Julkisen sanan neuvosto ei voi ottaa käsittelyyn kaikkia sille tehtyjä kanteluita. Suuri osa neuvostolle tehdystä kanteluista karsitaan. Lisää tietoa karsintojen määrästä ja perusteita löydät tästä.
Karsintapäätökset ovat julkisia – niihin voi tutustua neuvoston toimistossa – mutta niitä ei julkaista. Syynä on se, että karsituissa päätöksissä esitetään tiedotusvälineisiin ja toimittajiin kohdistuvia syytöksiä, joihin he eivät ole saaneet vastata ja joiden oikeellisuutta ei ole kaikilta osin tutkittu. Lisäksi niissä on esimerkiksi yksityisyyden suojan piiriin kuuluvia asioita, joita ei voi julkaista.
Karsintapäätökset ovat lakonisia, koska ne on tarkoitettu kantelijalle ja tiedotusvälineelle, jotka tuntevat tapauksen ennestään. Sellaisina ne johtaisivat suurta yleisöä harhaan ja tuottaisivat vääriä käsityksiä. Karsintapäätösten tutkiminen kaikilta osin sekä niiden toimittaminen ja auki kirjoittaminen edellyttäisi lähes samanlaista työmäärää kuin päätösesitysten tekeminen. Tällaiseen ei neuvostolla ole resursseja.
Yleensä siihen ei ole syytäkään. Kasvava osa karsituista kanteluista on niin sanottua ”protestikantelemista”, jossa kantelija syyttää journalistia virheistä tai epäeettisestä toiminnasta, vaikka on ainoastaan eri mieltä jutun sisällöstä. Tällaisten kanteluiden tai niihin kohdistuvien karsintapäätösten julkaiseminen antaisi mahdollisuuden käyttää kantelemista toimittajien kiusaamiseen ja mustamaalaamiseen.
Suomen laaja asiakirjajulkisuus lepää sen varassa, että journalistit tuntevat vastuunsa. Vaikka kuka tahansa saa nähdäkseen viranomaisten papereita, Journalistin ohjeita noudattavat mediat eivät julkaise kaikkea mitä niistä löytyy. Esimerkiksi yksityisyyden suojan piiriin kuuluvia asioita ei julkaista.
Julkisen sanan neuvoston toimintaan pätee sama tärkeä periaate kuin viranomaisten asiakirjoihinkin: kaikki julkinen ei ole julkaistavissa.
Vastaavalla tavalla Suomessa myös esimerkiksi oikeudenkäynteihin liittyvä materiaali ja oikeuden päätökset ovat julkisia, mutta niitä ei julkaista.
Julkisen sanan neuvoston tekemän selvityksen mukaan käytäntö on samanlainen kaikkialla Euroopassa. Yksikään Julkisen sanan neuvostoa vastaava journalistien itsesäätelyelin ei julkaise karsittuja kanteluja eikä karsintapäätöksiä, koska se vaarantaisi kantelun kohteina olevien tiedotusvälineiden ja toimittajien oikeusturvan.
Karsintapäätökset lähetetään kuitenkin aina tiedoksi kantelijalle, tiedotusvälineelle ja neuvostolle.
Elina Grundström
