Risto Uimosen lausunto eduskunnan lakivaliokunnalle 23.5.2013

Risto Uimosen lausunto eduskunnan lakivaliokunnalle 23.5.2013

Hallituksen esitys laeiksi rikoslain, pakkokeinolain 10 luvun 7 §:n ja poliisilain 5 luvun 9 §:n muuttamisesta

Julkisen sanan neuvosto pitää hallituksen esitykseen (HE 19/2013 vp) sisältyvää rikoslain uudistusta sekä pakkokeinolain ja poliisilain muutoksia yleisesti ottaen perusteltuina. Rikoslain uudistus on erityisen tärkeää, koska muutosehdotukset vahvistavat toisaalta sananvapautta sekä poistavat toisaalta sen kiusallisen ristiriidan, joka on vallinnut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen EIT:n sananvapaustuomioiden sekä Suomessa eri oikeusasteissa tiedotusvälineille annettujen rangaistusten välillä. Suomessa on painotettu yksityisyyden suojaa sananvapauden kustannuksella voimakkaammin kuin mikä olisi ollut EIT:n mukaan tarpeellista.

Hallituksen rikoslakiesityksen hyviin puoliin kuuluu myös välineneutraalisuus. Yksityiselämää ja kunniaa loukkaavan tiedon kriminalisointikriteerinä ei pidetä enää vain kyseisen viestin julkaisemista joukkotiedotusvälineessä, vaan mikä hyvänsä toisten ulottuville saatettu vahingollinen viesti voi täyttää rikoksen tunnusmerkit. Toisin sanoen sisältö on ratkaiseva, ei se, missä tieto on tuotu julkisuuteen. Tämä on erityisen tärkeä linjaus internetin ja sosiaalisen median aikana.

Pidämme hyväksyttävinä myös hallituksen esitykseen sisältyviä uusia rangaistussäännöksiä, jotka koskevat viestintärauhaa ja vainoamista.

Näistä positiivisista yleisarvioista huolimatta haluan esittää joitakin kriittisiä huomautuksia rikoslain muutosesityksestä.

Vankeusrangaistus

Lakiesitykseen on jäänyt EIT:n ja suomalaisen oikeuskäytännön välisen tulkintaeron mahdollistava ristiriita, jonka takia Suomi saattaa saada vastaisuudessakin osakseen kiusallista kansainvälistä huomiota. Kun rikoslain muutosesityksen yksi keskeinen tarkoitus on yhdenmukaistaa suomalaista oikeuskäytäntöä EIT:n kanssa, kahden vuoden vankeusrangaistuksen mahdollisuuden jättäminen rikoslakiin törkeissä yksityiselämää ja kunniaa loukkaavissa tapauksissa toimii tätä tarkoitusta vastaan. Nyt kun lakiesityksen yksi päätarkoitus on yhdenmukaistaa Suomen oikeuskäytäntöjä EIT:n kanssa, olisi tärkeää olla johdonmukainen loppuun asti.

EIT pitää vankeusrangaistuksen uhkaa sananvapauskysymyksissä mahdollisena vain hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa. Rikoslain uudistusesitys lähtee taas siitä, että kahden vuoden vankeusrangaistuksen uhka säilyisi lainsäädännössä sakkorangaistuksen rinnalla normaalina maksimirangaistuksena. Vankeusrangaistuksen tarpeellisuutta perustellaan muun muassa poliisin tutkintamahdollisuuksilla (kotietsintä), pelotevaikutuksella ja sillä, että vankeusrangaistus tulee käytännössä kyseeseen erittäin harvoin. Uudistettuun rikoslakiin on vielä määrä kirjata rangaistavuutta rajoittava säännös, jossa määritellään, millaisia viestejä laki ei koskisi.
 
