7678/UL/21

Vapauttava

Helsingin Sanomien kolumnissa ei ollut olennaista asiavirhettä ja kolumnin otsikolle löytyi jutusta kate. Kolumnissa ei esitetty mielipiteitä tosiasioina.

Kantelu 13.4.2021

Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomien 8.3.2021 julkaisemaan kolumniin  ”Talvinen sähköautoilu ei sovi elokuviin ja pitkille matkoille”.

Kantelun mukaan Helsingin Sanomat rikkoo jutussa Journalistin ohjeita 8, 10, 11, 15 ja 20. 

Kantelun mukaan valistuneen autotoimittajan ja autotoimituksen olisi pitänyt epäillä niin sähköauton kuin polttomoottoriauton kulutuslukemia, jos ne ovat johtaneet kolme kertaa lyhyempään toimintamatkaan kuin mitä valmistaja on luvannut (340 km / 115 km). Kantelija epäilee tästä syystä, että kyseessä oli tahallinen virhe. Kantelija pyysi lehteä korjaamaan juttuaan jo sen julkaisupäivänä. Kantelija lähetti lehdelle myös vastineeksi nimeämänsä mielipidekirjoituksen asiasta. Lehti ei korjannut juttuaan eikä julkaissut kantelijan mielipidekirjoitusta.

Kantelijan ja jutun kirjoittaneen toimittajan välisestä kirjeenvaihdosta käy ilmi, että kolumnissa viitattiin vielä julkaisemattomaan koeajoon, josta lehti julkaisi jutun 2.4.2021. Kantelun mukaan lehti sai tietää viimeistään maaliskuun puolivälissä, jolloin auton 2.4. julkaistu koeajoraportti oli tehty, että kolumnin otsikon väite ”talvinen sähköautoilu ei sovi pitkille matkoille” perustui asennusvikaisen koeajoauton testiajoon.

Kantelija toteaa, että kolumnissa esitetty virheellinen tieto olisi voitu oikaista maaliskuun puolivälissä, kun asia oli tullut valmistajalta toimituksen tietoon, tai viimeistään huhtikuussa, kun lehti julkaisi koeajoartikkelin, jossa tuotiin esille, että ensimmäinen koeajon esittelymalli oli ollut viallinen.

Kantelija kysyy, miten toimittaja on voinut käyttää talvisen pitkän matkan sähköautoilun argumenttina koeajoa, joka on suoritettu kahden päivän aikana ”pienissä pätkissä”. Näiden kahden kokemuspohjaisen argumentin välillä on kantelijan mukaan ristiriita, joka ohjaa lukijaa täysin harhaan ensimmäisen pääkirjoituskolumnin perusteiden osalta. Kantelijan mukaan kolumnin otsikolle ei löydy jutusta katetta.

 

Kantelijan mukaan sen lisäksi, että argumentin peruste oli virheellinen, toimittaja teki yleistyksen, joka koskee kaikkia sähköautoja.

Päätoimittajan vastaus 25.5.2021

Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi toteaa vastauksessaan Julkisen sanan neuvostolle, että Helsingin Sanomien auto- ja lifestyletoimittaja kuvasi omakohtaisten kokemustensa pohjalta talviautoilua sähköautolla. Kirjoituksen ydinviestinä oli havainto, että talvioloissa auton toimintamatka lyhenee.

Päätoimittajan mukaan kolumnin lukijalle on tullut JO 11 mukaisesti selväksi, että kyse oli toimittajan omasta kokemuksesta ja hänen kolumnissaan esittämästään johtopäätöksestä. Omien havaintojensa tueksi toimittaja kertoi myös pääkaupunkiseudulla asuvan sähköautoilijan kokemuksista. Tämä oli ”opetellut suunnittelemaan mökkireissut uudestaan lataustaukoineen”.

Päätoimittajan mukaan toimittajan näkemystä talviautoilun ongelmista sähköautoilla oli syytä pitää empiriapohjaisena, tosiasioihin nojautuvana ja uskottavana. Esimerkiksi Tekniikan Maailman tuoreessa Talviauto 2021 -testissä (5B/21) todettiin, että ”sähköauton ongelma on konkreettinen toimintamatkan lyheneminen kylmyyden seurauksena”. Kaikki testissä olleet automallit jäivät pakkaskelissä selvästi jälkeen ilmoitetusta toimintamatkasta. Pieniakkuisimmat autot pääsivät latauksella vain runsaan sadan kilometrin matkan. Tätäkin vasten on perusteltua esittää, että sähköautojen toimintakyvyn aleneminen Suomen talvessa on yleinen ongelma ja siten tosiasia. 

Päätoimittajan mukaan kolumnin otsikolle ”Talvinen sähköautoilu ei sovi elokuviin eikä pitkille matkoille” löytyy kate JO 15 ohjeen mukaisesti. Kolumni pohjautui sekä kolumnistin omaan kokemukseen sähköauton kulutuksesta lyhyillä matkoilla että toisen sähköautoilijan kokemuksiin pidempien matkojen uudelleen aikataulutuksesta. Toisin kuin kantelija väittää, ei toimittajan omien kokemusten, yleisten sähköautoilua koskevien tosiasioiden ja otsikoinnin välillä ollut ristiriitaa. Kirjoituksen otsikko oli kolumnistin vapaudella esitetty johtopäätelmä.

