Kantelu 4.6.2025
Kantelu kohdistuu Ilta-Sanomien 6.5.2025 julkaisemaan juttuun Kiljusen kujanjuoksu.
https://www.is.fi/politiikka/art-2000011197016.html
Kantelun on tehnyt jutussa mainittu Sdp:n kansanedustaja Kimmo Kiljunen.
Kantelun mukaan Ilta-Sanomien juttu perustui Helsingin Sanomien 26.4.2025 julkaisemaa juttua varten tehtyyn taustatyöhön. Jutut antoivat kantelijan mielestä vääristyneen kuvan hänen Venäjä-suhteistaan.
Kantelun mukaan Ilta-Sanomat laiminlöi Journalistin ohjeita 21 ja 22. Kantelija katsoo joutuneensa erittäin kielteiseen julkisuuteen ilman, että hänelle olisi annettu mahdollisuutta esittää omaa kantaansa.
Kantelijan mukaan Ilta-Sanomien toimittaja soitti hänelle 29.4.2025 esittäen kysymyksiä hänen erään tuttavansa suhteista venäläistaustaiseen monialayrittäjään. Kantelun mukaan toimittaja ei kertonut tekevänsä juttua kantelijasta tai maininnut, että lähettäisi lisäkysymyksiä sähköpostitse. Kantelija kertoo saaneensa kysymyksiä eduskuntasähköpostiinsa 29.4.2025 klo 14.10 pyynnöllä vastata samana päivänä. Kantelija sanoo olleensa tuolloin sairauslomalla, minkä vuoksi hän ei ollut työsähköpostin tavoitettavissa.
Kantelun mukaan Ilta-Sanomien juttu oli leimaava ja harhaanjohtava ja sisälsi faktavirheitä. Tästä huolimatta lehti ei julkaissut kantelijan vastinetta. Päätoimittaja vastasi kantelijalle 13.5.2025, ettei vastineen julkaisulle ollut perusteita, koska jutun loppuun oli lisätty viikko sen julkaisemisen jälkeen pari kantelijan esittämää huomiota.
Kantelun mukaan vastineen kannalta keskeisiä asioita jäi julkaisematta. Vastineessaan kantelija oli tuonut muun muassa esiin, että hänellä on Venäjälle pysyvä maahantulokielto, johon ovat syynä hänen yhteytensä Venäjän oppositioon sekä hänen esittämänsä Putinin hallinnon vastaiset kannat Euroopan neuvostossa.
Kantelija katsoo jutussa rikotun myös Journalistin ohjetta 9, joka edellyttää, että tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin myös silloin, kun ne on aiemmin julkaistu. Hänen mukaansa Ilta-Sanomat tyytyi viittaamaan Helsingin Sanomien vihjailevaan selvitykseen olematta kantelijaan asianmukaisesti yhteydessä.
Kantelija pitää juttua myös Journalistin ohjeen 15 vastaisena, koska sen ingressi oli kantelijan mielestä harhaanjohtava. Siinä todettiin, että ”Kiljusen lähipiiristä löytyy mies, jolla puolestaan on kytkös venäläistaustaiseen bisnesmieheen, jonka kiinteistökaupat valtio esti lähellä Puolustusvoimien kohdetta.” Kantelija toteaa, että jutussa mainittu ”lähipiiristä löytyvä mies” on hänen vaimonsa liikekumppanin ukrainalainen puoliso, joka on asunut Suomessa 25 vuotta. Kantelija kertoo vastanneensa häntä haastatelleelle Ilta-Sanomien toimittajalle 29.4.2025, ettei hän tunne eikä ole tavannut jutussa mainittua venäläistaustaista liikemiestä. Kantelijan mukaan toimittaja soitti myös hänen vaimolleen, jonka vastauksen lehti julkaisi, toisin kuin kantelijan.
Lisäksi kantelija katsoo jutussa rikotun Journalistin ohjetta 7, jonka mukaan journalistin velvollisuutena on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
Väite siitä, että ”Kiljunen on ollut tekemisissä vaikutusvaltaisten venäläisten bisnestahojen kanssa”, ei ole kantelun mukaan totta. Kantelija kiistää, että hänellä olisi yhteyksiä venäläisiin liikemiehiin, eikä Ilta-Sanomien juttu tällaista hänen mukaansa osoittanut. Kantelijan kampaajayrittäjänä työskentelevä vaimo ja jutussa mainittu kahvilayrittäjä ovat kantelun mukaan venäläistaustaisia Suomen kansalaisia. Jälkimmäisen kahvilassa Pyhtäällä oli Haminan lippumaailman näyttely.
Ilta-Sanomat kirjoitti, että kahvilayrittäjällä oli yhteys naiseen, joka oli kantelijan vaimon Helsingin Messukeskuksessa useana vuonna järjestämän kansainvälisen kampaamokisan pääsponsori. Jutun mukaan tämän ”iäkkään ja varakkaan pietarilaisen naisen sotilaskoulutetulla puolisolla on öljyliiketoimintaa Venäjällä, mitä ei voida pyörittää ilman hyviä suhteita Kremliin”. Kantelun mukaan lehden vihjailu oli harhaanjohtavaa. Kantelija sanoo, ettei tunne näitä ihmisiä. Kantelijan vaimon mukaan jutussa mainittu iäkäs pietarilaisnainen on lastenkirjailija, joka sponsoroi vuonna 2022 kilpailua tuhannella eurolla saaden esitellä kirjojaan Messukeskuksessa.
