Kun toimittaja soittaa ja pyytää haastattelua, on helppo vastata myöntävästi. Toimittaja on ystävällinen, aihe kiinnostaa ja tunnet itsesi tärkeäksi osaksi julkista keskustelua. Tilanne voi tuntua sujuvalta, ja koet olevasi toimittajan kanssa samalla aaltopituudella. On kuitenkin hyvä muistaa, että kyseessä ei ole kahden tasavertaisen osapuolen välinen keskustelu.
Toimittajalle haastattelutilanne on arkipäivää: yksi puhelu muiden joukossa, osa tuttua työrytmiä ja vakiintuneita käytäntöjä. Haastateltavalle sama hetki voi kuitenkin olla poikkeuksellinen, jopa jännittävä kokemus. Monelle kyse on ensimmäisestä kerrasta, jolloin oma ääni päätyy julkisuuteen. Kun tilanne on uusi, on helppo nojata toimittajan rytmiin ja asiantuntemukseen.
Haastateltavan ei kuitenkaan tarvitse vain mennä virran viemänä, vaan hän voi varmistaa, että mitä ollaan oikeastaan tekemässä. Toimittajan on muun muassa kerrottava, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan taustaksi, ja missä asiayhteydessä haastateltavan sanat aiotaan esittää. Nämä eivät ole kohteliaisuuksia vaan Journalistin ohjeisiin kirjattuja velvoitteita.
Jos haastatteluun liittyy jotakin tavanomaisesta poikkeavaa, vastuu yhteisymmärryksen varmistamisesta kasvaa. Jos esimerkiksi sovitaan, että haastateltava esiintyy jutussa nimettömänä, on hänen oman etunsa mukaista huolehtia siitä, että asiasta jää merkintä. Se voi olla sähköposti, viesti tai tallenne – mikä tahansa, johon voi tarvittaessa palata. Tärkeintä on, että sopimus ei jää pelkän muistijäljen varaan. Tällainen järjestely saattaa vaikuttaa liioitelluilta, mutta voi osoittautua ratkaisevaksi, jos myöhemmin herää epäselvyyttä siitä, mitä oikeastaan sovittiin.
Neuvostoon saapuu toistuvasti kanteluita, joissa haastateltu kokee toimittajan toimineen toisin kuin oli yhdessä sovittu. Monissa tapauksissa haasteena on juuri se, ettei sovituista asioista ole jäänyt mitään jälkeä. Ilman näyttöä päädytään helposti sana sanaa vastaan -tilanteeseen, ja etenkin haastateltu joutuu haavoittuvaiseen asemaan. Neuvosto on tarkastellut tätä ilmiötä muun muassa ratkaisuissa 9232/UL/24, 9293/UL/24 ja 9598/PL/25.
Utopiassa toimittaja tunnistaisi, milloin hänen oma kokemuksensa, asemansa tai työrytminsä asettuu epätasapainoon haastateltavan kanssa, ja ottaisi tämän huomioon tavassaan toimia. Todellisuudessa näin ei aina tapahdu. Ei välttämättä siksi, että tarkoitus olisi harhauttaa, vaan siksi, että toimittajatkin ovat vain ihmisiä. Usein kiireisiä ja kuormittuneita sellaisia.
Farhia Omer
Kirjoittaja on yleisöä edustava JSN:n jäsen kaudella 2025–27.
Blogitekstit edustavat kirjoittajiensa näkemyksiä. Ne eivät ole JSN:n virallisia kannanottoja.
