Kantelu 12.11.2022
Kantelu kohdistuu Iltalehden 12.11.2022 julkaisemaan verkkojuttuun Joku heistä on todennäköisesti Yhdysvaltain seuraava presidentti.
Kantelun mukaan juttu rikkoi Journalistin ohjeita 1, 8, 10 ja 11. Neuvosto on tulkinnut kantelun kohdistuvan myös Journalistin ohjeeseen 20.
Kantelussa kyseenalaistetaan jutun sisältämä väite, jonka mukaan Donald Trump on Yhdysvaltojen epäsuosituin poliitikko. Kantelussa kysytään, mihin väite perustuu, sillä väitettä ei ollut lähteytetty. Kantelija oli pyytänyt toimittajaa korjaamaan väitteen, mikäli kyse oli vain mielipiteestä, sillä kantelijan mukaan mielipidevaikuttaminen ei kuulu pätevän journalismin toimenkuvaan.
Päätoimittajan vastaus 16.1.2023 ja vastauksen täydennys 2.3.2023
Iltalehden vastaava päätoimittaja Perttu Kauppinen toteaa vastauksessaan, että jutussa käytiin läpi analyysinomaisesti Yhdysvaltain tulevien presidentinvaalien asetelmia ja sitä, minkälaisia ehdokkaita republikaaneilla ja demokraateilla gallupien perusteella jutun julkaisuhetkellä näytti olleen. Republikaanien mahdollisesta ehdokkaasta Donald Trumpista jutussa todettiin, että ”vaikka Trumpilla on vankka kannattajakunta, hän on Yhdysvaltojen epäsuosituin poliitikko”.
Päätoimittajan mukaan Trump on myös suomalaisia voimakkaasti jakava hahmo, ja Iltalehti saa Trumpia koskevista uutisista aina huomattavan paljon palauteviestejä, joissa erityisesti Trumpia koskevat negatiiviset tiedot ja arviot kyseenalaistetaan. Päätoimittajan mukaan toisaalta myös Trumpin positiivisessa valossa näyttävät tiedot herättävät voimakkaita reaktioita lukijoissa.
Päätoimittaja täsmentää, että lehti saa tällaisia viestejä niin paljon, ettei niihin kaikkiin ole tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista vastata, ellei viesteissä suoraan esitetä väitteitä esimerkiksi olennaisista asiavirheistä. Näin oli myös kantelun kohteena olevan jutun kohdalla.
Päätoimittaja huomauttaa, ettei kantelija ollut sähköpostiviestissään yksilöinyt jutussa mahdollisesti ollutta olennaista asiavirhettä, minkä takia lehden toimitus ei tulkinnut viestiä oikaisupyynnöksi eikä siihen myöskään katsottu tarpeelliseksi vastata.
Päätoimittaja toteaa, että Journalistin ohjeen 20 näkökulmasta on olennaista tarkastella, oliko jutussa Journalistin ohjeiden tarkoittamaa virhettä, joka olisi pitänyt korjata. Päätoimittajan mukaan kantelija ei sähköpostiviestissään millään tavalla yksilöinyt jutussa mahdollisesti ollutta virhettä tai sitä, mikä oli se oikea tieto, joka juttuun olisi pitänyt lisätä.
Päätoimittaja tarkentaa, että kantelun kohteena olevassa virkkeessä esitettiin kaksi väitettä. Ensimmäisen mukaan Trumpilla on vankka kannattajakunta, ja toisen mukaan Trump on silti Yhdysvaltain epäsuosituin poliitikko. Päätoimittaja katsoo, että Iltalehti ei kantelijan sähköpostiviestin, kantelun tai JSN:n käsittelyynottopäätöksen perusteella mitenkään voinut tietää, kumpaa väitettä kantelija tai JSN mahdollisesti epäili vääräksi. Päätoimittaja toteaa, että sen sijaan, että kantelija olisi esittänyt Iltalehden uutisessa olleen selkeästi yksilöitävissä olevia asiavirheitä, hän kysyi, onko kantelun kohteena olevissa väitteissä kyse ”mielipidevaikuttamisesta”. Päätoimittaja selventää, että Iltalehden juttua ei ollut vinjetöity mielipiteelliseksi kirjoitukseksi ja se perustui analyyttisesta otteesta huolimatta pelkästään kiistattomiin tosiasioihin.
Vastauksessaan päätoimittaja siteeraa neljää yhdysvaltalaislähdettä, joissa on käsitelty Trumpin epäsuosiota. Päätoimittajan mukaan Trump oli jo presidentiksi pyrkiessään historian epäsuosituin presidenttiehdokas. Tämä ilmenee vuosikymmeniä mielipidemittauksia koonneen Gallup-yrityksen kyselytutkimuksesta, jonka mukaan 61 prosenttia suhtautui Trumpiin negatiivisesti. Päätoimittaja toteaa, että myös Hillary Clinton oli historiallisen epäsuosittu, sillä häneen kielteisesti suhtautui 52 prosenttia amerikkalaisista, kun taas aiempi ”ennätys” oli Barry Goldwaterilla vuonna 1964, jolloin häntä vastusti 47 prosenttia amerikkalaisista.
