Kantelu 29.6.2016
Kantelu kohdistuu Österbottens Tidningin verkkosivuillaan 19.6.2016 julkaisemaan juttuun ”Pastorn som väcker känslor”. Laajassa reportaasissa esitellään paikallista Uskon Sana -seurakuntaa ja sen pastorin toimintaa.
http://online.osterbottenstidning.fi/Artikel/Visa/105912
Kantelijan mukaan Österbottens Tidningissä julkaistussa jutussa rikotaan Journalistin ohjeiden kohtia 8, 11 ja 12. Kantelija viittaa kantelunsa liitteessä myös siihen, ettei olisi saanut ennakkoon tietää, että juttu julkaistaisiin myös Vasabladetissa. Kantelija on jutussa esitelty pastori.
Kantelijan mukaan tiedonvälitys jutussa ei ole totuudenmukaista, vaan ”spekuloivaa ja jopa kunnianloukkauksen määritelmän täyttävää, kun vihjailu kantelijan mielenterveyden kyseenalaistamisesta kulkee koko tekstin läpi”.
Kantelijan mukaan jutussa on myös ”sekoitettu täysin asiantuntijat sekä maallikot”.
Kantelijan mukaan ”pieni tutkimustyö osoittaa kenelle tahansa, että esimerkiksi artikkelissa haastateltu Martin Kantola käyttää huomattavan määrän aikaa päivittäin Uskon Sanan työn kritisoimiseen ja tekee myös laittomia pilavideoita Uskon Sanan toiminnasta”. Tällä perusteella Kantolalla on kantelijan mukaan jutussa vahingoittamistarkoitus, eikä häntä olisi pitänyt haastatella.
Kantelija sai lukea sitaattinsa jutusta ennen sen julkaisemista, mutta hän olisi halunnut koko jutun tarkistettavakseen. Siihen lehti ei suostunut.
Kantelija sanoo myös, että hänelle ei kerrottu, että jutussa haastatellaan seurakunnan ulkopuolisia henkilöitä, jotka arvostelevat seurakuntaa. Kantelijan mukaan haastattelutilanteessa ei myöskään kerrottu, että juttu julkaistaan sekä Österbottens Tidningissä että Vasabladetissa.
Österbottens Tidningin vastaus 13.9.2016
Kanteluun on vastannut jutun julkaisuajankohtana Österbottens Tidningin päätoimittajana työskennellyt Sonja Finholm.
Päätoimittajan mukaan Journalistin ohjeiden kohdan 8 mukaan journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Päätoimittaja toteaa, että kaikki jutussa esitetyt tiedot ovat oikeita. Tätä vahvistaa myös se, että kantelija eikä kukaan muukaan ole pyytänyt oikaisua jutun julkaisemisen jälkeen.
Päätoimittajan mukaan tosiasiat erottuvat mielipiteistä Journalistin ohjeiden 11 kohdan mukaisesti. Jutussa ei ole osoitettu olleen virheitä ja eri henkilöiden esittämät mielipiteet on esitetty jutussa sitaateissa, eli lainauksina.
Päätoimittajan mukaan ”Pastorn som väcker känslor” on reportaasi, jossa haastateltavat puhuvat uskostaan. Päätoimittajan mukaan tällaisessa juttutyypissä annetaan haastateltavan kertoa tarinansa ilman, että kirjoittaja voisi tai edes saisi ottaa tarinaan kantaa. Päätoimittajan mukaan näin on toimittu myös kantelun alaisessa jutussa. Suurin osa jutusta keskittyy päätoimittajan mukaan siihen, että kantelija ja hänen seurakuntansa esittelevät toimintaansa ja uskoaan.
Päätoimittaja mukaan Journalistin ohjeiden kohta 12 velvoittaa journalistin suhtautumaan kriittisesti tietolähteisiinsä. Tämä on päätoimittajan mukaan erityisen tärkeää, kun kyseessä ovat kiistanalaiset asiat. Päätoimittajan mukaan jutun tärkeimmät ja eniten käytetyt lähteet ovat kantelija ja hänen seurakuntansa jäsenet. Siksi valtaosa reportaasista keskittyy päätoimittajan mukaan kantelijan ja hänen seurakuntansa jäsenten haastatteluihin ja seurakunnan jumalanpalveluksen kuvaukseen, jossa lehdellä oli lupa olla paikalla.