Päätoimittajan mukaan toimittaja oli kirjoittanut kolumninsa niillä tiedoin, jotka hänellä oli käytettävissä ennen jutun julkaisua. Hänen tiedossaan ei tuossa vaiheessa ollut esimerkiksi teknistä vikaa tai muuta syytä, jonka vuoksi hänen käytössään olevan sähköautoyksilön kulutuksessa olisi ollut jotain normaalista poikkeavaa. JO 8 mukaisesti toimittaja oli pyrkinyt asiassa totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.

Päätoimittajan mukaan kantelija lähetti kolumnin julkaisun jälkeen toimittajalle palautetta, jossa hän ihmetteli kolumnissa kuvailtua suurta virrankulutusta. Toimittaja vastasi palautteeseen ripeästi ja kertoi tarkemmin koeajossa olleen auton käytöstä ja arvionsa suuren kulutuksen perusteista. Hän myös muistutti, että HS:n aiemmin koeajetussa vastaavassa, mutta erimerkkisessä autossa oli myöskin suuri sähkönkulutus pikkupakkasella. Toimittajalla ei siten ole ollut mitään syytä epäillä, että hänen käyttämänsä sähköauton selvästi valmistajan ilmoittamaa lyhyempi  toimintamatka olisi ollut jotenkin poikkeuksellisen lyhyt.

Päätoimittajan mukaan lehden käsitys oli tuolloin ja on edelleen, että kolumnissa ei ole ollut oikaisua vaativaa olennaista asiavirhettä. Lehdellä ei liioin ole ollut mitään intressiä johtaa asiassa lukijoita harhaan. HS muistuttaa, että sähköautojen tekniikka on edelleen vahvasti kehitysvaiheessa, ja HS:n kaltaisella tiedotusvälineellä on erityiset perusteet arvioida kriittisesti uuden tekniikan käytettävyyttä ja kestävyyttä Suomen oloissa.

Päätoimittajan mukaan kantelija lähestyi lehteä myös lähettämällä vastineeksi nimeämänsä tekstin mielipidesivuilla julkaistavaksi. Tarjoamassaan tekstissä kantelija arvioi kolumnissa esitettyjä toimintamatkatietoja ”todennäköisesti väärennetyiksi”. Perusteena käsitykselleen hän esitti oman kokemuksensa sähköauton kulutuksesta. Kirjoitus oli mielipidetoimituksen normaaliprosessissa, eikä runsaan tarjonnan joukosta päätynyt julkaistavaksi. Päätoimittajan mukaan kantelijan teksti ei täyttänyt vastineen tai oman kannanoton julkaisun edellytyksiä. Syytöstä toimintamatkatietojen tarkoituksellisesta väärentämisestä HS pitää perusteettomana ja Helsingin Sanomien toimituksellista integriteettiä loukkaavana väitteenä.

Päätoimittaja toteaa, että kantelija viittaa kantelussaan myös 2.4.2021 julkaistuun koeajojuttuun. Kuten toimittaja oli kertonut kantelijalle maaliskuussa, koeajossa avattiin tarkemmin kokemuksia toimittajan käytössä olleesta automallista. Kolumnissahan automerkkiä tai -mallia ei yksilöity.

Päätoimittajan mukaan koeajoraportissa kerrottiin tarkemmin kyseisen automallin toimintamatkasta. Jutussa kerrottiin, että suurimman eron polttomoottoriautoon sähköauto tuo ääriolosuhteissa. ”Varsinkin 19 miinusasteessa vietetyn yön jälkeen virrankulutus nousi todella suureksi”, jutussa todettiin. 

Päätoimittajan mukaan automallin maahantuojalta oli saatu ennen koeajoraportin julkaisua, mutta selvästi kolumnin julkaisun jälkeen, tieto siitä, että kyseisen automallin ensimmäisissä maahan tulleissa esittelymalleissa oli tehtaan jäljiltä asennusvika, jonka takia auton lämpöpumppu ja akun lämmitys eivät toimineet. Tämä nosti selvästi auton virrankulutusta pakkasessa.

Jutun mukaan sama auto saatiin korjausten jälkeen uudelleen ajettavaksi. Nollakelissä kulutus oli maltillisempaa, mutta ajotietokoneen ennustamasta 340 kilometrin toimintasäteestä jäätiin silti reilusti. Täysi akullinen riitti 218 kilometrin ajoon. Talven kovimmat pakkaset olivat jääneet jo taakse, joten tätä kylmemmissä olosuhteissa ei korjattua autoa päästy testaamaan.