Edelleen päätoimittajan mukaan Trump oli presidenttikaudellaan Gallupin mittaushistorian epäsuosituin presidentti, kun mitataan presidentin toimien hyväksyttävyyttä koko presidenttikauden ajalta.
Päätoimittajan mukaan Iltalehden jutussa käytetty preesensmuoto oli perusteltu muun muassa NBC:n tekemä mielipidemittauksen valossa, josta esimerkiksi CNN on tehnyt jutun, jonka mukaan Donald Trump oli edelleen, lähes kaksi vuotta virasta poistumisensa jälkeen erittäin epäsuosittu hahmo.
Päätoimittaja toteaa myös, että on niin ikään täysin kiistatonta, että kaikesta vastustuksesta huolimatta Trumpilla on hyvin vankka kannattajakunta, mistä kertoo esimerkiksi se, että Trump sai ajettua republikaanien välivaaliehdokkaiksi henkilöitä, jotka edustavat hänen ajatusmaailmaansa. Toisaalta päätoimittajan mukaan Trumpin epäsuosiosta kertoo se, että Trumpin ehdokkaat hävisivät omat vaalinsa.
Päätoimittajan mukaan tällaisen vaikutusvallan omaava ja tällaisia tunteita herättävä hahmo on Yhdysvalloissa hyvin poikkeuksellinen, minkä takia jutussa oli täysin perusteltua todeta Trumpin olevan yhtä aikaa vankasti kannatettu ja samaan aikaan Yhdysvaltain epäsuosituin poliitikko. Näin ollen päätoimittajan mukaan jutussa ei ollut olennaista asiavirhettä, joka olisi vaatinut Journalistin ohjeen 20 mukaista korjausta, eikä jutussa myöskään esitetty Journalistin ohjeessa 11 tarkoittamia mielipiteitä tai sepitteitä, jotka yleisön olisi pitänyt voida erottaa toisistaan, vaan ainoastaan kiistattomia tosiasioita.
Journalistin ohjeen 1 osalta päätoimittaja toteaa, että mahdollisten presidenttikandidaattien esittely ja arviointi nimenomaan toteuttaa kyseisen ohjeen edellytyksiä. Päätoimittaja toteaa, että Yhdysvaltain presidentti on maailman vaikutusvaltaisin poliitikko, ja seuraavalla Yhdysvaltain presidentillä on sekä suoria että epäsuoria vaikutuksia Suomeen.
Päätoimittajan mukaan jutussa on pyritty totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen aivan kuten Journalistien ohjeiden kohta 8 edellyttää. Päätoimittajan mukaan näkemystä tukevat yhdysvaltalaislähteet, joihin päätoimittaja on vastauksessaan viitannut.
Journalistin ohjeeseen 10 liittyen päätoimittaja toteaa, että kirjoitettaessa maailmanpolitiikan asioista on selvää, että suomalainen tiedotusväline joutuu käyttämään lähdeaineistoina ulkomailla julkaistuja tietoja esimerkiksi silloin, kun on kyse poliitikkojen suosiota mittaavien yhdysvaltalaisten mielipidetutkimusten tuloksista. Päätoimittajan mukaan suomalainen journalisti ei käytännössä voi tarkistaa näitä tietoja mitenkään muuten kuin käyttämällä mahdollisimman laajaa lähdeaineistoa ja pitämällä huolen siitä, että käytetyt lähteet ovat luotettavia. Päätoimittajan mukaan hänen vastauksessaan mainitsemat esimerkit ovat riittävän monipuolisia ja luotettavia takaamaan, että Journalistin ohjeen 10 vaatimus tietojen tarkistamisesta mahdollisimman hyvin täyttyy.
Ratkaisu
JO 1: Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.
JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.
JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.
JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.
Iltalehti käsitteli verkkojutussaan yhteensä kymmentä mahdollista ehdokasta Yhdysvaltojen vuoden 2024 presidentinvaaleissa. Jutussa arvioitiin kunkin profiilia, suosiota ja menestymismahdollisuuksia. Donald Trump esiteltiin jutussa kärkiehdokkaana ja ennakkosuosikkina. Jutussa kuitenkin todettiin, että Trump on samalla Yhdysvaltojen epäsuosituin poliitikko. Jutussa ei esitetty lähdettä väitteelle.
Neuvosto katsoo, että kyseessä oli lehden tulkinta, jota päätoimittajan vastauksessaan esittämät yhdysvaltalaisten mielipidemittausten tulokset tukivat. Vaikka mielipidemittaukset eivät olleet aivan tuoreita, ilmaisu ei kuitenkaan jutun analyysinomainen luonne huomioiden sisältänyt olennaista asiavirhettä. Mielipiteet ja tosiasiat eivät sekoittuneet Journalistin ohjeiden vastaisella tavalla.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät: Eero Hyvönen (pj), Mona Haapsaari, Marja Keskitalo, Minna McGill, Valpuri Mäkinen, Kari Pyrhönen, Henrik Rydenfelt, Timo Sipola, Asta Tenhunen, Marjukka Vainio-Rossi ja Erja Yläjärvi.