Kantelu 28.1.2015
Kantelu kohdistuu Seurassa 30.12.2014 julkaistuun juttuun ”Kansankirkon homokuilu”, jossa kantelijana oleva pastori on toinen haastatelluista. Kantelijan mielestä jutussa on useita virheitä ja epätarkkuuksia.
Jutussa olevan sitaatin mukaan kantelija on miettinyt itsekin kirkosta eroamista. Kantelija väittää, ettei haastattelun missään vaiheessa ole sanonut näin. Hänen mukaansa, hän muistaisi kyllä, jos olisi näin sanonut. He ovat kyllä toimittajan kanssa keskustelleet kirkosta eroamisesta, ja kantelija on kertonut ymmärtävänsä niiden ihmisten perustelut, jotka kirkosta eroavat. Se on hänen mukaansa kuitenkin eriasia kuin pitää ratkaisua oikeana, ja aivan toinen asia kuin, että hän harkitsisi eroamista itse.
Kantelijan mukaan hän ei ole sanonut, että arkkipiispasta huolimatta hän haluaa pysyä elämänsä loppuun asti kirkossa, vaikka jutussa tämä on hänen sitaatikseen laitettu. Jutussa on myös sitaatti siitä, että kantelija on saanut paljon kannustusta myös tavallisten seurakuntalaisten taholta. Kantelijan mukaan hän ei ole näinkään sanonut.
Toimittaja on ennen jutun julkaisemista lähettänyt kantelijalle tämän sitaatit tarkastettaviksi. Tarkastuksessa kantelija on tehnyt sitaatteihin muutoksia, ja hän oli jäänyt toimittajan kanssa käymänsä sähköpostiviestittelyn jälkeen siihen olettamukseen, että toimittaja tekee korjaukset.
Jutun mukaan kantelijan puhelin oli alkanut soida, kun eduskunta oli päättänyt homojen avio-oikeudesta. Kantelijan mukaan hän ei ole tällaista sanonut haastattelussa eikä sen jälkeen. Jutussa kerrotaan myös Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen Sleyn jumalanpalveluksista Karkun evankelisella opistolla. Kantelijan mukaan lukija saattaa ajatella, että hän on ominut Sleylle nuo jumalanpalvelukset vaikka monet muutkin kuin Sley kantavat niistä vastuun. Virheellistä on myös tieto, että jumalanpalveluksiin osallistuu 150–200 sastamalalaista, koska osallistujat tulevat laajemmalta alueelta.
Jutussa kerrotaan, että Sastamalassa on paljon Sleyläisiä ja erityisen paljon heitä on Karkun suunnalla. Kantelijan mukaan näin ei ole, vaan Karkussa Sleyn väkeä on aina ollut selvästi vähemmän kuin monella muulla alueella Sastamalassa.
Jutun julkaisemisen jälkeen kantelija on pyytänyt oman kannanottonsa julkaisemista. Päätoimittaja on tähän suostunut, mutta tehnyt siihen muutoksia. Kantelijan mukaan oma kannanotto siihen tehtyine muutoksineen olisi ollut hänen kannaltaan huono ja epäedullinen. Hän olisi omassa kannanotossaan halunnut sanoa selvästi, mitä ei ole haastellussa sanonut, vaikka jutussa hänen väitetäänkin niin tehneen. Lisäksi hän olisi halunnut vastineeseen maininnan siitä, että jutussa oli epätarkkuuksia ja muutama suoranainen asiavirhe.
Seuran vastaus 10.2.2015
Päätoimittaja Saija Hakoniemen mukaan jutun aihe oli ajankohtainen eduskunnassa juuri hyväksytyn aloitteen uudeksi parisuhdelaiksi vuoksi. Kyseessä oli runsaasti yhteiskunnallista keskustelua herättänyt asia, jonka julkinen käsittely on kiistatta tiedotusvälineiden tehtävä. Seurassa aiheen käsittely jalkautettiin paikallistasolle eli yhden suomalaisen seurakunnan tilanteeseen.
Hakoniemen mukaan Seuran toimittaja sopi kantelijan kanssa haastattelusta, joka tehtiin 9.12.2014. Haastateltava tiesi tehtävän jutun asiayhteyden ja sen, ettei kyse ollut tausta-aineiston keräämisestä vaan julkaistavasta haastattelusta. Toimittaja kirjoitti jutun valmiiksi haastattelutilanteessa tekemiensä muistiinpanojen pohjalta 16.12.1014 ja lähetti sitaatit saman tien kantelijan tarkastettavaksi. Kantelija vastasi samana iltana. Hän teki haastatteluunsa runsaasti lisäysehdotuksia, vaati poistoja ja muutoksia. Muutosvaatimuksista osa kohdistui yksityiskohtaisiin sanavalintoihin, osa taas oli ristiriidassa haastattelutilanteessa puhuttuun. Toimittaja vastasi kantelijalle, että hän otti huomioon ”toiveet, poistot ja jopa lisäykset”.
Päätoimittajan mukaan toimittaja korjasi virheet ja teki tarvittavat täsmennykset, mutta ei muuttanut asiasisältöä sellaiseksi, joka olisi ollut vastoin haastattelussa puhuttua ja tehtyjä muistiinpanoja. Hakoniemen mielestä se, että kantelija käsittää ”huomioon ottamisen” lupaukseksi menetellä kaikkien vaatimustensa mukaisesti, on kantelijan oma tulkinta. Mikäli toimittaja olisi toiminut vaaditulla tavalla, hän olisi luovuttanut journalistisen päätäntävallan toimituksen ulkopuolelle.