Vankeusrangaistuksen uhka sananvapauden mahdollisesta väärinkäytöstä vuonna 2013 voimaan tulevaan lakiin ei kuulosta tuosta lieventävästä asianhaarasta huolimatta modernilta oikeuspoliittiselta näkemykseltä. Suomi on yksi maailman parhaiksi arvioituja demokratioita. Vankeusrangaistuksen mahdollisuus sanankäytön ja mielipiteiden takia sopii erittäin huonosti tällaisen demokratian sananvapausperiaatteisiin ja heittää toteutuessaan ikävän varjon Suomen ylle. Olisi aika erikoista, jos yksikin ammattijournalisti joutuisi telkien taakse törkeästä kunnianloukkauksesta sananvapauden mallimaassa. Nyt kun lakiesityksen yksi tarkoitus on yhdenmukaistaa Suomen oikeuskäytäntöjä EIT:n kanssa, olisi tärkeää olla johdonmukainen loppuun asti.

Mihin vankeusrangaistuksen uhkaa tarvitaan, kun pykälä määritellään lakiesityksen perusteluissa käytännössä lähes kuolleeksi kirjaimeksi? Juuri tämän pitäisi puoltaa sitä, ettei vankeusrangaistusta tarvitse kirjata lakiin? Sakkorangaistuksen uhka riittää mielestäni sanktioksi myös törkeissä sananvapauden väärinkäyttötapauksissa siksi, että se tehoaa mediayhtiöihin. Tämän on historia osoittanut. Eivät toimitukset riko lakia tietoisesti, ja niiden toimintaa säätelevät myös Journalistin ohjeet. Hyvin erikoista olisi sekin, jos yksityisiä ihmisiä teljettäisiin vankilaan sanankäytön takia. 

Rikoslain ja sananvapauslain välinen ristiriita

Yksityisyyttä ja kunniaa loukkaavan tiedon jako tavanomaisiin ja törkeisiin kunnianloukkauksiin on periaatteessa hyvä ratkaisu, mutta siihen liittyy määrittelyongelma. Törkeän yksityiselämää loukkaavan tiedon ja törkeän kunnianloukkauksen määrittely on jäänyt lakiesityksessä kovin yleiselle tasolle ja antaa mahdollisuuden subjektiivisiin tulkintoihin ja ristiriitaisiin päätöksiin tuomioistuimissa. Toisaalta on selvää, ettei lakiesitys voi olla koskaan täysin yksiselitteinen ja kattava.

Pidän pahempana epäkohtana sitä, ettei rikoslain uudistusesityksessä ole otettu lainkaan huomioon sananvapauslain kolmannessa luvussa määriteltyä vastine- ja oikaisuoikeutta, jonka myös Journalistin ohjeet tuntevat oman kannanoton nimellä. Tuo on erittäin merkittävä journalistista toimintaa ohjaava periaate, jota suomalaiset toimitukset ovat noudattaneet vuosikymmeniä. Sananvapauslain kyseiset kohdat kuuluvat seuraavasti:

Vastineoikeus (8 §)
Yksityisellä henkilöllä, jolla on perusteltu syy katsoa aikakautisessa julkaisussa, verkkojulkaisussa tai niihin rinnastettavassa, toistuvasti lähetettävässä ohjelmassa esitetyn viestin loukkaavan itseään, on oikeus saada vastine julkaistuksi samassa julkaisussa tai ohjelmassa.

Oikaisuoikeus (9 §)
Yksityisellä henkilöllä, yhteisöllä ja säätiöllä sekä viranomaisella on oikeus saada aikakautisessa julkaisussa, verkkojulkaisussa tai ohjelmassa esitetty itseään tai toimintaansa koskeva virheellinen tieto oikaistuksi samassa julkaisussa tai asianomaisen ohjelmatoiminnan harjoittajan ohjelmassa, jollei tiedon oikaiseminen virheen vähäisyyden vuoksi ole ilmeisen tarpeetonta.

Vastineen ja oikaisun julkaisemisvelvollisuus (10 §)
Vastaavan toimittajan on julkaistava vastine tai oikaisu maksutta ja ilman aiheetonta viivytystä asianmukaisessa laajuudessa ja samankaltaisella tavalla kuin vastine- tai oikaisuvaatimuksen perusteena oleva viesti.
Vastine tai oikaisu ei saa olla sisällöltään lainvastainen eikä loukkaava. Vastaavan toimittajan on tarvittaessa avustettava vastineen teknisessä toteuttamisessa.

