosiaali- ja terveysministeriön antamaa kielteistä vastausta lehden tekemään tietopyyntöön. Tietopyyntö oli koskenut ministeriön kansliapäällikön ja ministerin sähköpostikirjeenvaihtoa toistensa sekä kahden THL:n virkamiehen ja kolmen Eroon koronasta -verkostoon kuuluvaksi katsotun henkilön välillä. Kantelija on oikeustieteilijä, joka mainittiin jutussa yhtenä tietopyynnössä nimetyistä Eroon koronasta -ryhmän jäsenistä. Kantelija lähetti lehteen korjauspyynnön, jossa hän totesi, ettei ole ollut yhteydessä ministeriin tai kansliapäällikköön eikä kuulu Eroon koronasta -ryhmään. Lehti lisäsi juttuun maininnan, että kantelija kertoo näin. Lisäksi juttuun tehdyssä korjausmerkinnässä todettiin, että kantelija ei kuulu Eroon koronasta -ryhmään, ja että jutusta saattoi välittyä virheellisesti kuva, että kantelijan ja ministeriön välillä olisi ollut kirjeenvaihtoa.

Julkisen sanan neuvosto ei ota kantaa siihen, mikä on oikea tulkinta ministeriön antamasta vastauksesta lehden tietopyyntöön. Neuvosto käsittelee asian ainoastaan kantelussa esitetystä näkökulmasta eli siltä osin, miten kantelijaa on käsitelty jutuntekoprosessissa ja julkaistussa jutussa.

Neuvosto on samaa mieltä päätoimittajan kanssa siitä, ettei tietopyynnön tekemiseen tai julkisuudessa myös koronarajoitusasioissa profiloituneen asiantuntijan mainitsemiseen jutussa liittynyt ongelmia.

Neuvosto toteaa, että Iltalehti teki jutussaan tulkintoja ministeriön vastauksesta tietopyyntöön. Jutussa oli epätarkkaa ilmaisua, kun siitä saattoi saada käsityksen, että kantelijan ja ministerin tai kansliapäällikön välillä olisi kirjeenvaihtoa, vaikka lehdellä ei ollut tästä varmuutta. Jo alkuperäisen jutun kokonaisuudesta kävi kuitenkin ilmi, että kyse oli ainoastaan mahdollisista viesteistä, joiden olemassaoloa lehti oli yrittänyt selvittää. Lehti myös korjasi epätarkkoja muotoiluja nopeasti. Jutusta käy ilmi, että kantelijan mukaan hän ei ole lähettänyt viestejä ja että toimittajien tulkinnan mukaan ministeriön vastaus tietopyyntöön ei sulje pois mahdollisuutta, että viestejä voisi olla. Jutussa on myös siteerattu ministeriön vastausta, joten lukija pystyy tekemään siitä omia päätelmiään. Neuvosto ei katso, että jutun maininta ”tällaisten viestien julkisuudesta” viittaisi yksiselitteisesti siihen, että kantelija olisi lähettänyt viestejä, vaan sen voi ymmärtää viittaavan ministeriön kieltävään vastaukseen yleisemmin. Iltalehti myös tarkensi kantelijan jäsenyyttä Eroon koronasta -ryhmässä koskeneen kohdan.

Neuvosto toteaa, että jutussa arvioitiin kriittisesti ministeriön eikä kantelijan toimintaa. Kantelijaa ei ollut välttämätöntä kuulla samanaikaisesti, sillä hän ei joutunut jutussa erittäin kielteiseen julkisuuteen. Tietojen tarkistamisen näkökulmasta viesteistä kysyminen kantelijalta ei ollut välttämätöntä, sillä juttu käsitteli sitä, miten ministeriöstä on mahdollista saada tietoja julkisuuslakiin nojaten. Tiedotusvälineillä on oikeus valita näkökulmansa käsittelemiinsä aiheisiin. Kantelussa ei ole yksilöity, miltä osin otsikko ja ingressi eivät vastaisi jutun sisältöä. Neuvosto kuitenkin toteaa, että niille löytyy kate, kun jutussa kerrotaan ministeriön kieltäytyneen luovuttamasta ministerin ja viranomaisten välisiä sähköposteja lehdelle.
 
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

Ratkaisun tekivät: 
Eero Hyvönen (pj), Mona Haapsaari, Kyösti Karvonen, Marja Keskitalo, Johannes Koponen, Valpuri Mäkinen, Riikka Mäntyneva, Alma Onali, Hanna Parhaniemi, Harto Pönkä, Jukka Ruukki, Henrik Rydenfelt, Jani Tanskanen ja Tuomo Törmänen.