Kantelu 11.12.2024
Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomien 21.11.2024 verkossa ja printissä julkaisemaan juttuun Harmaalla alueella.
https://www.hs.fi/tutkiva/art-2000010703324.html
Kantelun mukaan juttu sisälsi lukuisia virheellisiä ja harhaanjohtavia tietoja, jotka loivat vääristellyn kuvan Seiskan työtavoista ja työntekijöistä. Jutun tietolähteinä oli kantelussa esitetyn arvion mukaan käytetty henkilöitä, joilla oli rikosprosessi kesken jutun kohteena ollutta Seiskan toimittajaa vastaan. Lisäksi jutussa oli kantelun mukaan käytetty lähteinä ihmisiä, joiden maineeseen ja talouteen kyseisen toimittajan jutut olivat vaikuttaneet. Kantelun mukaan lähdekritiikkiin ei ollut suhtauduttu Journalistin ohjeiden edellyttämällä kriittisyydellä.
Kantelun mukaan jutussa oli myös käytetty lukuisia nimettömiä lähteitä, mutta lukijoille ei avattu lähteiden käyttöä tai sitä, miten nimettömien lähteiden ja niiltä hankittujen tietojen luotettavuus oli varmistettu. Jutun otsikossa, ingressissä ja leipätekstissä annettiin kantelun mukaan ymmärtää, että Seiskan toimintatavat olisivat negatiivisessa tarkoituksessa poikkeuksellisia, ja että jutut eivät pitäneet paikkaansa, vaan sisälsivät lukuisia virheitä sekä vihjailuja.
Kantelun mukaan Helsingin Sanomien Seiskasta tekemän jutun yhtenä tietolähteenä olivat todennäköisesti Ylen päätoimittaja ja tämän puoliso, joista Seiska oli uutisoinut ja joilla oli pyrkimys vaikuttaa käynnissä olleeseen oikeusprosessiin Seiskasta ja jutun tehneestä toimittajasta tehdyllä häväistysjutulla.
Kantelussa esitettiin jutussa olleen useita asiavirheitä. Julkisen sanan neuvosto otti kaksi näistä neuvoston täyden kokoonpanon käsiteltäväksi, sillä muille ei nähty perusteita. Neuvoston arvioimat asiavirheet koskivat sitä, oliko Seiska ollut yhteydessä presidentti Sauli Niinistöön ja Jenni Haukioon tehdessään juttua heidän mahdollisista eroaikeistaan, sekä sitä, oliko Seiskan paparazzin seuraaman julkisuuden henkilön asunnon osoite salainen, kuten Helsingin Sanomien jutussa annettiin ymmärtää.
Julkisen sanan neuvosto soveltaa kantelun käsittelyssä 1.10.2024 voimaan tulleita Journalistin ohjeita.
Päätoimittajan vastaus 1.10.2025
Helsingin Sanomien vastaavan päätoimittajan Erja Yläjärven mukaan Helsingin Sanomat julkaisi verkkosivuilla ja painetussa lehdessä tutkivaan journalismiin perustuvan artikkelin Harmaalla alueella. Juttu käsitteli Seiskan toimintatapoja, ja se perustui Helsingin Sanomien omaan laajaan tiedonhankintaan.
Päätoimittajan mukaan Helsingin Sanomat suhtautui lähteisiinsä tavanomaisella, Journalistin ohjeidenkin mukaisella kriittisyydellä. Jutun julkaisulla ei myöskään pyritty asiattomasti vaikuttamaan oikeusprosessiin.
Kantelun mukaan Helsingin Sanomat kirjoitti virheellisesti, ettei Seiska olisi ollut yhteydessä presidentti Sauli Niinistöön ennen juttunsa julkaisua. Päätoimittajan mukaan Helsingin Sanomat oli Seiskaa koskevaa juttuaan valmistellessaan yhteydessä Sauli Niinistöön, joka kertoi, että kommenttipyyntö oli mennyt tasavallan presidentin eli Alexander Stubbin kansliaan ja Niinistö vaimoineen oli saanut tietää Seiskan uutisesta vasta sen tultua julki. Haastattelutilanteessa Seiskan toimittaja oli vahvistanut Helsingin Sanomille asian menneen edellä kuvatulla tavalla, vaikkakaan hän ei muistanut aikataulua. Lisäksi Seiskan toimittaja kertoi lähettäneensä pyynnön Niinistön toimistoon.