Ilta-Sanomat kirjoitti myös seuraavasti: ”Kiljunen on toiminut enemmän tai vähemmän myös liike-elämässä. Usein hankkeisiin on liittynyt venäläistahoja.” Väite on kantelun mukaan harhaanjohtava. Kantelija sanoo omistaneensa vain Luumäellä sijaitsevan kahvilan, Museotila Tuulimyllyn, jonka hän myi vuonna 2014 kahdelle petroskoilaiselle miehelle, joita ei itse tuntenut entuudestaan.
Toisen liike-elämäyhteyden Ilta-Sanomat rakensi kantelun mukaan jutussaan Haminan lippumaailmaan. Jutussa sanottiin, että ”Suomen suurin lippu liehuu Haminassa Kiljusen hankkeen takia. Projekti sai tukea Venäjältä ja tangon valmisti venäläinen yhtiö, joka käytti Kiljusta myös markkinointiinsa.”
Kantelijan tulkinnan mukaan Ilta-Sanomat antoi ymmärtää, että lippumaailma olisi ollut kantelijan bisnes. Hänen mukaansa kyse oli kuitenkin Haminan kaupungin hankkeesta, jonka saavutus oli suurlippu osana valtakunnallista Suomi 100 -hanketta. Hankintalain mukaisen kilpailutukseen voitti kantelun mukaan suomalainen yritys, joka tilasi lipputangon alihankintana pietarilaiselta Amiran tehtaalta vuonna 2017. Kantelijalla ei kertomansa mukaan ollut tässä roolia. Hän sanoo tutustuneensa projektissa tehtaan johtajaan ja tehneensä tämän kanssa lippuhankkeesta videon tehtaanjohtajan vierailtua Suomen eduskunnassa vuonna 2019.
Kantelija katsoo jutussa rikotun myös Journalistin ohjetta 11, joka edellyttää, että yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Ilta-Sanomat kertoi jutussaan, että ”lipputankohanke sai apua rajan toiselta puolen, venäläisestä rahasta”. Kantelun mukaan tämä oli sepitteellinen puolitotuus, joka antoi asiasta väärän kuvan. Lippuhankkeeseen osallistuivat kantelijan mukaan 38 maan Suomen suurlähetystöt, jotka lahjoittivat kukin muutama tuhat euroa liittyen Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhliin. Lahjoittajien joukossa olivat kaikki Suomen naapurimaat, Venäjä mukaan luettuna.
Ilta-Sanomat kirjoitti myös, että ”kaikkiaan Kiljusen verkostoja Venäjälle voisi muotoilla poikkeuksellisiksi”. Kantelun mukaan kyse oli mielipiteestä, joka ei vastaa tosiasioita. Omien sanojensa mukaan kantelijalla ei ole pysyviä yhteistyösuhteita venäläisiin, perhesuhteita lukuun ottamatta. Kantelija kertoo tuntevansa Euroopan neuvoston kautta venäläisiä oppositiojohtajia, jotka vastustavat Putinin tyranniaa. Tätä Ilta-Sanomat ei kuitenkaan jutussaan kertonut, mikä antoi kantelijan mukaan väärän kuvan hänen Venäjä-suhteistaan.
Kantelija katsoo, että Ilta-Sanomat esitti nimettömiin lähteisiin perustuneita vihjailuja, joiden mukaan hän olisi syyllistynyt arveluttavaan ja jopa maanpetokselliseen toimintaan. Kantelija pitää tällaisia vihjauksia järkyttävinä ja kunniattomina.
Lisäksi Ilta-Sanomat käsitteli kantelun mukaan sivullisia yksityishenkilöitä jutussaan tunnistettavasti. Tällä oli kantelijan mukaan vakavat seuraukset hänen jutussa mainitulle tuttavalleen, joka menetti työprojektinsa, sekä toiselle henkilölle, joka irtisanottiin vakinaisesta työsuhteesta.
Päätoimittajan vastaus 2.2.2026
Ilta-Sanomien vastaava päätoimittaja Johanna Lahti toteaa, että lehti pyrki totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen Journalistin ohjeiden mukaisesti eikä jutussa ollut sepitteellistä aineistoa. Päätoimittajan mukaan Ilta-Sanomat hankki juttuun tietoja itse ja teki lukuisia tarkistuksia, mutta siteerasi joissain kohdin myös Helsingin Sanomien (HS) artikkelia. Päätoimittaja huomauttaa, että tämä ei ole Journalistin ohjeiden vastaista, eikä HS:n artikkelissa ole ilmennyt virheitä.
Ilta-Sanomat katsoo, ettei sen jutussa ollut olennaisia asiavirheitä. Lehti täsmensi jutusta yhtä kuvatekstiä ja lisäsi tiedon kuvaan liittyvästä tapahtumasta. Kuvatekstissäkään ei kuitenkaan ollut päätoimittajan mukaan varsinaista virhettä, ja juttuun tehdystä täsmennyksestä kerrottiin sen lopussa asianmukaisesti.
