Kantelu 26.10.2022
Kantelu kohdistuu Savon Sanomien 24.10.2022 julkaisemaan pääkirjoitukseen Ennallistajat unohtavat ilmaston.
https://www.savonsanomat.fi/paakirjoitus-mielipide/5445885
Kantelun mukaan Savon Sanomien pääkirjoituksessa oli kahdeksan asiavirhettä, joita kantelija oli pyytänyt lehteä korjaamaan. Kantelussa vedotaan myös mielipiteiden ja tosiasioiden sekoittumiseen sekä tietojen tarkistamisen ja lähdekritiikin puutteellisuuteen. Lehti ei ole korjannut pääkirjoitustaan.
Kantelijan mukaan jutussa oli seuraavat asiavirheet:
Virheväite 1: “Euroopan komission esitys laajojen maa- ja metsätalousalueiden ennallistamisesta on saanut pääministeri Sanna Marinin (sd) hallituksen näyttämään riitaiselta.” Kantelijan mukaan pääkirjoitus johti lukijoita harhaan. Ennallistamisasetus ei koske vain maa- ja metsätalousalueiden ennallistamista. Tämä ei pidä paikkaansa. Kiistan keskiössä on arvioidut lähes miljardikustannukset, joista melkein puolet koskee vesialueiden ennallistamista, joita pääkirjoituksessa ei ole mainittu ollenkaan.
Virheväite 2: ”Käytännössä tämä tarkoittaisi talousmetsissä hakkuiden vähentämistä ja luopumista avohakkuista.” Kantelijan mukaan pääkirjoituksessa väitettiin, että talousmetsissä jouduttaisiin luopumaan avohakkuista ennallistamisasetuksen vuoksi. Tosiasiassa ennallistamisasetus koskisi talousmetsissä varsin arkisia luonnonhoitotoimia, kuten Suomen ympäristökeskus Syken asiantuntija MMT Eeva Primmer muistuttaa HS artikkelissa (26.10.2022). Tavoitteet ovat linjassa Suomen metsätalouden kestävyyslinjausten kanssa eivätkä johtaisi avohakkuista luopumiseen.
Virheväitteet 3 ja 4: Kantelun mukaan pääkirjoituksessa väitettiin, että IUCN olisi tehnyt tai teettänyt arvion metsäluontotyyppien uhanalaisuudesta Suomessa. Kantelun mukaan Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvion on kuitenkin teettänyt Syke. Arvioinnissa on vain siirrytty käyttämään IUCN:n ja tiedeyhteisön kehittämiä menetelmiä ja IUCN:n kriteeristön asiantuntijoita on tarvittaessa konsultoitu kriteerien soveltamisessa.
Kantelun mukaan oli myös virheellistä väittää, että arviossa olisi tarkasteltu uhanalaisuuteen johtaneita muutoksia 1750-luvulta alkaen. Todellisuudessa siinä arvioidaan luontotyyppien häviämisriskiä käyttäen 1750-lukua eli esiteollista aikaa korvikemuuttujana luonnontilaisuudelle.
Kantelun mukaan uhanalaisuusarvioinnista puhuminen oli muutenkin hyvän tavan vastaista tässä yhteydessä, sillä se johti lukijoita harhaan antamalla käsityksen, että EU:n ennallistamisasetus olisi perustunut uhanalaisuusarviointeihin, kun se todellisuudessa perustui EU:n omaan luontodirektiivin alaisten luontotyyppien tilan (condition) seurantaan, jota jäsenmaat toteuttavat.
Virheväite 5: ”Arvio mittaa ainoastaan luontotyyppien tilan eli pinta-alan tai laadun muutosta, mutta mitään varsinaisia tavoitetasoja ei ole.” Kantelun mukaan todellisuudessa uhanalaisuusarvio ei mitannut ainoastaan pinta-alan tai laadun muutosta, vaan ensisijaisesti luontotyyppien häviämisriskiä perustuen tietoihin bioottisesta laadusta ja pinta-alasta.
Virheväite 6: ”Lisäksi uhanalaisuusprosentti on laskettu luontotyyppien lukumäärästä, eikä se siten kerro, miten suuri pinta-ala eri metsäluontotyypeistä on uhanalaista.” Kantelun mukaan pääkirjoituksessa viitattiin JSN:n sääntelyn ulkopuoliseen mediaan, joka toimii kyseenalaisin tavoin edistääkseen metsäteollisuuden etua. Kantelijan mukaan todellisuudessa yksittäiselle pinta-alalle ei voi laskea uhanalaisuutta, sillä se koskee luokkatasoa. Pinta-ala ei voi olla uhanalaista, mutta se luontotyyppi, jota pinta-ala edustaa, voi olla.
