Kantelu 13.4.2024
Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä 2.3.2024 julkaistuun juttuun Onnen kaukoranta, ja erityisesti jutun yhteydessä julkaistuun yhteen kuvaan. Kantelun kohteena oleva kuva on sittemmin poistettu jutun verkkoversiosta.
https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000010231112.html
Kantelun on tehnyt henkilö, jota kuva esittää. Hänen mukaansa kuva julkaistiin Kuukausiliitteessä ilman lupaa. Kuvaaja kuvasi kantelijan työpaikalla kahviossa Espanjassa ja pyysi kantelijaa ja paikan omistajaa kuvaan. Kantelijan mukaan he kieltäytyivät kuvasta useasti, mutta kuvaajan luvattua, ettei kuvaa julkaistaisi missään muualla kuin tulossa olevassa näyttelyssä, he suostuivat kuvattaviksi.
Kantelijan mukaan hän sai maaliskuussa viestin Suomesta, että kuva oli Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä, sekä paperisessa lehdessä että digiversiossa. Kantelija kertoo lähettäneensä asiasta viestin kuvaajalle, joka oli myös kirjoittanut artikkelin.
Kantelijan mukaan kuvaaja väitti hänelle kertoneensa, että kuva mahdollisesti julkaistaisiin muuallakin kuin näyttelyssä. Kantelijan mukaan tämä ei pidä lainkaan paikkaansa. Kantelijan mukaan kuvaaja ei myöskään lähettänyt kuvaa heille, vaikka oli näin kuvaustilanteessa luvannut.
Yhteydenoton jälkeen kuvaaja tarjosi kantelijan mukaan kuvan lähettämisen unohtamisesta sekä sen julkaisun aiheuttamasta mielipahasta korvaukseksi heille arvokkaaksi mainitsemaansa vapaavalintaista työtään, ja sanoi pyytävänsä, että kuva poistetaan digilehdestä.
Kantelija kysyy, onko kuvaajalla ja etenkin Helsingin Sanomilla oikeus julkaista yksityisihmisten kuvia ilman lupaa.
Vaikka artikkelissa ei mainittu nimiä, kantelijan mukaan useat hänen Suomessa asuvat tuttavansa tunnistivat hänet kuvasta. Kantelijan mukaan kuvan julkaisu paljasti hänen asuinpaikkansa myös sellaisille henkilöille, joiden hän ei soisi sitä tietävän.
Kantelija kertoo tehneensä 9.3.2024 huomautuksen kuvaajan toiminnasta myös Helsingin Sanomille, mutta hän ei saanut siihen koskaan vastausta.
Neuvosto soveltaa kantelun käsittelyssä 30.9.2024 asti voimassa olleita Journalistin ohjeita.
Päätoimittajan vastaus 11.10.2024
Helsingin Sanomien vastaavan päätoimittajan Erja Yläjärven mukaan Helsingin Sanomat julkaisi HS.fi-verkkosivuilla ja painetussa Kuukausiliitteessä valokuvaaja Joel Karppasen reportaasin Espanjan Aurinkorannikolta.
Artikkelin pääsisältönä olivat päätoimittajan mukaan valokuvaajan tallentamat kuvat Aurinkorannikon suomalaisista. Teksti ja kuvat olivat herkkävireisiä ja kohteitaan kunnioittavia. Kyse ei päätoimittajan mukaan ollut Helsingin Sanomien toimeksiannosta vaan valokuvaajan omasta, itsenäisestä projektista, jonka ohessa hän tarjosi kuvasarjaansa myös Kuukausiliitteelle. Pyynnöstä hän kirjoitti kuvien yhteyteen henkilökohtaisen tekstin.
Helsingin Sanomat osti kuvat kuvaajalta kertajulkaisuoikeudella. Päätoimittajan mukaan yhdessä kuvaajan kanssa sovittiin pelkistetyistä, näyttelykuvan luonteeseen sopivista kuvateksteistä, joissa ei yksilöity kuvattavia sukunimillään. Kantelun kohteena olevassa kuvan henkilöistä ei kerrottu kuvatekstissä edes etunimiä, ainoastaan kuvauspaikka.
Helsingin Sanomat julkaisi kuvat siinä käsityksessä, että niiden ottamiseen ja julkaisuun oli saatu asianosaisilta asianmukainen suostumus. Kuvassa olleet henkilöt olivat poseeraavat kuvaa varten, joten he olivat olleet tietoisia kuvan ottamisesta ja olivat selkeästi siihen suostuneet. Päätoimittajan mukaan kuvaaja ei tuonut HS:lle mitenkään esille, että kantelun kohteena olevaan tai muihinkaan kuviin liittyisi minkäänlaisia epäselvyyksiä tai käyttörajoituksia. Kuva oli otettu puolijulkisessa tilassa, eivätkä henkilöt esiintyneet millään tavoin esimerkiksi loukkaavassa sävyssä tai yhteydessä. Päätoimittajan mukaan lehdellä oli perusteet myös luottaa kuvaajan ammattitaitoon ja toiminnan vilpittömyyteen. Kuvasarjasta kokonaisuudessaan välittyi mielikuva siitä, että kuvaajan ja kuvattavien välillä vallitsi luottamuksellinen ilmapiiri ja yhteisymmärrys.
