Kantelu 9.11.2024
Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomien 12.10.2024 verkkosivuillaan julkaisemaan kolumniin, jonka otsikko on Trumpin salamurhayritykset peilautuvat vaaralliseen myyttiin.
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000010756182.html
Kantelun mukaan jutussa annettiin ymmärtää, että Afganistanin ja Etelä-Afrikan valtiot tekisivät salamurhia. Olennainen asiavirhe syntyi kantelun mukaan siitä, että jutussa linkattiin näiden maiden tilanteita käsitteleviin raportteihin, mutta raportit eivät tukeneet tällaista väitettä.
Jutussa kirjoitettiin seuraavasti:
”Väkivaltainen fiktio voi inspiroida häiriintyneiden mielten tekemää tosielämän väkivaltaa.
Rakenteellisesti laajemman ongelman aiheuttavat kuitenkin valtiot, jotka toimeenpanevat salamurhia ilman normaaleja oikeudenkäyntejä.
Venäjä myrkyttää kansalaisia koti- ja ulkomailla. Kohdistettuihin lennokki-iskuihin turvautuvat esimerkiksi Yhdysvallat ja Israel. Ihmisoikeusjärjestöt, kuten Human Rights Watch ja Amnesty, ovat raportoineet käytännön yleistymisestä muun muassa Afganistanissa ja Etelä-Afrikassa.”
Sanat Afganistan ja Etelä-Afrikka oli linkitetty jutussa kahteen eri lähteeseen. Kantelun mukaan kummastakaan linkistä ei kuitenkaan löytynyt väitettä, että näissä maissa valtio salamurhaisi omia kansalaisiaan. Riippumatta siitä, miten näissä maissa todellisuudessa toimitaan, ei väitettä kantelun mukaan voi perustella linkatuilla lähteillä.
Afganistania koskeva viite jutussa on Human Rights Watchin 16.3.2021 julkaisema juttu Afghanistan: Targeted Killings of Civilians Escalate. Kantelussa todetaan, että juttu julkaistiin ennen Talibanin nousua valtaan. Kantelun mukaan HRW:n juttu käsitteli Afganistanin silloista hallintoa vastustavien ryhmittymien toimintaa, eikä missään kohtaa väitetty, että valtion toimeenpanemat salamurhat olisivat lisääntyneet. Jos jutussa haluttiin väittää Afganistanin nykyhallinnon toimeenpanevan salamurhia, väitettä ei kantelun mukaan voinut todistaa oikeaksi viittaamalla nykyhallinnon tekemisiin silloin, kun se oli ollut edellistä hallintoa vastustava aseellinen ryhmittymä.
Etelä-Afrikkaa koskevaan väitteeseen oli linkattu Protection Webin 7.8.2024 julkaisema juttu Amnesty International accuses authorities of failure amid targeted killings of AbM members. Jutun mukaan lukuisia etelä-afrikkalaisen köyhien oikeuksia ajavan organisaation AbM:n jäseniä on tapettu vuoden 2005 jälkeen. Amnesty on syyttänyt raportissaan Etelä-Afrikan viranomaisia siitä, että ne ovat epäonnistuneet ihmisoikeuksien puolustajien suojelemisessa. Kantelun mukaan Etelä-Afrikan valtiota ei suoraan syytetä siitä, että se salamurhaisi ihmisiä. Sen sijaan lähteessä epäillään poliisia tai yksittäisiä poliitikkoja osallisuudesta murhiin ja syytetään valtiota kykenemättömyydestä toimia asian eteen. Kantelun mukaan tämä on kuitenkin aivan eri asia kuin hallituksen tai valtion toimeenpanemat salamurhat. Kantelussa verrataan tilannetta Suomeen: yksittäisten poliitikkojen tai poliisien rikokset eivät ole sama asia kuin Suomen valtiona tekemät rikokset.
Kantelija kertoo ottaneensa yhteyttä Helsingin Sanomiin Ilmoita virheestä -toiminnolla. Hän ei saanut vastausta viestiinsä.
Julkisen sanan neuvosto soveltaa kantelun käsittelyssä 1.10.2024 voimaan tulleita Journalistin ohjeita.
