Kantelu 22.11.2012
Kantelijana on professori emerita Sirkka-Liisa Kivelä. Hänen mukaansa Iltalehti ja sen kolumnisti Aarno Laitinen ovat toimineet vastoin hyvää journalistista tapaa ja ovat loukanneet hänen kunniaansa http://blogit.iltalehti.fi/aarno-laitinen/2012/11/19/ruikutus-ammattina/?ref=es. Kolumnisti kirjoittaa Iltalehdessä 19.11.2012 julkaistussa kirjoituksessaan ”Ruikutus ammattina”, että kantelija on pölhöpopulisti ja kuuluu ylipistojen arvostelukyvyttömimpien kiihkoilijoiden joukkoon. Kantelijan mielestä journalistin, myös kolumneja kirjoittavan journalistin, on kunnioitettava jokaisen ihmisarvoa ja pysyttävä totuudenmukaisessa tiedonvälityksessä. Kantelija katsoo, että kyse ei ole tavanomaisesta tiedekritiikistä, vaan henkilökohtaisesta hyökkäyksestä sekä kantelijan tietojen ja toimintatapojen täydellisestä mitätöinnistä sekä hänen ihmisarvonsa loukkaamisesta.
Esiintyessään julkisuudessa kantelija sanoo pitäytyneensä kriittisesti oman tutkijaryhmänsä sekä muiden suomalaisten ja kansainvälisten tutkijoiden tutkimusten tuloksissa. Kantelija sanoo olevansa erittäin kriittinen ihminen, joka on ryhtynyt tutkijaksi etsiäkseen totuutta. Kansalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi hän sanoo ryhtyneensä puhumaan näistä tutkimusten tuloksista.
Kantelijan tavoitteena on, että Julkisen sanan neuvosto vaatii Iltalehteä ja kolumnistia pyytämään julkisesti anteeksi hänen kunniansa loukkausta ja korjaamaan täysin perättömät kannanotot Iltalehdessä.
Kantelija kirjoitti oman kommenttinsa kolumnin keskusteluketjuun 19.11.2012.
Iltalehden vastaus 20.12.2012
Päätoimittaja Kari Kivelä vastaa, että kolumnisti käsittelee kriittisesti tiedotusvälineiden ja poliittisten toimijoiden tapaa nähdä yhteiskunnallisia ongelmia siellä, missä niitä ei välttämättä ole. Erityisesti kolumnissa kritisoidaan populistisia ja harhaanjohtavia väitteitä, joilla ongelmien olemassaoloa on perusteltu.
Yksi kolumnissa käsitelty aihe on vanhusten tai eläkeläisten ongelmat. Kirjoittajan mielestä tiedotusvälineiden luoma kuva on väärä: televisio luo todellisuudesta poikkeavaa kuvaa käyttämällä asiantuntijoita valikoiden. Kantelija on päätoimittajan vastauksen mukaan kauan tuonut esiin vanhustenhoidon ja vanhusten kohtelun epäkohtia. Sinnikkään työnsä tuloksena hän on saanut suurta julkisuutta ansioituneena asiantuntijana. Kantelija on vanhustenhoidon epäkohtia korostaakseen ja vanhusten asiaa ajaakseen antanut medialle useita kärjekkäitä ja liioiteltujakin lausuntoja.
Päätoimittaja Kivelä käy esimerkinomaisesti joitakin kantelijan lausuntoja lävitse. Aamulehdelle (9.12.2011) kantelija on todennut: ”Olen vakuuttunut siitä, että Suomessa kuolee vanhuksia nälkään. Ja nimenomaan ympärivuorokautisissa palvelutaloissa, pitkäaikaishoidoissa ja laitoksissa ja myös kotihoidossa”. Väite on päätoimittajan mielestä kova, kun Suomessa ei ole em. paikoissa todettu yhtään nälkäkuolemaa.
Taloustaidon haastattelussa kantelija on arvostellut vanhusten laitoshoitoa seuraavasti: ”Vanhusten laitoshoitoon on otettu akuutin sairaanhoidon hoitomalli. Siellä on lääkkeitä ja vuoteessa makuuttamista, ja muutamassa viikossa onkin sitten vanhan liikuntakyky ja toimintakyky tuhoutunut. Ja näitä laitoksia on joka kaupungissa.” Niin paljon kuin tiedotusvälineet ovat tuoneetkin julki vanhusten hoidon todistettuja epäkohtia, niin väite, että jokaisessa kaupungissa olisi hoitolaitos, jossa vanhusten toimintakyky tuhottaisiin muutamassa viikossa, on päätoimittajan mukaan todentamaton.
Uusi Suomi on 13.9.2009 julkaissut STT:n jutun. Siinä kantelija arvostelee ankarasti lääkäreiden ja hoitajien koulutusta: ”Kivelä kritisoikin, miksi hoitajille ja lääkäreille ei opeteta, mitä ihmiselle tapahtuu, kun hän vanhenee. He eivät tiedä, mikä on normaalia vanhenemista.” Väite on kärjistys koulutuksesta ja rankka yleistys lääkäreiden ja hoitajien osaamisesta. Väite on päätoimittajan mukaan omiaan herättämään huomion epäkohdista, mutta toki sitä voi opponoida populistiseksikin.