Päätoimittajan mukaan testijutussa muistutettiin myös siitä, että sähköautoja ja ladattavia hybridejä tulee markkinoille kovaan tahtiin, ja tehtailta voi päätyä markkinoille keskeneräisiä autoja. Valmistusvian vaikutus sähköauton kulutukseen ei siis välttämättä koske vain koeajossa ollutta mallia tai yksilöä, vaan vastaavaan tilanteeseen voi törmätä kuka tahansa uuden sähköauton hankkiva kuluttaja.

Päätoimittajan mukaan koeajomallin virrankulutukseen vaikuttanut vika oli yksilöity koeajoraportissa ilmeisenä osaselityksenä kohonneelle kylmäkulutukselle. Tätä tietoa ei kuukautta aiemmin julkaistua kolumnia kirjoitettaessa ollut toimituksen tiedossa, eikä se myöhemmin ilmi tulleena tietona aiheuttanut oikaisuvelvoitteita suhteessa aihepiiristä aiemmin julkaistuihin juttuihin – etenkin kun kolumnissa ei yksilöity automerkkiä tai -mallia. 

Päätoimittajan mukaan on tarpeen todeta, että korjauksen jälkeen ei koeajossa olleen sähköauton toimintasädettä päästy enää testaamaan alkuperäistä koeajoasetelmaa vastaavissa olosuhteissa. Kunnossa olevan ajoneuvon virrankulutus kovalla pakkasella jäi siten todentamatta. Nollakelissäkin toimintamatka jäi selvästi luvatusta, joten toimittajan kolumnissaan esittämää huolta sähköauton käytettävyydestä Suomen talvessa on tämänkin jälkeen syytä pitää perusteltuna. Päätoimittajan mukaan kolumnin otsikolle ja ydinviestille on kiistatta ollut katetta, ja lisäksi kolumni selkeästi tunnistettavana juttutyyppinä antaa kirjoittajalle uutisjuttua suuremmat vapaudet myös kärjekkäästi esitettäviin johtopäätöksiin. Kirjoittajan kolumnissaan esittämä elokuvarinnastus osaltaan signaloi lukijalle siitä, että kyse ei ole uutisesta tai pääkirjoituksesta, vaan toimittajan havainnoista ja päätelmistä. Kolumnissa esitetyt havainnot perustuivat omiin havaintoihin koeajokäytössä olleesta ajoneuvosta, eikä niitä uusien tietojen valossakaan ole syytä pitää harhaanjohtavina tai virheellisinä.

Päätoimittaja muistuttaa, että kolumnissa ei yksilöity automerkkiä tai -mallia, joten poikkeuksellisen korkeata virrankulutusta mahdollisesti selittävän taustatiedon lisäämistä jälkikäteen kirjoitukseen ei HS:n käsityksen mukaan voi perustella pyrkimyksellä välttää kyseisen automallin maahantuojalle tai jälleenmyyjälle mahdollisesti aiheutuva kohtuuton julkisuushaitta. Yksittäisen kolumnin merkitystä mielikuville sähköautoista ja niiden taloudellisuudelle ei myöskään tässä valossa ole perusteita pitää kovinkaan ratkaisevana.

Ratkaisu

JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. 

JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.

JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.

JO 15: Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate.

JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.

Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.

Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.

Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä. 

Helsingin Sanomat julkaisi verkkosivuillaan kolumnin, jonka otsikon mukaan sähköauto ei sovi talvella pitkille matkoille. Kolumnisti perusteli näkemystään omalla kokemuksellaan testiajosta, jossa sähköauton lataus oli riittänyt 19 asteen pakkasella vain kolmannekseen luvatuista kilometreistä. Kolumnissa ei mainittu auton merkkiä, eikä sitä, että kilometrit oli ajettu lyhyinä pätkinä. Kantelija pyysi lehteä korjaamaan kolumnia, koska piti toimittajan väitettä epäuskottavana ja jutun otsikkoa harhaanjohtavana. Lehti ei korjannut kolumniaan.

Kolumnin julkaisun ja kantelijan yhteydenottojen jälkeen lehti sai tietää, että koeajetussa autossa oli ollut tehtaan asennusvika, joka nosti osaltaan virran kulutusta.

Julkisen sanan neuvosto toteaa, että kolumni perustui autotoimittajan tietoon ja kokemukseen sähköautojen toiminnasta pakkassäällä. Kolumnin väitteet pitivät paikkansa eikä lehden jälkeenpäin saama tieto auton viasta muuttanut ratkaisevasti kolumnissa tehdyn johtopäätöksen pätevyyttä.

Neuvosto toteaa myös, että kolumnin otsikolle löytyi kate, kun kolumnissa kerrottiin, että sähköautolla pitkien matkojen ajaminen vaatii enemmän suunnittelua ja aikaa. Kolumnissa ei esitetty mielipiteitä tosiasioina.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

Ratkaisun tekivät: Eero Hyvönen (pj), Mona Haapsaari, Kyösti Karvonen, Marja Keskitalo, Tuomas Rantanen, Valpuri Mäkinen, Riikka Mäntyneva, Aija Pirinen, Harto Pönkä, Henrik Rydenfelt ja Tuomo Törmänen.