Päätoimittajan vastaus 31.7.2025
Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi toteaa kantelun kohdistuvan mielipiteelliseen tekstiin, jonka pontimena olivat Yhdysvaltain presidenttiin Donald Trumpiin aiemmin kohdistuneet murhayritykset. Kolumnin kirjoittaja kytki salamurhayritykset laajempaan kontekstiin ja valtiolliseen väkivaltaan. Kolumni käsitteli salamurhia fiktiossa, ”yksinäisten susien” todellisuudessa tekemiä salamurhayrityksiä sekä ”kohdennettua tappamista”, jota kolumnissa siteerattu emeritusprofessori kutsuu lakiteknologisoiduksi termiksi sille, mitä aiemmin kutsuttiin salamurhaksi.
Teksti sisälsi tähän liittyen viittaukset Venäjän, Yhdysvaltojen ja Israelin toimenpiteisiin yksittäisten, kohdistettujen surmaiskujen tekijöinä. Lisäksi mainittiin ”käytännön yleistyminen muun muassa Afganistanissa ja Etelä-Afrikassa”.
Helsingin Sanomat katsoo yksittäisten valtioiden toimintaan liittyvien viittausten olleen asiayhteyden kannalta oleellisia ja perusteltuja. Kyse on ilmiöstä, jota kuvataan käsitteellä kohdennettu tappaminen(targeted killing). Määritelmällisesti kyse on valtioiden tai niiden lain varjolla toimivien edustajien tai aseellisen konfliktin osapuolena olevan järjestäytyneen aseellisen ryhmän tahallisesta, ennalta suunnitellusta ja harkitusta tappavan voiman käytöstä kohteeksi otettua henkilöä vastaan. Tämänkaltaiset salamurhat toteutetaan oikeusjärjestelmän ja varsinaisten taistelutilanteiden ulkopuolella.
Kantelijan virheellisinä pitämät viittaukset Afganistaniin ja Etelä-Afrikkaan eivät Helsingin Sanomien arvion mukaan sisältäneet oikaisua vaativia olennaisia asiavirheitä. Päätoimittajan mukaan kyse oli mielipiteellisestä kirjoituksesta, joka sallii ilmauksissa laajempia vapauksia kuin täsmällisemmässä uutistekstissä. Kolumnitekstin ilmaisu oli näiden kahden maan suhteen tarkoituksellisesti väljempi muun muassa subjektin osalta kuin edeltävässä virkkeessä (”Venäjä myrkyttää” vs. ”käytännön yleistyminen Afganistanissa ja Etelä-Afrikassa”).
Päätoimittaja huomauttaa, että kolumnin kirjoittaja ei tässä tapauksessa viitannut yksittäisiin tarkkoihin ajankohtiin tai osoittanut toimijaksi yhtä nimenomaista vallassa ollutta tai olevaa hallintoa, vaan kuvasi kohdennetun tappamisen yleistymistä maailmassa pitemmällä aikajaksolla.
Päätoimittaja toteaa, että lisätietoja kaipaavan lukijan avuksi kirjoittaja liitti tekstiinsä yksittäiset, ilmiötä kuvaavat linkit. Linkkien takana olevat jutut olivat esimerkkejä, eivät kattavaa lähdeaineistoa, johon kolumnin maininnat ja johtopäätökset olisivat perustuneet. Päätoimittajan arvion mukaan olennaista on, että kolumnitekstissä esitetyt tiedot pitivät paikkansa, ei se kuinka osuvasti tai onnistuneesti esimerkkilähteeksi valittu raportti tai muu dokumentti kuvasi kolumnissa mainittujen maiden nykytilannetta.
Päätoimittaja toteaa kantelijan olevan oikeassa siinä, että Human Rights Watchin julkaisema juttu kuvasi Afganistanin tilannetta vuonna 2021, ennen vallanvaihdosta. Kolumnissa linkattu juttu oli Helsingin Sanomien arvion mukaan silti edelleen relevantti kuvaamaan maan pitkää perinnettä eri valtaryhmien harjoittamasta väkivallasta. Olennaista on, että tuolloin kapinallisasemassa ollut Taleban-ryhmittymä johtaa nyt Afganistania ja jatkaa salamurhien ja muun väkivallan harjoittamista sharia-lain valtuuksin. Päätoimittajan mukaan myös ennen vallanvaihtoa tapahtunut kohdennettu tappaminen, jossa tekijänä oli aseellinen ryhmittymä, täyttää määritelmällisesti ilmiön tunnusmerkit.