Virheväite 7: ”Pohjoismaiden metsien hiilivarasto on kasvanut 35 prosenttia viimeisten 30 vuoden aikana, mutta Kanadassa ja Venäjällä se on pysynyt ennallaan ja Alaskassa pienentynyt.” Kantelun mukaan pääkirjoituksessa perusteltiin väitettä viittaamalla aikaisemmin julkaistuun tietoon tarkistamatta tiedon tarkkuutta. Kirjoituksessa mainitun raportin mukaan vain elävän puubiomassan hiilivarasto oli kasvanut, mutta pääkirjoituksesta sai sen käsityksen, että koko metsän hiilivarastoa olisi mitattu. Elävän puun biomassa on vain pieni osa metsän hiilivarastoa. Erityisesti vanhoissa metsissä suurin osa hiilivarastosta sijaitsee maaperässä sekä kuolleessa puustossa.
Virheväite 8: “On selvää, että EU:n ennallistamisvaateet eivät tarjoa tässä suhteessa parasta toimenpideyhdistelmää.” Kantelun mukaan kirjoituksessa esitettiin totuutena, että ennallistamistavoitteet eivät edistäisi ilmastonmuutoksen torjuntaa ja/tai ne hävittävät metsäteollisuuden toimintaedellytyksiä. Näin ei voi kuitenkaan väittää ennallistamisasetuksessa esitetyistä tavoitteista.
Päätoimittajan vastaus 5.12.2022
Savon Sanomien vastaavan päätoimittajan Seppo Rönkön mukaan pääkirjoituksessa puntaroitiin erilaisia tulkintoja, jota vilkasta keskustelua nostattaneesta ennallistamisesityksestä on käyty.
Päätoimittaja toteaa, että pääkirjoitukset ovat journalistinen kannanotto, joissa ilmaistaan riippumaton lehden linja ja mielipide kulloiseenkin käsiteltävään asiaan. Päätoimittajan mukaan jutussa ei ollut virheitä.
Päätoimittajan vastaus virheväitteeseen 1: Kantelu antaa kuvan, että pääkirjoitus sivuutti vesialueiden ennallistamisesta johtuvat kustannukset. Vaikka vesistöjä ei erikseen mainittu, on syytä huomata, että ennallistamisasetuksen sisävesien laadun parantamista koskevat laaja-alaiset toimenpideideat kohdistuvat erityisesti maa- ja metsätalousalueisiin eli suometsätalouteen ja turvepeltojen käyttöön.
Päätoimittajan vastaus virheväitteeseen 2: Avohakkuista on monenlaisia näkemyksiä. Kirjoituksessa viitattiin ennallistamisvaatimuksen käytännön vaikutuksista arvioitaessa ympäristöministeri Maria Ohisalon mainintaan A-Studiossa 17.10.2022. Ministeri arvioi ennallistamisasetuksen haasteisiin vastaamisen keinoiksi hakkuumäärien vähentämisen ja avohakkuista luopumisen.
Päätoimittajan vastaus virheväitteisiin 3 ja 4: IUCN ei ole virallinen yhteistyökumppani, mutta IUCN:n kriteeristön asiantuntijoita on konsultoitu luonnon uhanalaisuuskriteerien soveltamisessa ja arvio on tehty tämän kriteeristön mukaisesti. Kun vertailukohtana on 1750-luvun luonnontilaisuus luontotyyppien häviämisriskin luonnontilaisuutta arvioitaessa, pääkirjoituksen viesti ei käytännössä poikennut siitä. Arvio hyvän tavan vastaisuudesta ja väite harhaanjohtamisesta perustuvat johonkin sellaiseen, jota pääkirjoituksessa ei sanottu.
Päätoimittajan vastaus virheväitteeseen 5: Kirjoituksessa viitattiin Itä-Suomen yliopiston metsäekologian professorin Jari Koukin lausuntoon metsäalan yhteisen verkkolehdessä Forest.fi:ssä 7.1.2019. Koukin mukaan ”Arviointi perustuu ainoastaan luontotyypin tilan, siis pinta-alan tai laadun muutokseen. Mitään varsinaisia tavoitetasoja ei ole”.
