Kantelu 9.1.2023 ja kantelun täydennys 22.2.2023
Kantelu kohdistuu Iltalehden uutisointiin koskien epäiltyä, Helsingin Ullanlinnassa joulukuussa 2022 tapahtunutta henkirikosta ja erityisesti henkirikoksesta epäiltyä henkilöä.
Kantelussa ja sen myöhemmässä täydennyksessä yksilöidään seuraavat seitsemän juttua:
- 20.12.2022 Terveystalon psykiatri vangittiin vaimonsa taposta epäiltynä (Juttu 1)
- 20.12.2022 Ullanlinnan mattosurmasta epäilty psykiatri avautui tv:ssä falsettiäänestään (Juttu 2)
- 21.12.2022 Mattosurmasta epäilty ja uhri ehtivät olla naimissa reilun vuoden – tämä heistä tiedetään (Juttu 3)
- 23.12.2022 Tällaisessa talossa vaimonsa taposta epäilty psykiatri asui – naapureina tunnettuja henkilöitä (Juttu 4)
- 24.12.2022 Tällaisia ongelmia mattosurmasta epäillyllä psykiatrilla oli töissä (Juttu 5)
- 7.1.2023 Entinen vanki oli Ullanlinnan taposta epäillyn psykiatrin potilas – kertoo poikkeuksellisesta hoitosuhteesta: ”Hän ymmärsi minua täydellisesti” (Juttu 6)
- 17.2.2023 Ullanlinnan psykiatri ei peitellyt kasvojaan oikeudessa – epäillään nyt myös perhemurhan yrityksestä (Juttu 7)
Kantelun mukaan Iltalehti julkaisi Jutussa 1 vaimonsa taposta epäillyn henkilön nimen ja Jutuissa 2–6 pyrki kuvailemaan epäillyn yksityiselämää sekä maalaamaan hänestä ja hänen persoonallisuudestaan kielteistä kuvaa. Lisäksi kantelun mukaan epäillyn kuvan ja nimen julkaisu Jutussa 7 ei ollut hyväksyttävää. Kantelun mukaan Iltalehden jutuissa rikottiin Journalistin ohjeita 32 ja 33 sekä luultavasti myös ohjeita 27–31 ja 34.
Kantelun mukaan epäillyn nimeä ei tavallisesti julkaista esitutkintavaiheessa ilman erityistä syytä (poliittista, taloudellista tai hallinnollista valtaa käyttävät henkilöt jne.). Kantelussa todetaan, että Iltalehti oli poikennut vakiintuneesta käytännöstä perustellen asiaa seuraavasti: ”Iltalehti julkaisee epäillyn nimen poikkeuksellisesti jo esitutkintavaiheessa, koska epäilty on työskennellyt yhteiskunnallisesti merkittävässä ammatissa ja hoitanut potilaita, joiden kannalta heitä hoitaneen psykiatrin rikosepäilyllä on suuri merkitys.”
Kantelun mukaan Journalistin ohjeissa ei missään todeta, että epäillyn nimen voi julkaista, jos hän toimii yhteiskunnallisesti merkittävässä ammatissa. Kantelun mukaan psykiatrin ammattia ei myöskään voi pitää ammattina, jolla on erityinen yhteiskunnallinen merkitys, vaikka on varmasti totta, että epäilty on hoitanut yksittäisiä potilaita, joille rikosepäilyllä on suuri merkitys. Kantelun mukaan ei kuitenkaan ollut lehdistön tehtävä kertoa epäillyn nimeä näille potilaille. Luultavasti nimen kertominen oli lisäksi erittäin järkyttävää näille potilaille, kantelussa todetaan.
Kantelun mukaan Juttujen 2–6 otsikot ja sisällöt osoittavat, että Iltalehden tarkoituksena ei ollut analyyttinen tutkiva journalismi, vaan motiivina oli pikemminkin saada klikkiotsikoiden avulla mahdollisimman paljon lukijoita ja kasvattaa levikkiä. Kantelun mukaan artikkelit herkuttelivat kieroutuneesti yksityisellä murhenäytelmällä sekä synnyttivät hysteriaa ja kollektiivisia traumoja.
