Kantelu 22.8.2022
Kantelu kohdistuu neljään Helsingin Sanomien 18.8.2022 julkaisemaan verkkojuttuun:
1) Pääministerillä on eduskuntaryhmän luottamus, sanoo Sdp:n Lindtman: Suomalaiset osaavat nähdä eron yksityiselämän ja julkisten tehtävien välillä
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009011719.html
2) Pääministeri Marin kiisti käyttäneensä huumeita, sanoi olevansa valmis menemään huumetestiin (Aiempi otsikko kantelun mukaan: Pääministeri Marin kommentoi juhlimisvideoita, kiisti käyttäneensä huumeita: Olen tanssinut, laulanut, juhlinut, tehnyt laillisia asioita)
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009011694.html
3) Perussuomalaisten Purra: Pääministeri Marinin kannattaisi mennä vapaaehtoiseen huumetestiin
4) Pääministerin bilevideot ovat peräisin julkkiskuvaajan ”juhlatililtä” – tämä videoista tiedetään
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009012343.html
Kantelun mukaan HS:n verkkolehdessä julkaistiin pääministeri Sanna Marinin juhlimisvideoita, joiden yhteydessä uutisoitiin, että videot herättivät kysymyksen hänen tai juhlissa olleiden mahdollisesta huumeiden käytöstä. Huumevihjailuille annettiin jutuissa yksi peruste: iltapäivälehdistön väite siitä, että videoilla kuuluu sana ”jauhojengi” ja että sana viittasi huumeisiin.
Kantelun mukaan media, HS mukaan lukien, loivat kuin tyhjästä narratiivin huumeita mahdollisesti käyttävästä pääministeristä.
Kantelun mukaan on ilmeistä, että Helsingin Sanomat ei ollut tarkistanut julkaisemiaan tietoja mahdollisimman hyvin eikä se ollut suhtautunut tietolähteisiin kriittisesti, vaikka kyseessä oli kiistanalainen asia. Näin ollen HS ei pyrkinyt totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen pääministerin huumeidenkäyttöepäilyksiä kylvävässä uutisoinnissaan eikä yleisön ollut mahdollista erottaa tosiasioita mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta.
Kantelun mukaan hyvin raskauttavia laiminlyönneistä tekee se, että jauhojengiväitteen todenperäisyyden kuka tahansa toimittaja jo ennen ensimmäistäkään huumeuutista olisi halutessaan voinut tarkastaa kuuntelemalla pääministerin juhlinnasta kuvatun videon ääniraidan tarkasti. Kantelun mukaan tällöin koko huumenarratiivia ei välttämättä olisi ainakaan tässä mittakaavassa edes päässyt muodostumaan.
Kantelun mukaan onkin ilmeistä, että Helsingin Sanomat oli luottanut iltapäivälehtien lähteisiin kritiikittömästi, eikä se ollut tarkistanut riittävästi julkaisemiaan tietoja, koska jo saman päivän aikana alkoi ilmetä, ettei jauhojengi-sanassa ollutkaan perää. Kantelun mukaan lehden aiemmalta uutisoinnilta putosi pohja ja lehti alkoi hätäisesti korjailla tekemisiään.
Kantelun mukaan tämän kaltaista uutisointia voi odottaa iltapäivälehdistöltä, vaikkei sekään ole oikein. Kantelija huomauttaa, että ”Helsingin Sanomat on levikiltään Suomen suurin tilattava sanomalehti ja sen eri sisältöjä lukee Kansallisen mediatutkimuksen (2021) mukaan päivässä 1,2 miljoonaa suomalaista. Kantelija toteaa, että ”Voidaan siis sanoa, että HS on yksi suurimmista mielipidevaikuttajista Suomessa. On siten paljonkin merkitystä sillä, millaista lähdekriittisyyttä ja tietojen tarkistamista sen toimittajat suorittavat vaikka sitten vain yhdenkin sanan kohdalla.”
Päätoimittajan vastaus 26.10.2022
Helsingin Sanomien vastaavan päätoimittajan Kaius Niemen mukaan Helsingin Sanomat käsitteli verkkosivuillaan 18.8.2022 pääministeri Sanna Marinin vapaa-ajan vietosta julkisuuteen päätynyttä aineistoa. Ns. bilevideot olivat peräisin pääministerin tuttavapiiriin kuuluvalta henkilöltä. Videomateriaalista tehty kooste levisi nopeasti sosiaalisessa mediassa. Myös kantelussa viitatut huume-epäilyt olivat mukana aiheesta käydyssä yhteiskunnallisessa keskustelussa jo ennen HS:n uutisointia. Tiedotusvälineillä oli suoranainen velvollisuus pyrkiä selvittämään, mistä asiassa oli kyse.