Ylen FST5:n Spotlight -ohjelma esitti 17.2.2010 kantelijan väitteen, jonka mukaan Suomessa kuolee joka vuosi satoja vanhuksia holtittoman lääkityksen seurauksena. Väite on päätoimittajan mukaan jälleen karkea yleistys, jonka tueksi väitteen esittäjällä ei ole tosiasioita.
Edellä mainituista lausunnoista voidaan päätoimittaja Kivelän mukaan todeta, että kantelija on vanhusten asiaa ajaakseen ottanut aseekseen myös populistiset väitteet, jotka liioittelemalla, yleistämällä ja kärjistämällä kiinnittävät huomion asian vakavuuteen, mutta irtautuvat todennettavista faktoista.
Kolumnisti on kantelijan toimintaa arvostellessaan käyttänyt luonnehdintaa ”pölhöpopulisti”. Termi ”pölhöpopulisti” levisi julkisuuteen ministeri Alexander Stubbin käytettyä sitä eduskunnassa käsiteltäessä Euroopan unionin ns. kriisimaiden tukipaketteja. ”Pölhöpopulistilla” tarkoitetaan päätoimittaja Kivelän mukaan tavallisesti toimijaa, joka kalastelee suosiota ajamalleen asialle esittäen väitteitä, jotka muokkaavat tosiasioita ennakkokäsityksiin sopiviksi. Ilmaisua ei voida pitää ihmisarvoa tai kunniaa loukkaavana.
Demokraattisen yhteiskunnan peruspilareihin kuuluvat laaja sananvapaus ja sen mukainen oikeus esittää yleistä mielenkiintoa omaavista asioista kärjekkäitä ja liioiteltujakin mielipiteitä. Kantelijalla on sananvapautensa perusteella oikeus esittää kärkeviä ja todentamattomiakin väitteitä. Yhtälailla sananvapauteen tulee kuulua oikeus vastata niihin tavalla, jonka kolumnisti on mielipidekirjoituksessaan valinnut.
Ratkaisu
Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21). Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa (JO 22). Kannanotto on puheenvuoro, joka on syytä julkaista mahdollisimman nopeasti ilman sen yhteyteen liitettyjä asiattomia lisäyksiä (JO 23). Tavanomainen kulttuurikritiikki, poliittinen, taloudellinen tai yhteiskunnallinen arviointi sekä vastaavan muun mielipiteen esittäminen ei kuitenkaan synnytä oikeutta kannanottoon (JO 24). Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti (JO 26).
Iltalehden kolumni ”Ruikutus ammattina” käsittelee sitä kuinka ”Eläkeläisistä on tullut sotaveteraanien korvike nykypäivän poliitikoille”. Sanotaan, että eläkeläisten asiat ovat huonosti, vaikka ne eivät koskaan ole olleet niin hyvin kuin nyt. Kolumnistin mielestä tiedotusvälineet kuitenkin luovat toisenlaista kuvaa ja esimerkiksi ”Televisiolla on tapana ottaa asiantuntijoikseen kaikkein arvostelukyvyttömimmät kiihkoilijat yliopistoista”. Esimerkiksi kolumnisti nostaa kantelijan, josta hän käyttää myös ilmaisuja ”kirkuu” ja ”pölhöpopulisti”. Kantelija on kirjoittanut oman kommenttinsa verkkokolumnin keskusteluketjuun.
Julkisen sanan neuvoston mielestä kolumnistin sanavalinnat ovat kärjekkäitä ja pisteliäitä. Kantelijan ammatillisen ja yhteiskunnallisen aseman lisäksi ne kohdistuvat osittain myös hänen henkilöönsä. Poliitikkojen, talouselämän vaikuttajien ja johtavien virkamiesten on kestettävä tavallisia kansalaisia enemmän kielteistäkin julkisuutta. Sama koskee henkilöitä, jotka ovat itse hakeutuneet esimerkiksi tiedotusvälineiden kautta julkisuuteen.
Kantelijalla on merkittävä ura niin tieteentekijänä, lääkärinä kuin alansa asiantuntijana erilaisissa työryhmissä. Hän on mukana näkyvästi myös järjestötoiminnassa, muun muassa valtakunnallisen järjestön perustajana ja kunniapuheenjohtajana. Kantelija osallistuu aktiivisesti myös yhteiskunnalliseen keskusteluun esiintymällä televisiossa ja muissa tiedotusvälineissä. Kuten Iltalehden päätoimittajan vastauksesta ilmenee, kantelija myös osaa kärjistää sanottavansa, jotta saa sille näkyvyyttä. Tällöin helposti altistaa oman persoonansa kärkevällekin kritiikille.
Julkisen sanan neuvoston mielestä kantelijan ihmisarvo ja kunnia eivät ole joutuneet niin kohtuuttoman kritiikin kohteeksi, etteikö arvosteluun olisi voinut vastata. Verkkokeskustelun puheenvuoron lisäksi kantelija olisi voinut tarjota omaa kannanottoaan myös paperilehden palstoille.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Ulla Ahlmén-Laiho, Timo Huovinen, Anna-Liisa Hämäläinen, Riikka Kaihovaara, Heli Kärkkäinen, Riitta Ollila, Jaakko Ujainen, Veikko Valtonen ja Heikki Vento.