6914/SL/18

Vapauttava

Lehti julkaisi pääkirjoituksen, jossa käsiteltiin luonnonsuojelujärjestöjen kampanjaviestintää. Kirjoitus saattoi olla yksipuolisuudessaan harhaanjohtava, mutta siinä ei ollut olennaisia asiavirheitä. Kantelijalle ei syntynyt oikeutta omaan kannanottoon, koska kyseessä oli poliittinen arviointi.

Kantelu 25.6.2018

Kantelu kohdistuu Suomenmaa-lehden verkkosivuillaan 18.6.2018 julkaisemaan pääkirjoitukseen Luontojärjestöjen avohakkuuvetoomus alkoi pöllöhuijausyrityksellä, ja se varjostaa nyt koko kampanjaa.

https://www.suomenmaa.fi/paakirjoitus/luontojarjestojen-avohakkuuvetoomus-alkoi-pollohuijausyrityksella-ja-se-varjostaa-nyt-koko-kampanjaa-6.23.386298.a75a8c28d9

Kantelija on yksi pääkirjoituksessa mainitun kansalaisaloitekampanjan vastuuhenkilöistä.

Kantelun mukaan pääkirjoituksessa on olennaisia asiavirheitä, joita lehti ei ole korjannut pyynnöstä huolimatta. Kantelun mukaan väite ”luontojärjestöjen avohakkuuvetoomus alkoi pöllöhuijausyrityksellä” on virheellinen, koska kuva jaettiin kansalaisaloitetta edistävien järjestöjen somekanavissa vaiheessa, jossa kansalaisaloitteella oli allekirjoittajia jo yli puolet tarvittavista 50 000:sta.

Lisäksi kantelun mukaan Suomenmaa väittää, että ”pesäpuu ja sen ympäristö oli jätetty päinvastoin koskematta”. Kuvaaja tai kampanja eivät kantelun mukaan väitä, että kuvan pöllön pesä olisi tuhoutunut hakkuissa. Kantelun mukaan Suomenmaan väite koskemattomasta ympäristöstä on ”melkoinen”, koska tehty avohakkuu ulottui noin 5 metrin päähän ko. pöllön pöntöstä ja suositeltava suojaetäisyys on noin 100 metriä. Kantelun mukaan pesämetsän kaatamista on käytetty esimerkkinä avohakkuiden vaikutuksista luonnolle ja linnuille.

Kantelun mukaan pääkirjoituksessa puhutaan voimakkaasti “huijaamisesta” ja “petkuttamisesta” ja järjestöjen katsotaan toimineen tarkoituksella. Kantelun mukaan ne ovat virheellisiä ja valheellisia väitteitä, jotka lehden olisi syytä korjata. Kantelun mukaan Suomenmaa esittää pääkirjoituksessaan myös, että kuvan ottamistilanteeseen liittyisi jotain epäselvää, mikä ei kantelun mukaan pidä paikkaansa.

Kantelun mukaan lehti ei ole julkaissut kantelijan lähettämää vastinetta. Lehdelle on lähetetty myös oikaisupyyntö ja virheitä on tuotu kantelun mukaan esiin myös verkkojutun kommenttiosiossa ja sosiaalisessa mediassa. Kantelussa on mainittu Journalistin ohjeiden kohdat 8, 10, 13, 20 ja 22, mutta neuvosto ei käsittele kantelua kohdan 13 näkökulmasta, koska kantelun ei ole tulkittu koskevan sitä.

Päätoimittajan vastaus 2.10.2018

Suomenmaan päätoimittaja Juha Määtän mukaan pääkirjoituksessa ei ollut oikaisua vaativia virheitä. Kantelijalle ei päätoimittajan mukaan myöskään syntynyt oikeutta omaan kannanottoon.

Luontojärjestöjen kampanja alkoi 17.5., ja se jatkuu 17.11. asti. Pääkirjoituksessa käsitelty ”pöllöepisodi” alkoi 13.6., kun ympäristöjärjestöt jakoivat kuvaa pöllönpoikasesta sosiaalisen median kanavissaan. Päätoimittajan mukaan kampanja oli pääkirjoituksen julkaisemisen aikaan vasta alussa, koska edessä oli yli viisi kuukautta kampanja-aikaa ja takana vasta vajaa kuukausi.

