Kantelu 18.9.2024
Kantelu kohdistuu Savon Sanomien 6.9.2024 printissä ja verkossa julkaisemaan juttuun, jonka otsikko printissä on Kuopiolainen ensihoitaja määrättiin lähestymiskieltoon. Verkossa otsikko on Pelastuslaitoksen ensihoitajaa epäillään rikoksista – oikeus määräsi miehen lähestymiskieltoon.
https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/7814211
Kantelija on otsikossa mainittu ensihoitaja.
Kantelun mukaan juttu ei noudattanut hyvää journalistista etiikkaa. Kantelija myöntää, että hän oli saanut lähestymiskiellon entistä puolisoaan kohtaan, mutta se, että hän työskenteli ensihoitajana pelastuslaitoksella, ei liittynyt tapaukseen mitenkään.
Kantelija huomauttaa, että tuomiossa hänen ammattiaan tai työnantajaansa ei mainita, mutta jutusta kävi ilmi hänen ikänsä, asuinpaikkansa sekä työnantajansa. Kantelun mukaan nämä tiedot mahdollistivat hänen tunnistamisensa, ja hän joutui avaamaan omaa tilannettaan koko työyhteisölle.
Kantelijan mukaan hän ei toiminut virassa tai ollut yhteiskunnallisesti vaikuttava henkilö.
Jutussa toimitus perusteli tietojen julkaisua sillä, että ensihoitajalla on pääsy ihmisten koteihin. Kantelija pitää perustelua pätemättömänä. Myös esimerkiksi putkimiehillä on pääsy ihmisten koteihin.
Kantelija kertoo soittaneensa lehden päätoimittajalle, mutta sanoo lehden vain voivotelleen asiaa.
Neuvosto soveltaa kantelun käsittelyssä 30.9.2024 asti voimassa olleita Journalistin ohjeita.
Päätoimittajan vastaus 16.4.2025
Savon Sanomien vastaavan päätoimittajan Matti Pietiläisen mukaan Savon Sanomat julkaisi jutun, jossa kerrottiin Pohjois-Savon pelastuslaitoksen ensihoitajalle määrätystä lähestymiskiellosta ja käynnissä olleesta rikostutkinnasta. Lyhyt ja neutraali juttu oli päätoimittajan mukaan tyypillinen rikos- ja oikeusaiheinen uutisjuttu, joita julkaistaan tiuhaan.
Päätoimittajan mukaan uutisen logiikka on sellainen, että uusi, poikkeava tai muuten erityinen asia korostuu. Journalistiselle sisällölle on tyypillistä, että eri lähteistä saatuja tietoja ilmenee samassa jutussa.
Päätoimittajan mukaan kantelun kohteena olleessa jutussa yhdistyivät tiedot siitä, että pelastuslaitoksen ensihoitajan toiminnasta oli käynnissä rikostutkinta epäillystä häirinnästä tämän tuntemaa naista kohtaan. Lisäksi miehellä oli voimassa oleva käräjäoikeuden määräämä lähestymiskielto naista kohtaan. Jutussa kerrottiin päätoimittajan mukaan, että rikosepäilyjen tutkinnat olivat vielä kesken, että mies kiisti syyllistyneensä niihin, ja että hän oli vastustanut lähestymiskieltoon määräämistä.
Päätoimittaja avaa vastauksessaan pelastustoimen omaa määritelmää siitä, mitä ensihoitopalvelut ovat: ”Ensihoitopalveluilla huolehditaan äkillisesti sairastuneen tai vammautuneen potilaan kiireellisestä hoidosta ja tarvittaessa kuljetuksesta ensihoitoyksiköllä terveydenhuollon päivystyspisteeseen.” Päätoimittajan näkemyksen mukaan ensihoitaja on usein tilanteissa, joissa avun tarvitsija on täysin ensihoitajan avun varassa ja joutuu luottamaan sekä tämän osaamiseen että tilannearvioon täysin.
Päätoimittajan mukaan myös koti on erityinen paikka, mistä kertoo jo se, että lainsäädännössä tunnistetaan erikseen kotirauha. Päätoimittajan mukaan ensihoitaja joutuu usein toimimaan äkillisesti sairastuneen ja vammautuneen potilaan kodissa, mistä seuraa, että sairas tai vammautunut henkilö joutuu usein päästämään ensihoitajan kotiinsa riippumatta omasta toimintakyvystään.
Päätoimittajan mukaan näiden seikkojen perusteella ensihoitajaa ei voinut verrata esimerkiksi putkimieheen. Päätoimittajan näkemyksen mukaan hoitohenkilökuntaan, ensihoitajista lääkäreihin, kohdistuu erityinen velvollisuus potilaan terveyden varjelemisesta. Päätoimittajan mukaan mahdollinen väkivallan uhkakin oli ristiriidassa tuon vaatimuksen kanssa, ja tällä perusteella päätoimittaja katsoo, että ensihoitajan ammatin kertomiselle jutussa oli yhteiskunnalliset perusteet sekä uutisarvoa. Päätoimittaja vetoaa myös Journalistin ohjeiden ensimmäiseen kohtaan, jonka mukaan yleisöllä on oikeus tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.