Kantelun mukaan uhrin ja muidenkin asianosaisten henkilöllisyydet olivat epäsuorasti paljastuneet Iltalehden kirjoittelun kautta. Iltalehti oli siis rikkonut niin epäillyn, uhrin kuin heidän lähipiirinsä yksityisyyden suojaa. Kantelija huomauttaa, että lähipiiriin kuuluu myös alaikäisiä. Kantelun mukaan jutut aiheuttivat ylimääräistä ja tarpeetonta kärsimystä asianosaisille, ja kirjoittelu oli epäeettistä ja piittaamatonta.
Kantelun tekijä on toimittanut Julkisen sanan neuvostolle epäillyn suostumuksen kantelun tekemiseen. Neuvosto otti kantelun käsittelyyn Journalistin ohjeiden 32, 27 ja 30 näkökulmasta.
Päätoimittajan vastaus 20.3.2023
Iltalehden vastaava päätoimittaja Perttu Kauppinen toteaa vastauksessaan, että Ullanlinnan surmatyö oli Suomen oloissa poikkeuksellinen rikos ja uutistapahtuma, minkä takia yleisön kiinnostus tapaukseen oli ollut poikkeuksellisen suurta. Tästä syystä päätoimittajan mukaan uhrin ja epäillyn taustoja oli syytä tuoda esiin tavanomaista enemmän huomioiden myös lukijoiden oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.
Päätoimittajan mukaan Iltalehden uutisoinnin tarkoituksena ei ollut mässäillä rikoksella tai esittää epäiltyä negatiivisessa valossa vaan antaa lukijoille tietoja, joiden perusteella ymmärtää tapahtunutta ja asettaa se kontekstiin.
Journalistin ohjeeseen 32 liittyen päätoimittaja toteaa, että epäillyn nimen julkistaminen jo esitutkintavaiheessa on poikkeuksellista. Journalistin ohjeet kuitenkin lähtevät siitä, että julkistaminen on mahdollista, jos tiedotusväline on ”varovainen”. Päätoimittajan mukaan Julkisen sanan neuvoston päätöksissä on kuitenkin varsin niukasti tapaukseen rinnasteisia esimerkkejä siitä, miten riittävää ”varovaisuutta” voisi tulkita.
Päätoimittaja nostaa esille rikoslain 24 luvun 8 §:n, joka koskee yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä. Päätoimittaja tuo muun muassa esille, että lainkohdan mukaan yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen olosuhteet huomioiden ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.
Päätoimittajan mukaan Iltalehti hankki epäillyn miehen nimen tietoonsa käytännössä heti sen jälkeen, kun rikos tuli julki 16.12.2022, mutta julkisti nimen 20.12.2022 vasta sen jälkeen, kun epäilty oli vangittu todennäköisin syin epäiltynä (Juttu 1). Päätoimittaja toteaa, että Iltalehti harkitsi erilaisia vaihtoehtoja epäillyn nimen julkistamiseen neljän päivän ajan, mikä päätoimittajan arvion mukaan täyttää Journalistin ohjeiden edellyttämän varovaisuuden kriteerit.
Päätoimittaja toteaa, että vaikka valtaosa tapauksista, joissa nimi on julkaistu jo esitutkintavaiheessa, liittyisi nimenomaan vallanpitäjien tekemiin rikoksiin, niissä pitäytyminen rajoittaisi merkittävästi tiedotusvälineen sananvapautta ja yleisön mahdollisuutta vastaanottaa tietoja. Päätoimittajan mukaan nimiä on käytännössä julkistettu myös vakavien väkivaltarikosten yhteydessä.