Päätoimittajan mukaan kysymys menestysteologisista liikkeistä nostettiin esiin Kokkolan ruotsinkielisen seurakunnan työntekijöiden keskuudessa pari viikkoa ennen jutun julkaisemista. Päätoimittajan mukaan seurakunnan jäsenet olivat huolissaan paikkakunnalla esiintyvästä hurmahenkisyydestä. Päätoimittaja kertoo, että seurakunnassa järjestettiin asian johdosta yleinen ja kaikille avoin kokous, johon osallistui noin 60 henkilöä. Päätoimittajan mukaan oli tavanomaista journalistista toimintaa haastatella myös muita lähteitä kantelijasta ja hänen seurakunnastaan kertovan reportaasin yhteydessä, jotta toimintaa voitiin tarkastella eri näkökulmista.
Päätoimittajan mukaan juttuun haastateltiin kantelijan toimintaan sekä kriittisesti suhtautuvaa Agape-seurakunnan jäsentä Martin Kantolaa että toimintaan myönteisesti suhtautuvaa helluntaiseurakunnan pappia Patrick Hellströmiä.
Päätoimittajan mukaan kantelijan väite, että Martin Kantola ei olisi luotettava lähde, koska hän kritisoi kantelijan seurakuntaa, ei pidä paikkaansa. Päätoimittaja toteaa, että Kantolan kritiikkiin jutussa yhtyi myös eläkkeellä oleva entinen kirkkoherra ja lahkojen tuntija Karl-Erik Nylund, jota haastateltiin jutussa.
Ratkaisu
JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
JO 11: Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.
JO 12. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
JO 17: Haastateltavan on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa yhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hänelle on myös kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useissa eri välineissä. Haastateltavalle pitää aina kertoa, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi.
Lehti julkaisi reportaasin, joka käsitteli Uskon Sana -yhteisöä, sen pastoria ja hänen henkilöhistoriaansa. Jutussa kuultiin myös muiden uskonnollisten yhteisöjen edustajien näkemyksiä pastorin ja hänen yhteisönsä toiminnasta.
Kantelija sai tarkastaa ennakkoon jutussa olevat sitaattinsa. Kantelija ei pyytänyt lehdeltä oikaisuja tai oman kannanoton julkaisemista. Lehti julkaisi kuitenkin Uskon Sana -seurakunnan kannanoton juttuun.
Kantelijan mukaan juttu kyseenalaisti hänen mielenterveytensä. Sillä hän ilmeisesti tarkoittaa jutussa esitettyjä näkemyksiä, joissa kyseenalaistettiin hänen kertomuksiaan uskonnollisista ihmekokemuksista sekä hänen kohtaamastaan uhkailusta ja väkivallasta. Kantelija mukaan jutussa ei myöskään olisi saanut haastatella henkilöä, joka on aiemmin kritisoinut hänen edustamaansa uskonnollista yhteisöä.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että kyseessä oli yhteiskunnallisesti merkityksellinen aihe, josta yleisöllä on oikeus saada tietoa. Tiedotusvälineellä on oikeus kirjoittaa kriittisesti myös uskonnollisista kokemuksista. Kantelijan kertomuksia uskonnollisista kokemuksistaan ja kohtaamastaan väkivallasta oli käsitelty jutussa kriittisesti, mutta kritiikki oli perusteltua ja asiallista. Erilaisten näkemysten esittäminen kiistanalaisista asioista ei ole journalismissa ainoastaan sallittua vaan se on journalismin tärkeimpiä tehtäviä. Myös kantelijan seurakuntaan kriittisesti suhtautuvien henkilöiden haastatteleminen oli perusteltua.
Julkisen sanan neuvosto muistuttaa, että haastateltavalle on kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useissa eri välineissä. Neuvosto pitää mahdollisena, ettei kantelija tiennyt Vasabladetin ja Österbottens Tidningin yhteisestä toimituksesta. Yhtä mahdollista on, että toimittaja on kertonut työskentelevänsä molemmille lehdille. Neuvostolla ei ole edellytyksiä ottaa kantaa siihen, mitä haastattelutilanteessa on puhuttu. Neuvosto kuitenkin huomauttaa, että lehtien toimituksellista yhteistyötä ei esitellä esimerkiksi Österbottens Tidningin eikä Vasabladetin verkkosivuilla, mikä olisi luonteva tapa tehdä asia tutuksi yleisölle.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Österbottens Tidning ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Elina Grundström (pj), Pirjo Auvinen, Hannu Helineva, Jussi Lankinen, Anssi Järvinen, Pasi Kivioja, Antti Kokkonen, Niklas Vainio, Venla Mäntysalo ja Arja Lerssi-Lahdenvesi.