Vastine- ja oikaisuvaatimus (11 §)
Vastine- tai oikaisuvaatimus on esitettävä vastaavalle toimittajalle 14 päivän kuluessa vaatimuksen perusteena olevan viestin julkaisemisesta. Vaatimus on esitettävä kirjallisesti tai sähköisesti siten, että vaatimuksen sisältöä ei voida yksipuolisesti muuttaa ja että se säilyy osapuolten saatavilla.

Jollei vastine- tai oikaisuvaatimusta hyväksytä, vaatimuksen hylkäämisestä ja sen perusteista on ilmoitettava vaatimuksen esittäjälle seitsemän päivän kuluessa vaatimuksen vastaanottamisesta. Vaadittaessa hylkäämisen perusteet on ilmoitettava kirjallisesti. Vaatimuksen esittäjällä on oikeus saattaa kysymys vastine- tai oikaisuoikeuden edellytysten täyttymisestä kotipaikkansa tai Helsingin käräjäoikeuden käsiteltäväksi viimeistään 30 päivän kuluessa siitä, kun hän on saanut kirjallisesti tiedon vaatimuksensa hylkäämisen perusteista.

Määrätessään vastaavan toimittajan täyttämään tälle 10 §:ssä säädetyt velvollisuudet tuomioistuin voi asettaa velvoitteen tehosteeksi uhkasakon. Uhkasakon asettamista koskevaan tuomioistuimen päätökseen saa hakea erikseen muutosta valittamalla.

Rikoslakiesitystä on korjattava niin, että siinä otetaan huomioon sananvapauslain mukaiseen vastine- ja oikaisuoikeuteen kuuluva journalismin vastuullisuutta korostava perusperiaate. On myös hyvä muistaa, että toimittajien eettiset säännöt, Journalistin ohjeet, velvoittavat tiedotusvälineiden korjaamaan välittömästi tekemänsä olennaiset virheet ja väärinkäsitykset. Median kuuluu myös antaa palstatilaa ihmisille, joita on kohdeltu asiattomasti niissä.

Sekä sananvapauslaki että Journalistin ohjeet lähtevät siitä, että vastineella ja oikaisulla korjataan tapahtunut virhe. Journalistin ohjeet velvoittavat lisäksi tiedotusvälineet korjaamaan olennaiset virheet verkossa heti, kun ne on havaittu. Jos virhe on tehty printtimediassa, se on oikaistava heti verkossa ja myös lehdessä, jossa virhe on ollut. Oikaisu merkitsee sitä, että tiedotusväline tunnustaa julkisesti virheensä sekä kantaa vastuun siitä, ja vastine sitä, että toimitus katsoo aiheelliseksi korjata tai täydentää aiempaa raportointiaan tai paikata laiminlyöntejään. Vastine ja oikaisu ovat julkisia hyvityksiä sille, jota on kohdeltu epäasiallisesti mediassa. Tiedotusväline puolestaan kärsii siitä, jos se joutuu tunnustamaan julkisesti antaneensa väärää tietoa tai toimineensa epäeettisesti, onhan median tärkein aineeton pääoma yleisön luottamus.  

Rikoslain ja sananvapauslain välillä on vallinnut ristiriita kymmenisen vuotta eli siitä lähtien, jolloin sananvapauslaki hyväksyttiin eduskunnassa. Ristiriidan olemassaoloa ei pidä enää hyväksyä, kun rikoslakia kerran uudistetaan. Rikoslain sakko- ja vankeusrangaistuksen säännöstöön pitää kirjata maininta siitä, että rangaistuksen ankaruutta pohdittaessa pitää ottaa huomioon lieventävänä tekijänä vastine- ja oikaisuoikeuden käyttö.