Päätoimittajan mukaan epäillyn potilaiden etu oli painavin syy sille, miksi Iltalehti päätti julkaista henkirikoksesta todennäköisin syin epäillyn miehen nimen. Mies toimi psykiatrian erikoislääkärinä terveyspalveluyrityksessä ja oli oletettavasti hoitanut satoja erityisen haavoittuvaisessa asemassa olevia potilaita. Ennen vangitsemisoikeudenkäyntiä terveyspalveluyritys tiedotti epäillyn pitäneen yhtiöllä vastaanottoa ja että sopimus on katkaistu, mutta yhtiö ei kuitenkaan kertonut, että lääkärin potilaisiin otettaisiin yhteyttä.
Päätoimittaja kertoo Iltalehden olleen yhteydessä epäillyn entisiin potilaisiin, jotka kertoivat tilanteen olleen epäselvä. Iltalehti katsoi, että potilaiden turva ja yleinen etu edellyttivät, että potilaat saivat tietää epäillyn lääkärin henkilöyden. Päätoimittajan mukaan murhasta epäillyn miehen potilaat ja lääkäriyhtiön muiden psykiatrien potilaat olisivat käytännössä olleet täysin huhujen ja kuulopuheiden varassa, jos Iltalehti ei olisi julkistanut epäillyn nimeä.
Päätoimittaja vastaa kantelijan väitteeseen siitä, ettei ollut lehdistön tehtävä kertoa epäillyn nimeä tämän potilaille toteamalla, ettei murhasta todennäköisin syin epäilty voi määritellä, mitä tiedotusväline voi kertoa yleisölleen ja mikä tiedotusvälineen tehtävä on. Päätoimittaja vetoaa tältä osin Journalistin ohjeeseen 1, jonka mukaan journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen, joilla on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu sekä Journalistin ohjeeseen 2, jonka mukaan tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein, eikä tätä päätösvaltaa saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.
Päätoimittajan mukaan henkirikos on rikoksena aina yhteiskunnallisesti merkittävä, ja kantelun kohteena olevassa tapauksessa sen tekee erityisen merkittäväksi epäillyn asema juuri väkivaltarikosten asiantuntijana.
Päätoimittajan mukaan Iltalehden esille nostamat epäselvyydet epäillyn työhistoriassa (Juttu 5) herättävät yhteiskunnallisesti merkittäviä kysymyksiä lääkärien valvonnasta, ja epäillyn henkilöyden julkistaminen oli tarpeen näiden asioiden tuomiseksi yleisön tietoon.
Kantelua on myöhemmin täydennetty koskemaan myös Iltalehdessä 17.2.2023 ilmestynyttä uutista (Juttu 7), jossa julkaistiin epäillyn kuva. Päätoimittaja tuo esille, että julkaisupäätöstä tehdessä epäilty rikosnimike oli koventunut taposta murhaksi, ja mies oli myöntänyt kuulusteluissa aiheuttaneensa vaimonsa kuoleman. Lisäksi poliisi epäili miestä myös aiemmin tapahtuneista murhan yrityksistä.
Päätoimittaja toteaa, että Iltalehden julkaisema kuva oli peräisin sanotun jutun julkaisupäivänä pidetystä julkisesta vangitsemisoikeudenkäynnistä, jossa epäilty ei peittänyt kasvojaan toisin kuin monet vakavista rikoksista epäillyt yleensä tekevät. Päätoimittajan mukaan yksinomaan tämä nähtäväksi asettautuminen oli uutisarvoinen seikka.
Tapauksesta tulleiden lisätietojen, koventuneen rikosnimikkeen ja erityisesti sen vuoksi, että epäilty oli itsekin myöntänyt aiheuttaneensa vaimonsa kuoleman, Iltalehti katsoi, että sillä oli edellytykset julkaista myös epäillyn kuva. Päätoimittajan mukaan Journalistin ohjeen 32 näkökulmasta kuvan julkistaminen ei ole nimen julkistamista merkittävämpi tunnistamiseen johtava tieto. Päätoimittaja toteaa, että epäillyn kuva oli kenen tahansa löydettävissä yksinkertaisella hakukonepalveluhaulla. Näin ollen Iltalehden julkaisupäätös ei päätoimittajan mukaan lisännyt kuvan jo aikaisemmin saamaa julkisuutta.