Päätoimittaja huomauttaa, että Kiljunen on entinen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja, joka joutui eroamaan paikaltaan sen jälkeen, kun julkisuuteen oli noussut video tilanteesta, jossa hän tapasi suomenvenäläisen yhdistyksen jäseniä Eduskuntatalossa. Videoidussa tilanteessa Kiljunen muun muassa sanoi pitävänsä itärajan sulkemista ihmisoikeusloukkauksena, kuvaili venäläisten kiinteistökauppojen kieltämistä rasistiseksi, syytti suomalaista mediaa russofobiasta ja kehui pääsevänsä käsiksi tietoon, johon ”normaalit kansanedustajat” eivät pääse. Kiljunen myös nosti itse useita kertoja kyseisessä tilaisuudessa esiin venäläistaustaisen puolisonsa ja tämän ihmettelyt siitä, miksi raja oli yhä kiinni.
Tästä syystä oli päätoimittajan mukaan täysin perusteltua selvittää sekä Kiljusen omia Venäjä-kytköksiä että hänen vaimonsa kytköksiä. Päätoimittaja toteaa myös, että kansanedustajan ylipäänsä tulee sietää toimintansa tavanomaista laajempaa ja kriittisempää julkista tarkastelua.
Päätoimittaja vastaa kantelussa esiin nostettuihin kohtiin seuraavasti:
A) Ilta-Sanomat kirjoitti, että Kiljunen oli ollut tekemisissä ”vaikutusvaltaisten venäläisten bisnestahojen kanssa”, mikä piti päätoimittajan mukaan paikkansa.
Kiljunen oli ollut tekemisissä Haminan lipputankohankkeessa esimerkiksi tangon valmistajan eli venäläisen Amira-nimisen yhtiön kanssa ja jopa esiintynyt yhtiön markkinointivideolla yrityksen pääjohtajan ja osakkaan kanssa. Päätoimittaja huomauttaa, että kyseisellä pääjohtajalla on yhteyksiä monenlaisiin yhtiöihin, jotka toimivat Venäjän infrastruktuurin parissa. Repertuaarissa on hänen mukaansa kaikenlaista energiayhtiöistä katuvalaistukseen. Päätoimittaja vetoaa siihen, että Suomen puolustusministeriön mukaan suuret ja rahakkaat infrastruktuurihankkeet Venäjällä vaativat presidentinhallinnon suostumuksen.
Jotain Amiran asemasta kertoo päätoimittajan mukaan myös se, että verkkosivujensa mukaan yhtiö on osallistunut merkittäviin kansainvälisiin tapahtumiin, kuten vuoden 2015 Euraasian talousliiton ensimmäiseen kongressiin. Tapahtuma sai tukea Venäjän valtiolta ja sen useilta ministeriöiltä. Päätoimittaja toteaa myös, että Vladimir Putin allekirjoitti henkilökohtaisesti Amira-yhtiön rekisteröintipaperit toimiessaan korkeassa virka-asemassa Pietarissa vuonna 1991.
Toiseksi päätoimittaja vetoaa siihen, että vuonna 2021 Kiljunen oli antanut haastattelun Finskaja Gazeta -lehden toimittajalle, joka kirjoitti, että Kiljunen piti vastakkainasettelua Venäjän ja lännen välillä ”hyvin valitettavana”. Kyseessä ei ollut kuka tahansa toimittaja, vaan entinen Venäjän ammattidiplomaatti, joka oli työskennellyt muun muassa Venäjän suurlähetystössä Helsingin Tehtaankadulla. Lisäksi hän oli istunut Suomessa venäläisvoimin toimineen Sputnik-radiokanavan taustayhtiön hallituksessa.
Kolmanneksi päätoimittaja tuo esiin, että Kiljusella on ollut kahvilahanke venäläistaustaisen yrittäjän kanssa. Vaikka Kiljunen itse viittaa mieheen kantelussaan vain ”kahvilayrittäjänä”, päätoimittajan mukaan asianomainen on ollut Suomeen öljyä tuoneen Futurareals-yhtiön hallituksessa. Kuten Ilta-Sanomat jutussaan kertoi, kyseisellä yrittäjällä oli myös side yllä mainittuun toimittajaan erään kiinteistöyhtiön hallituksen kautta. Lisäksi ”kahvilayrittäjällä” oli Ilta-Sanomien mukaan kontakti varakkaaseen pietarilaisnaiseen, jonka sotilaskoulutetulla puolisolla on öljyliiketoimintaa Venäjällä. Sama nainen, jota Kiljunen luonnehtii kantelussaan ”lastenkirjailijaksi”, on toiminut Kiljusen vaimon Messukeskuksessa järjestämän kansainvälisen kampaamokisan pääsponsorina. Päätoimittaja huomauttaa olevan yleisesti tiedetty fakta, että Venäjällä etenkään öljykauppaa ei voi pyörittää ilman hyviä suhteita Kremliin.
B) Ilta-Sanomat kirjoitti, että ”Kiljunen on toiminut enemmän tai vähemmän myös liike- elämässä. Usein hankkeisiin on liittynyt venäläistahoja” ja että ”Suomen suurin lippu liehuu Haminassa Kiljusen hankkeen takia. Projekti sai tukea Venäjältä ja tangon valmisti venäläinen yhtiö, joka käytti Kiljusta myös markkinointiinsa”.