Päätoimittajan mukaan valokuvaaja otti kuvien julkaisun jälkeen Kuukausiliitteen toimitukseen yhteyttä ja kertoi kantelun kohteena olevan kuvan henkilön lähestyneen häntä vihaisena. Tieto tuli toimitukselle täysin yllätyksenä. Valokuvaaja esitti, että jutun verkkoversiosta poistettaisiin tämän vuoksi kyseinen kuva. Kirjeenvaihdossa kantelija oli vaatinut tätä.
Päätoimittajan mukaan Kuukausiliitteen toimitus vastaanotti myöhemmin kantelijalta myös aiheeseen liittyvän oikaisupyynnön. Kyse ei ollut varsinaisesta oikaisuasiasta, vaan yhteydenotto käsitteli samaa teemaa kuin kuvaajan toimitukselle välittämä tieto. Asia käsiteltiin kokonaisuutena, eikä oikaisupyyntöön reagoitu erikseen.
Päätoimittajan mukaan toimitus päätyi harkinnan jälkeen poistamaan kiistanalaisen kuvan HS.fi:stä. Nettijulkaisun yhteydessä kerrotaan kuvan poistamisesta sekä poistamisen syystä ja ajankohdasta. Painettuun lehteen tai sen näköisversioon ei luonnollisestikaan kajottu.
Toimitus katsoi, että sen tietoon oli saatettu kuvan julkaisun jälkeen uutta tietoa kuvanottotilanteesta. Tällä perusteella katsottiin perustelluksi päätoimittajan oikeudella harjoittaa asiassa jälkikäteistä harkintaa ja jutun muokkaamista.
Journalistis-eettisesti kantelun kohteena oleva asia ei ole päätoimittajan näkemyksen mukaan yksiselitteinen. Kuvan henkilöt ovat selvästikin suostuneet kuvattaviksi, sillä he poseeraavat kuvaa varten. Kiistaa on kuitenkin siitä, kuinka henkilöitä on informoitu kuvan mahdollisesta näyttelyn ulkopuolisesta julkaisukäytöstä. Asiasta oli selvästi jäänyt epäselvyyttä, ja kuvaaja on osaltaan myöntänyt kommunikaatiossa olleen puutteita. Kyse voi olla tältä osin tulkintaeroista, eikä HS:llä ole perusteita epäillä valokuvaajaa tietoisen vilpillisestä toiminnasta.
Päätoimittajan mukaan kuvan jälkikäteiseen poistoon päädyttiin, vaikka kyse oli puolijulkisesta tilasta, asiakkaille avoimesta kahvilasta. Toimituksen harkinnassa painoi kuitenkin se, että kyse oli varsin pienimuotoista toimintaa harjoittavasta yrityksestä ja kohteet olivat selkeästi yksityishenkilöitä. Päätoimittajan mukaan tilanne oli tältä pohjalta perusteltua tulkita varsin varsin yksityisessä piirissä tapahtuneeksi, ja henkilöiden kuvaaminen ilmeisesti ennalta sopimattomaan tarkoitukseen vähintäänkin eettisesti arveluttavaksi. Absoluuttista varmuutta kuvaajan ja kohdehenkilöiden välisestä sopimuksesta ei lehdellä päätoimittajan mukaan voi olla. Tilannetta on siten tulkittu näillä tiedoin kantelijan eduksi.
Kuvan henkilöiden mahdolliseen tunnistettavuuteen liittyvillä kysymyksillä ei ollut Helsingin Sanomien harkinnassa painoa. Ratkaisu tehtiin puhtaasti kuvaustilanteesta paljastuneiden epävarmuustekijöiden pohjalta eikä siksi, että julkaisu olisi ollut lehden arvion mukaan ristiriidassa Journalistin ohjeiden kanssa tai että kuvan julkaiseminen olisi loukannut kantelijan yksityisyyttä.
Kuvaustilannetta voi päätoimittajan arvion mukaan jälkikäteen arvostella. Kuvaajan olisi pitänyt myös informoida toimitusta kuvien käyttöön mahdollisesti liittyneistä jännitteistä.
Kuvaustilannetta ei päätoimittajan mukaan toteutettu Helsingin Sanomien toimeksiannosta, eikä toimitus voinut vaikuttaa tilanteen kulkuun. Julkaisuun ja asian jälkihoitoon liittyvien tapahtumien osalta Helsingin Sanomat katsoo toimineensa hyvässä uskossa, vilpittömin mielin ja hyvän journalistisen tavan mukaisesti. Lehdellä ei ollut perusteita epäillä kuvaajan toimintaa, eikä esimerkiksi kirjallisille suostumuksille nähty perusteltua tarvetta.
Helsingin Sanomat ei ole ollut tietoinen kuvattaville jälkikäteen tarjotusta hyvityksestä, eikä lehti ole tällaiseen hyvitykseen millään tavoin osallinen. Päätoimittajan mukaan toimitus tulkitsee, että kyse oli valokuvaajan henkilökohtaisesta pyrkimyksestä pahoitella ja hyvitellä tavalla tai toisella epäonnistuneen tilannekommunikaation kuvattavilleen aiheuttamaa harmia.