HS:n tietojen mukaan videot oli kuvattu pari viikkoa aiemmin kahdessa asunnossa. Tiettävästi asunnot kuuluivat juhlaseurueen jäsenille. Kahden minuutin mittaisella koosteella näkyi päihtyneitä juhlijoita tanssimassa intensiivisesti musiikin tahtiin kameran edessä. Videolla kuului muun muassa huudahdus ”vittu tästä tulee hyvä fiilis”. Pääministeri nähtiin polvillaan lattialla tekemässä vapautuneita tanssiliikkeitä. Kiistattomana tietona voitiin pitää sitä, että videolla esiintyy henkilöitä päihtyneinä. Perusteltua epäilyä materiaalin autenttisuudesta ei ole missään vaiheessa esitetty.
HS julkaisi journalistisen harkinnan myötä verkkosivuillaan lyhyen otteen videoaineistosta. Otos keskittyi nimenomaan pääministerin toimintaan. Muiden henkilöiden kasvot oli käsitelty tunnistamattomiksi, heidän yksityisyytensä suojelemiseksi.
Päätoimittaja toteaa, että videomateriaali johtavasta poliitikosta kotibileissä oli Suomen oloissa hyvin poikkeuksellista.
Päätoimittajan mukaan Iltalehti oli julkaissut illalla 17.8. 2022 ensiuutisensa sosiaalisessa mediassa leviävistä videoista. Aamulla 18.8. 2022 Helsingin Sanomat ja useat muut mediat jatkoivat aiheeseen tarttumista. Helsingin Sanomat julkaisi oman ensiuutisensa kello 9.46 eli sen jälkeen, kun julkisesti oli alettu kysellä, oliko Marin mahdollisesti juhlinut seurueessa, jossa käytettiin huumeita. HS:n ensiuutisessa kerrottiin, että hallituspuolueen kansanedustaja Mikko Kärnä oli ehtinyt ehdottaa Marinille huumetestiin menoa. Tapaus sai nopeasti kierteitä, jotka tekivät siitä hyvin ainutlaatuisen Suomen poliittisessa elämässä.
Päätoimittaja toteaa, että julki tullut videomateriaali kytkeytyi aiempiin tietoihin pääministerin vapaa-ajan viettotavoista. Pääministerin juhlinta viihdemaailmasta tunnettujen henkilöiden kanssa oli herättänyt keskustelua ja perusteltuja huolia jo aiemmin. Tälläkin kertaa julkisuuteen tulleet tiedot nostivat keskusteluun kysymyksiä pääministerin harkintakyvystä, päihteiden käytöstä ja turvallisuudesta. Tähän liittyviä tiedon murusia ja vinkkejä oli tullut pitkin matkaa eri viestinten tietoon myös kesän 2022 tapahtumiin liittyen.
Pääministeri Sanna Marinin juhliminen oli päätynyt otsikoihin syksyllä 2021, kun Marin vei joukon juhlijoita jatkoille pääministerin virka-asunnolle Kesärantaan. Tapaus herätti keskustelua virka-asunnon turvajärjestelyistä. Joulukuussa 2021 Marin pyysi julkisesti anteeksi sitä, että hän oli jatkanut iltaansa Helsingin yöelämässä, vaikka oli saanut tiedon altistumisestaan koronavirukselle. Lisäksi hän oli jättänyt valtioneuvoston virkapuhelimensa kotiin vastoin ohjeita.
Pääministerin kohdalla tiedot aiemmista juhliin liittyvistä epäselvyyksistä, videon yksityiskohdat ja Helsingin yöelämän muuttunut luonne herättivät osaltaan kysymyksiä ja epäilyjä, joille videoaineistosta monien silmin ja korvin löytyi perusteita. Mahdollisuus sille, että viihdemaailman julkkisten kohdatessa käytettäisiin myös muita päihteitä kuin mietoja alkoholijuomia, oli aivan todellinen ja vakavasti otettava vaihtoehto. Tämä oli viitekehys, jossa seurueen päihteiden käytön käsittely tiedotusvälineissä oli perusteltua. Pääministerin kohdalla ei ollut kyse vain siitä, oliko hän itse käyttänyt huumeita, vaan yhteiskunnallisesti merkityksellistä oli pelkästään senkin arviointi, oliko hän mahdollisesti ollut seurueessa, jossa joku muu oli käyttänyt kiellettyjä aineita. Pääministeri sai itse vastata tätä koskeviin kysymyksiin.