Toiseksi Helsingin Sanomien jutussa todettiin kantelun mukaan virheellisesti, että Seiskan paparazzin seuraamaan julkisuuden henkilön osoite olisi ollut salainen. Päätoimittajan mukaan asianomainen toimitti Helsingin Sanomien toimitukselle kuvakaappauksen muuttoilmoituksestaan. Päätoimittajan mukaan muuttoilmoituksesta selvisi, että kyseinen julkisuuden henkilö oli laittanut muuttaessaan kotiosoitteelleen luovutuskiellon. Hänen omistamansa yritys oli sen sijaan ollut rekisteröitynä kyseiseen osoitteeseen. Mikäli jutun kohteen henkilökohtainen osoite oli annettu eteenpäin, kyseessä oli päätoimittajan mukaan osoitteen luovuttaneen tahon virhe, mikä ei kuitenkaan muuttanut sitä tosiasiaa, että henkilön yksityinen kotiosoite oli määritelty salaiseksi. Kyseisessä kohdassa ei päätoimittajan mukaan ollut asiavirhettä, saati olennaista asiavirhettä.
Päätoimittajan mukaan kantelija näyttää pitävän epäkohtana, että Helsingin Sanomat oli keskustellut Seiska-juttua tehdessään lukuisten ihmisten kanssa ja selvittänyt asioita perinpohjaisesti ja tarkistanut tapahtumakuvauksia osapuolilta huolellisesti. Päätoimittajan mukaan tämä on täysin normaali toimintatapa kriittisissä jutuissa. Lähteiden ja haastateltavien motiiveja arvioitiin kriittisesti, ja juttuidea syntyi Helsingin Sanomien toimituksessa, ei ulkopuolisesta yhteydenotosta tai vinkistä. Helsingin Sanomat myös lähestyi päätoimittajan mukaan itse haastateltaviaan. Ainoat oma-aloitteisesti yhteyttä Helsingin Sanomiin ottaneet, Seiskaa kritisoineet lähteet, tulivat päätoimittajan mukaan sen jälkeen, kun nämä olivat kuulleet tekeillä olevasta jutusta Seiskan toimittajan omasta podcastista.
Päätoimittajan mukaan haastateltavien lähdesuojaa kunnioitettiin Journalistin ohjeiden edellyttämällä tavalla. Päätoimittajan mukaan monien lähteiden halu pysyä nimettömänä oli ymmärrettävää ja perusteltua, muun muassa kielteisen julkisuuden pelosta. Päätoimittajan mukaan lähteiden lukumäärä, huolellinen lähdekritiikki ja esitettyjen väitteiden arvioiminen useiden lähteiden pohjalta kertovat Helsingin Sanomien pyrkimyksestä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Helsingin Sanomat halusi päätoimittajan mukaan antaa lukijoilleen myös mahdollisuuden arvioida haastateltavien kannalta epäedullisia seikkoja. Helsingin Sanomien jutussa Seiskan toimittaja sai lisäksi itse kertoa näkemyksensä haastateltujen julkisuuden henkilöiden motiiveista. Päätoimittajan mukaan kyseisten henkilöiden kertomat seikat olivat mahdollisista motiiveista huolimatta relevantteja jutun kannalta, ja tosiseikat varmistettiin myös ulkopuolisista lähteistä.
Ylen päätoimittajaan ja Seiskaan liittyen jutussa kerrottiin lyhyesti ja hyvin toteavaan sävyyn Seiskan julkaisemista jutuista ja niitä seuranneesta rikosprosessista. Helsingin Sanomien päätoimittajan mukaan nämä olivat tosiseikkoja, joiden toteamisella ei voitu pyrkiä asiattomasti vaikuttamaan viranomaisten ratkaisuihin tai ottamaan ennakolta kantaa syyllisyyteen. Helsingin Sanomat ei myöskään millään tavalla pyrkinyt piilottamaan sitä, että juttuhankkeen yhtenä sytykkeenä oli Ylen päätoimittajan tapaus, vaan se kerrottiin avoimesti. Jutussa tuotiin esiin myös Seiskan kannalta myönteisiä seikkoja ja kerrottiin lähteiden myönteisistä näkemyksistä.