Päätoimittaja nostaa esille kantelijan näkemyksen siitä, että Iltalehti oli ”pyrkinyt kuvailemaan epäillyn yksityiselämää sekä maalaamaan hänestä ja hänen persoonallisuudestaan kielteistä kuvaa”. Päätoimittaja oudoksuu ajatusta, että uutisoinnin mahdollisesti luoma kielteinen kuva epäillyn persoonallisuudesta voisi ylittää sen kielteisen mielikuvan, jonka epäilty oli luonut itsestään tapauksen myötä.
Päätoimittaja tarkastelee vastauksessaan kutakin kantelussa mainittua seitsemää uutista siitä näkökulmasta, oliko niissä erityisen arkaluontoisia yksityiselämään kuuluvia seikkoja siten kuin Journalistin ohjeissa 27 ja 30 tarkoitetaan.
Juttuun 1 (Terveystalon psykiatri vangittiin vaimonsa taposta epäiltynä) viitaten päätoimittajan mukaan työpaikkaa, asuinaluetta tai tietoa siitä, että epäilty asui vaimonsa kanssa, ei voida missään tapauksessa pitää erityisen arkaluontoisena seikkana.
Jutussa 2 (Ullanlinnan mattosurmasta epäilty psykiatri avautui tv:ssä falsettiäänestään) kerrottiin epäillyn ammatinvalinnasta, motivaation lähteistä ja harrastuksista sen perusteella, mitä epäilty oli itse kertonut haastattelussaan Ylen tv-ohjelmassa. Lisäksi jutussa kuvailtiin epäillyn persoonaa lehden saamien tietojen perusteella. Päätoimittajan mukaan nämä tiedot ja tekijän persoonaan kuvaaminen auttoivat yleisöä ymmärtämään tapahtumia, eikä jutussa olleita tietoja voida pitää erityisen arkaluonteisina seikkoina.
Jutussa 3 (Mattosurman epäilty ja uhri ehtivät olla naimisissa reilun vuoden – tämä heistä tiedetään) kuvailtiin epäillyn surmattua vaimoa ja kerrottiin, että epäillyllä ja uhrilla oli avioehto. Lisäksi jutussa kerrottiin epäillyn ja hänen aiemman puolisonsa avioerosta ja käräjäriidasta. Jutussa myös kerrottiin, miten epäillyn ulkonäköä oli kuvailtu. Päätoimittajan mukaan mitään näistä seikoista ei voida pitää erityisen arkaluontoisina tietoina.
Päätoimittajan mukaan epäiltyjen rikoshistoriasta kertominen on tyypillinen osa normaalia rikosuutisointia, minkä takia jutussa kerrottiin, että epäilty oli ollut oikeudessa epäiltynä näpistyksestä. Edelleen päätoimittajan mukaan tämäkään tieto ei ole erityisen arkaluontoinen vaan pikemminkin kertoi, ettei epäillyllä ollut mainittavaa rikoshistoriaa. Jutussa myös kerrottiin, että epäilty oli ajanut mereen kyydissään vaimo ja heidän neljä lastaan aiemmista liitoista. Päätoimittajan mukaan tieto oli yhteiskunnallisesti hyvin merkittävä.
Juttu 4 (Tällaisessa talossa vaimonsa taposta epäilty psykiatri asui – naapureina tunnettuja henkilöitä) koskee epäillyn kanssa samassa talossa asuneita julkisuuden henkilöitä, joiden nimeämistä ei päätoimittajan mukaan voi pitää epäillyn yksityisyydensuojaa rikkovana tietona. Jutun lopussa kerrotaan pariskunnan asunnon omistussuhteista sekä epäillyn tulotietoja vuodelta 2021.
Päätoimittaja katsoo, että epäillyn tulotiedot ja tiedot surmatun uhrin varallisuudesta olivat olennaisia henkirikoksen yhteiskunnallisen käsittelyn kannalta, muun muassa rikoksen motiivin näkökulmasta. Lisäksi päätoimittajan mukaan hyvätuloisen lääkärin tulotietojen kertomista ei voida pitää erityisen arkaluontoisena asiana.