Näillekin virkkeille löytyy päätoimittajan mukaan kate. Ensinnäkin Kiljunen oli myynyt omistamansa kahvilan venäläisille miehille, kuten hän itsekin kantelussaan kertoo. Lisäksi Haminan lippuhankkeeseen kytkeytyi vahvasti venäläinen yhtiö. Ilta-Sanomat kirjoitti, että Haminan lipputanko oli Kiljusen ”hanke” eikä ”bisnes”, kuten kantelussa väitetään. Lipputanko oli esitelty Kiljusen hankkeena lukuisissa asiaa koskevissa uutisissa, joihin päätoimittaja vastauksessaan linkittää. Päätoimittaja pitää hämmentävänä, että Kiljunen etäännyttää itsensä kantelussaan hankkeesta kokonaan, vaikka koko lippuhanke oli hänen oma ideansa ja hän oli toiminut jopa Haminan lippumaailman toiminnanjohtajana.
C) Ilta-Sanomat kirjoitti myös, että ”lipputankohanke sai apua rajan toiselta puolen venäläisestä rahasta”. Kantelun mukaan tämä oli ”sepitteellinen puolitotuus”, joka antoi asiasta väärän kuvan, koska lippuhankkeeseen osallistuivat ”38 maan Suomen suurlähetystöt”, joista kukin lahjoitti rahaa liittyen Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhliin. Tämä on päätoimittajan mukaan totta. Kantelija jättää kuitenkin hänen mukaansa kertomatta, että noiden lahjoitusten osuus oli sangen pieni, kun taas hankkeen kokonaiskustannukset olivat suuret. Hintalappu oli vuonna 2018 noussut jo peräti 750 000 euroon, josta vain yhteensä 80 000 euroa oli päätoimittajan mukaan saatu lahjoituksena eri tahoilta. Venäläisten osuus projektissa oli päätoimittajan mukaan oleellinen, koska itse tanko tehtiin venäläisellä Amira Group -konepajalla.
Päätoimittaja vetoaa myös siihen, että Kiljunen vieraili vuonna 2018 lipputangon valmistajan Amiran tehtaalla Pietarissa, hehkutti julkisuudessa tämän konepajan luotettavuutta ja kertoi firman haluavan Haminan kautta Euroopan markkinoille. Kiljunen oli kertonut Suomen Kuvalehden haastattelussa vuonna 2018, että ”Amiralla on erittäin vahva intressi päästä näyttävästi Haminan hankkeen kautta myös EU:n sisämarkkinoille.” Lisäksi Kiljunen oli puolustanut tangon venäläistä valmistajaa julkisuudessa ja esiintynyt myös Amiran mainosvideolla.
D) Ilta-Sanomat kirjoitti myös, että ”kaikkiaan Kiljusen verkostoja Venäjälle voisi muotoilla poikkeukselliseksi”. Kiljunen väittää, että lehti olisi vihjaillut jopa ”maanpetoksellisesta” toiminnasta, mikä ei päätoimittajan mukaan pidä paikkaansa. Jutussa ei puhuttu maanpetoksellisesta toiminnasta.
Kiljusen Venäjä-kytkökset kansanedustajana ja ulkoasiainvaliokunnan sittemmin entisenä puheenjohtajana olivat kuitenkin päätoimittajan mukaan poikkeukselliset moniin muihin kansanedustajiin verrattuna. Kuten jutussakin tuotiin esiin, Kiljunen oli esiintynyt venäläisyrityksen mainosvideolla, joka oli kuvattu jopa Eduskunnan tiloissa; hän oli antanut haastattelun venäläiselle ex-diplomaatille ja valitellut artikkelissa Venäjän tilannetta; hän oli myynyt oman yrityksensä venäläisille miehille; hänen läheiseen tuttavapiiriinsä kuuluu mies, jolla on puolestaan vahvoja kytköksiä mieheen, jonka hankkeista Suomen puolustusministeriö on ollut huolissaan; hänellä on ollut kahvilahanke venäläistaustaisen miehen kanssa, jolla puolestaan on kytköksiä varakkaaseen pietarilaisnaiseen, jonka sotilaskoulutetulla puolisolla on öljyliiketoimintaa Venäjällä. Sama nainen on toiminut Kiljusen venäläissyntyisen vaimon Messukeskuksessa järjestämän kansainvälisen kisan pääsponsorina. Ja tietenkin Kiljusella on kytkös Venäjään myös vaimonsa kautta. Ja niin edelleen. Täten päätoimittajan mielestä ei liene millään lailla liioiteltua kuvata Kiljusen verkostoja ”poikkeukselliseksi”.
Ilta-Sanomat huomauttaa vastauksessaan myös, että Kiljusella on ollut näyttävä ura Suomen politiikassa ja hän on toiminut myös useita kertoja Etyjin vaalitarkkailijana Venäjällä. Viime vuosina hän on pitänyt yhteyttä sekä Venäjän että Valko-Venäjän toisinajattelijoihin.