Kantelija nostaa esille muistikuvansa, ettei hän olisi sanonut pohtineensa eroa seurakunnasta eduskunnan hyväksymän tasa-arvoisen avioliittolain ja arkkipiispa Kari Mäkisen aihetta koskeneen kannanoton jälkeen. Päätoimittaja kertoo, että toimittajan muistiinpanojen mukaan kantelija on kuitenkin hiukan miettinyt eroamista. Hakoniemen mielestä eroa ei ole sillä, miettiikö eroamista paljon vai ”hiukan” tai jotain siltä väliltä. Myös muut kantelijan yksilöimät sitaatit löytyvät toimittajan muistiinpanoista.
Hakoniemi korostaa vastauksessaan, että Seura on vastoin kantelijan kantaa pyrkinyt nimenomaan totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen ilman paisuttelua tai vieraita tendenssejä. Haastateltavan sitaatit on kirjattu haastattelutilanteessa sellaisenaan, ja juttu on laadittu yhtäpitäväksi puhutun kanssa. Kantelija on saanut tarkastaa omat sitaattinsa ennen jutun julkaisemista, ja päätoimittajan mukaan asialliset korjaukset on toimituksessa tehty. Päätoimittaja huomauttaa, että journalistin ohjeet eivät vaadi muuttamaan jälkeenpäin haastateltavan lausuntoja tämän vaatimuksesta muuta kuin virheiden tai erittäin painavien syiden vuoksi. Hakoniemen mukaan niitä ei tässä tapauksessa ollut.
Vaikka lehdellä ei olisi ollut velvollisuutta julkaista kantelijan haastattelun jälkeen muuttamia mielipiteitä, hänelle tarjottiin silti mahdollisuutta omaan kannanottoon pienin lyhennyksin. Lehdelle tarjotusta tekstistä olisi jätetty pois kaksi lausetta, joista ensimmäisessä kantelija syyttää lehteä virheistä ja epätarkkuuksista kuitenkaan niitä yksilöimättä, ja toisessa hän väittää toimittajan luvanneen ”korjata tämän kohdan”, mikä ei päätoimittajan mukaan ollut yhtä totuuden kanssa. Kantelija ei kuitenkaan suostunut lyhennyksiin eikä näin ollen halunnut käyttää vastinemahdollisuutta hyväkseen. Hakoniemen mukaan kantelijalle ilmoitettiin säädetyssä ajassa ja perustellen, miksi omaa kannanottoa ei julkaista. Lopuksi Hakoniemi toteaa, että kantelija ei lehden toiminnan vuoksi ole joutunut minkäänlaisen kielteisen julkisuuden kohteeksi.
Ratkaisu
JO 18: Haastateltavan pyyntöön tarkastaa lausumansa ennen julkaisemista on syytä suostua, jos julkaisuaikataulu sen mahdollistaa. Tarkastamisoikeus koskee vain haastateltavan omia lausumia, eikä sillä saa luovuttaa journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolelle.
JO 19: Haastateltavan kieltoon julkaista lausumansa tulee suostua vain, jos olosuhteet ovat haastattelun antamisen jälkeen muuttuneet niin olennaisesti, että julkaiseminen olisi selvästi kohtuutonta.
JO 22: Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa.
JO 25: Ellei kannanotto ole julkaisukelpoinen, sen korjaamisesta on syytä neuvotella laatijan kanssa. Vaikka yksimielisyyteen ei päästäisi, olennainen sisältö on suositeltavaa julkaista asiallisessa muodossa.
Seura julkaisi 30.12.2014 jutun ”Kansankirkon homokuilu”, jossa kantelija oli toinen haastatelluista. Toimittaja oli lähettänyt sitaatit kantelijalle tarkastettavaksi ennen jutun julkaisemista. Kantelija olisi halunnut muuttaa kommenttejaan. Jutun julkaisemisen jälkeen hän vaati oman kannanottonsa julkaisemista, josta toimitus neuvottelujen jälkeen kieltäytyi.
Kun kantelija suostuu haastatteluun, hän samalla hyväksyy sen julkaisemisen Journalistin ohjeissa määritellyllä tavalla. Haastateltava ei voi määritellä jutun sisältöä eikä sen näkökulmia. Vastuu niistä kuuluu toimitukselle. Julkisen sanan neuvosto ei ota kantaa siihen, mitä kantelija oli haastattelussa sanonut toimittajalle, mutta neuvostolla on ollut käytössään päätoimittajan vastauksessaan referoimia toimittajan muistiinpanoja.
Toimitus otti huomioon joitakin kantelijan muutosehdotuksia, mutta piti kiinni siitä jutun näkökulmasta, joka toimittajalle syntyi haastateltavan lausuntojen perusteella. Neuvoston mielestä toimitus noudatti hyvää journalistista tapaa. Haastateltava ei ole osoittanut, että olosuhteet olisivat muuttuneet haastattelun antamisen jälkeen olennaisesti.
Kantelija laati lehdelle jutun julkaisemisen jälkeen oman kannanottonsa. Lehti neuvotteli hänen kanssaan siitä. Kantelija ei kuitenkaan suostunut poistamaan toimituksen loukkaamina pitämiä kohtia kannanotostaan. Päätoimittaja saattoi tämän takia kieltäytyä julkaisemasta kannanottoa vaaditussa muodossa.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Seura ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Pirjo Auvinen, Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Eeva Ruotsalainen, Pasi Kivioja, Heikki Kuutti, Heli Kärkkäinen, Venla Mäntysalo, Heikki Valkama ja Heikki Vento.