Kantelu 25.2.2025
Kantelu kohdistuu Iltalehden 11.12.2024 verkossa julkaisemaan juttuun Tällaisia miehiä Espoon jengimurhasta epäillään – ”Vauhti Sakke” sai keväällä pitkän tuomion.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/567ed2ee-fa96-494c-b103-e29f9b8136f5
Lisäksi kantelu kohdistuu Iltalehden verkossa 16.12.2024 julkaisemaan juttuun 19-vuotias mies ammuttiin kadulle Espoossa – Epäillyt vangittiin.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/d7b0ac75-8466-408f-a11d-d0bf1ac25030
Kantelun mukaan Iltalehti rikkoi hyvää journalistista tapaa kertoessaan verkkojutuissaan epäillyn nimen, vaikka rikosasia oli tuolloin vasta esitutkintavaiheessa. Kantelun on tehnyt epäillyn eli kantelijan puolesta hänen asianajajansa.
Kantelun mukaan kantelija otettiin kiinni lähes välittömästi rikoksen ilmitulon jälkeen ja hän kiisti syyllistyneensä murhaan. Iltalehti kertoi kuitenkin, että kantelija oli epäiltynä murhasta.
Epäillyn nimen julkaisemiselle ei kantelun mukaan ollut journalistista perustetta.
Iltalehti kirjoitti myös tuomiosta, jonka kantelija oli saanut aiemmin huumausainerikoksesta. Iltalehti perusteli kantelijalle lähettämässään viestissä nimen julkaisemista sillä, että tämä voitiin julkaista murhaepäilyä koskevassa jutussa, koska epäilty oli saanut jo rikostuomion toisessa asiassa. Kantelussa todetaan, että tuokaan tuomio ei ollut jutun julkaisun aikaan lainvoimainen ja siitä oli valitettu hovioikeuteen.
Kantelussa todetaan, että mediassa on pääsääntöisesti noudatettu tapaa, jonka mukaan tuomitun nimen voi julkaista, jos hänet on tuomittu yli kahden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Epäillyn nimen julkaiseminen on kantelun mukaan erittäin poikkeuksellista.
Kantelun mukaan Iltalehden menettely oli siten aikaisemmasta langettavasta päätöksestä huolimatta ilmeisen piittaamatonta epäillyn yksityisyydensuojasta.
Kantelun mukaan Iltalehti suhtautui piittaamattomasti epäillyn yksityisyydensuojaan. Kantelussa todetaan, että lehden uutisoinnoin seurauksena kantelija ei käytännössä voi koskaan täysin hälventää häneen kohdistunutta rikosepäilyä, vaikka mahdollisesti esitettävä syyte tulisi hylätyksi tai asiassa tehtäisiin syyttämättäjättämispäätös.
Iltalehden jutuissa nimeltä mainittu kantelija ei ole kantelun mukaan yhteiskunnallisesti merkittävä henkilö, eikä Iltalehdellä ollut kantelun mukaan mitään perustetta julkaista kantelijan nimeä. Hän oli ollut uutisen julkaisuhetkellä vangittuna syytä epäillä -perusteella. Vasta uutisen julkaisemisen jälkeen kantelija vangittiin todennäköisin syin epäiltynä murhasta.
Kantelussa todetaan, että kantelijaa koskevat yhteydenpidon rajoitukset estivät myös asian julkisen kommentoimisen hänen osaltaan. Samaisten salassapitosäännösten vuoksi myöskään kantelijan asianajaja ei voinut ottaa rikosepäilyyn julkisesti kantaa.
Kantelussa todetaan, että kantelija oli kantelun tekoaikaan vapautettu vankeudesta ja matkustuskiellossa, koska poliisi katsoi, ettei häntä ollut enää syytä epäillä henkirikoksesta. Todennäköisiä syitä ei siis kantelun mukaan enää ollut.
Kantelija katsoo Iltalehden rikkoneen vakavalla tavalla hyvää journalistista tapaa.
Päätoimittajan vastaus 17.11.2025
Iltalehden vastaavan päätoimittajan Perttu Kauppisen mukaan jutussa käsitelty henkirikos linkittyi vahvasti jengi- ja huumerikollisuuteen. Jutun julkaisuhetkellä vangittuna ollut kantelija oli tuomittu vastikään kolmen vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeusrankaistukseen törkeästä huumausainerikoksesta. Myös toisella kiinniotetulla oli jengirikostaustaa. Koska epäilyllä oli tiiviit yhteydet L-City-katujengiin, tapauksesta puhuttiin yleisesti jengisurmana.
Päätoimittaja toteaa Iltalehden uutisoineen laajasti pääkaupunkiseudun jengirikollisuudesta ja pyrkineen kertomaan lukijoille katujengeihin liittyvistä rikoksista ja siitä, miten ne kytkeytyvät toisiinsa..
Päätoimittajan mukaan kantelijan asianajaja oli sähköpostitse yhteydessä Iltalehteen ja pyysi päämiehensä nimitiedon poistamista, mutta ei esittänyt uutisessa olleen oikaistavia asiavirheitä.
Päätoimittaja kertoo Iltalehden vastanneen kantelijalle seuraavana päivänä ja kertoneen, ettei nimen poistamiselle nähty perusteita, koska kantelija oli saanut aiemmin yli kolmen vuoden vankeusrangaistuksen törkeästä huumausainerikoksesta.