Päätoimittaja katsoo, että Helsingin Sanomat on toiminut huolellisesti ja Journalistin ohjeiden mukaisesti.
Ratkaisu
JO 7: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
JO 9: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.
JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on, kun asia on kiistanalainen tai kun tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
JO 13: Journalistilla on oikeus ja velvollisuus pitää tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa siten kuin lähteen kanssa on sovittu.
Kun kyse on yhteiskunnallisesti erittäin merkittävistä tiedoista tai kun tietojen julkaisemisesta aiheutuu erittäin kielteistä julkisuutta, toimituksen on perusteltava yleisölle nimettömän lähteen käyttö lähdesuojaa vaarantamatta sekä avattava, miten nimettömän lähteen ja siltä hankittujen tietojen luotettavuus on varmistettu.
JO 30: Oikeudenkäyntien sekä rikosten esitutkinnan ja syyteharkinnan aikana ei saa asiattomasti pyrkiä vaikuttamaan viranomaisten ratkaisuihin eikä ottaa ennakolta kantaa syyllisyyteen.
JO 35: Olennainen asiavirhe on korjattava mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on tullut toimituksen tietoon, ja niin, että se tavoittaa yleisön mahdollisimman kattavasti. Korjaus on julkaistava kaikissa julkaisukanavissa, joissa virheellinen juttu on julkaistu tai tuotu yleisön saataville. Korjauksen yhteydessä yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.
Helsingin Sanomat julkaisi Seiskasta kertovan kriittisen jutun, jossa käsiteltiin muun muassa lehden tiedonhankintatapoja. Esimerkkeinä mainittiin tapaus, jossa Seiskan paparazzin kerrottiin seuranneen julkisuuden henkilöä, sekä Seiskan uutinen, jossa spekuloitiin presidenttipari Sauli Niinistön ja Jenni Haukion mahdollisella erolla. Helsingin Sanomat käsitteli jutussaan myös Seiskan julkaisemaa uutista, joka liittyi Ylen päätoimittajan yksityiselämään. Kyseinen juttu johti rikosprosessiin Seiskaa vastaan.
Helsingin Sanomien jutussa kerrottiin, että Seiskan paparazzin seuraaman julkisuuden henkilön kotiosoite oli salainen, mikä ei kantelun mukaan pitänyt paikkaansa. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että henkilö oli asettanut kotiosoitteelleen luovutuskiellon, minkä vuoksi Helsingin Sanomilla oli riittävät perusteet tulkinnalleen. Kyseessä ei ollut olennainen asiavirhe.
Helsingin Sanomien jutussa kerrottiin myös Seiskan uutisesta, jossa spekuloitiin Niinistön ja Haukion mahdollisella erolla. Tässä yhteydessä Helsingin Sanomat totesi, ettei Seiskan toimitus ollut ennen jutun julkaisua yhteydessä pariskuntaan. Kantelun mukaan väite ei pitänyt paikkaansa. Neuvostolle toimitetusta materiaalista ei kuitenkaan käy ilmi, että yhteydenotto olisi mennyt perille. Kyseessä ei siten ollut olennainen asiavirhe vaan korkeintaan epätarkkuus.
Neuvosto ei havainnut viitteitä siitä, etteikö Helsingin Sanomat olisi tarkistanut tietojaan tai että sen lähdekritiikki olisi pettänyt. Nimettömien lähteiden käyttöä avattiin lukijoille jutussa riittävällä tavalla, eikä neuvostolle toimitetun materiaalin perusteella ole osoitettavissa, että jutulla olisi pyritty vaikuttamaan Seiskaan kohdistuvaan rikosprosessiin.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Eero Hyvönen (pj.), Tommi Hatinen, Jonas Jungar, Heli Koivuniemi, Anssi Marttinen, Sara Nurmilaukas, Margareta Salonen ja Marjukka Vainio-Rossi.