Kaikki tämä altistaa päätoimittajan mukaan sille, että virallisen Venäjän näkökulmasta Kiljunen on ollut jo pitkään erittäin kiinnostava henkilö. Päätoimittaja toteaa myös, että Venäjän toimintatapoihin kuuluu solmia jopa näennäisen satunnaisia yhteyksiä läntisiin poliitikkoihin ja liikemiehiin. Kyseisiä venäläisiä vaikuttajahenkilöitä ei välttämättä tunneta edes nimeltä lännessä eivätkä he siten saata vaikuttaa millään tavoin merkittäviltä, mutta he eivät silti välttämättä ole pelkkiä ruohonjuuritason toimijoita.
Journalistin ohjeen 15 osalta päätoimittaja toteaa jutusta käyneen selvästi ilmi, että Kiljusen harhaanjohtavana pitämälle ingressille oli kate. Ingressissä kerrottiin, että ”Kiljusen lähipiiristä löytyy mies, jolla puolestaan on kytkös venäläistaustaiseen bisnesmieheen, jonka kiinteistökaupat valtio esti lähellä Puolustusvoimien kohdetta”. Päätoimittaja toteaa, että kyseinen bisnesmies on monialayrittäjä, jonka kiinteistökaupat lomakylästä Suomen valtio esti lähellä Puolustusvoimille tärkeää kohdetta Kemiönsaarella. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun valtio käytti vuonna 2020 voimaan tullutta etuostolakia. Liikemiehellä puolestaan on kytkös Kiljuseen ja tämän puolisoon tätä kautta:
A. Kyseisellä monialayrittäjällä on vuonna 2023 perustettu drooneja maahantuova ja valmistava yritys. Tämän drooniyhtiön hallituksessa on aiemmin mainittu Kiljusen lähipiiriin kuuluva mies.
B. Sama lähipiiriin kuuluva mies on Kiljusen puolison kampaamoyrityksen pienessä hallituksessa. Hän siis kytkeytyy monialayrittäjään ainakin kahden firman kautta.
C. Ilta-Sanomien tietojen mukaan myös Kimmo Kiljusen puoliso ja hänen lähipiiriinsä kuuluvan miehen puoliso tuntevat toisensa erittäin hyvin ja ovat yhdessä muun muassa edellä mainitun kampaamokisan perustajia. Kun Kiljunen lähti Lanzarotelle erottuaan ulkoasianvaliokunnasta venäjäpuheistaan aiheutuneen kohun takia, lähipiiriin kuuluva mies puolisoineen oli samassa paikassa ja hänen vaimonsa sometilillä on julkaistu videokin yhteiseltä reissulta.
D. Kun Kiljusen Venäjä-puheista eduskunnassa nousi kohu ja video puheesta nousi julkisuuteen, kyseisen kohuvideon oli kuvannut nimenomaan kyseinen perhetuttu, joka oli ollut aiemmin töissä sittemmin lakkautetulla Sputnik-radiokanavalla. Mies myös taltioi Kiljusen jättitangon pystyttämisen Haminassa ja Kiljusen vaimon järjestämän kampaamokisan.
Ilta-Sanomien artikkelissa ei väitetty, että Kiljunen olisi tavannut monialayrittäjän henkilökohtaisesti, vaan jutun ingressissä kerrottiin, että monialayrittäjällä on vahva kytkös Kiljusen lähipiiriin kuuluvaan mieheen.
Monialayrittäjä on päätoimittajan mielestä kiinnostava taho, koska lomakylän ostaneen yrityksen taustalla oli vaikutusvaltainen venäläinen liikemies. Aiemmin monialayrittäjällä oli ollut kaviaariliiketoimintaa vaikutusvaltaisen venäläismiljardöörin kanssa.
Monialayrittäjän ja Kiljusen lähipiiriin kuuluvan miehen yhteinen bisnestausta kertoo päätoimittajan mukaan siitä, että Kiljusen lähellä pyörii kiinnostavia venäläistahoja. Kiljusen lähipiiriin kuuluvan miehen monipolvisten kytkösten vuoksi hänestä oli päätoimittajan mielestä perusteltua kertoa jutussa nimellä, samoin kuin Kiljusen puolisosta, semminkin kun Kiljunen itsekin oli Eduskunnassa järjestetyssä tilaisuudessa nostanut vaimonsa esiin. Sekä Kiljusen puolisolle että tämän lähipiiriin kuuluvalle miehelle myös tarjottiin mahdollisuutta esittää kommenttinsa jutussa, mutta kumpikaan ei halunnut sanoa mitään.
Ilta-Sanomat oli päätoimittajan mukaan yhteydessä kansanedustaja Kimmo Kiljuseen lähettämällä tälle sähköpostilla useita kysymyksiä 29.4. Sähköpostissa oli selkeästi kerrottu, mitä aihe koskee.
Sähköposti lähetettiin vakiintuneen tavan mukaan Kiljusen viralliseen eduskuntaosoitteeseen, josta ei tullut minkäänlaista poissaoloviestiä vastaukseksi. Päätoimittaja huomauttaa, että Kiljunen ei ollut myöskään esimerkiksi sosiaalisessa mediassa kertonut sairauslomastaan, eikä missään muuallakaan ollut tästä tietoa, toisin kuin Kiljusen joulukuisen sairausloman yhteydessä. Lisäksi päätoimittaja toteaa, että Helsingin Sanomien Kiljusta käsittelevässä artikkelissa oli kerrottu, että ”Kiljunen ei lukuisista pyynnöistä huolimatta suostunut tapaamiseen, ei edes puhelinkeskusteluun. Sen sijaan HS kävi jutunteon aikana Kiljusen kanssa sähköpostikirjeenvaihtoa.”