Päätoimittaja toteaa, että kun videomateriaali oli lähtenyt leviämään sosiaalisen median välityksellä, kysymys päihteiden käytöstä nousi nopeasti esille tiedotusvälineiden ratkaisuista riippumatta. Muun muassa hallituspuolueen kansanedustaja ja oppositiopuolueen puheenjohtaja nostivat esille kysymyksen siitä, pitäisikö pääministerin mennä huumetestiin. Bilevideoista oli tullut nopeasti hyvinkin merkityksellinen yhteiskunnallinen ja poliittinen kysymys, jossa maan ylimmän poliittisen vallan toimintakyky kyseenalaistettiin. Jatkouutisissa kuunneltiin niin pääministerin omia näkemyksiä asiasta kuin puoluetovereiden ja muiden poliittisten ryhmien edustajien tilannearvioita.
Päätoimittaja toteaa. että Helsingin Sanomien ensiuutisessa mainittiin videolta kuultu sana ”jauhojengi”. Helsingin Sanomat perusti maininnan videolta kuultuun, ja tulkinta oli tuossa vaiheessa varsin laajasti jaettu. Myöhemmin samana päivänä epävarmuus siitä, mitä videolla todella sanottiin, lisääntyi, ja pääministeri Marin kiisti itse, että käytetty ilmaus olisi ollut juuri ”jauhojengi”. Vaihtoehtoisena tulkintana esitettiin muun muassa ilmausta ”jallujengi”. Toisaalta esimerkiksi Iltalehden hyödyntämä äänitekniikan asiantuntija oli vakuuttunut siitä, että ”jauhojengi” kuului sanana videolta. Myös kielitieteilijä Janne Saarikivi edusti tätä näkemystä. Toisin kuin kantelija katsoo, ”jauhojengissä” ei HS:n käsityksen mukaan ollut kyse yksiselitteisesti sepitteellisestä tulkinnasta, vaan sille löytyy perusteet videoaineistosta.
Päätoimittajan mukaan sosiaalisessa mediassa kuullun tulkinta näyttäytyi hyvinkin poliittisena. Alkuperäisen tulkinnan ”jauhojengistä” nähtiin virinneen verkon äärioikeistopiireistä, ja olleen tietoisesti Marinille haitallinen. ”Jallujengin” kannalle asettuneet näkivät sanaan kiteytyvän kysymyksen siitä, oliko kohu lainkaan aiheellinen, vai oliko kyse masinoidusta kampanjasta.
Polarisoituneessa keskustelussa ratkaisevaksi todisteeksi nostettiin tämä yksi sana, jonka perusteella päätettäisiin, mitä koko asiasta pitäisi ajatella.
Päätoimittajan mukaan oli hyvät perusteet sille, että Helsingin Sanomat mainitsi sanan ”jauhojengi” alkuperäisessä uutisessaan. Juuri tähän sanaan viitattiin myös Marinin Kuopiossa järjestämässä tiedotustilaisuudessa, jossa hän joutui vastailemaan videon kertomaan sisältöön ja myös siihen, mitä kyseisellä ilmauksella oli tarkoitettu.
Päätoimittajan mukaan kyse oli tavanomaisesta kehittyvästä uutisesta, jossa tiedot ja tulkinnat tarkentuvat nopeassa tahdissa. Uutista päivitettiin pitkin aamua uutisprosessin edetessä.
Aamupäivän uutisprosessissa juttua oli muutettu ja täydennetty tiiviissä tahdissa. Samaan juttupohjaan täydennettiin muun muassa Sdp:n eduskuntaryhmän puheenjohtajan Antti Lindtmanin lausunnot. Juttua muokattaessa sana ”jauhojengi” poistui tekstistä muutamien tuntien ajaksi, koska kohtaa ei tuolloin pidetty itse asian kannalta oleellisena. Toimituksen tuossa vaiheessa tekemän arvion mukaan yksittäinen sana oli ollut enemmänkin kiinnostava kuriositeetti kuin kiinnekohta, joka motivoisi koko uutisen käsittelyä.