Päätoimittaja toteaa, että Afganistanin nykytilaa kuvaa esimerkiksi Euroopan unionin turvapaikka-asioiden tukiviraston EUAA:n maaraportti vuodelta 2024. Raportin mukaan Afganistanin viranomaiset ja muut Talebanin jäsenet harjoittavat laajaa uhkailua, kaltoinkohtelua, liiallista voimankäyttöä, mielivaltaisia pidätyksiä, kidutusta, tappamisia ja sieppauksia. Satoja mielivaltaisia surmia on kohdistunut muun muassa aiemman hallinnon edustajiin, päätoimittaja toteaa.
Päätoimittajan arvion mukaan kolumniin linkattu Protection Webin artikkeli tukee kolumnin viittausta kohdennettujen surmien yleistymiseen myös Etelä-Afrikassa. Artikkeli toimii hyvin yksittäisenä esimerkkinä siitä, miten aihetta käsitellään Etelä-Afrikkaan liittyvänä ihmisoikeuskysymyksenä. Artikkeli käsittelee pääosin poliisin ja eteläafrikkalaisen yhteiskunnan haluttomuutta puuttua poliittisesti motivoituun väkivaltaan, mutta se tukee myös käsitystä poliitikkojen ja poliisivoimissa toimivien henkilöiden osallisuudesta kohdennettuihin surmatöihin. Päätoimittajan mukaan tällainen hallinnon edustajien osallisuus täyttää kohdennetun tappamisen tunnusmerkit.
Päätoimittaja toteaa, että tosiasiallisesti valtiovallan osallisuutta tapauksiin on kaikkialla vaikea todentaa aukottomasti. Kyse on yleensä epävirallisista toimeksiannoista, ei julkisesta viranomaistoiminnasta. Esimerkiksi Venäjä ei tunnusta olevansa oppositiopoliitikkojen murhien tai entisten agenttiensa myrkyttämisen takana, päätoimittaja toteaa.
Muun muassa Global Initiativen vuonna 2024 julkaistu tutkimusraportti The politics of murder – Criminal governance and targeted killings in South Africa tarjoaa päätoimittajan arvion mukaan niin ikään selkeästi tukea kolumnin viittaukselle Etelä-Afrikan tilanteeseen.
Päätoimittaja toteaa, että Global Initiativen mukaan Etelä-Afrikassa rekisteröitiin yksin alkuvuonna 2024 kymmenen salamurhaa, jotka olivat vähintään osittain poliittisesti motivoituja. Uhreina oli muun muassa hallintoasemissa olleita henkilöitä, väärinkäytöksistä vinkkaajia sekä poliittisia aktivisteja. Järjestön mukaan etenkin paikallistasolla poliittiset salamurhat ovat yleistyneet selvästi. Vuonna 2023 Etelä-Afrikassa tehtiin järjestön mukaan 31 poliittista salamurhaa. Lukuja pidetään raportin mukaan lähtökohtaisesti todellista tilannetta alhaisempina, koska läheskään kaikki surmat eivät päädy julkisiin lähteisiin. Aiempi tutkimus on osoittanut, että poliittisesti motivoitujen surmien määrä lisääntyy vaalien yhteydessä. Poliittinen väkivalta liittyy yleisesti joko poliittisesta asemasta tai taloudellisesta hyödystä käytävään kamppailuun puolueiden sisällä tai välillä. Päätoimittajan mukaan monet tapauksista on yhdistetty Etelä-Afrikan valtapuolue ANC:n pyrkimyksiin pysytellä vallassa.
Päätoimittaja katsoo, ettei Etelä-Afrikan tilanne ole verrattavissa siihen, että esimerkiksi yksittäinen poliisi Suomessa syyllistyisi rikokseen. Etelä-Afrikassa ei ole samassa mitassa riippumatonta, yhtäläisin periaattein ja pyrkimyksin toimivaa valtiota, vaan julkista valtaa edustava hallinto on sisäisesti hajanainen ja ristiriitainen kokonaisuus. Alueellisella vallalla ja siihen liittyvillä valtakamppailuilla on aivan toisenlainen merkitys kuin Suomessa. Suomalaisen poliisimiehen rikoksella ei ole yhteyttä poliittisen vallan käyttöön tai hallinnon sisäiseen kamppailuun.