Siksi Ilta-Sanomat otti päätoimittajan mukaan Kiljuseen yhteyttä sähköpostitse. Päätoimittajan mielestä jutun tehneellä toimittajalla oli täysin perusteltu syytä olettaa, että Kiljunen tai hänen eduskunta-avustajansa reagoisivat tavalla tai toisella Ilta-Sanomien sähköpostiin. Tässä toivottiin pikaista yhteydenottoa jo samana päivänä, sillä Kiljusen taustat puhuttivat poliittisissa piireissä. Ilta-Sanomat päätti kuitenkin odottaa peräti runsaan viikon ajan ennen jutun julkaisemista ja antaa Kiljuselle mahdollisuuden vastausten muotoiluun tai yhteydenottoon. Tätä Kiljunen ei kantelussaan mainitse.
Päätoimittajan mielestä on hyvin erikoista, että Kiljunen väittää Ilta-Sanomien toimittajan soittaneen hänelle ja kysyneen monialayrittäjästä ja hänen lähipiiriinsä kuuluvasta miehestä ja jättäneen Kiljusen vastaukset huomioimatta. Näin ei kuitenkaan päätoimittajan mukaan ole, sillä tällaista soittoa ei hänen mukaansa tehty. Ilta-Sanomat otti Kiljuseen yhteyttä vain tämän työsähköpostin kautta yllä mainittujen seikkojen vuoksi. Sen sijaan lehden toimittaja lähestyi puhelimitse kyseisenä päivänä eli 29.4. Kiljusen vaimoa kysyäkseen edellä mainituista miehistä.
Päätoimittajan mielestä Kiljusen väitteet siitä, että toimittaja olisi jättänyt tahallaan julkaisematta Kiljusen puhelinkeskustelussa antamat vastaukset, ovat hyvin vakavia syytöksiä, ja tässä tapauksessa valheellisia. Päätoimittajan mukaan on toki mahdollista, että Kiljunen muistaa väärin, että keskustelu olisikin käyty hänen kanssaan eikä hänen vaimonsa kanssa. Joka tapauksessa Kiljusen on täytynyt päätoimittajan mielestä vaimonsakin kautta erittäin todennäköisesti olla tietoinen siitä, että Ilta-Sanomat oli laatimassa aiheesta juttua. Päätoimittaja huomauttaa, että Kiljunen on kantelunsa perusteella ollut tietoinen Ilta-Sanomien yhteydenotosta, vaikka puhelinkeskustelu olikin käyty hänen puolisonsa, ei Kiljusen itsensä kanssa.
Päätoimittaja toteaa, että Kiljunen ei pitkästä, yli viikon vastausajasta huolimatta ollut Ilta-Sanomiin yhteydessä. Koska kantelusta ei käy täysin ilmi, miten tapahtumat etenivät jutun julkaisemisen jälkeen, on päätoimittajan mielestä syytä selkeyden vuoksi kerrata tapahtumakulku kokonaisuudessaan:
Kiljunen otti päätoimittajan mukaan yhteyttä Ilta-Sanomiin jutun julkaisemisen jälkeen 6.5. ja ilmoitti olleensa sairauslomalla ja ”täysin eristyksissä sähköisestä viestinnästä”. Tämä oli päätoimittajan mukaan sikäli yllätys, että kansanedustajat kertovat yleensä pitkät sairauslomansa julkisuuteen. Kiljunen oli jäänyt pitkälle sairaslomalle joulukuussa ja lähtenyt Lanzarotelle sen jälkeen, kun hänen eduskunnassa pitämästään, venäjämieliseksi tulkitusta puheesta oli noussut iso kohu. Tämä sairausloma uutisoitiin. Kiljusen kerrottiin kuitenkin tammikuun alussa palanneen töihin. Mitään tietoa uudesta sairauslomasta huhtikuussa juttua laadittaessa ei päätoimittajan mukaan ollut.
Päätoimittajan mukaan Kiljunen ilmoitti 6.5. Ilta-Sanomille lähettämässään viestissä toimittavansa lehdelle näkemyksensä, jota lehti jäi odottamaan. Kiljunen lähetti 7.5. Ilta-Sanomille vastineen, jota päätoimittaja luonnehtii pitkäksi ja osin toimitusta solvaavaksi. Tässä hän kutsui juttua muun muassa ”leimaavaksi, harhaanjohtavaksi ja vääriä tietoja sisältäväksi”. Päätoimittajan mukaan Ilta-Sanomat perehtyi vastineeseen huolella. Päätoimittaja huomauttaa, että Journalistin ohjeiden mukaan asiattomuuksia ei ole syytä julkaista.
Ilta-Sanomat vastasi Kiljuselle 8.5. ja kertoi, ettei katsonut perustelluksi julkaista vastinetta kokonaan. Toimitus kuitenkin kertoi, että juttuun voitaisiin lisätä useita Kiljusen kommentteja tämän vastineesta, minkä lisäksi kuvatekstiin lisättiin täsmennys kuvan ottopaikasta. Ilta-Sanomat jäi odottamaan Kiljusen vastausta.