Päivän mittaan virisi myös yleinen hämmennys siitä, mitä videolla oikeastaan kuultiin, ja asiasta esitettiin vaihtoehtoisia tulkintoja. Tämä vaikutti uutisprosessissa tehtyyn harkintaan.
Päätoimittajan mukaan ”jauhojengi” oli poistunut uutisesta kello 13.22. päivitetyssä versiossa. Asiassa tehtiin kuitenkin uutta harkintaa, kun todettiin yksittäiseen ilmaukseen liittyvän uutisoinnin kannalta suurempia merkityksiä. Kello 16.57 uutiseen merkittiin tieto muutoksesta.
Politiikan ja talouden toimituksen esihenkilö avasi ”jauhojengi”-mainintaa vielä erikseen 19.8.2022 julkaistussa analyysissaan. HS:n uutisoinnin pohjalta tapausta seuraava lukija on saanut tilanteesta kattavan ja monipuolisen käsityksen. Lukijaa ei ole jätetty käsitykseen siitä, että ilmaus ”jauhojengi” olisi ollut videolla kuullusta huudahduksesta ainua tulkintamahdollisuus. Mariniin tai hänen seurueeseensa liitetyt huume-epäilyt eivät olleet HS:n uutisjatkumossa millään tavoin keskeisessä roolissa, vaan pikemminkin yhtenä sivujuonteena. Vihjailu tai uutisten perustaminen toisten esittämiin vihjailuihin ei kuulu HS-toimituksen työtapoihin.
Aihepiirin käsittelylle kantelun kohteena olevissa verkkojutuissa ja myös siihen liittyvän kuva-aineiston hyvin harkitulle julkaisulle oli päätoimittajan mukaan vahvat yhteiskunnalliset perusteet. Pääministeri ei ole kuka tahansa yksityishenkilö, vaan merkittävä poliittinen ja yhteiskunnallinen vallankäyttäjä, ja kansalaisilla tulee olla mahdollisuus arvioida hänen toimintaansa myös varsinaisten virkatehtävien ulkopuolella.
Pääministeri on Suomen ylin poliittisen vallan käyttäjä. Länsimaisessa demokratiassa tiedotusvälineiden tehtäviin kuuluu olennaisena osana vallankäytön ja vallankäyttäjien valvonta. Erityisesti uutismedian riippumaton toiminta on yksi demokratian kulmakiviä. Tiedossa on, että suurta kansansuosiota ja jopa poikkeuksellisen laajaa kansainvälistä huomiota nauttiva pääministeri rakentaa tietoisesti imagoaan sosiaalisessa mediassa, omilla ehdoillaan. Viestimillä on velvollisuus ulottaa tarkastelunsa myös tämän tiukasti ja tavoitteellisesti filtteröidyn, sosiaalisen median tarjoaman mielikuvan ulkopuoliseen toimintaan ja siihen liittyviin havaintoihin.
Päätoimittajan mukaan oli journalistisesti ja yhteiskunnallisesti perusteltua pyrkiä arvioimaan sitä, pettikö pääministerin harkintakyky, kun hän esiintyy tietoisesti kameran edessä päihtyneenä, seurassa, johon kuuluu myös hänelle tuntemattomia henkilöitä. Nähdyn videomateriaalin perusteella pääministeri on selvästi ollut tietoinen siitä, että häntä on kuvattu ja hän vaikuttaa paikoin jopa esiintyvän kameralle. Päätoimittaja kysyy, sisältyikö tilanteeseen tai sen jälkikäteiseen hyödyntämiseen mahdollisia turvallisuusriskejä? Tässä yhteydessä on noussut esille myös informaatiovaikuttamisen mahdollisuus. Entä olisiko pääministeri tosiasiallisesti ollut toimintakykyinen, jos tilanne valtakunnassa tai sen rajoilla sitä olisi vaatinut?
Valtiojohdolla on kriittistä tietoa niin Suomen puolustuksesta, tiedustelusta kuin EU:n tulevista päätöksistä tai linjauksistakin. Nato-jäsenyyden myötä he eivät pidä hallussaan vain Suomen, vaan myös muiden maiden olemassaolon kannalta keskeisiä salaisuuksia.
Tästä syystä valtiojohto ei voi päätoimittajan mukaan koskaan joutua kadoksiin, menettää täysin tilanteen hallintaa tai ajautua tilanteeseen, joista tuotetun materiaalin perusteella heitä voitaisiin kiristää. Tämän vuoksi myös pääministerin päihteiden käytöllä ja käytön mahdollisella luonteella on yhteiskunnallista merkitystä.