Päätoimittajan vastaus virheväitteeseen 6: Yllämainitussa Foresti.fi:n artikkelissa todettiin, että ”luontotyyppien uhanalaisuusprosentti on laskettu luontotyyppien lukumäärästä. Osuus ei suoraan kerro, kuinka suuri pinta-alaosuus luontotyypistä on uhanalainen eikä luvun perusteella voi sanoa esimerkiksi yksittäisten metsiköiden uhanalaisuudesta oikein mitään.”
Päätoimittajan vastaus virheväitteeseen 7: Kantelija myöntää elävän puubiomassan hiilivaraston kasvaneen. Elävää puubiomassaa kutsutaan yleisesti metsäksi. Se, että vanhoissa metsissä suurin osa hiilivarastosta sijaitsee maaperässä sekä kuolleessa puustossa ei poista relevanttiutta vertailulta. Vertailussa keskeistä oli se, että Pohjoismaiden metsät olivat suuri hiilinielu huolimatta runsaista hakkuista, kun taas vertailualueet eivät olleet. Pääkirjoituksen tiedot nojasivat tiedeaiheisiin perehtyneen Risto Isomäen kirjoitukseen, johon pääkirjoituksessa on myös viitattu.
Päätoimittajan vastaus virheväitteeseen 8: Kantelija on irrottanut lauseen “On selvää, että EU:n ennallistamisvaateet eivät tarjoa tässä suhteessa parasta toimenpideyhdistelmää” kontekstistaan ja tehnyt sen perusteella omia päätelmiä väitteen sisällöstä. Päätoimittajan mukaan tulkinnat ennallistamisasetuksen edellyttämistä toimista vaihtelevat laajasti. Esimerkiksi Suomen luontopaneelin puheenjohtaja ekologian professori Janne Kotiaho lausui (26.10.2022) Helsingin Sanomien artikkelissa, että ”koska metsien käsittely heikentää metsäelinympäristöjä, kategorinen heikentämiskielto merkitsee hakkuukieltoa”. Samassa jutussa Luonnonvarakeskuksen tutkimuspäällikkö Matleena Kniivilä puolestaan totesi, että tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että taloudellisia vaikutuksia pidetään toissijaisempina, mikä on myös pääkirjoituksen viimeisen lauseen viesti.
Edellä todetun perusteella Savon Sanomat ei ole päätoimittajan mukaan rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisu
JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.
JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.
JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.
Savon Sanomat käsitteli pääkirjoituksessaan Euroopan komission 22.6.2022 tekemää ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi luonnon ennallistamiseksi. Pääkirjoituksessa käsiteltiin asiaa metsätalouden näkökulmasta.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että kyseessä on kaikkia ihmisiä koskettava ja yhteiskunnallisesti merkittävä aihe, josta on erilaisia näkemyksiä.
Neuvosto toteaa, että pääkirjoituksessa ei esitetty mielipiteitä tosiasioina vaan tarkasteltiin asiasta käytyä keskustelua lehden valitsemista lähteistä ja näkökulmasta. Tiedotusvälineillä on oikeus valita näkökulmansa ja lähteensä.
Neuvosto katsoo, että pääkirjoituksessa oli kuitenkin kaksi olennaista asiavirhettä, jotka lehden olisi pitänyt korjata. Jutussa väitettiin virheellisesti, että kansainvälinen luonnonsuojelujärjestö IUCN olisi tehnyt Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvion. Todellisuudessa arvion ovat tehneet suomalaiset asiantuntijat, ja hankkeen on koordinoinut Suomen ympäristökeskus. Arviossa on käytetty IUCN:n luomia kriteerejä, jotka on otettu Suomessa käyttöön jo vuonna 2014. Lisäksi lehti samasti pääkirjoituksessaan virheellisesti puuston hiilinielun koko metsän hiilinieluksi kertoessaan Pohjoisten metsien tutkimusyhdistyksen IBFRA:n tutkimusraportin tuloksista.
Neuvosto toteaa, että lehti laiminlöi tietojen tarkistamisen, vaikka se sai oikaisupyynnön, jossa virheet oli yksilöity.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Savon Sanomat on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtia 10 ja 20, ja antaa sille huomautuksen.
Ratkaisun tekivät: Eero Hyvönen (pj), Mona Haapsaari, Marja Keskitalo, Minna McGill, Valpuri Mäkinen, Kari Pyrhönen, Henrik Rydenfelt, Timo Sipola, Marjukka Vainio-Rossi ja Erja Yläjärvi.