Juttu 5 (Tällaisia ongelmia mattosurmasta epäilyllä psykiatrilla oli töissä) käsitteli tietoa siitä, että Valvira oli rajoittanut epäillyn lääkärinoikeuksia keväällä 2014, mistä huolimatta epäilty kuitenkin nimitettiin Rinnekodin psykiatrian ylilääkäriksi. Päätoimittajan mukaan näiden asioiden tuominen julkisuuteen oli tärkeää surman taustojen ja epäillyn surmaajan ymmärtämiseksi. Päätoimittaja toteaa, että tiedot oli julkaistu aiemmin Virallisessa lehdessä ja ne olivat jo yksinäänkin yhteiskunnallisesti niin merkittäviä, että yleisöllä oli oikeus tietää niistä.
Juttu 6 (Entinen vanki oli Ullanlinnan taposta epäillyn psykiatrin potilas – kertoo poikkeuksellisesta hoitosuhteesta: ”Hän ymmärsi minua täydellisesti”) sisälsi tietoja, joita epäillyn entiset potilaat olivat kertoneet, eikä päätoimittajan mukaan näitä tietoja voida pitää erityisen arkaluontoisena yksityiselämää loukkaavana tietona.
Juttu 7 (Ullanlinnan psykiatri ei peitellyt kasvojaan oikeudessa – epäillään nyt myös perhemurhan yrityksestä) käsitteli uutta vangitsemisoikeudenkäyntiä, eikä se päätoimittajan mukaan sisältänyt uusia tietoja, jotka voisivat olla erityisen arkaluonteisia.
Päätoimittaja toteaa Iltalehden toimineen hyvän journalistisen tavan mukaisesti ja pitää kantelua aiheettomana.
Ratkaisu
JO 27: Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä.
JO 30: Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita.
JO 32: Tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä on syytä olla varovainen, kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä.
Iltalehti uutisoi laajasti ja useissa jutuissaan Helsingissä paljastuneesta henkirikosepäilystä ja kertoi jo varhaisessa vaiheessa teosta epäillyn nimen. Jutuissa kerrottiin myös epäillyn ikä, ammatti ja työnantaja sekä muita tietoja hänen työ-, rikos- ja henkilöhistoriastaan. Lisäksi jutut sisälsivät yksityiskohtia lääkärinä työskennelleen epäillyn ja hänen yksittäisten potilaittensa välisistä hoitosuhteista. Lehti julkaisi epäillystä vangitsemisoikeudenkäynnissä otetun kuvan.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että kysymys oli vasta rikosepäilystä, joten nimen suoja oli korkea. Neuvosto painottaa, että nimen tai kuvan julkaisemisessa rikosepäilyvaiheessa on aina noudatettava varovaisuutta. Harkinta on tehtävä tapauskohtaisesti eikä julkaisuratkaisua voi tehdä pelkästään esimerkiksi epäillyn teon vakavuuden perusteella.
Tässä tapauksessa epäillyn ammatillinen asema vastaanottoa pitäneenä psykiatrian erikoislääkärinä sekä väkivaltaisuutta tutkineena asiantuntijana madalsivat kynnystä nimen julkaisemiseen vakavan henkirikosepäilyn yhteydessä. Neuvosto toteaa lehden noudattaneen riittävää varovaisuutta.
Neuvosto katsoo, että tässä tapauksessa erityisesti epäillyn hoitamien potilaiden ja muiden saman terveyspalveluyrityksen psykiatrien potilaiden oli kohtuullista saada tietää epäillyn henkilöllisyys. Juttujen sisältämät tiedot ja kuva epäillystä eivät olleet yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluontoisia seikkoja.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät: Eero Hyvönen (pj), Marja Keskitalo, Johannes Koponen, Anssi Marttinen, Valpuri Mäkinen, Mari Paalosalo-Jussinmäki, Hanna Parhaniemi, Kari Pyrhönen, Harto Pönkä, Henrik Rydenfelt, Timo Sipola, Jani Tanskanen ja Marjukka Vainio-Rossi.