Harkittu videoaineiston hyödyntäminen tarjosi HS:n lukijoille mahdollisuuden itse tehdä arvionsa näkemästään, myös ohi toimittajien tai sosiaalisen median esittämien tulkintojen. Lukijalle tarjoutui myös mahdollisuus itse arvioida, oliko pääministerin arvostelukyky tilanteessa mahdollisesti pettänyt, kun hän ilmeisen tietoisesti oli antautunut kuvattavaksi yksityisjuhlissa puolituttujenkin kesken. Pelkkä videon tapahtumien sanallinen kuvailu ei olisi näitä mahdollisuuksia yleisölle tarjonnut.
Päätoimittaja toteaa, että huomion arvoista oli, että videomateriaali oli levinnyt jo laajasti sosiaalisessa mediassa. Se oli alun perinkin jaettu käyttöön, jota ei voi määritteen tiukassa merkityksessä pitää erityisen yksityisenä, esimerkiksi vain perhepiirin tietoon kuuluvana. Juhlimista ja alkoholin tai muiden mahdollisten päihteiden vaikutuksen alaisena esiintymistä ei liioin voida pitää esimerkiksi terveystietoihin verrattavana arkaluonteisena tietona. Pääministeri on itse vahvistanut, että videot olivat aitoja, eli niiden todenperäisyys ei ollut kiistanalainen.
Päätoimittaja toteaa, että pääministeri ei ollut videomateriaalin kuvaamisajankohtana lomalla, vaan pääministerinä vastaamassa maan asioista tilanteessa, jossa Euroopassa käytiin sotaa – ja myös yllättävät kriisitilanteet voivat nopeasti eskaloitua. Toisin kuin pääministeri asian yhteydessä väitti, kaikki ylimmän valtiojohdon puuttumista vaativat asiat eivät ole ennakoitavissa.
Pääministerin juhlinta ja siihen liittyvä toimintakyky nousivat nopeasti tämän jälkeen keskusteluun myös toisen juhlintapaljastuksen yhteydessä. Viikonloppuna 8.–10.8.2022 oli käyty ratkaisevia neuvotteluja energiayhtiö Fortumin Uniper-kauppoihin liittyvästä miljardiluokan kriisipaketista, jossa ratkaisuja oli haettu myös suomalaisten veronmaksajien taskuista. Samana viikonloppuna pääministeri Marin oli viettänyt aikaa Ruisrockissa ja järjesti ystävilleen jatkojuhlat virka-asunnollaan Kesärannassa. Kysymys pääministerin toimintakyvystä ja tosiasiallisesta panoksesta näiden neuvottelujen taustavoimana on edelleen monin osin avoin. Tiedossa ei ole esimerkiksi se, minkä sisältöisiä tekstiviestejä hän oli lähettänyt Saksan liittokanslerille ja mihin ajankohtaan tuona viikonloppuna se oli tapahtunut.
Päätoimittaja toteaa, että HS:n julkaisemassa video-otoksessa kuvatut kotibileet olivat yksityiset, mutta pääministerin rooli tässä viitekehyksessä oli mitä suurimmassa määrin yhteiskunnallinen kysymys.
Huomionarvoista oli se, että kyse oli pääministeri-instituutiosta, poliittisesta arvovallasta ja myös vallankäytön symbolien kuten virka-asunnon asemasta. Pelkästään tämäkin teki pääministerin juhlintavideosta uutisen. Kuten sittemmin nähtiin, kyse oli myös maailmanlaajuisesta uutisesta, jossa Suomen pääministeri lopulta nousi tanssimisellaan monien uuden sukupolven päättäjien esikuvaksi.
Helsingin Sanomat katsoo toteuttaneensa kantelun kohteena olevassa asiassa yhteiskunnallista tehtäväänsä vallankäyttäjien valvojana. Pääministeri Marinin toimintaan liittyvä uutisointi oli journalistisesti perusteltua, eikä HS:llä ole ollut muuta motiivia myöskään mahdollisten huume-epäilyjen käsittelylle. Videoiden herättämät kysymykset olivat aiheellisia ja perusteltuja, eikä videoiden todenmukaisuus myöskään ollut kiistanalainen. Kyse oli kehittyvästä uutisesta, jonka edistyessä videoilla nähdyistä ja kuulluista tapahtumista kuultiin myös erilaisia tulkintoja. Pääministerin oma selitys tapahtuneesta uutisoitiin näkyvästi.