Kiljusen vastausta odotettiin useita päiviä. Kun vastausta ei kuulunut, toimitus teki 12.5. muutokset juttuun eli lisäsi siihen Kiljusen omat kommentit tämän vastineesta ja täsmensi kuvatekstiä. Ilta-Sanomat täydensi juttua seuraavasti:
”Kiljunen kiistää, että hän olisi ollut tekemisissä ”vaikutusvaltaisten venäläisten bisnestahojen” kanssa.
– Tunnen pari lähipiirissäni vaikuttavaa Suomessa pysyvästi asuvaa venäläistaustaista pienyrittäjää, joista yksi on vaimoni. En tunne enkä ole ollut yhteistyössä vaikutusvaltaisten venäläisten liikemiesten kanssa, Kiljunen kertoo.
Kiljunen myöntää tuntevansa ”viiden vuoden takaa” lipputangon valmistaneen Amiran edustajat, mutta hän sanoo, ettei ole ollut sittemmin heidän kanssaan tekemisissä.
Kiljusen mukaan Haminan kaupungin järjestämän kilpailutuksen voitti suomalainen yritys, joka tilasi lipputangon pietarilaiselta Amiralta.
Kiljunen sanoo, ettei hänellä ole ollut mitään tekemistä Venäjän hallinnon edustajien kanssa sen jälkeen, kun Venäjän täysimittainen hyökkäys Ukrainaan alkoi. Kiljunen painottaa, että hän kutsui opposition johtohahmot Julija Navalnajan ja Vladimir Kara-Murzan Suomeen 2024.”
Samana päivänä, muutosten julkaisemisen jälkeen, Kiljusen avustaja otti Ilta-Sanomiin yhteyttä ja kysyi vastineen julkaisemisesta. Toimitus ilmoitti avustajalle, että Ilta-Sanomat oli vastannut Kiljuselle, odottanut kansanedustajan vastausta ja tehnyt juttuun muutokset, kun asianomaisesta ei ollut kuulunut mitään. Tästä oli informoitu Kiljusta.
Muutama tunti tämän jälkeen Kiljunen itse lähestyi päätoimittajan mukaan toimitusta. Pitkässä viestissään hän toisti väitteensä artikkelin harhaanjohtavuudesta, mutta kirjoitti, että ”kiitokset teille, jos voitte laittaa nuo viestissänne 8.5. olleet sitaattini artikkelin yhteyteen”.
Päätoimittajan mukaan Kiljunen päätti sähköpostinsa pahoitteluun siitä, ettei ollut ollut sairaslomansa vuoksi täysin työkuntoinen, minkä vuoksi yhteydenpito toimituksen kanssa ei ollut onnistunut odotetulla tavalla. Tällaisessa tilanteessa hän ilmoitti toivovansa kuitenkin joustavuutta toimituksen taholta.
Ilta-Sanomat katsoo joustaneensa useissa kohdissa merkittävästi, sillä Kiljuselle oli annettu huomattavasti aikaa vastaamiseen prosessin eri vaiheissa. Kyseisen sähköpostin jälkeen Ilta-Sanomilla oli myös päätoimittajan mielestä perusteltu syy olettaa, että asia oli Kiljusenkin puolesta loppuun käsitelty.
Kiljusen avustaja lähestyi päätoimittajan mukaan toimitusta yllättäen 13.5. ja ilmoitti, että Kiljunen odottikin korjausten lisäksi koko vastineen julkaisemista ”artikkelin luonteen vuoksi”. Tähän Ilta-Sanomat vastasi päätoimittajan mukaan jälleen ystävällisesti, ettei se julkaisisi koko vastinetta. Koska Kiljusen kommentit julkaistiin jutussa, päätoimittaja katsoo, että hänen näkemyksensä tulivat esiin samassa kontekstissa kuin jutussa mainitut asiat. Tämän jälkeen Kiljunen ei ollut enää yhteydessä Ilta-Sanomiin. Sen sijaan hän kirjoitti Facebookiin julkiselle tililleen pitkän kirjoituksen, jonka yhteydessä hän julkaisi vastineensa kokonaan. Kiljunen ei kertonut päivityksessään, että Ilta-Sanomat oli täydentänyt juttua hänen näkemyksillään. Hän kirjoitti Facebookissa näin:
”Juttu sisältää vakavia virheitä ja harhaanjohtavaa informaatiota. Pyysin Ilta-Sanomia julkaisemaan vastineeni, jossa olen huolella käynyt asiasisällöt läpi ja pyrkinyt oikaisemaan virheet. Ilta-Sanomat ei suostu julkaisemaan vastinettani. Asia on vakava ja siksi julkaisen vastineeni täällä, jotta voin oikaista väärää mielikuvaa ja virheellisiä tietoja Venäjä-suhteistani.”
Ilta-Sanomat katsoo toimineensa täysin Journalistin ohjeiden mukaisesti. Kiljuseen yritettiin päätoimittajan mukaan jatkuvasti olla yhteydessä ja Kiljusen kommentteja lisättiin juttuun sen jälkeen, kun ne oli saatu, poimien vastineesta olennaisia asioita. Ilta-Sanomilla oli päätoimittajan mielestä myös perusteltu syy uskoa, että asia oli Kiljusen puolesta käsitelty.