Päätoimittajan mukaan Luonnonsuojeluliiton julkaisemassa twiitissä oli juuri se teksti, mikä pääkirjoituksessakin kerrottiin (”Tätä avohakkuu tarkoittaa luonnolle ja lajeille”) ja kehotus allekirjoittaa kansalaisaloite. Pääkirjoituksessa ei päätoimittajan mukaan kirjoitettu Luonnonsuojeluliiton tehneen muuta kuin jakaneen kuvan twiitissään.

Päätoimittajan mukaan kuva oli kuitenkin lavastettu, sillä pöllönpoikanen ei ollut kömpinyt kannonnokkaan omin avuin, vaan ihminen oli pannut sen siihen. Päätoimittajan mukaan ”kun lavastettua luontokuvaa pyritään käyttämään hyväksi kiistanalaisessa asiassa kertomatta, että kuva on ihmisen manipuloima, ollaan huijauksen ja petkutuksen tiellä”.

Päätoimittajan mukaan lavastusta hyväksi käyttävää kampanjointia on oikeutettua arvostella voimakkaastikin, varsinkin, kun järjestöt eivät kertoneet lavastuksesta julkaistessaan twiittinsä.

Päätoimittajan mukaan pääkirjoituksessa ei väitetty Luonnonsuojeluliiton kertoneen, että pöllön pesäpuu olisi kaadettu. Siitä, kuinka lähellä pesäpuuta hakkuualueen raja oli, on päätoimittajan mukaan vain kantelijan edustamien tahojen sana. Päätoimittajan mukaan suojaetäisyydet olivat joka tapauksessa mitä ilmeisimmin laillisia, sillä kantelijakaan ei ole väittänyt, että lakia olisi rikottu. 

Kantelijaa ei mainittu jutussa nimeltä. Päätoimittajan mukaan Journalistin ohjeet antavat oikeuden omaan kannanottoon myös organisaatioille, mutta eivät aina ja automaattisesti, mikä todetaan myös Journalistin ohjeiden kohdassa 24. Päätoimittajan mukaan pääkirjoitus on kyseisen kohdan tarkoittama ”yhteiskunnallinen arviointi”, ja siinä on oikeus ottaa kantaa. Niin Suomenmaa on tehnyt, ja se kuuluu lehdistönvapauteen. Päätoimittajan mukaan erityisesti pääkirjoitusten mielipidevapaus on sananvapauden kulmakiviä.

Ratkaisu

JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.

JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.

JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.

JO 22: Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa.

JO 24: Tavanomainen kulttuurikritiikki, poliittinen, taloudellinen tai yhteiskunnallinen arviointi sekä vastaavan muun mielipiteen esittäminen ei kuitenkaan synnytä oikeutta kannanottoon.

Suomenmaa julkaisi verkkosivuillaan pääkirjoituksen, jossa se kritisoi sitä, että luonnonsuojelujärjestöt olivat levittäneet kampanjaviestinnässään lavastettua kuvaa.

Julkisen sanan neuvosto toteaa, että pääkirjoitus oli yksipuolinen ja epätarkka siinä, miten se käsitteli kyseisen kuvan käyttöä kampanjassa. Neuvosto huomauttaa, että epätarkkuus oli ainakin osittain seurausta muiden tiedotusvälineiden tekemistä virhetulkinnoista ja Suomenmaan olisi ollut kohtuullista neuvotella kantelijan kanssa mielipidekirjoituksen julkaisemisesta.

Neuvosto kuitenkin toteaa, että jutussa ei ollut olennaista asiavirhettä. Kantelussa osoitetuissa kohdissa oli kyse lehden tekemistä tulkinnoista ja korkeintaan epätarkkuuksista.

Neuvosto toteaa, että kantelija joutui jutussa kielteiseen julkisuuteen, koska hän oli yksi kritiikin kohteeksi joutuneen kampanjan vastuuhenkilöistä. Kyseessä oli kuitenkin poliittinen ja yhteiskunnallinen arviointi, joka ei synnyttänyt kantelijalle oikeutta omaan kannanottoon.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Suomenmaa ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

Ratkaisun tekivät:

Elina Grundström (pj), Ilkka Ahtiainen, Riikka Mäntyneva, Riitta Korhonen, Anna Anttila, Tapio Nykänen, Paula Paloranta, Kaisa Ylhäinen, Ismo Siikaluoma, Maria Swanljung, Aija Pirinen ja Johanna Vehkoo.