Päätoimittajan mukaan Helsingin Sanomat on pyrkinyt asiassa totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Lehti ei ole lyönyt laimin tietojen tarkistamista eikä ole nojannut uutistyötään iltapäivälehtien tulkintoihin, vaan on harjoittanut asiassa omaehtoista tiedonhankintaa, harkintaa ja lähdekritiikkiä. Myöskään kantelija ei ole osoittanut HS:n uutisista oikaisua vaativaa olennaista asiavirhettä.
Päätoimittaja toteaa, että merkillepantavaa on, että lukijoille tarjoutui myös videonäytteen perusteella luoda oma käsityksensä tapahtumista. Tällä seikalla on merkitystä HS:n uutistyötä, sen motiiveja ja totuudenmukaisuuspyrkimystä arvioitaessa.
Kantelija viittasi kantelussaan HS:n asemaan suurimpana tilattavana sanomalehtenä ja merkittävänä mielipidevaikuttajana. Toisaalta kantelija ilmaisi näkemyksensä siitä, että iltapäivälehdistöltä ”tämän kaltaista uutisointia voi odottaa”. Kantelija antoi näin ymmärtää, että Helsingin Sanomien toimintaa tulisi tarkastella tavalla tai toisella tiukemmalla normistolla kuin iltapäivälehtiä. HS katsookin tässä tarpeelliseksi muistuttaa siitä, että Journalistin ohjeet koskevat yhtä lailla kaikkia niihin sitoutuneita tiedotusvälineitä, eikä harkinta myöskään nyt käsiteltävänä olevassa asiassa ole kantelijan ilmaisemalla tavalla suhteellinen, eli julkaisijasta tai journalistisen toiminnan luonteesta riippuvainen.
Päätoimittaja toteaa, että Helsingin Sanomat katsoo toimineensa asiassa hyvän journalistisen tavan mukaisesti ja että kantelu on kokonaisuudessaan hylättävä.
Ratkaisu
JO 1: Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.
JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.
JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.
JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
JO 13: Uutisen voi julkaista rajallistenkin tietojen perusteella. Raportointia asioista ja tapahtumista on syytä täydentää, kun uutta tietoa on saatavissa. Uutistapahtumia on pyrittävä seuraamaan loppuun saakka.
Helsingin Sanomien jutuissa käsiteltiin pääministeri Sanna Marinin ja hänen seurassaan olleiden juhlintaa eri näkökulmista. Jutuissa esitetyt kysymykset huumeiden käytöstä perustuivat osin juhlinnasta levinneellä videolla kuuluneeseen huudahdukseen, jonka mediassa tulkittiin liittyvän mahdollisesti huumeisiin. Pääministeri sai vastata esitettyihin epäilyksiin samassa yhteydessä.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että kyseessä oli yhteiskunnallisesti merkittävä aihe, josta yleisöllä oli oikeus saada tietoa. Pääministeri kuuluu yhteiskunnan korkeimpien vallankäyttäjien joukkoon. Median perustehtävä on seurata vallankäyttäjien toimintaa ja arvioida heidän harkintaansa ja toimintakykyään.
Neuvosto ei ota kantaa siihen, mikä on oikea tulkinta videolta kuulluista sanoista, vaan toteaa, että tulkinta ”jauhojengi” on yhä neuvoston tehdessä päätöstään kiistanalainen. Lehden tulkinnalle oli kuitenkin julkaisuhetkellä riittävät perusteet.
Kantelun kohteena olevat Helsingin Sanomien jutut perustuivat sekä muiden medioiden julkaisemiin tietoihin että lehden omaan tiedonhankintaan ja tulkintaan videon ääniraidasta. Kyseessä oli nopeasti muuttuva uutistilanne, jonka edetessä lehti myös muokkasi juttujaan. Tapauksessa ei ole viitteitä siitä, että lehti olisi laiminlyönyt tietojen tarkastamisen tai lähdekritiikin.
Neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomilla oli journalistiset perusteet tapauksen käsittelylle valitsemastaan näkökulmasta, eikä jutuissa esitetty mielipiteitä tai sepitettä tosiasioina.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät: Eero Hyvönen (pj), Mona Haapsaari, Kyösti Karvonen, Marja Keskitalo, Farhia Omer, Valpuri Mäkinen, Riikka Mäntyneva, Kari Pyrhönen, Harto Pönkä, Marja Aarnipuro, Henrik Rydenfelt, Jani Tanskanen.