Päätoimittajan mukaan jutussa kerrottiin myös hyvän journalistisen tavan mukaisesti ne perusteet, jolla ammatti julkaistiin: ”Toimitus kertoo ammatin julki, koska asialla on yhteiskunnallista merkitystä. Pelastuslaitoksen ensihoitaja on vastuutyössä, jossa hän pääsee ihmisten koteihin ja tapaa myös puolustuskyvyttömässä tilassa olevia henkilöitä, joiden on voitava luottaa ensihoitajiin.”
Päätoimittajan mukaan jutulla oli yhteiskunnallista merkitystä, eikä se näin rikkonut Journalistin ohjetta 27. Päätoimittajan mukaan oli harvinaista, että pelastuslaitoksen työntekijä oli tutkinnan kohteena rikosepäilyn vuoksi, joten siitä kertominen oli yleisön tiedonsaantioikeuden kannalta merkittävä asia, joka auttoi yleisöä muodostamaan kuvaa yhteiskunnasta. Päätoimittajan mukaan jutussa ei kerrottu yksityiselämään kuuluvia seikkoja enempää kuin niiden yhteiskunnallisen merkityksen avautumisen kannalta oli tarpeen.
Päätoimittajan mukaan juttu eri rikkonut myöskään Journalistin ohjeiden kohtaa 30. Jutussa oli huomioitu yksityiselämän suojaan kuuluvia kysymyksiä kaikkien jutussa ilmenevien henkilöiden osalta, ja jutun tiedot oli varmistettu viranomaisilta.
Päätoimittajan mukaan juttu ei rikkonut myöskään Journalistin ohjeiden kohtaa 32, sillä mies ei ollut lehden lukijoiden tunnistettavissa jutusta. Päätoimittajan mukaan tätä tuki myös kantelijan kantelussaan kertoma, että hän oli joutunut jutun takia avaamaan omaa tilannettaan koko työyhteisölle. Päätoimittajan näkemyksen mukaan kantelija oli kokenut tarpeelliseksi kertoa itse enemmän kuin jutusta ilmeni. Päätoimittajan mukaan kantelija ei myöskään tuonut ilmi, että hänet olisi jutun perusteella tunnistettu.
Päätoimittajan mukaan uutinen oli tehty hyvän journalistisen tavan mukaisesti.
Päätoimittaja pyysi vastauksessaan neuvostoa huomioimaan myös sen, että kantelija oli tehnyt samasta jutusta aiemmin rikosilmoituksen, joka ei johtanut edes varsinaiseen esitutkintaan. Kantelijalla on kuitenkin edelleen mahdollisuus asianomistajan syyteoikeuden käyttämiseen. Päätoimittajan mukaan on ongelmallista, jos kantelemisesta Julkisen sanan neuvostoon tulee vasta toissijainen toimi tai jos Julkisen sanan neuvoston ratkaisusta tulee mahdollista materiaalia kantelijan oman asian edistämiseen myöhemmässä syyteoikeuden hyödyntämisessä.
Neuvosto kuitenkin päätti, että JSN:n perussopimuksen mukaan kantelun käsittelylle ei ollut estettä. Vireillä ei ole mitään oikeusprosessia. Kantelija oli kantelussaan antanut normaalin sitoumuksen siitä, ettei käynnistä oikeusprosessia.
Ratkaisu
JO 27: Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä.
JO 30: Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita.
JO 32: Tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä on syytä olla varovainen, kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä.
Savon Sanomat julkaisi jutun ensihoitajan saamasta lähestymiskiellosta sekä häneen kohdistuneista rikosepäilyistä, jotka olivat jutun julkaisun aikaan yhä tutkinnassa.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä on syytä olla varovainen, kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä. Lehdellä oli perusteet rikosuutisen julkaisulle eikä jutussa kerrottu epäillyn nimeä. Neuvosto ei käytettävissä olevan materiaalin eikä tekemiensä lisäselvitysten perusteella voi päätellä, että ammatin kertominen tai muut jutussa kerrotut yksityiskohdat olisivat paljastaneet kantelijan henkilöllisyyden ja tehneet tästä lähipiiriään laajemmin tunnistettavan.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Savon Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Eero Hyvönen (pj.), Tommi Hatinen, Pasi Kivioja, Johanna Konttori, Sanna Mattila, Minna McGill, Teemu Niikko, Sara Nurmilaukas, Farhia Omer, Terhi Pirilä-Porvali, Timo Sipola, Tuuli Tahkokorpi ja Marjukka Vainio-Rossi.