Helsingin Sanomat katsoo, ettei se ole rikkonut Journalistin ohjeiden kohtia 29 ja 30, joihin neuvosto viittaa kantelun yhteydessä. Myös muilta kantelussa viitatuilta osin Helsingin Sanomat katsoo toimineensa Journalistin ohjeiden ja JSN:n lausumien mukaisesti.
Kuvaajan vastaus 30.10.2024
Valokuvaaja Joel Karppasen mukaan hän pyysi Thelman pullapuodin työntekijöitä kuvaan saapuessaan paikalle. Kun he eivät halunneet, kuvaaja päätti kuvata ensin asiakkaita ja tilaa yleisesti. Kuvaaja kertoo todenneensa työntekijöille yhden interiöörikuvan ottamisen yhteydessä, että kuvasta tulisi parempi, jos siihen saisi ihmisiä mukaan. Tämän myötä kyseiset henkilöt kuvaajan mukaan lopulta asettuivat kuvattaviksi.
Kuvaajan mukaan hän ei kuvaushetkellä tiennyt, että sarja tullaan julkaisemaan Kuukausiliitteessä. Hän kertoo kuitenkin antaneensa kuvatuille tiedon, että hän on kuvaamassa aiheesta ensisijaisesti näyttelyä, mutta mahdollisia muita julkaisuja saattaa tulla myös.
Kuvaaja kertoo, että hän lupasi lähettää kuvan kuvatuille, mutta se unohtui inhimillisen erheen vuoksi, koska kyseisellä kuvausmatkalla hän kuvasi yli sata ihmistä. Tästä unohduksesta hyvitykseksi kuvaaja kertoo tarjonneensa kuvatuille mahdollisuutta saada kyseinen kuva tai joku muu hänen ottamistaan Aurinkorannikko-kuvista kehystettynä teoksena.
Kuvaajan mukaan kuva otettiin julkisessa tilassa, ja se oli kohteitaan kunnioittava, eikä halventanut tai loukannut kenenkään yksityisyyttä. Tästä syystä hän ei nähnyt kuvan julkaisulle esteitä. Kuvaajan pyynnöstä toimitus kuitenkin poisti kuvan verkosta, kun kuvan kohde oli häntä lähestynyt.
Ratkaisu
JO 29: Julkisella paikalla tapahtuvaa toimintaa on yleensä lupa selostaa ja kuvata ilman asianosaisten suostumusta.
JO 30: Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita.
Helsingin Sanomat julkaisi Kuukausiliitteessä ja verkossa kuvareportaasin Espanjassa asuvista suomalaisista. Yhteen kuvaan päätyi henkilö, joka oli mielestään kieltäytynyt kuvauksesta kaikkea muuta kuin tulevaa valokuvanäyttelyä varten. Kuvassa ollut otti lehden julkaisun jälkeen yhteyttä kuvaajaan kertoakseen tyytymättömyydestään. Lehti poisti kuvan verkkojutusta kuvaajan yhteydenoton jälkeen.
Kantelijan mukaan kuvaaja oli luvannut, että kuvaa ei julkaistaisi näyttelyn ulkopuolella. Kuvaajan mukaan hän kertoi, että on kuvaamassa ensisijaisesti näyttelyä, mutta mainitsi, että mahdollisia muita julkaisuja saattaa tulla myös.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että kahvilassa otetun kuvan julkaiseminen on lähtökohtaisesti sallittua ilman erillistä lupaa. Kuva ei loukannut tai halventanut siinä näkyviä ihmisiä, eikä siinä ole mitään erityisen arkaluonteista. Kuvan yhteydessä ei mainittu henkilöiden nimiä.
Kuvan julkaisulla valtakunnallisessa lehdessä voi olla merkittävä vaikutus tavalliselle ihmiselle. Neuvoston on sille toimitetun materiaalin perusteella mahdotonta arvioida, mitä kuvan julkaisusta oli sen ottohetkellä tarkalleen sovittu. Kuvaajan olisi ollut hyvä tehdä selväksi, että hänen käyttämänsä termi ”muut julkaisut” voi viitata myös mediaan. Tällainen huolimattomuus on omiaan rapauttamaan luottamusta journalismiin. Valokuvan julkaiseminen valtakunnallisessa lehdessä toi kuvan laajan yleisön nähtäville. Toisaalta media tekee myös valokuva- ja taidenäyttelyistä juttuja, joiden myötä kuvat ja teokset päätyvät usein näyttely-yleisöä laajemman julkisuuden kohteeksi, eikä tällaista voi millään sopimuksella estää.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Eero Hyvönen (pj.), Tommi Hatinen, Marja Keskitalo, Johannes Koponen, Anssi Marttinen, Sanna Mattila, Minna McGill, Sara Nurmilaukas, Margareta Salonen, Timo Sipola, Asta Tenhunen, Mari Tuohiniemi ja Marjukka Vainio-Rossi.