Yhteenvetonaan päätoimittaja toteaa katsovansa, että jutun julkaiseminen oli yhteiskunnallisesti perusteltua ja että kantelijaa pyrittiin kuulemaan Journalistin ohjeiden edellyttämällä tavalla antaen hänelle prosessin useissa kohdissa huomattavan runsaasti vastausaikaa. Ilta-Sanomat puolestaan vastasi kantelijalle mahdollisimman nopeasti. Päätoimittaja katsoo myös, että kaikille jutun väitteille on kate eikä siinä ollut asiavirheitä. Näillä perusteilla Ilta-Sanomat ei katso rikkoneensa Journalistin ohjeita.
Ratkaisu
JO 7: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
JO 9: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.
JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta.
JO 15: Otsikoilla, ingresseillä, kansi- ja kuvateksteillä, myyntijulisteilla ja muilla esittelyillä on oltava sisällössä kate.
JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, tälle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.
JO 22: Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, tulee erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta kuulla jälkeen päin. Jos tämä ei onnistu, tulee hänen oma kannanottonsa julkaista mahdollisimman nopeasti ilman asiattomia lisäyksiä. Ellei kannanotto ole julkaisukelpoinen, tulee sen korjaamisesta neuvotella ja pyrkiä julkaisemaan olennainen sisältö asiallisessa muodossa.
JO 35: Olennainen asiavirhe on korjattava mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on tullut toimituksen tietoon, ja niin, että se tavoittaa yleisön mahdollisimman kattavasti. Korjaus on julkaistava kaikissa julkaisukanavissa, joissa virheellinen juttu on julkaistu tai tuotu yleisön saataville. Korjauksen yhteydessä yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.
Ilta-Sanomat käsitteli jutussaan kansanedustajan Venäjä-kytköksiä. Hän oli eronnut viisi kuukautta aiemmin eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajan tehtävistä Venäjään liittyvistä lausunnoistaan aiheutuneen kohun vuoksi. Kohu oli saanut alkunsa julkisuuteen vuotaneesta videosta, jolla kansanedustaja kommentoi esimerkiksi itärajan avaamista tavalla, joka katsottiin Suomen virallisen ulkopoliittisen linjan vastaiseksi.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että jutussa ei ollut olennaisia asiavirheitä eivätkä tosiasiat sekoittuneet siinä mielipiteisiin tai sepitteeseen. Vaikka juttu saattoi antaa kantelijan mielestä vääristyneen kuvan hänen Venäjä-verkostoistaan, kyse oli lehden tulkinnoista, joiden perusteita avattiin jutussa riittävästi.
Lehti pyrki kuulemaan kantelijaa juttuun häntä kuitenkaan tavoittamatta. Neuvosto toteaa toimituksella olleen perusteet olettaa, että kansanedustaja vastaisi työsähköpostiinsa lähetettyyn haastattelupyyntöön kohtuullisessa ajassa. Kantelijan aseman ja hänen aiemmista lausunnoistaan aiheutuneen kohun yhteiskunnallisen merkityksen huomioiden jutun julkaiseminen oli hyväksyttävää ilman hänen kommenttejaan.
Lehti ei suostunut julkaisemaan kantelijan jälkikäteen toimittamaa kannanottoa sellaisenaan mutta poimi kuitenkin siitä kommentteja, jotka lisättiin alkuperäiseen juttuun. Neuvoston arvion mukaan kantelijan tekstissä ei tullut esiin mitään sellaista, minkä vuoksi se olisi ollut välttämätöntä julkaista kokonaisuudessaan. Kantelijan kommentit lisättiin juttuun kuusi päivää jutun julkaisun jälkeen, minkä vuoksi ne todennäköisesti jäivät jutun alkuperäiseltä yleisöltä huomaamatta. Viive aiheutui kuitenkin osin kantelijan omasta toiminnasta. Neuvosto katsoo, että kantelija tuli riittävästi kuulluksi jälkikäteen.
Juttu perustui osin toisen tiedotusvälineen aiemmin julkaisemiin tietoihin. Kummassakaan jutussa ei kuitenkaan ole osoitettu olleen olennaisia asiavirheitä, eikä tapauksessa ole viitteitä siitä, että Ilta-Sanomat olisi laiminlyönyt tietojen tarkistamisen. Ingressissä esitetylle väitteelle löytyi jutusta kate.
Neuvosto ei voi ottaa kantaa kantelussa mainittujen sivullisten yksityisyydensuojaan ilman asianomaisten suostumusta. Myös vallanpitäjien lähipiiri altistuu kuitenkin väistämättä jossain määrin sille, että heitä saatetaan käsitellä julkisuudessa, jos asialla on yhteiskunnallista merkitystä.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilta-Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Eero Hyvönen (pj), Heidi Ekdahl, Saija Hakoniemi, Tommi Hatinen, Vesa Heikkilä, Pasi Kivioja, Heidi Laaksonen, Sara Nurmilaukas, Elina Partio, Terhi Pirilä-Porvali, Margareta Salonen, Kati Tommiska ja Mari Tuohiniemi.