On erikoista, jos tiedotusväline, päätoimittaja ja journalistit voidaan tuomita rikoslain perusteella ottamatta lainkaan huomioon sitä, mitä toimia sananvapauslaki edellyttää niiltä. Sananvapauslaki lähtee siitä, että tiedotusvälineen on korjattava aiheuttamansa vahinko myöntämällä oikeus vastineeseen tai oikaisuun. Sananvapauslaki antaa väärin kohdellulle jopa mahdollisuuden hakea tuomioistuimelta julkaisupäätöstä, jos päätoimittaja ei hyväksy hänen vastinettaan tai oikaisuaan.

Sananvapauslaki ohjaa käytännössä tiedotusvälineiden toimintaa ja on niiden kannalta tärkein laki perustuslain jälkeen. Jos kaksi lakia on ristiriidassa keskenään, oikeusvaltion keskeisiin periaatteisiin kuuluu antaa tuomio lievemmän lain perusteella. Tällaiset ongelmat sekä rikos- ja sananvapauslain välinen ristiriita voidaan poistaa niin, että rikoslakiin kirjataan maininta vastineesta ja oikaisusta rangaistuksen ankaruutta lieventävänä seikkana.

Suomen sananvapauslaki on yksi liberaaleimpia lakeja maailmassa. Se ilmentää hyvin perustuslain sananvapausperiaatteita. Pidän senkin takia tärkeänä, että rikoslain sananvapausrikossanktiot synkronoidaan sananvapauslain kanssa.

Vanhojen rikosten yksityisyyden suoja

Haluan myös kiinnittää lyhyesti huomiota yhteen lakiesityksen perustelujen kohtaan, jossa todetaan melko yksiselitteisesti, että rikostuomio voidaan lukea yksityiselämän piiriin kuuluviin suojattuihin tietoihin, jos rikoksella ei ole yleistä yhteiskunnallista merkitystä. Pidän tätä muotoilua ongelmallisena siksi, että tuomiot perustuvat oikeuden päätöksiin, jotka ovat täysin julkisia tai rajoitetusti julkisia. Salaiseksi julistetuistakin tuomioistuimen ratkaisusta kuuluu laatia ns. julkinen seloste. Mielestäni tuomioistuimessa todetun rikoksen pitää olla aina lähtökohtaisesti julkinen tieto. Jos tästä avoimuusperiaatteesta poiketaan, se pitää perustella erikseen.

Itsesääntelyn piirissä oleva media joutuu punnitsemaan tarkoin tuomittujen nimen julkaisua. Rikosten tekijöiden ja rikoksista epäiltyjen yksityisyyden suoja on nimittäin määritelty tarkoin Journalistin ohjeissa, joita noin 95 prosenttia suomalaisista tiedotusvälineistä on sitoutunut noudattamaan. Journalistin ohjeiden 35 kohdasta viidessä annetaan toimitukselle ohjeita siitä, miten rikoksista voi uutisoida ja kirjoittaa. Journalistin ohjeet ovat lakeja tiukemmat, ja niissä todetaan esimerkiksi, että edes kaikki julkinen ei ole aina julkaistavissa.

Jokainen rikoksia tai vanhoja tuomioita koskeva julkaisupäätös on tehtävä toimituksissa erikseen, ja niiden on arvioita yksityisyyden suojaa tällöin asian ja tuomion yhteiskunnallisen merkityksen valossa. Senkään takia ei lain perusteluissa ole kohtuullista korostaa joidenkin tuomioiden olevan lähtökohtaisesti yksityisasioita.

Esitys lakivaliokunnalle

Pyydän eduskunnan lakivaliokuntaa tekemään kaksi muutosta rikoslakiesitykseen.

1) Esitän, että siitä poistetaan kahden vuoden vankeusrangaistuksen mahdollisuus törkeissä sananvapausrikoksissa.

2) Esitän myös, että rikoslakiesityksen pykäliin 8, 8 a ja 9 lisätään seuraava lause: Teon tuomittavuutta arvioitaessa on otettava huomioon sananvapauslain 3. luvun mukainen vastine- ja oikeusoikeuden käyttö.

 

Kirjoittaja