Päätoimittajan mukaan Iltalehti on seurannut tapauksen käänteitä myös kantelun kohteena olevan jutun julkaisun jälkeen, kuten hyvä journalistinen tapa edellyttää. Vastaushetkellä viimeisimmässä aihetta käsitelleessä uutisessa kerrottiin käräjäoikeuden tuomiosta henkirikosasiassa.
Käräjäoikeudessa alun perin henkirikosepäiltynä vangittu kantelija ollut kantelija tuomittiin viideksi kuukaudeksi vankeuteen ampuma-aserikoksesta. Henkirikoksesta taas tuomittiin toinen mies, jonka tuomio oli 11 vuotta vankeutta.
Päätoimittaja siteeraa Journalistin ohjeiden soveltamisopasta, jonka mukaan epäillyn henkilöllisyyttä ei pääsääntöisesti tulisi ”paljastaa ennen tuomioistuinkäsittelyä, paitsi, jos teon laadusta tai tekijän asemasta johtuvat painavat syyt sitä puoltavat. Jos nimi julkaistaan ennen tuomioistuinkäsittelyä, on syytä esittää syytösten perustelut ja antaa epäillylle mahdollisuuksien mukaan tilaisuus kommentoida syytteitä jo samassa yhteydessä.”
Iltalehti katsoo, ettei ”Suvelan jengisurma” ollut tavanomainen rikos eivätkä epäillyt ja sittemmin tuomitut ”tavallisia kansalaisia”, kuten kantelussa esitetään.
Iltalehti katsoo, että kun pitkän vankeusrangaistuksen vain noin puoli vuotta aiemmin saanutta henkilöä epäiltiin murhasta, asialla oli yhteiskunnallista merkitystä ja nimen julkaisulle perusteet. Päätoimittaja katsoo, että vallitsevan journalistisen käytännön mukaan käräjäoikeudessa annetun yli kahden vuoden ehdottoman vankeusrangaistuksen saaneen henkilön nimi voidaan julkaista, oli tuomiolla lainvoimaa tai ei. Tässä tapauksessa rikoksesta tuomitun epäiltiin syyllistyneen rikoksista vakavimpaan, murhaan, pian aiemman tuomionsa jälkeen.
Päätoimittajan näkemyksen mukaan kantelijan saaman aiemman tuomion yhteydessä hänen nimensä voitiin kertoa ilman, että median nimenjulkaisussa noudattamasta pääsäännöstä olisi poikettu.
Rikokset liittyivät päätoimittajan tulkinnan mukaan myös laatunsa vuoksi toisiinsa: toisessa oli kyse laittomasta huumekaupasta, toisessa asekaupasta, Päätoimittaja viittaa Journalistin ohjeeseen 1, jonka mukaan journalisti on vastuussa ennen kaikkea yleisölleen, jolla on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.
Päätoimittajan mukaan jengirikollisuudesta, niiden tekijöistä ja heidän keskinäisistä suhteistaan ei tässä tapauksessa olisi voinut kertoa paljastamatta epäiltyjen henkilöyttä. Jotta yleisö voi edes yrittää ymmärtää jengirikollisuutta ilmiönä ja asettaa sen laajuuden kontekstiin, journalistien on päätoimittajan mielestä voitava kertoa riittävästi taustatietoja rikoksista ja niiden epäillyistä ja tuomituista tekijöistä.
Ratkaisu
JO 31: Kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä, epäillyn tai syytetyn nimen, kuvan tai muiden tunnistamiseen johtavien tietojen julkaisemisessa on käytettävä huolellista harkintaa.
Iltalehti uutisoi julkisella paikalla tapahtuneesta henkirikoksesta ja kertoi murhasta epäiltyinä vangittujen nimet. Lehti kertoi myös epäiltyjen aiemmasta rikostaustasta ja heidän yhteydestään katujengeihin. Myöhemmin toinen epäillyistä vapautettiin henkirikosepäilystä. Hän kanteli Julkisen sanan neuvostolle nimensä julkaisemisesta esitutkintavaiheessa.
Julkisen sanan neuvosto muistuttaa, että silloin, kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä, tulee tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä noudattaa huolellista harkintaa. Epäillyn nimen julkaiseminen esitutkintavaiheessa voi kuitenkin olla perusteltavissa hänen asemallaan tai teon yhteiskunnallisella merkityksellä. Neuvosto toteaa, ettei epäillyn aiemmin saama kolmen vuoden ja neljän kuukauden vankeustuomio törkeästä huumausainerikoksesta tässä tapauksessa asettanut häntä sellaiseen julkisuuteen, että nimen julkaisu olisi ollut tällä perusteltavissa. Jutusta ei käynyt myöskään ilmi, että epäillyllä olisi ollut katujengissä sellaista asemaa, että sekään olisi oikeuttanut nimen julkaisun jo epäilyvaiheessa.
Poikkeuksellisesta tapauksesta kertomiselle oli journalistiset perusteet, mutta tämän olisi voinut tehdä kantelijan henkilöllisyyttä paljastamatta.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtaa 31, ja antaa sille huomautuksen.
Ratkaisun tekivät:
Eero Hyvönen (pj.), Jonas Jungar, Minna McGill, Teemu Niikko, Sara Nurmilaukas, Farhia Omer, Anna Ovaska, Margareta Salonen, Timo Sipola, Mari Tuohiniemi ja Marjukka Vainio-Rossi