Päätoimittaja pitää kantelun teeman kannalta oleellisena sitä, että valtiokoneiston suojissa toimivat yksilöt ja ryhmittyvät ovat harjoittaneet muun muassa poliittisten vastustajiensa eliminointia osana valtapyrkimyksiään. Sama kysymyksenasettelu pätee periaatteellisella tasolla Venäjään ja Yhdysvaltoihin, päätoimittaja toteaa. Päätoimittajan mukaan voidaan kysyä, mitä tarkoitetaan valtiolla, ja edustavatko kulloinkin poliittisessa valta-asemassa olevien ryhmien harjoittamat laittomat ja ihmisoikeuksien vastaiset toimet koko valtion tahtoa.
Helsingin Sanomat katsoo toimineensa asiassa hyvän journalistisen tavan ja Journalistin ohjeiden mukaisesti. Lehden vastauksen mukaan kolumni oli kirjoittajansa tulkinta ajankohtaisesta teemasta, esitetyille väittämille löytyi katetta ja lukijoille lisätietoina tarjotut linkit tukivat jutussa esitettyjä näkemyksiä, eikä jutussa ollut oikaisua vaativia olennaisia asiavirheitä. Oikaisupyynnön jälkeen toimituksessa selvitettiin asiaa alustavasti, mutta inhimillisen unohduksen vuoksi pyynnön lähettäjälle jäi asianmukaisesti vastaamatta.
Ratkaisu
JO 7: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
JO 9: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.
JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta.
JO 35: Olennainen asiavirhe on korjattava mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on tullut toimituksen tietoon, ja niin, että se tavoittaa yleisön mahdollisimman kattavasti. Korjaus on julkaistava kaikissa julkaisukanavissa, joissa virheellinen juttu on julkaistu tai tuotu yleisön saataville. Korjauksen yhteydessä yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.
Helsingin Sanomat julkaisi verkossa kolumnin, jossa kerrottiin muun muassa joidenkin valtioiden toimeenpanevan salamurhia. Venäjän mainittiin myrkyttävän kansalaisia koti- ja ulkomailla. Yhdysvaltojen ja Israelin todettiin turvautuvan kohdistettuihin lennokki-iskuihin. Tämän jälkeen todettiin, että ”ihmisoikeusjärjestöt, kuten Human Rights Watch ja Amnesty, ovat raportoineet käytännön yleistymisestä muun muassa Afganistanissa ja Etelä-Afrikassa”. Linkit johtivat Human Rights Watchin Afganistan-raporttiin ja Amnestyn Etelä-Afrikka-raportista kertovaan artikkeliin.
Julkisen sanan neuvoston tulkinnan mukaan kolumnissa väitettiin ihmisoikeusjärjestöjen raportoineen, että Afganistanissa ja Etelä-Afrikassa tapahtuisi valtion toimeenpanemia salamurhia. Neuvosto ei kuitenkaan lehden vastauksen ja omien selvitystensä perusteella löytänyt väitteelle Etelä-Afrikan osalta riittäviä perusteita, vaikkakin maassa on raportoitu tapahtuvan poliittisesti motivoituja murhia. Näin ollen juttu antoi virheellisen kuvan siitä, mitä ihmisoikeusjärjestöt ovat Etelä-Afrikan tilanteesta raportoineet. Kyse oli olennaisesta asiavirheestä, eikä esimerkiksi kolumnistin tulkinnanvapauteen kuuluvasta näkemyksestä. Juttuun linkitetyistä ihmisoikeusjärjestöjen raporteista ei löytynyt tukea esitetyille väitteille, mikä lisäsi harhaanjohtavaa vaikutelmaa.
Jutussa ei ole viitteitä siitä, että tietojen tarkistaminen olisi laiminlyöty Journalistin ohjeiden vastaisella tavalla tai että mielipiteet sekoittuisivat tosiasioihin.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtaa 35, ja antaa sille huomautuksen.
Ratkaisun tekivät:
Eero Hyvönen (pj.), Tommi Hatinen, Jonas Jungar, Heli Koivuniemi, Heidi Laaksonen, Sara Nurmilaukas, Margareta Salonen, Mari Tuohiniemi, Marjukka Vainio-Rossi ja Riku Väisänen.